Pari sanaa..

Hyvästely on ihan suoraan sanoen perseestä. (anteeksi kielenkäyttöni) en kestä en kestä en kestä en kestä. Ja silti seison ihan tyynenä ja sanon vaan et "this is so sad" Kaikella on aikansa ja kaikella on paikkansa, on aika elää ja aika kuolla pois. Mikään ei kestä ikuisesti, kaikki on täällä tilapäistä ja kieltämättä, mikään "mahtava" ei olisi "mahtavaa" jos ei tietäisi sen rajallisuutta. Elämässä kuitenkin on harvoja niitä asioita, jotka pysyvät ja ovat "mahtavia" Se, että joku asia
on hienoa, tarkoittaa myös sitä että siitä on pakko luopua joskus. Vaikka tekee kipeää.

Minä en ainakaan tunnusta olevani sentimentaalinen ihminen, olen hyvin tietoinen ajan rajallisuudesta ja tajunnut sen, että mitä ikinä elämä heittääkään eteen, ei sitä aikaa koskaan ole tarpeeksi. Mutta silti.

Vaikka tietää, että ei ne asiat jotka jäivät tekemättä. Ei ne sanat, jotka jäivät sanomatta. Vaan ne ihmiset jotka kohdattiin, ne sanat jotka vaihdettiin. Ne kaikista merkityksellisemmät ihmiset, joita olen kohdannut, vaikkakin vain hetken, jättävät kyllä jälkensä. Ja tänään on sanottava vielä hyvästi sellaiselle ihmiselle, joka opetti ja antoi paljon enemmän kun koskaan voi ajatella.
Ja lento lähtee 7h kuluttua, siinä ajassa pitäisi ennättää tehdä vielä asioita. Mutta kun sanoja ei ole.

:(

Kulttuurieroja ja yhteneväisyyksiä

Joulunalusaika on aina yhtä kummallista. Joululaulut raikaa täällä ihan siinä missä Suomessakin, tosin (muovinen) joulukuusi on löytänyt tiensä asuntoihin ja jopa meidän opiskelijakampuksemme asuntoihin. Ystäväni asunnossa on sellainen pieni pöytäkuusi, ja tytöt olivat sitten tähden puuttuessa päättäneet käyttää Justin Timberlaken-pärstää tähden korvikkeena. Toivon kovasti, että tänä vuonna joulunviettopaikassani olisi joulukuusi. Vaikka en ole jouluihmisiä sen kummemmin, mutta muistan lapsuuden matkat mummolan vanhalle tontille siskon ja isän kanssa hakemaan (laillista) kuusta. Odotan joulusta ruisleipää (tai Suomesta yleensäkin, tai mitään muuta leipää vaan joka ei ole pullamössöä tai sitten sitä real-moniviljaa) imellettyä perunalaatikkoa ja juustotarjotinta. Tahtoisin, että voin joulupäivänä herätä hymyillen ja toivon, että kaksi jouluseurueeseen kuuluvaa pikkuihmistä tykkäävät lahjastani (Olipa kerran elämä DVD! Ihmisbiologiaa pikkulapsille!!) ja noh, se kolmas ei vielä mitään ymmärrä. Toivon, että saan luettua ja näen rakkaita ihmisiä. Toivon, että saan sanottua jotain jollekulle, jonka todella haluan ymmärtävän.

Ulkosuomalaisena alkaa kuulema kuuntelemaan ihan kummaa musiikkia, R-A-K-A-S kuulostaa ihan eriltä, ja eräs suomalainen tuttuni kertoi alkaneensa kuunnella Nightwishiä. Minäkin tunnustan, joululauluja ja joululauluista vielä Sylvian joululaulua. Joka on semmoinen laulu, jota tulen varmasti kuuntelemaan vuosikymmenien päästä ihan uudella korvalla nyt, missä sitten ikinä olenkin. Mutta rakkaat ystäväni, lyökää minua jos löydätte yhtäkään kappaletta Frederikiä tai Kaija Koon tinakenkätyttöä MP3:sesta (Ja joo, te saatte kyllä kuunnella Kaija Koota vaikka hamaan hautaan asti, mutta jotka tuntee mut tietää, että minä en)

Tämä viikko on mennyt keskiviikkoisen Edinburghin vierailun merkeissä ja eilispäivänä oli meidän kampuksen joulujuhla, eli asuntola-kampuksen baari oli muuttunut “yökerhoksi” kun liikuntahalliin oli laiteltu DJ ja ilmapalloja. Tuli ihan semmoinen olo, että olisin ollut diskossa yläasteella, paitsi että oli paljon railakkaampi meininki. Mukavaa oli kämppisten ja sekalaisten kavereideni kanssa. Amerikkalaisemme lähtee viikon päästä kohti kotiaan rapakon taakse, yritetään nyt viimeiset päivät näyttää parasta Skotlantia hänelle. Tappelin yhden sveitsiläisen kanssa sen vaaleansinisestä lippiksestä, suomalaiset taas vetäisivät siitäkin jotain kaksimielistä. Täällä on ollut nyt syksyn kolme vaihto-oppilasta Helsingistä, ja heidät tavattuaan (vaikka ovat tosi laidback ja puheliaita miehiä) olen ihan oikeasti alkanut epäilemään suomalaista huumoria ja päätynyt siihen lopputulokseen, että minulla on joku geenihäiriö sen suhteen.

Puhuttiin muuten tänään ranskalaisen kanssa siitä, miten hänen mielestään ei ole kamalan hyvä, että hän hengailee paljon ranskalaisten kanssatovereidensa kanssa. Mutta samassa hengenvedossa hän ylisti ranskalaisen huumoritajun ironisuuden taivaisiin, totesi, että ranskaa taitavat belgialaisetkaan, eivät heitä ymmärrä. Hän on parikymppinen ranskalaisnuori, jonka elämään kuuluu bileet, miehet ja alkoholi. Hirveän suuri mielenkiinto uusia asioita kohtaan, tahtoo asua isona New Yorkissa ja työskennellä kvtehtävissä. Saattaa kuulostaa naiivilta, ja niinhan hän joskus onkin, mutta samalla hyvin hyvin herttainen lapsenuskoinen nuori nainen. Ranskattaremme englanti kehittyy päivä päivältä, mutta vielä on pitkä matka työtehtäviin kansainvälisissä juristifirmoissa neuvotellen sopimuksia vaikka jenkin kanssa. Minä sitten totesin siihen, että ihan tuota “klikkiytymistä” osataan kaikkialla. Erityisesti täällä tapaamissani jenkeissä naurattaa se, miten he ovat toisilleen kun lapsuudenystävät vaikka toinen asuisi Floridassa ja toinen Minnesotassa. Mutta kai sillä on jotain tekemistä sen maagisen passin kanssa, mutta minun täytyy kyllä tunnustaa, että en minä sen kummempia viboja saa suomalaisten kanssa puhumisesta. Tottakai on ihanaa joskus päästä puhumaan suomea ja yhden ranskan kurssin suomalaisen kanssa puhumaan “secret language”:a, mutta en minä yhdenkään tapaamani suomalaisen kanssa mitenkään sydämistynyt ole. Yksi paikallinen kaveri totesi mulle, kun puhuttiin mitä suomalainen x ajattelisi asiasta, että “sinunhan se pitäisi tietää kun olet Suomesta” No minä siihen sitten, etten todellakaan, mitä sillä nyt passilla on tekemistä yhtään minkään kanssa. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. En suostu alistumaan siihen "yhtä samaa perhettä" -ajattelumaailmaan mitä kansalaisuuteen tulee, en tehnyt sitä Suomessa enkä nyt ala kyllä tekemään sitä täälläkään. Ei toimi ulkomailla se.

Edessä on joululoma suomiloma lukuloma. Paluu sumuiselle saarelle (ja tänään erityisen pilviselle ja tuuliselle ja sateiselle) tapahtuu tuossa tammikuun toisella viikolla uuteen periodiin uusiin seikkailuihin. Nokka pystyyn ja kohti purjeet kohti tuulia! Ainakin Helsingin tuulia hetkeksi.

Suomi ja ulkosuomalainen

Näin joulukuun 6.päivänä sallittakoon minullekin tälläinen hetkellinen sentimentaalisuuden mielenhäiriö ja kirjoittakaamme jotain tuosta Pohjolan maasta Suomesta

Ulkomailla ollessa Suomi näyttää erilaiselta, muistan Japanissa ikävöineeni en niinkään kotikaupunkia tai muuta konkreettista, vaan niitä arvoja, joita pohjoinen yhteyskuntamme minulle opetti. Ikävöin Japanissa ollessani itsenäisyyttä, keskusteluja äitini kanssa, ikävöin uutistarjontaa ja ikävöin sitä tasa-arvoa ja kaikkea niitä kliseitä mitä Suomesta sanotaan. Täällä ollessa, olen vähän niin kuin kotona mutta en kuitenkaan. Mutta toisaalta, vaikka minä pyörisin alas Simonkatua tai viuhahtaisin Kuopion kaupungintalon kulmilla, en silti olisi kotona. Se on suhteellista. Olen Suomesta, mutta asun ja opiskelen täällä. Minulla on Suomen passi, joka on kieltämättä varmaan arvokkain paperivihkonen, joka minulla on. Tai siis, maailmassa on niin monia tuhansia satoja tuhansia ihmisiä, joita ei koskaan ole olemassa virallisesti.

Olen oppinut arvostamaan niitä muutamia ihmetyksenaiheita, jotka minussa on hyvin suomalaista, tai sitten äitini opettamaa. Olen suuri ihmetyksen aihe ystävälleni, joka on kiitos minun saanut ihan vinksahtaneen kuvan suomalaisista naisista. Mutta jaksan väittää, vaikka naisen euro on sen 80snt on Suomi varmasti yksi tasa-arvoisimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Hieman kyllä ärsyttää, kun tämä mieskromosomit luojan lykkynä saanut ystäväni, aina vitsailee feminismistäni, vaikkei se sitä ole. Niille, jotka eivät minua tunne valotettakoon, että minä olen yksi niistä vastarannan kiiskistä vahvoine mielipiteineen, olen ainakin omasta mielestäni taitava keskustelija ja ajattelen joskus aivan liikaa ja puhun senkin edestä. Minulle ei koskaan sanottu, että en ole voinut tehdä asiaa X kun satun nyt olemaan tyttö. Tämä ko.ystäväni ei millään meinaa ymmärtää ajattelumaailmaani, kun en ole tottunut ovien aukaisemiseen. Tai no, ei se yleensä tuntemattomien miesten kohdalla ole ongelma, mutta hänen kohdallaan on. Kun tiedän, että hänelle on kummallista mennä ennen minua. Ja minulle on joskus kummallista mennä ennen häntä. Mitenkäs päin siinä sitten seisoo. Mutta toisaalta, täällä monet pojat ja miehet on ihan kasvatettu tuohon, ja ulkomailla sitä kunnioitat sitä toista kultturia. Arvostan sitä että meillä on Nainen presidenttinä (huolimatta puoluetaustastaan) minulle se on hienoa.

Arvostan myös sitä, että koulujärjestelmä (ja olen hyvin tietoinen myös niistä huonoista puolistakin) antaa jokaiselle periaatteessa ainakin tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittyä. Tottakai on niitä, jotka ovat järjestelemän uhreja. Mutta jos vertaan Japaniin tai muihin maihin (mistä nyt ei tietenkään ole omakohtaista kokemusta koulunkäynnistä) on ollut ilo saada käydä peruskouluni siellä. Minä 12,5 vuoden yleissivistävän kouluni aikana kohtasin niin huonoja opettajia, surullisia ihmiskohtaloita joista osa päättyi huonosti, osa hyvin. Koin järjestelmän voimattomuuden. Mutta kohtasin myös valtavan inspiroivia opettajia, heitä jotka oikeasti välittivät. Oppitunteja, joiden arvon olen ymmärtänyt vasta myöhemmin.

Tottakai on asioita, joita tahtoisin kriittisellä tavalla käsitellä. Mutta näin kerran vuodessa, joulukuun kuudentena päivänä, ehkä on parempi olla hiljaa ja muistaa niitä ihmisiä, jotka minullekin mahdollistivat reppuun muutakin kuin leipää ja piimää (mukaanlukien isä ja äiti :)) Ja katsokaa tarkkaan sitä yhtä ainoaa mannerheim-ristin ritaria, joka sinne linnaan vielä juhlat avaamaan pääsee.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja itsensä suomalaistuneeksi tunteville.

PS. Vuosi sitten painoin päähäni valkolakin ja päätin tuon aikaisemmin ylistämäni koulutien. Katsoo kulunutta vuotta ja niin, aika paljon ehti tapahtua. Ei voi muuta sanoa, mutta päivääkään en ole katunut ja vuosimuistelmat tulee sitten lähempänä vuodenvaihdetta.

Meemi

No eihän siitä huomisesta tullut mittään, tässä nyt on tämä meemi Kulttuureja sekoitellen blogin Susalta, ensimmäinen laatuaan :) Kiitos. Oli ihan hauska miettiä.
a single word.
1. Where is your cell phone? Floor
2. Where is your significant other? Nowhere
3. Your hair colour? Brown
4. Your mother? Strong
5. Your father? Stubborn
6. Your favorite thing? Computer
7. Your dream last night? Someone
8. Your dream/goal? Happiness
9. The room you’re in? mine
1. Your fear? losing
12. Where do you want to be in 6 years? Europe
13. Where were you last night? Pub
14. What you’re not? sweet
15. One of your wish-list items? camera
16. Where you grew up? Finland
17. The last thing you did? drank
18. What are you wearing? pyjamas
19. Your TV? what?
20. Your pet? no
21. Your computer? Room
22. Your mood? happy
23. Missing someone? yes
24. Your car?
25. Something you’re not wearing? hoody
26. Favorite store? Supermarket ;D
27. Your summer? Nice
28. Love someone? Yes
29. Your favorite color? Green
30. When is the last time you laughed? Today
31. Last time you cried? Wednesday
The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs.


Valitettavasti nyt jää tuo nimeäminen.. tai voinhan haastaa Aven! Jonka blogia en edes osaa tähän linkittää. Anteeksi.

Lähitulevaisuuden suunnitelmia ja joulukuuta

Hoplaa Joulukuuta ja joulutunnelmaa. En tunnusta olevani jouluihminen. Ollaan kämppäkavereiden kanssa meuhkattu (tai he ovat meuhkanneet) joulusta jo kuukauden verran, lähinnä siitä kuin Jessicalla on jäljellä tässä maassa vaivaiset kolmisen viikkoa ja sen jälkeen hän lähtee takaisin tuonne lätäkön taakse. Harmitus sentään, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Niin joulu ja minun sekalaiset suunnitelmani. Täytyy tunnustaa, että olen joka vuosi aika tyytyväinen siitä, että joulu on sitten ohi kun se loppuu. Ja se on myös hyvä, että se on vain kerran vuodessa. Tänä vuonna joulu vierähtää ilmeisesti siskon avomiehen siskon perheen kanssa (sisko ja hänen avomiehensä messissä totta kai) Ja niin, joululahjojakaan en ole vielä investoinut. Odottelen tuota neljännettä päivää kun eräs kansaneläkelaitoksen nimeä totteleva instituutio muistaa opiskelijoita.

Joululahjaostoksille olisi tarkoitus suunnata nyt tulevana lauantaina med C ja C:n poikaystävä J sekä sitten sinkkuystäväiseni B. Ensi vuonna meillä on suunnitelmissa vuokrata asunto C:n ja B:n kanssa. B on tältä puolen rajaa ja C tuolta puolen rajaa eli Englannista. J pyörii remmissä seurustellessaan C:n kanssa ja eihän siinä, mukava poika kun mikä. Opettaa mulle “Skottia” eli paikallisia sanahirviöitä. Luuli varmaan pari viikkoa, että olin kotoisin jostain Skotlannin saarilta. Sanoi tänään ettei uskoisi, että olen 20v. Olen kuulemma ihan liian hauska 20vuotiaaksi. En tiedä sitten oliko kohteliaisuus. Mutta takaisin niihin jouluostoksiin… ensi viikolla keskiviikkona on ainejärjestön järjestämä vuosittainen matka Edinburghiin Court of Sessioniin, jolle minäkin osallistun. Court of session on Skotlannin korkein oikeus ja siellä pääsemme kurssikavereiden kanssa tutustumaan vähän kulisseihin ja seuraamaan parin jutun käsittelyäkin. Kiinnostavaa.. kerron sitten millaista oli kun sieltä takaisin ennätän. Kovasti lupailivat vielä shoppailuaikaakin joululahjoihin, mutta tiedä sitten. Mietin vielä, suuntaisinko international societyn shoppausmatkalle Edinburghiin ensi viikon lauantaina yhden saksalaisen kaverin kanssa. Siellä on isot joulumarkkinat kuulemma ja samalla pääsisi käymään myös Edinbughin linnassa, joka on kuulemma upea. Mutta mietin vielä jääväni Aberdeeniin ja ehkä teen jotain kavereiden kanssa. Tiedä sitten…
Joululomasta on tulossa suuri fiasko :D Jos näin ihan rehellisiä ollaan. Pahoitteluni näin blogituksen välityksellä että aikaa eikä rahaa eikä tahtoakaan ole nähdä kaikkia niitä ihmisiä, joita olisi mukava tavata. Yksinkertaiseksi siksi, että Suomi on siihen liian iso. VR:n politiikka pepusta (nimimerkillä lentelen) Ja perheeni on täynnä tosi jääräpäisiä ihmisiä. Vierailuni Suomeen keskittyy tiettyjen seikkojen takia pääasiassa pääkaupunkiseudulle. Joulunpyhät sisarella hämeessä. Ja eräässä itä-Suomen kaupungissa vietän muutaman päivän ennen joulua tapaamassa äitiä, joka ei asu siellä (älkää kysykö :D) vaan paikassa X ja niin. Mutta jos hyvässä lykyssä pääsisi sukuloimaankin päiväksi, Itä-Suomessa kun ollaan. Mutten anteeksi ja nähdään pääsiäislomalla tai viimeistään kesällä.
Kello on oikeastaan aika lailla tuhottoman paljon jo. En vaan saa nukuttua, jostain syystä. Täytyy yrittää kun sitten huomisen jalo suunnitelma kerrata romuttuu kunnolla. Onneksi myöhäinen herätys. Maanantait ovat lempipäiviäni, 11am alkava rikosoikeudenluento ja kaksi tuntia ranskaa ja päivä pulkassa. Tiistaina tosin on yksityisoikeuden harjoituskoe… .. Vielä tämän viikon rutistus ja perjantaina palkitsen itseni tietyillä kengillä tietystä kaupasta… ja pah… veronpalautukset on keksitty käytettäväksi. Mutta ihan löysäilemään ei auta heittäytyä… kokeet kun edelleen alkavat joululoman jälkeen. Mutta nyt läppärin akun loppuessa.

Huomenna sellainen blogijuttu mene jonka sain Susalta. Kaikkea sitä oppii, myös blogituksesta. Kuinkas moni teistä tietää, mikä meme on.. minäpä tiedän.. kiitos haasteen antajan.

Talvi tuli ja lumi jo suli...sekä muumipapan muistelmat.. no ei.

Sunnuntaiaamuun heräillessä oli kiva jäädä nukkuman vielä tunniksi herätyskellon jälkeen (miksi sunnuntai-aamuna… älkää kysykö.. en tiedä) Pitäisi lukea tentteihin, mutta minä tyttö se vaan täällä pesen pyykkiä, kuuntelen Ingrid Michaelsonia, lueskelen Guardianin viikonloppuliitettä ja kirjoittelen bloggeriin. Täällä Aberdeenissa siis tuli nyt viikonloppuna lunta, ei sen kuulemma pitäisi jäädä, sanoo yksi skotlantilainen ystäväni, mutta arvatkaa vaan uskonko, kun Claire väitti mulle että lunta sataa vasta tammikuussa… :D ja tämä tapahtui keskiviikkona. Viedessäni aamulla pyykkejä pyykkitupaan aurinko paistoi ja lämmitti, lumi heijasti sitä valoa ihan kiitettävästi ja näin yhden hassun näyn, kolme tummaihoista isoa miestä leikkivät lumessa kun pikkulapset tarhassa konsanaan. Vain se suomalainen toppapuku puuttui. Minua alkoi sitten naurattamaan ja kysyin sitten, että taitaa olla uusi tuttavuus, tuo lumi. Miehet vaan nauroivat, että heidän kotonaan lämpötila on nyt kolmenkymmenen asteen paikkeilla ja jatkoivat lumisotaansa. Yhdellä oli jalassa sellaiset kamalat remmikengät, ja sukat. Että kyllä tuota näköjään Afrikassakin osataan Suomen lisäksi. Se tuli ja meni, talvi siis. Ja äkkiä tämä entry jatkuukin tiistaina, päivää ennen taas rikosoikeuden mid-term koetta, ja ajatukset on tietenkin ihan kaikkialla muualla kun siinä mikä täyttää yllytyksen poikkeuksen poikkeuksen tunnusmerkistön. Missä, sitä en aio teille kertoa. Talvi siis meni pois, ilma lämpeni ja ruoho vihertää.. ihanaa tämä Skotlannin sää kun, kaikki saa vähänniinkuin tunnissa tai parissa päivässä, sen, mihin Suomessa menee vuosi. Ensi viikolla on jo joulukuu, ihan käsittämätöntä. Vuosi 2008 lähenee loppuaan ja kun ajattelen mitä tein vuosi sitten… olin valmistautumassa ylioppilasjuhliini, hivelöin sitä mustavalkoista pukuani jota kävin ihastelemassa Zarassa varmaan kaksi viikkoa, ennen kuin sen ostin. Oli hyvä ostos, kunhan pysyy vaan siinä koossa niin hyvin monikäyttöinen puku. Mietin, kuka leipoisi karjalanpiirakat juhliini ja tein töitä eräässä tavaratalossa Helsingissä. Säästin rahaa ja, niin, tähän aikaan vuosi sitten en ollut vielä lähettänyt hakemustanikaan tänne.

Mutta niin se aika liitää.. töitten, erinäisten ongelmien ja pulmien kautta löysin itseni Helsinki-Vantaan lentokentältä ja muutamaa tuntia myöhemmin Lontoosta ja siitä vielä sitten täältä. Lukuvuosi on kohta puolessavälissä :-D ja joulukin on ennen sitä puoliväliä. Lennähdän Suomeen joululomaksi joulukuun puolessavälissä. Takaisin tänne tammikuun toisella viikolla ja lukuputken jälkeen edessä on lopputentit viidestä kurssista. Kunhan saan tenttiaikatauluja tietooni, pääset toteutusasteelle suunnitelmassani matkustaa a)Lontooseen taiwanilaista ystävää tapamaan b)Sveitsiin sveitsiläistä ystävää tapaamaan. Mutta meidän laitoksen kokeet pitäisi olla ohi ennen muita, joten eiköhän se matka järjesty ja rahatkin jostain löytyy. Jos ei muuta, niin Megabus-bussilla pääsee köröttelemään kellonämpäri Lontooseen asti päästäkseen ja hinta matkalle ei päätä huimaa… £10ish… mutta ihan koneella meinasin mennä (ajan ja hermojen säästämiseksi)
Juttelin tänään yhden rakkaan ystävän kanssa. Juteltiin tosin vain messengerin välityksellä. En siis jutellut, kirjoittelin.. menetin…Ajattelin mielessäni, miten helppoa nykyaikana on kommunikoida ja miten paljon pienempi maailma on. Joskus parikymmentä vuotta sitten, kun lähdettiin niin sitten lähdettiin. Japanissa ollessanikin oli helppo kirjoitella sähköposteja (nyt tämän ystäväni nauraa kun muistaa kuinka monta sähköpostia sieltä tuli.. ehkä kolme) ja on skypea ja muuta (Good luck Dad!) Mutta toisaalta, hänen kanssa kirjoitellessaan tuli kylläkin sellainen olo, että olisi ollut kiva saada ystävä tuohon sängylle loikoilemaan ja että olisi voinut rutistaa kunnolla, ja nauraa yhdessä. Älkää käsittäkö väärin, minulla on paljon kavereita ja muutama hyvääkin huvempi ystävä. Ja olisin varmasti voinut soittaa ja puolentunnin päästä eräskin ystäväni olisi saapunut Ben&Jerrys:in kanssa. Ja toisenkin kanssa ollaan niin samalla aaltopituudella ettei paremmasta väliä ja puhumisesta ja nauramisesta ja vuorovaikutuksesta ei hänen kanssaan tule ikinä loppua (todettu!)

Mutta joskus tulee niitä olotiloja, jolloin olisi ihan pakko päästä selittämään jotain mielestäni aivan hulvatonta (totuus voi olla aivan toisenlainen) suomeksi jollekin ystävälleni. Varmaan sama tunne tulee vielä raastavampana perheen kanssa myöhemmin. Mutta siitäkin pääsee yli, olen ihan varma. Tietenkin soittaminen auttaisi, mutta… jotenkin ei tule soitettua… Ja ei se kuitenkaan olisi sama. Soitettua tulee (tai Suomesta soitetaan) perheen toimesta ja se nyt on kuitenkin vähän eri. Eikä nyt kyse ole erityisemmin suomen kielestä, luulen. Sitä ei paljoa tule puhuttua, mutta tulee kuitenkin kirjoitettua... Eivät nuo paikalliset ystäväni paljoa välitä, kun senat sakoaa ja alan puhua innostukseni ihan senatsakaisuutta. Ja sitä paitsi, tunne tulee ajatellessa muunkin maalaisia ystäviäni, maasta tai mantereesta huolimatta. Minä vaan puhun paljon, ja kaipaan sitä puhumista, että aikaa ei tarvitse haaskata kirjoittamiseen. Vaan ehkä kyse on kuitenkin siitä, että tiettyjen ihmisten, ystävien kanssa on ihan eri jutut, omat spesiaalijutut. Ainoa mikä tällaisessa tilanteessa auttaa, on se tieto (joka on todettu oikeaksi) että kilometreistä ja rajavyöhykkeistä huolimatta, on olemassa ne tietyt ihmiset, jotka tavatessaan juttu jatkuu siitä mihin se jäi. Se on kiva tunne se.

Koska opiskelu on tylsää.... Mistä tiedät että olet opiskellut Iso-Britanniassa jo hetken...

1. One out of 4 words you hear in the streets is "fuck" or "fucking"
Ei oikeastaan... tai ainakaan en ole kiinnittänyt huomiota.. sain tosin ystäväni hihkumaan riemusta kun päästin kerran suustani kirosanan... blah. ei kuulema ollut koskaan kuullut minun kiroilevan.

2. You have tried the symbol of British food, a breaded piece of fish with fries and they call it "fish & chips".
;-) ja erityisen hyvää se on silloin kun on jahdannut paikkaa, jonkaehkänäkijossainsiskon kanssa ja ymmärtänyt että sitä saa kyllä, vaikkei se menussa olekaan suoraan kirjoitettu.

3. You see semi-naked girls in the streets and boys wearing t-shirts with temperatures below zero.
Minä olen muslimi. No en oikeasti, mutta jos niinkun suhteellisesti vertailtaisiin sitä, miten paljon skottitytöt peittää ihostaan.. ja sitä miten minä varustaudun syyspäivään villakangastakilla, villapaidalla ja farkuilla... niin olisin muslimi.. peitän ihostani suhteellisesti varmaan saman verran kun hijab:ia pitävät musliminaiset Suomessa verrattuna nk.valtaväestöön. Mutta joo.. kyllä minäkin katsoisin, jos olisin mies, ja näkisin puolialastoman tytön juoksemassa kaupungilla wearing something from Ann Summers (alusvaatekauppa)
Ja kyllä, tunnen kylmää, vaikka olen Suomesta.

4. You are shocked to see that the Uni is closed, city is collapsed and people stranded if streets are covered with more that 5 cm of snow.
;D We will see.... ehkä.. ainakin se keskustelu, että onko räntä nyt lunta jos ulkona on +5C... ei se ole!

5. You have travelled to London just for 1 pound with a fun fare, and you love it.
Yksi sana sinulle, megabus

6. You wake up every morning knowing that it's quite unlikely that you're going to see the sun.
Ei täällä edes ole satanut niiiin paljoa.. ja kun on Suomesta... valoisaa aikaa osaa arvostaa ;)
Nimimerkillä ranskalainen tyttö kauhisteli mulle tänään sitä, miten talven tullessa pimenee jo kolmen jälkeen ja pitää ottaa bussi kun ei uskalla kävellä. Mieleeni muistui Roger Boyes ja hänen kolumninsa Suomesta
http://www.timesonline.co.uk/tol/comment/article2828084.ece

Finland is a land of wide open spaces, between 16-17 people per square kilometre. Lakes often separate neighbouring farmsteads. At this time of year it is sunk in almost permanent half-light and Finnish families count the days to their winter holidays when they can flee to the bright sunlight of south-east Asian resorts.

Clinical depression is high, the suicide rate too. But above all the Nordic winter isolates the young in the small towns: they arrive at school in the dark and leave it in the dark, travelling long distances to their homes. Friendship in the traditional sense is often a summer luxury.
Tämä siis käsitteli ja ruoti syitä Jokelan tragediaan.


8. You see people having a pee while they get moneyfrom a cash machine.

10. You see people drunk in the streets at 8pm.

11. You are kicked out of a pub at 11.30 pm
Ja yökerhosta viimeistään kolmelta ;)

14. You see people wearing flipflops and shorts even though it's raining.

15. You've said "cheers mate" more than twice
Haha.. saatte lyödä mua jos mä kiitän teitä tolla tavalla

16. You've tried to buy a traditional coffee maker and you've failed.
Norjalainen kämppis ei epäonnistunut ja skottikämppis edelleen sinnikkäästi käyttää pressopannuaan, vaikka sitä kahvinkeitintäkin saa käyttää kaikki :D Hauskinta on, että he kumpainenkin suodattaa ihan samaakahvia, toinen kahvinkeittimellä, toinen pressopannulla

17. You realize the most important religion is not Christianity but Rugby.
Tai jalkapallo :)

18. You wonder how people wash their intimate parts without a "bidé"
Aivaaaan! Mieleeni muistui yksi mielenkiintoinen keskustelu Japanissa, kun Suomessa vaihto-oppilaana ollut tyttö väitti ettei Savossa ole bide-suihkuja... ... ... ...

19. You wonder why the concept of "proper curtains" hasn't arrived to this country yet.
Mutta mullapa onkin eristävät verhot!

20. You hear and say "sorry" at least 10 times a day.
And theres absolutely nothing bad with this.

22. After a failed conversation with someone in the street you wonder whether he/she was speaking in Scottish, Gaelic, Welsh, Cornish, Irish or English.
Welcome to Scotland

23. You see Tesco as an important social meeting point.

24. You have struggled trying to convert from Farenhait to Celcius, from Miles to Kilometers and from Pounds to Euros, but you know a pint is 0.56 litres.
Jopa äitini olisi ylpeä minusta.. ;) Mutta niin totta!

25. You have been driving on the wrong side of the road

26. You have seen old people smiling at you in the street
Ja vanhoja pappoja.. ja poliiseja sanomassa "hiiiii! how are you doing? Uni life... must be though!"

27. You have been asked for "some spare change" by an unknown person.
Ja en puhu kerjäläisistä Helsingissä.

29. You've had a Full English Breakfast with bacon, eggs, sausages, beans, etc and you think it's amazing

30. You've had a burger, chips and beans on the same plate.

32. You have tried to destroy the fire alarm at least a couple of times.
Vaiennettu jopa sukalla! :P

33. You have wondered about the wildlife present in your carpet.
Sanopa muuta!

34. You see a group of people wearing fancy dresses every time you go out at night.
Ja kuka sanoi olevansa harmaa seinäruusu!

.36. You think you're going to visit a palace, a castle or a chapel and you only see a few old stones.
Edelleen tervetuloa Skotlantiin!

37. You realize that taking a cab is almost free (according to a certain person from Norway).
Totta!

38. You're outside and don't even notice it's raining anymore, because it is just simply normal to you by now.

39. You realise that any kind of food can be eaten with anything else, no matter how wierd the combination is.
Sama muuten pätee drinkkeihin täällä.. ja sitten ne on kauhuissaan lonkerosta ;D

40. You have six months of holidays in a year
Tääältä tullaan Suomii!

.41. In case you need to get your hands clean, you realise that you only have two options: boil your hands in water near to 90º or see how they become two beauty ice-cubes.
Ilmassa toimiva vedensekoittaja!

42. You have a sink in your bedroom.
Ja en koskaan uskonut, että se on on noin käytännöllinen!

44. You find machines in pubs in which you can buy condoms, vibrators, lubricant and even a Hair Straightener.
Teimme tutkimusta Taijan kanssa.. ja vibraattorijuttu ei muuten oo vitsi! Mut ei sitä koskaan tiedä mitä tarvitsee.. kai...

46. You ask for a double whisky in a pub and the quantity you're given is just ridiculous!!
Täällä viinilasien kokoerot "small" ja "large" määritellään silmämääräsesti.. millilitrat on ihan tuntematon käsite...

49. You realize that no matter how weird the clothes you're wearing are, people just won't care.
Joku sanoi, että tässä on maa, jossa kukin saa elää niinkuin tahtoo.. Kaikki kukat ja perunat kukkii täällä (niin kauan kun ei oo yhteyksiä Al-Qaidaan..)

53. You realize that being served alcohol in an academic seminar is completely normal.

54. You learn that 4 cups of tea per day is good for you.

56. You know there is a fair chance your house is filled with mould.

59. You find yourself breaking into an english accent when trying to order a cuppa tea.

63. You see all four seasons in one day. first sun (oh blessed sun!), then rain, then snow, then hail. and sun, and rain, then...aaaah!

64. "hello/hey, how are you?" is replaced by "you alright?"

65. You find yourself going out partying wearing only a little top... and it's raining! And above all it's normal because everybody is dressed like that!!
Siskon avomies kyseli josko keuhkokuume on yleisin kuolinsyy nuorten tyttöjen keskuudessa täällä.. ehkä.. mutta minulla ei ole aikomusta liittyä joukkoon.
67. It's only five and every single shop is closed!

69. You think it's normal to sleep on a mattress which was considered old-fashioned crap in Europe 30 years ago.
Ja mikäli brittejä on uskominen, ei olla Euroopassa!

71. You don't mind the food anymore...

75. You feel like being a nun when you wear trousers or skirt longer than your knees and tops to go out
What did I sayy!

77. You discover that a simple ticket of the train can vary from a price of 8£ to 30£.. for the same train, time and journey
Kiitos yksityistettyjen junayhtiöiden!

78. You realize that you have never seen an English Restaurant

81. You realize that British people are queuing politely everywhere except at the bar counter

82. You discover there is a "potato" function on the microwave!!!

86. You realize that you can get decent (dark, rye, healthy) bread in every European country except for the UK...and no, Toast is not considered a proper kind of bread.....
Nauran täällä vedet silmissä ;D

88. You are certainly annoyed by their stupid sockets
Haha on/off kytkimet... kämppisten kans saadaan aina naurut kun joku yrittää paistaa jotain uunissa, ja virrat ei oo päällä. mutta tähänkin on pakko olla joku syy!

89. You realize that every product you buy "may contain trace of nuts"
Joo, nää on jotain pähkinähulluja.. ja sitten lukee kans "we cannot guarantee that this product does not contain milk......)

91. You are addressed as "treacle, sugarplumb, darling, sweetheart, love, ...." (and all other versions of nicknames in that genre you normally only call your wife/lover) by the staff in supermarkets, pubs and restaurants.

94. You are not surprised to see an old lady, her daughter and her granddaughter dancing together in a club.

95. You talk about the weather all the time.

96. You hear "WHA" instead of W-H-A-T ! and "THA" instead of T-H-A-T!!!
Mä vihaan tätä.. koska englanti voi olla kaunis kieli.

98. It is 23.45 and the bell rings in the pub. Last orders mate, lets have 2pints each...

Anteeksi tuli vähän isompi ja pidempi lista... mutta nyt ainaki kaikki tuttavat ja tuttavien tuttavat saa vähä kahvipöytäkeskustelua miten Suomessa on kaikkiii paremmin. (No ei.)
Koko lista löytyy facebookista, jos jotakuta kiinnostaa.

Mutta moni noista on ihan totta.. mutta kuten sanottua kaikkeen tottuu. Ja minä en perskutarallaa luovuta.

Ongelmia.. no ei.. ne on vaan kulttuurieroja keittiössä

Minulla ei ole tässä maassa monia ongelmia. Mitään minkä kanssa ei voi elää. Elän yliopistolla, fair trade yliopistolla, jossa statuksesta ollaan totta tosiaankin ylpeitä. Yliopistomme on muovipussiton, kierrätyskin pelaa (vaikka mehukartonkien kierrätyksestä ei ole vielä kuultu) Mutta jotta saisin kaikki patrioottisukulaiseni ja tuttavani kauhistelemaan kahvipöytäkeskustelussa sikälimikäli minua edes muistetaan siellä enää, että miten Suomessa on kaikki niiiiiiiin paljon paremmin. Ja koska tuo Textbook on Roman Law ei nappaa sitten ollenkaan, niin aloittakaamme..

1) Leipä. Kaipaan leipää. Leipää joka haisee leivälle, joka homehtuu kun on sen aika, jota saa paperipusseissakin, kaipaan sitä suomalaiselle tuttua tummaaleipää (luojankiitos täälläkin tunnetaan täysijyväleipä) Olen (jälleen) maassa, jossa valkoista pullamössötoastia saa eri paksuusluokissa.... hmph... ja enkö vannonut Japanista lähtiessäni ettei enää ikinä.
Tämänhetkinen valkoinen pullapalani maistuu suurinpiirtein mauttomalta hapankorpulta

2)En ole vielä ymmärtänyt, miten paikallisista kaurahiutaleista saa keitettyä liisteriä.. voi olla tietenkin, että vika on minussa(kin) mutta tähän ongelmaan auttoi sitten siskon Eloveenat ;D Kiitos!

3)Muistan miten hihkuin isälle Suomessa, miten oli minusta niin hyvä, että leikkeleiden kanteen tuli se lihaprosentti. Se oli minusta niiin hyvä juttu, koska tämä tyttö ei mitään vesileikkeitä syö! Ja niiin.. täältä minä itseni löysin. Vesileikkeleiden luvatusta ihmemaasta... blah.

4)En enää tässä maassa asuttuani, ihmettele ikuna miksi jotkut juovat teetä maidon kanssa. Juoskaapa vaan aamulla luennolle ja kiireessä ostakaa teet mukaan ja kun unohdatte sen teepussin sinne veteen viideksiminuutiksi niin lopputuloksena on sitten sitä maalia, kun kaurapuuroa on käytetty liisterinä, paahtoleipää tapettina ja sitten halutaan vielä "raskaampaa" väriä tapetin päälle. Eli on kuin maalia joisi ;D On paikalliset "black tea:t" ihan omaa luokkaansa.. mutta toisaalta olen niin kova teen juoja, että olen jo aika lailla tottunut siihen. Tosi usein kyllä saan jatkokommentin kun en tahdo teehen maitoa "are you sure?" :D minä aina että ;-) Erityisesti yhdessä Starbucksissa on yksi hauska kahvilatyttö, joka aina kysyy multa varmistuksen.

5)Kastikeainekset tässä maassa on edelleen ihan täysi mysteeri... jos nyt ei lasketa pastatomaattikastikkeita joita löytyy varmaan tsiljoona erilaista. Taitaapi laukusta löytyä turkinpippureiden lisäksi myös maizenaa kun tulen Suomesta joululomalta... onkohan ruokakerma kokonaan suomalainen juttu? Kun täältä löytyvää kokkaukseen sopivaa kermaa voi myös vaahdottaa.... :D ja jäädyttää ja kaikkea jännää... eli se on varmaan ihan kuohukermaa? :D Tiedän ainakin, että eräs sukulaisrouva laittelee kanttarellejen kanssa aina vaan kuohukermaa.. (se siitä dieetistä) Vaikka kyllähän maissintärkkelystä täytyy täälläkin olla.. en vaan tajua.. en.

6)En ymmärrä miksi kananfileestä ei saa niitä jänteitä pois. En vaan tajua. Anteeksi. En sitten millään.. ihan sama maksaako paketti £3 vai £6 puntaa.. jänteet siellä näköjään on.. mutta onneksi on Fiskarssin-sakset (kiitos iskä!)

7)JUUSTO! Saisiko olla cheddarjuustoa... värjättynä... originaalina.. sveitsiläisenä... light-versiona... tämä juustoasia herättää yleistä hilpeyttä meidän mannereurooppalaisten keskuudessa... varsinkin kun se cheddar, jota cheddariksi täällä kutsutaan, ei yhtään muistuta hollantilaisen ystäväni mielestä cheddaria, eikä minustakaan... mutta onneksi on Lidl ja Dutch edam! Ja Ikean juustohöylä (jota amerikkalainen kämppikseni ei tunnistanut juustohöyläksi.. pieniä kulttuurieroja asunnossamme)

Siinä oli pieniä keittiöön liittyviä epäjohdonmukaisuuksia.. mutta kuten sanottua, ei mitään minkä kanssa ei voi elää!

Yritän vielä taistella sitä yleistystä vastaan, jonka kuulin yhdeltä ystävältäni joka muutti saarelle 3 vuotta sitten.
"Sonja, koita nyt ymmärtää. Että ruoka tällä saarella ei yleensä ole hyvää"

Niin käsi ylös toisaalta, kuinka moni meistä on törmännyt englantilaisin/skotlantilaista keittiötä edustaviin ravintoloihin?

(PS. Ei se oikeasti ollut se roomalaisen oikeuden kirja.. vaan tämä leipä joka minua intoutti kirjoittamaan :D)

Ongelmia ja animea

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka nyt periaatteessa ovat mukavia, mutta sitten kuitenkin jotain rassaa. Minut tuntevat tietävät (Tai ainakin haluaisi että he tietävät) etten minä ole erityisen rude person. Minä nauran ja minä puhun paljon, sillälailla tulee ainakin itsensä kanssa toimeen. On mielenkiintoista yrittää luovia kaveriporukassa, jossa ihmiset tulevat kaikkialta maailmassa. Joku pikkuriikkinen syy, olkoon se sitten unelma alkaa USA:n varapresidentiksi (ikävä rikkoa unelma, mutta käsittääkseni siihen on rajoituksia joita nyt ei vain bulgaarina toteuteta ;D) tai sitten rakkaus, joka on ajanut ihmiset tänne Skotlantiin. Mutta anyways se on tosi mukavaa.

Minä olen aina luullut, että minun kohdallani ei päde se suomalaisen "100metrin reviiri" sääntö, etten ole niin kylmä, ujo tai huumorintajuton (vaikka myönnän huumorintajuni olevan omanlaista) kuin jotkut suomalaiset. Mutta minä olen tottunut olemaan yksin, tiedättekö, ottamaan vastuuta omasta itsestäni, olen sellainen luonne, jolle ei ole vaikeaa olla yksin joskus. Kaipaan myös omaa rauhaa, jota tässä yliopiston asuntolamuodossa harvoin saa. En ole tottunut nk. mielistelemään muita (itseasiassa olen aina ollut äärimmäisen huono siinä hommassa, liekö äitiini tullut) ja vaikka välitän, mitä muut ajattelevat, en ehkä sitten kuitenkaan. Tai useimmiten joo, mutta joissain tapauksissa en.

No sitten tulee henkilö toisesta kulttuurista. Jolla on ilmiselvästi mielestäni (kuvittelen taas olevani hyväkin ihmistuntija) kamalan suuri halu mielyttää ihmisiä. Kukaan ei ole varmaan elämässäni kehunut minua niin paljon, muka kuinka älykäs jnejne minä olen. Ja siis eihän siinä, mukavaahan se on. MUTTA, tässä kohtaa minun suomalainen puoleni astuu kuvaan. Henkilö on siis naispuoleinen, mistään miesten iskemisyrityksistä ei ole kyse, ja huomaan että hän tekee tätä suurimmalle osalle ihmisistä, jopa puolitutuilleen. Mutta minä olen ilmeisesti ainoa, joka on kehittänyt tästä ongelman. Minä kyllä osaan käsitellä kohteliaisuuksia, mutta suhtaudun tähän henkilöön nykyään vähän niinkuin lapseen. Lapset on kivoja, mutta ne tarrautuvat yksilöt, "pölynimurit" kuten eräs ystäväni määritteli äitinsä kansan ihmiset, väsyttävät minua. Ihan sama onko ikää neljä vai 20v. Hän valittaa aika paljon, milloin kämppäkavereidensa ihanuudesta, milloin elämästään yleensä. Ja kukaan teistä tuskin voi kieltää, että valittelijat, jotka eivät tee asialle mitään väsyttävät. Tietyllainen nai'vius ja lapsenomaisuus (ja minä kun juuri pääsin kolmannelle vuosikymmenelleni ja ikäni alkaa 2. ja loppuu 0:llaan jotkut ajattelevat, mutta toivon että joku tajuaa mitä tarkoitan) mikä on tietysti ihan ok ja hyväksyttävää, nuoria kuin ollaan. Mutten tiedä miten sitä käsitellään enää.

Mutta en vain siis tiedä, onko tässä kyse suomalaisuudestani vai ko.henkilön kansalaisuudesta (ei jenkki ;D) Lopputulos on siis väsyttävä tapaus, mutta kun näyttää että kaikki muut hänestä pitävät, joten ehkä se on minun suomalainen jurouteni! :-D

Noh, sitten toisiin aiheisiin. Tällä viikolla oli Nippon Connectionin leffafestivaali. Nippon Connections on siis yliopiston japanese society. Joka ei (posiitivisesti yllättyneenä) keskity siihen sarjakuva/piirros nuorisokulttuuriin. Jota minä en Japanissa asumisenkaan jälkeen oikein nappaa, ainakaan sitä Eurooppaversiota. Olin tosiaan siellä keskiviikkona ja nyt perjantaina. Katsottiin naapurini totoroo ja Mononoke hime (princess of the beasts.. en keksi nyt suomenkielistä nimeä) Naapurini totoroo (tonari no totoro, my neighbour Totoro) on studio Ghiblin ja Hayako Miyazakin tuotantoa. Miyazaki on yksi Japanin piirroselokuvien mestareita, jonka elokuvat leviää täällä Euroopassakin. Lisätietoja Naapurini Totoro:sta.. tästä ihan hyviä muistojahan tuli mieleen ja tuntu hyvältä päästä puhumaan japania yhden Tomokon kanssa.

Perjantaina vuorossa oli tuo Mononoke hime, ja arvaan animee enemmän katsovat, tietävä mistä puhun. Minä en ollut koskaan kuullutkaan. Koitapa siinä sitten sellaiselle animefriikille joka vastaa puhelimeensa "moshimoshi" (eli haloo japaniksi), selittää, ettei se anime nyt ainakaan minun kaveriporukassani Japanissa aiheuttanut sellaisia sydämentykytyksiä, mitä se näyttää täällä Euroopassa aiheuttavan. Joka on myös Hayao Miyazakin ohjaama anime, japanilainen piirroselokuva. Tämä elokuva nk. räjäytti potin lännessä ja Miyazaki tuli tunnetuksi myös täällä suunnassa. Elokuva on tarina metsän hengistä ja ihmisistä, siitä miten ihmisten tulisi kunnioittaa luontoa ja ahneudesta seuraa vain pahaa.

Tässä on vielä kuva Naapurini Totoro-elokuvasta. Kuvassa tuo iso harmaa jötikkä on Totoro, eräänlainen henkihahmo, ystävällinen otus joka ystävystyy sitten noiden kahden pikkutytön kanssa (toinen tyttö on vanhemmat selässä)



Hyvää viikonloppua kaikille!

Ajankohtaista tältä saarelta

Ensimmäin "mid term exam" ohi Skotlannin oikeusjärjestelmästä.. päädyin kirjoittamaan sitten säädöksien tulkinnasta esseen ainoastaan puolessa tunnissa.. nyt vain sitten jännäämään millaista oli kieleni ja mikä lopputulos, ei sillä kylläkään ole "väliä", koska se ei vaikuta kurssin kokonaisarvosanaan (onneksi)

Tänään oli myös julkisoikeuden tutoriaali, meidän piti puhua viimeaikaisista uutisista, millä on konstitutionaalista vaikutusta Iso-Britanniaan. Päädyin sitten järkyttämään kaikkia sillä tosiasialla että minulla on henkilöllisyystodistus. Tällä saarella sana henkilöllisyystodistus kuvastaa kaikkea sitä hallituksen kontrollointihalua, yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden menetystä... ja sehän on kauheaa, että biometriset tunnisteet tallennetaan henkilökortteihin. Anteeksi nyt vain kamalasti, mutta onhan tännekin tulossa/tullut jo biometriset passit, joka nyt periaatteessa on ihan sama asia.. vai?

Täällä Iso-Britanniassa on menossa kova polemiikki siitä, että tuleeko ne henkilöllisyystodistukset vai eikö tule. Tuutorini oli ihan haltioissaan ja minä tyttö en muuta osannut sanoa kuin "I got nothing to hide" ja selitin sitten siihen perään jotain "järkevää" siitä miten en ymmärrä miten Iso-Britannia pystyy nykyisellä käytännöllään noudattamaan EU tason tiettyjä säädöksiä, esimerkiksi kansainvälisten lentokenttien henkilökunnan taustaselvityksestä. Yksi kurssikaveri sitten sanoi syyn miksi hän vastustaa henkilökortteja, ettei MI5 (Britannian sisäinen tiedustelupalvelu) nyt vaan unohtaisi hänen tietojaan junaan jossain Englannissa. ööö.....

Noh, mutta ainakin tutorilla ja minulla oli hauskaa. Pahoittelin kyllä kurssikavereilleni pohdiskeluani (lähinnä yksinpuhelua, eivät ole kamalan puheliaita ne ihmiset) kun en ole vielä oppinut ymmärtämään ihmisten mentaliteettia tältä osin. Mutta kuten sanottua, minä yritän ja epäonnistun niin monta kertaa että onnistun. Tosiaan on mielenkiintoista että henkilötietojen tallentamisen katsotaan täällä rikkovan ihmisoikeuksia, yksityisyydensuojaa ja yksilönvapauksia. (Miksi meille ei koskaan opetettu tätä juttua Suomessa?) Ja näittä anti-ID kampanjoissa Iso-Britannian suunnitelmaa henkilökorttien lanseerauksen suhteen on ihan avoimesti verrattu Kiinan systeemiin.. (... ja niin.. muilla EU-mailla ei tietenkään ole henkilöllisyyskortteja) Mutta nauroinkin, että minä olenkin sellaisesta kuuluisasta poliisivaltiosta. Mutta näin meidän kesken, olen aika ylpeä siitä. Enkä sitäpaitsi näe ponttia siinä(kään) miksi Iso-Britannia on hyväksynyt Schengen-sopimuksen oikeudelliset (judicial) ja poliisimääräyksiä koskevat osat.. kuten Britannian matkaajat tietävät, rajamuodollisuuksista on pidetty kiinni, mutta silti tähän maahan on muiden EU-kansalaisten mahdollista päästä passitta. Mutta paikallisilla ei tietenkään ole pääsyä muihin EU-maihin ilman henkilökorttia (jota tällähetkellä ei vielä ole olemassa) eihän se ole reilua? Mutta kuten sanottua, tulen varmasti tapaamaan britteja, jotka sanovat "tämä ei ole sinun asiasi, laita vaan suu kiinni"
Mutta vaikkei olisikaan, se ei estä ihmistä yrittämästä ymmärtää. Täytyy kyllä sanoa, että vielä ketään sellaista en ole tavannut. Mutta olen kyllä ulkomailla ollessani asenteella "maassa maan tavalla" enkä kamalan kärkevästi arvostele paikallista yhteiskuntaa, missäikinä asunkin. On nimittäin aika tulenarka-alue. Ja lähtökohtaisesti aika harvoja ihmisiä täällä kiinnostaa miten Suomessa asiat on, eikä tarvitsekaan. Tämänpäiväinen oli kyllä kaikista "radikaalein"
Tämä ID-kortti on hyvin moniulotteihin asia (kuten näköjään kaikki tällä saarella) sanoi tutorini. Mutta aika näyttää, tämän hetken tiedon mukaan brittejen on "alistuttava" hallituksen tahtoon, ja henkilöllisyystodistukset lanseeraataan kaiken kansantietoisuuteen 2012, 11 vuotta depatin alkamisen jälkeen. 9/11 toi mukanaan terrorismin ja valtion turvallisuuden kaikkien, niin suomalaisten ja brittejen tietoisuuteen. Mutta kuten sanottua. henkilökohtaisesti i have nothing to hide. Ja sikälimikäli minulle joskus tarjoutuu tilaisuus hankkia tässä maassa virallinen ja tunnustettu henkilöllisyystodistus, minä sen hankin asap. Ei nimittäin uppoa tämä suomalainen muoviläpyskä täällä yhtään missään vaikka sinällänsä hassua, kun rajat aukenevat tällä kuitenkin. Mutta toisaalta, sehän on vain ja ainoastaan rajavartiosto, joka kortin hyväksyy ;)

Havaintoja arkielämästä

Minulla ei oikeastaan ole asiaa, ei ole pakottavaa tarvetta päästä kertomaan teille nyt jostain hassun hauskasta jutusta (tosin vain sen takia, että useimmat jutut, jotka ovat mielestäni hauskoja, ovat aivan toista teille) On satanut ja päivä on kulunut (epätoivoisten) lukemisyritysten parissa, että voi olla vaikeaa avata kirjat joskus.. toisaalta tiedän mitä Scotland Act 1998 (joka esim. takasi Skotlannille parlamentin) 6 schedulessa (tämän siitä saa kun opiskelee englanniksi, yksi asetuksen osa ei siis aikataulu!) sanotaan devolution (;D) asioiden käsittelystä. Vielä huomenna pikaista kertausta luentojen jälkeen kirjastossa, ja sitten illalla siirryn Japan societyn elokuvafestivaalin pariin, kuulee taas japania pitkästä aikaa (Vaikkakin elokuvan parissa) ja ehkä, jos hyvin käy, niin tapaa joitain mukavia uusia ihmisiä.

Tänään koin näitä ulkomailla elämisen ahaaelämyksiä,

-näin minicooperin (joka on mielestäni jotain hyvin brittimäistä), jonka katolle oli teipattu Skotlannin lippu. "oho, asun Skotlannissa"

-ystäväni (englantilainen) soitteli Flower of Scotland (Skotlannin epävirallinen kansallislaulu) voluumit täysillä (ja ei nähnyt siinä mitään kummaa)

-Kuulin säkkipillin soittoa (toivon vain, että se ei tullut ulkoa sateesta) Sitä tapahtuu aika usein täällä, kun eivät ihmiset halua heittää lapsesta asti harjoitettua taitoa hukkaan vain siksi että uni life starts. Mutta minusta kuulosti, että soitto tuli ulkoa ja ulkona satoi (Se on kummaa. Koska säkkipilli ei ole noista soittimista kaikista halvin ja soitto-olosuhteet varmaankin vähemmän mukavat)

-Tajusin aamulla hampaita harjatessani puoliunessa, että kaikkeen tottuu. Myös "ilmassa toimivaan vedensekoittimeen" niinkuin siskoni kutsuu erillisiä kylmä- ja kuumavesihanoja. En nimittäin nykyään lakkaa ihmettelemästä ystäväni asunnon kylppärin hanaa, kun se on sellainen "yhdistetty"

-Olin tulossa kirjastolta kotia ja tottakai myöhästyin bussista, odottelin seuraava sen vajaa puolituntia millä tiheydellä iltabussit kulkevat. Siinä puolentunnin aikana törmäsin hyvään ystävääni, puin toisen ystäväni ihmissuhdesotkuja hänen kanssaan, hyvästelin, kuuntelin radiota, kastuin, ihastelin katuvaloja ja tajusin, että elän nyt sitä unelmaani mistä niin kauan unelmoin. Vaikka se olisi ostoskassien kantamista ruuhkabussissa, mutta silti.


Tässä lopuksi vielä sitten Skotlannin epävirallinen national anthem, The flower of Scotland, niille, jotka eivät sitä ole kuulleet, ja vielä säkkipillillä soitettuna ;) Tämä soi yökerhossa vähintään kerran iltaan ja saa kaikki nationaliset skotit hyvälle tuulelle jos siellä riekkuu yksi suomalainen englantilaisessa porukassa niin ei tule kuittailuja.

Ensin sanat ja sitten video.

The Flower of Scotland

1.
O flower of Scotland
When will we see
Your like again
That fought and died for
Your wee bit hill and glen
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again


2.
The hills are bare now
And autumn leaves lie thick and still
O'er land that is lost now
Which those so dearly held
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again


3.
Those days are passed now
And in the past they must remain
But we can still rise now
And be the nation again
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again

Tuulen viemaa

on sanottavissa lehdista, muovipusseista, ihmisten laukuista ja lahinna jopa heiveroisista kiinalaistytoista. Skotlannissa siiis tuuuuuuuuleeeeee, tanaan, ja tulee muuten paljon. Ei sada, joten ei syysmyrskya meille (toisin kuin uutisten mukaan Helsingissa) mutta jopa mina, joka en ole maailman pienin naisihminen, kuljin melkein vinossa kuin pisan kalteva torni, taistellessani tuulta vastaan. Tanaan aamulla pukeuduin taas kuin lumimyrskyyn, talvikenkiin, farkkuihin, villapaitaan, pooloon ja villakangastakkiin. Ja tassa vaiheessa useimmat nauraisivat, lampotila pyori tuossa n.7 asteessa tai sen sellaisessa, mutta puolustuksekseni on sanottava, etten koskaan ole sietanyt kylmaa. Noh, siitahan se ilo sitten repesi kun bulgaari ystava tallusteli vastaan missas muussakaan kun roiskelapassa, pikkukengissa ja hihattomassa topissa. Selitteli et etta "kun on taa trenssi paalla ei oo kylma" Roiskelappa on siis minihame. En koskaan lakkaa ihmettelemasta tapaa, milla suurinosa ihmisista pukeutuu Suomessa ja en oikeasti lakkaa myoskaan ymmartamasta tapaa, jolla taalla pukeudutaan nuorten tyttojen parissa. Kylla, keuhkokuumeen on pakko olla yleisimpia kuolinsyita. Tyylikas voi olla vaikkei hyppisi ympariinsa puolialasti tai ettei kulje raskausmekossa kun lapsi tayttaa kymmenen.
Hirvean paljon on kuullut puhuttavan, etta suomalaiset naiset eivat ole tyylikkaita, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, en voi itsekaan sanoa olevani mikaan ladylike, vaikka kaverit ylistavat olematonta "muotitajuani"(siis mita =D), mutta tykkaan kylla katsoa mita paalleni laitan.. ja aika monet naiset Suomessa eivat sita kylla tee/valita. Mutta englantilaiset ystavani sanovat, etteivat skotit ole tyylikkaita? Etta tieda sitten. Tasta tekisi mieli kirjoitaa lisaa, mutta joku toinen kerta, nyt on kiirus.

Mina voisin oikeasti olla talla mittakaavalla muslimi taalla, jos suhteuttaa kuinka paljon mina peitan ihonpinta-alasta taistellessani saata (ihan sama rantaa,lunta tai tuulta) vastaan verrattuna suurimpaanosaan naita ihmisia. Ja nyt kun te siella ruudun toisessa paassa kauhistelette, myontakaa.. ei se pukeutuminen ole sen kummoisempaa Suomessakaan... mutta siita toisenkerran ohjelmassa "study-party" with rakkaan ystavan.

Sunnuntaina

Koska tämä päivä, sunnuntai kun on, on pyhitetty kaikille maailman mahdollisille tekosyille vältellä opiskelua, päätin sitten päättää sunnuntain blogikirjoitukseen. Olen juossut kaupungilla olemattoman scandinavian societyn perässä, käynyt ruokakaupassa, "muka"lukenut.. ja mesettänyt (vannon, että isäni ei tunne tuota verbiä!) Olen keitellyt teetä ja syönyt Cadburys'n suklaahippukeksejä sekä pandan lakritsia. Eilen kävin kaupungilla ostoksilla, mukaan tarttui kengät ja kaikkea niin kamalantarpeellista kosmetiikkaa ja sitten Birminghamissa Englannissa opiskeleva tuttu vihjaisi, että Holland&Barret:ilta löytyisi Pandaa.. ja sieltähän sitä löytyikin.. löytyi muuten myös Vaasan&Vaasan näkkileipää.. sitä koulunäkkiä ja seesamisiemenpyörylöitä.. :) :) :) En muuten koskaan olisi uskonut, että lakritsia voidaan mainostaa niin kovalla kädellä "terveysruokana"

Eilen illalla minulla oli yksi suuri suunnitelma viettää lukuilta saksalaisen kaverin kanssa.. ja happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.. ilta sujui rattoisasti sohvalla loikoillessa ja keskustelunaiheet harhailivat suomalaisen koulujärjestelmän tuloksista (PISA:n huipputulokset ja kouluampujat) aina siihen miksi NSDAP (Hitlerin natsipuolue) pystyi tekemään mitä teki. Ja siitä miten saksalaisilla ei tavallaan ole lupaa kiintyä omaan maahansa, tai että heillä ei varmasti historiansa takia ole sellaista suhdetta kuin esim.suomalaisilla. Tämä oli siis saksalaisen ystäväni mielipide. Sitten selitin hänelle talvisodasta.. ja nooh.. mutta mä vannon että statutory interpretation on jotain mitä ei tehdä lauantai-iltana. Mutta yritys hyvä kymmenen, keskustelu oli hauskaa ja suklaata kului.

Ensi viikolla ohjelmassa yhden hyvän ystävän kanssa studypartyja ainakin huomenna, maanantaina ja keskiviikkona, todennäköisesti myös tiistaina. Joka tarkoittaa ben&jerrys -iltoja ja huonoja juttuja.. opiskelijaelämää parhaimmillaan! Tykkään tästä campusasumisesta paljon, meillä on oma pikkukämppämme ja muutama sata kämppää ympärillä.. ja tiedättekö.. täällä yliopistoelämään liittyy niin suuri yhteisöllisyys. Eilen kenkäkaupanmyyjä odotti jännityksellä opiskelijakorttia opiskelija-alennusta varten, että onko se nyt kaupungin toisen yliopiston, joka oli se missä hän opiskeli (Robert Gordon University), kortti vai ei. Pettymys oli kova kun en sitten ollutkaan "yksi heistä"

Näin täällä meillä, entä teillä?

Tänään eräs luennoitsijamme mainosti lähestyvää mid-term examination :ia ja sitä että miten nyt on todella mid-term menossa... aaw.. eli se tarkoittaa käytännössä sitä että kuusi viikkoa elämää Skotlannissa ja yliopistolla takana. Ei sillä, todennäköistä on, että tulee lisää näitä mid-termejä vielä, kuten suunnitelmissa onkin. Suomeen lennähdän tuossa reilun kuukauden kuluttua tapaamaan perhettä, ystäviä ja syömään ruisleipää sekä lukemaan Helsingin Sanomia. Täytyy kyllä tuoda Suomesta jotain suomalaista lukemista, ulkomailla ollessa oman kielen merkitys korostuu, varsinkin kun alat käyttää niitä world most common language English-ilmaisuja suoraan käännettynä omalle kielellesi. Mutta olisi iha hyvä, että lukisin muitakin kun sanomalehtiä ja luentomuistiinpanoja sekä kirjoja nimeltä "Constitutional and administrative law" tai "Introduction to Roman la

Tällä viikolla takana on kaksi esseen palautusta, kolme tutoriaalia (pienseminaaria), liikaa rikosoikeuden tapauksia ja muistiinpanojen uudelleen kirjoitusta. On tullut puhuttua suomen kieltä, ruotsia ihan laittoman paljon (melkein joka päivä, tänäänkin yhdelle 11-vuotiaalle NORJALAISELLE pikkupojalle Marien pikkuveljelle siis.. kun hänellä ei vielä tuo englanti ole hallussa) Norjalaisella on perhe käymässä täällä Aberdeenissa.

Edessä viikonloppu iloisesti varmaan suurimmaksi osaksi kirjojen parissa.. tänäänkin oli jalo aikomus lukea mutta päädyin tuossa puoli kahdeksalta ottamaan sellaiset parin tunnin torkut.. ja niin.. vähän yritin tuossa kirjoja availla.

Elämä yliopistolla jatkuu ja jokapäivä kämppäkavereiden kanssa tulee esille "kulttuurien kummallisuuksia" kuten, se esimerkiksi oli käsittämätöntä amerikkalaisellemme, että credit- ja debit -ominaisuudet (siis vanhat luotto- ja pankkipuoli luottokortissa) voi todella olla samassa kortissa.. vaikka selitin sitten kyllä, että valtaosa luottokorteista on joko pankkien tai luottokunnan myöntämiä Suomessa, eikä ne irtoa ihan niin helposti kun hänen kotikulmillaan. No ranskalainen kämppäkaveri siinä vieressä sitten ihan pokkana väitti, että "ei ei, ei heillä Ranskassa ole sellaisia kortteja ollenkaan, luottokortteja nääs" No niimpä taas. Mutta se näistä, meidän keittiökeskusteluista. Luennot ovat intensiivisiä ja kiinnostavia. Opiskelu on jopa ehkä parempaa mitä oletin sen olevan. Olen tavannut hienoja ihmisiä ja minulla on jo omat rakkaat ystäväni täällä, joiden kanssa voi melkein puhua mistä tahansa (mikä ei kyllä minun tapauksessani ole itsestäänselvyys) joten, en voi valittaa. Pankkiasiat on järjestetty, tili aukeni helposti ennakkoluuloista huolimatta, kortti tuli murto-osassa siitä, mitä se Suomessa ottaisi.
Ajan päästä jyvälle tämän maan politiikasta (ja historiasta) kiitos sanomalehtien ja public law:n tämänhetkisten luentotopikkien. Toivon kielenkin kehittyneen, mutta sen näkee sitten kun saan esseet takaisin. En nimittäin ihan kamalasti haaskannut aikaa niiden kieliasun oikomiseen.

Muuttamisessa on tiedättekö yksi hyvä puoli, saa aloittaa kaiken uudelleen, puhtaalta pöydältä. Jos niin haluaa, se on itsestä kiinni. Ihmiset, jotka eivät ole ehkä koskaan muuttaneet lapsuudenkulmiaan pidemmälle, kauhistelevat muuttamisen rankkuutta. Mutta toisaalta, jonkun uuden alku. Minulle muuttamiseen liittyy aina hieman haikeutta ja muistoja, niin hyviä kuin pahoja, olen pakannut laatikkoni monta kertaa... niin monta kertaa, että muuttoilmoitusta en nykyään tee puhelimitse enää.. aina netistä tai sillä paperisella kaavakkeella. Ja joka kerta se postintäti mainostaa puhelimessa tekomahdollisuutta ja joka kerta minä otan sen paperilippusen mielummin. Eräästä tietystä syystä. Oli aika, jolloin kyllästytti. Ja varmasti kun tästä vielä vanhenen, tulee aika, jolloin oikeasti kyllästyttää. Mutta osoite maistraatissa tai tietty talo, ei merkitse minulle samaa kuin esimerkiksi passi. Passi kertoo minulle, että siellä jossain on maa, jonka arvot minä tunnen ja josta minä olen kotoisin. Maistraatin osoitteeni kertoo, että minulla on paikka Suomessa, jossa Suomen viranomaiset luulevat minun asuvan. Mutta en oikeastaan ole edes talokirjoissa ko.paikassa. Joten, asunko minä siellä? No en.
Loppujen lopuksi, muuttolaatikkojen siivoaminen on vähän niinkuin elämän siivoamista. Sitä mitä oikeasti tarvitsee, ei löydy niistä laatikoista.

Äänioikeudesta.. pohdintoja opiskelun välttämiseksi.

Sain muuten yksi päivä postiluukusta ilmoituksen että "your application to be registered to vote has been received" ja siinä sivussa oli sitten liitteenä kirje äänestysrekisteristä vastaavalta taholta ja sitten ilmotus EU-vaaleissa äänestämisessä. Minut paremmin tuntevat, tietävät, että minä arvostan äänioikeuttani tosi korkealle. Ja siis, että ehkä paras asia täysi-ikäistymisessä mulle oli se, että minä saisin äänestää ihan oikeasti. Nykyisessä asuinmaassani olen oikeutettu äänestämään Skotlannin parlamentin (Holyrood Edinburghissa) ja Aberdeenin kunnallisvaaleissa sekä Suomen päässä tulen äänestämään presidenttiä ja eduskuntaa. Westminsterin parlamenttivaaleissa minulla ei ole äänioikeutta niinkauan kun en ole kansalainen, mutta sen hankkiminen nyt ei ole intresseissäni. Olen monesti sanonut että passini on varmaan kallisarvoisin omaisuus, joka minulla on. Tuollainen mitättömän näköinen paperivihkonen kertoo minulle täällä ulkomailla, missä minä kasvoin ja että mistä minä tulen. Meinasin kirjoittaa, mikä on osa minua. Mutta toisaalta, onhan Japanikin ja siellä kokemani asiat edelleenkin osa minua, kaikki ihmiset, joita olen tavannut ovat omalla tavallaan jättäneet jälkensä. Ne merkityksellisemmät ihmiset, huolimatta siitä, missä maailmankolkassa he ovat, ovat osa minua.
Äänioikeus kunnalisvaaleissakin minulla toistaiseksi on, mutta se jäi tällä kertaa käyttämättä sen ikävän tosiasian takia, että olen aika tuhottoman kaukana Lontoon suurlähetystöstämme, joka oli kunnallisvaaleissa ainoa äänestyspaikka. Varsinkin, kun sinne ei muuta asiaa ollut. Mutta se EU-vaali äänioikeuslappunen pisti mietityttämään. Äänestääkö suosiolla Suomessa... kun saisin kuitenkin sielläkin äänestää.. vai sitten täällä? Anti-Eu:maassa, jossa ihmiset eivät ole oikein vieläkään käsittäneet, että Iso-Britannia on todella osa EU:ta... ollaan julkisoikeuden luennolla käsiteltyä muutamaa hauskaakin oikeustapausta siitä, miten kärpäsestä on tehty härkänen täällä, kun manner-Eurooppa ja tämä saari tekevät asiat ihan periaatteesta erilailla. Moni asia, mitä Suomessa kerrotaan Iso-Britanniasta EU:n vastarannankiiskenä, on totta. Monet katkerat tappiot täällä on kärsitty kun Westminsterin ylistetty parlamentaarinen suvereenisuus on kapevoitunut EU tason lainsäädännön takia, mutta toisaalta tervetuloa Eurooppaan Iso-Britannia. Eräs ystäväni tosiaan ilmoitti minulle, kun mesosin hänelle miten eräs henkilö oli pitänyt passia kädessäni ja miettinyt "But Finland isn't in the EU, right?", ettei kyse ole Suomesta ja siitä tosiasiasta että jäsenenä ollaan oltu vuodesta 1995 vaan siitä, etteivät britit 36 vuotta sen jälkeen, kun parlamentti sääti European Communitie Act:in http://en.wikipedia.org/wiki/European_Communities_Act eli asetuksen, jolla säädettiin että EU- (tai siihen aikaan Euroopan yhteisöllä) llä on väliä Westminsterissä kinastellaan lainsäädännöstä, tajua sitä että enään ei eletä imperialistisessa Iso-Britanniassa (anteeksi lauserakenne tuossa edellisessä lauseessa se on kamala) . Minusta on oikeastaan aika huvittavaa, että kolmekymmentä vuotta myöhemmin asiasta kinastellaan kun eurooppanuorena tuokin on aika selvää pässinlihaa. Tiedän kyllä, olen ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen enkä oleta että kaikki olisivat, kunhan ajattelen ja kirjoitan.
Ajattelin kuitenkin, että ainakin vahvasti harkitsen äänestäväni Iso-Britannian MEP:pejä ensi kesällä, kunhan nyt vaan en ole sitten Suomessa jo kesälomaa viettämässä. Tai noh, tottapuhuakseni, on tuo kaavake jo täytetty. Minä kuitenkin asun ja opiskelen tässä maassa, ja siinä missä tulen varmasti äänestämään Skotlannin parlamenttivaaleissa, voin ihan hyvin äänestää europarlamenttiin henkilöä, joka uskoo sellaiseen Eurooppaan, johon minä oikeustieteenopiskelijana uskon.

Muuten Aberdeenissa kaikki menee hyvin, pitää vielä vähän availla noita kirjoja ja kertailla huomiseksi. Onneksi on perjantai. Totesin tänä aamuna herätessäni, ettei sillä oikeastaan ole väliä, onko maanantai vai torstaiaamu, jokainen arkiaamu on yhtä inhottava, mutta kummasti sitä herää tuossa Hillheadin opiskelija-asuntolakylä Yliopisto välillä Seaton parkissa.

Guy Fawkes ja Marraskuun viides... gunpowder plot and how it leaked

Tänään Aberdeenin pilviset taivaat täyttyivät ilotulituksilla. Olen tässä viimeiset viikot naureskellut, kun ihmiset harjoittelivat sitten ihan olan takaa tämän päiväisiä tulituksia varten. Näille kun yrittää selittää, että "joo Suomessa on sallittua 12h vuodessa ampua ilotulituksia.." Porukka vaan nauroi ja ihmetteli.

Guy Fawkes oli siis mies, joka oli osallisena 1600-luvulla tapahtuneessa katolisten salajuonessa murhata Englannin kuningas James I (of England IV of Scotland) ja siinä sivussa räjäyttää parlamentti tuolla Lontoossa. Olette ehkä kuulleet juonesta.. ainakin minä olin, Yleltä tuli sellainen tooosi hyvä draama joku aika sitten. Lisätietoja löytyy esim. bbc:n history-sivuilta jos kiinnostaa. Noh, mutta tämä katolisten nerokas juoni päästä eroon protestanttisesta kuninkaasta meni eräiden pikkuseikkojen kuten kostuneen räjähdysaineen ja parlamentin avauksen viivästymisen takia hieman vinoon ja vielä kun joku meni sitten kirjoittamaan kirjeen ja vuosi salaisuuden. Se ei paljoa auttanut asiaa. Ja asiaan osalliset miehet kohtasivat kukin omalla tavallaan oman loppunsa maanpetoksesta. Osa "kunniallisesti" kiinniottotilanteessa, osa tuomittiin kuolemaan erityisen raa'alla menetelmällä, jota käytettiin täällä siihen aikoihin.http://fi.wikipedia.org/wiki/Hirtetty,_revitty_ja_paloiteltu .. jaa--mitäs tuohon nyt sanoisi. Anyways.. kiva perinnehän se on, mutta tarina (ja huomisen sanomalehdet) kertoo että Lontoossa on vielä isommat bileet kun meillä täällä Aberdeenin pilvisissä maisemissa.

Muuten viimepäivät on mennyt lähinnä kaikkea muuta kuin koulujuttuja tehtäessä. Se sitten kostautui tänään, kun huomasin että oli keskiviikko ja armottoman päänsäryn iskiessä en voinut raahautua kirjastolle etsimään oikeustapauksia huomisen tutoriaaleihin. Nooh, pikkuvikoja, on mulla huomenna yksi vapaatunti.. mutta en vaan syö sitten lounasta, mutta kuka sitä lounasta muutenkaan syö.. ehehhehe... (minä) Mutta onneksi on viikonloppu taas ylihuomenna, ihanaa!

Viikonloppuna ei ole elokuviin menon lisäksi muuta ohjelmaa.. lähinnä ajattelin kuluttaa laitoksen kirjaston penkkejä (nimimerkillä lähetyvät välikokeet.. ehehehh) No mutta saa nähdä mitä viikonloppu tuo mukanaan. Mutta elämä täällä Aberdeenissa jatkuu omaa, mukavaa, rattoisaa menoaan. Ei ole mitään suuria mullistavia menoja tulossa.. jännittävimmät asiat liittyy yksiin kenkiin jotka mun on ihanpakkosaadaDorothyPerkinssiltä :P Mutta täällä on hyvä olla.

On kamalan jännää mun mielestä tulla Suomeen 17.12... mikä on.. hm.. kuuden viikon päästä. Mutta kiva tulla.. aaah. mä en syö mitään muuta kuin ruisleipää.. sellaista juureen tehtyä oikeeta ruisleipää :O

wheee.

PS. Nyt kaikki on niin intona kun Obama voitti. Ei sillä, etteikö olisi hyvä asia.. mutta kun ihmiset joskus on liian yksinkertaisia, eivät yhtään kato mitä hänkin lupasi. Mutta nyt vaan odottamaan sitä kuuluisaa muutosta ja mitä sieltä tulee.

Halloween

Se on lauantaita taas päevee. Eilen oli halloween ja sitä tuli juhlittua lakanaan pukeutuneena pukusuunnitelma vaihtui toogasta kaverin enkelimääritelmän kautta pilveen. Kuvamateriaalia on, mutta ei julkaisukelpoista (Syytämme savukonetta!) Kuuden maissa eilen illalla painelin kaverille ben&jerrys hätävilkut päällä, kun meillä oli potentiaalinen vaara sydänsuruista. Onneksi kaverini sydän säästyi ja hänen haluamansa henkilö ilmaantui paikalle. Ja meidän ben&jerrys on hänen pakkasessaan odottamassa seuraavaa kertaa kun riski sydänsärystä ilmaantuu. Ben&Jerrys ei koskaan jätä kunhan investoit £4 siihen. Matka jatkui erinäisiin paikkoihin Aberdeenin keskustassa muutaman opiskelija-asunnon kautta. Oli kiva nähdä, minkälaisissa paikoissa vanhemmat opiskelijat asuu, käytiin yhden luona joka asuu ihan yksin ja sitten toisen, joka asuu yksityisessä opiskelija-asuntolassa muttavoiettä... näin ensimmäisen lautalattian täällä <3 tuli ihan ikea olo :D Onnistuin myös keskustelemaan yhden skotin kanssa koko illan ja poikaparka luuli koko ajan että minä olen Irlannista :D hämmentyi vähän kun en sitten tienny vastausta johonkin tosi tyypilliseen irlantikysymykseen ja minä hämmennyin miten ei tullut puhetta. Mutta kaveri oli unohtanut kertoa varmaan, ja nimikin hämää tietenkin. Eriasia varmaan olisi jos nimeni olisi Riikka Marjatta tai semmoista.
Aamulla heräsin pirteänä ja kiusasin uupuneita kämppiksiäni. Iltapäivällä painelin kirjastolle lukemaan ja juoksemaan oikeustapausten perässä.. siellä sitten vierähtikin mukavasti aikaa miettimällä milloinkas se nyt George hallitsikaan... kun vanhemmista law report-kirjoissa ne ajanjaksot oli ilmaistu hallitsijan vuosien mukaan eikä sitten tällä systeemillä... mitä yleensä käytetään.
Tajusin muuten juuri nyt, että ensimmäiseen välikokeeseen on alle kaksi viikkoa! Täällä ainakin oikeustieteilijöille järkätään ekana vuonna kesken periodin sellaiset harjoituskokeet, joissa kirjoitetaan esseet sitten jostain kysymyksestä ja stimuloidaan koetilannetta muutenkin. Joten diipadappadappaa... taitaa se merkitä sitä että... aika lentää... ja kohta on joulukin :) Ja olen back in the business taas joulukuussa Suomessa hetken aikaa. Kaipaan leipää! Salmiakkia! Sunnuntaihesaria (Vaikka ei tän maan sanomalehtiä voi oikein moittia :D mutta sunnuntaihesarissa on se oma juttu)

Tiivistelmää kuluneesta viikosta

Syksy on ja sato korjattu.


Stonehaven, Skotlanti kukkulalta

Maalaismaisemaa Stonehavenissa, Skotlannissa

Stonehavenissa

Matkalla Stonehavenin Dunnottar linnalle

Pohjanmerta

Hämäläinen ja sisko matkalla yliopistolle (Joo se on sen kymmenen minuuttia se matka, oli mun vakkarikommentti, josta tuli sitten vitsi)

Marischal College, Aberdeen

Heipähei, vierähtänyt on taas hetki tästä viimekertaisesta päivityksestä. Tänne kuuluu hyvää, mitä nyt tänään tajusin miettiväni miltä tuntuisi olla terve, siis ei en ole kuolemassa eikä muuta, kokoajan vaan nenä vuotaa kun tarhalapsella ja keuhkot on vähintäänki äänihuulten kohdalla änkeemässä ulos. No, onneksi en kuulosta elefantilta niistäessäni kuten hämäläisvahvistus.

Vietin täällä Aberdeeniissa viisi mukavaa ja aurinkoista (ainakin omassa päässäni) päivää rakkaan siskoni ja hämäläisen kanssa. Lopputulos, shoppailua, rahankulutusta, strongbow-tuoppeja ja valokuvia (hämäläinen ei varmaan vieläkään ymmärrä miksi.. mutta sain lisänimen japanialainen) Mutta oli ihanaa saada näyttää osa tätä skotlannin elämääni hämäläiselle ja siskolle. Mikä parasta törmättiin ihan sattumalta yhdeen hyvään ystäväänikin täällä Aberdeenissa, eli siskolla on näköhavainto myös elämästäni täällä. Noh vieraani saapuivat torstaina lounasaikoihin ja ihan itse löysivät tiensä b&b paikkaansa ihan pääkadun vierellä. Minä hikoilin tutoriaalien kimpussa vielä neljään josta kaupungille. Torstaina oltiin Aberdeeniissa vaan käytiin syömässä ja istuttiin tuoppien äärellä tovi ja toinen. Oli ihan mahtavaa.

Perjantaiaamuna romuttui minun jaloakin jalompi suunnitelma mennä luennoille... löysin itseni Primarkin edestä aamukympiltä. Tiedossa muutamien kauppojen ja muutamien vaatekappaleiden sovittelua, tarttuihan sieltä itsellenikin yhtä sun toista mukaan mikä oli perin juurin mukavaa. Perjantaina käytiin myös tutustumassa tähän minun kampukseeni, ja satuttiin just kings collegelle ku säkkipillinsoittaja soitteli morsiusparin ulos kirkosta. Sää oli mitä mainioin ennustuksesta huolimatta. Todettiin skottien istuvan kun kanat orrella pubeissa. Näin ensimmäisen Iso-Britannian lipun Skotlannissa (vaikka sinivalkoisella lipulla liputetaan joka päivä) olon aikana. Yliopistolta käveltiin takaisin kaupunkiin rannan kautta, oli tuulista, mutta niin kamalan kaunista. Ja luulen, että hämäläinen ja siskokin tykkäsivät.

Lauantaipäivänä(kin) vietettiin Aberdeenissa, shoppahoppaillen ja etsiskellen kaikkia kummallisia paikkoja. Toin hämäläisen ja siskon tutustumaan omaan pikkukoloseeni, joka yllätyksekseni olikin kuulema heistäkin mukava. Juteltiin ja nähtiin mun hyperaktiiviset kämppiksetkin matkalla ulos juhlimaan kuten lauantai-iltana yleensä tehdään. Me todettiin, että Aberdeenissa ei kannata tilata taksia, vaan otettiin bussi. (anteeksi taksinkuljettaja joka soitti meille joku tunti myöhemmin et vieläkö ootellaan) Sunnuntaina töpöttelimme aamulla aamiaisen kautta bussiasemalle ja hypättiin bussiin joka vei meidät Stonehavenin kalastajakylään noin 40 min bussimatkan päähän Aberdeenista. Maisemat oli niin mielettömät ja sää oli (tuulesta huolimatta) mahtava. Stonehaven on ihan meren rannalla, ja siitä pienestä kalastajakylästä pääsee kävelemään merenrantaa pitkin kulkevaa kävelytietä/polkua pitkin sellaisellle upealle Dunnottar nimiselle linnanraunioille. Kuva paikasta on tossa yläpalkissa, mitä tykkäätte? Kuvat puhuu enemmän kun tuhat sanaa, mulla ei ole yksinekrtaisesti sanoja sille paikalle ja miten kaunis se oli. Nyt lopetan tämän minun matkasepustuksen ja kerron teille Invernessin matkasta myöhemmin... nukuttaa.. olen tehnyt kouluhommia koko illan ja huomenna taas luennoilla (As always) paluu arkeen voi olla rankkaa mutta nyt pitää ottaa vähän kiinni. Tässä kuvia tilanteista niinkuin minä ne näin.

Taija ja Kai on täällä <3 <3 <3 sain sähköpostia Suomesta <3<3<3<3<3<3 mussutan supersalmiakkia <3<3<3<3<3<3 mennään huomenna Taijan kanssa shoppailemaan <3<3<3

Rakastan elämää, salmiakkia, sitä ihmistä joka lähetti minulle sähköpostin, perhettä (ja nooh, melkeimpä toi Kai täytyy kohta lisätä 5.deksi perheenjäseneksi sähköpostilistalleni:D),shoppailua, salmiakkia, MeNaiset-lehteä sängyllä, viikonloppua aww.... :)
Rakastan illan viimeisiä hetkiä peitonalla läppäri sylissä, rakastan Coldplayn musiikkia, rakastan muistoja, rakastan tunnetta kuuluvani jonnekin (vaikka se jokin ilmenisi lähinnä "äänestysrekisteröinty EU parlamenttivaaleja varten" kirjeessä) rakastan lentokoneen take-off -hetkeä, valokuvia seinällä, hetkiä jolloin ymmärrän, kävelyä kirpeässä syysaamussa Seaton parkin läpi, rakastan musiikkia korvilleni, rakastan tunnetta, miltä tuntuu kuin rakastetaan, rakastan säkkipillin ääntä, rakastan syystuulta.

PS. Inhoan lentohintoja Aberdeenista Helsinkiin ;) but im coming back for Christmas!

live today so that if you died happy tomorrow you would die happy

Olen viettänyt illan kahlaten jenkkiproffan lisälukemista.. :D aww.. kuinka hän saikaan päähänsä tehdät OMAt hand-outit public law:hon... nyt meillä on kasapäin lukemista ja kun pitäisi jotain muutakin elämää omata... nyt olen kyllä (taas) kipeänä, joten niin.. muu elämäni kuluisi lähinnä läppärin ja facebookin parissa. Noh, skotlannin ilmasto (ilman ääriolosuhteita) tekee tehtävänsä, lämpimästä kylmään ja kylmästä lämpimään aka flunssa.

Mietin tässä illalla asetellessani Suomen valokuvia seinälle, että mitenköhän tässä käy. Mietin että ne ihmiset jotka pääsivät seinille (ja nekin jotka eivät päässeet valokuvien puutteessa), unohtavatkohan ne minut? Japanissa ollessani huomasin, että elämän eläminen kahdessa paikassa ei ole mahdollista. Mutta tuossa seinällä minulla nyt on parikymmentä valokuvaa muistutuksena hetkistä Introssa Kuopiossa, torilla ja siellä ja täällä. Mutta loppujen lopuksi ne ovat vain valokuvia, ihmiset kasvavat erisuuntiin ja minulle on muodostumassa oma pikku elämäni täällä Skotlannissa, Aberdeeniinissa. Ja ne ihmiset jotka katselevat minua nyt tuosta seinältä elävät omaa elämäänsä Suomessa (ja enkä puhu niistä tietyistä henkilöistä joihin minulla on puhelinyhteys melkein joka päivä) Sanotaan, että niiden ihmisten, joista välitti, merkityksen tajuaa vasta kuin heidät on menettänyt. Tarvitseeko minun menettää niitä ihmisiä, jotka kerran olivat osa elämääni Suomessa? Ja minullahan on elämä vieläkin Suomessa, tulen jouluksi "kotiin", mutta samalla tiedän, että siellä oli elämä ennen Skotlantia ja Skotlannissa, ehkä joskus tulee elämä Skotlannin jälkeen, aivan niinkuin oli elämä ennen Japania, Japanissa ja Japanin jälkeen. Mutta vaikka en olekaan maailman paras sähköpostien ja kirjeiden kirjoittaja, se ei silti tarkoita, ettenkö välittäisi ja ajattelisi. Monet niistä ihmisistä, jotka luulevat etten heitä muista, ovat puheissani useammin kuin luulevat. En vaan osaa ilmaista sitä oikein. Anteeksi.



Olen ollut Skotlannissa nyt kuukauden. Se ei ole pitkä aika eikä se ole lyhytkään aika. En voi sanoa oppineeni itsestäni mitään niin maailmankuvaa mullistavaa, kuten Japanisssa. Voin sanoa eläväni sitä unelmaa, joka minulla oli teinivuosinani. Voin sanoa, että joka päivä kun saavun keskiaikaiselle kampukselleni, olen äärettömän onnellinen siitä, että minulla oli rohkeutta tehdä tämä valinta. Vaikka palaisin ensi vuonna Suomeen, tietäisin, että ainakin tein valinnan lähteä. Ja elämää eletään nyt, ei huomenna. Vaikka minä aina joskus sen unohdan.

Eräs ystäväni kysyi minulta mitä luulen, miltä tuntuu mennä kotiin jouluksi. Minä vastasin, että tottakai se on mukava nähdä Ailia ja perhettä ja ystäviä. Tottakai on mukava saada vähän kunnon leipää ja oltermannia ja olla ajattelematta kurssikirjallisuutta, ainakin yhden pienen hetken ajan. Sanalla "koti" tarkoitetaan yleensä "paikkaa missä asutaan" tai sitten sitä suurta ja mysteeristä "henkistä kotia" Sitä minne kuulutaan. Muistan joskus vuosia sitten (siskoni sanoisi että kun minä sanon vuosia sitten, se tapahtui viime vuonna mutta tästä on pidempää) istuin entisen kotikaupunkini vanhalla hautausmaalla ja viereeni istahti mummo. En tuntenut tuota mummoa, mutta kuten monet teistä tietää. Mummot puhuvat (niinkuin minä) Mummo alkoi selittämään minulle, "minun mielestäni ihminen kuuluu sinne, pysyvästi ja ikuisesti henkisesti, missä syntyi" Ja sitten mummo jatkoi sepustustaan sodasta ja tuosta ja kolmannesta. Mietin mielessäni, että "puhuu väärälle ihmiselle" Minulle koti ei ole koskaan ollut konkreettinen paikka. Minut paremmin tuntevat tietävät ehkä syyt, mutta se nyt ei ole olennaista. Olen muuttanut useasti ja tottunut pakkaamaan tavarani. Silti täällä ollessani menen Suomeen "kotiin" koska minulle kodin muodostavat ennenkaikkea ihmiset. Olen kotonani siellä missä minua rakastetaan ja myös siellä missä elän. Minulla ei ollut Suomessa mitään, mikä olisi minuap pitänyt siellä. En näe syytä miksen voisi joskus tuntea tätä kaupunkia kodikseni, ehkä en, ehkä joskus. Mutta ainakin nyt meidän opiskelijakylämme alkaa tuntua kotoiselta. Sen mummon logiikan mukaan, minun pitäisi vieläkin olla sitten siinä kaupungissa missä kasvoin. Ja eihän siinä mitään pahaa ole, olen omalla tavallani aina ihaillut ihmisiä, jotka tuntevat kuuluvansa johonkin tiettyyn taloon, tietyllä kadulla ja tietyssä kunnassa. Minulle kuitenkin entinen kotikaupunkini on vain kaupunki muiden joukoissa, tietenkin siellä asuu minulle tärkeitä ihmisiä, mutta silti. täällä kun suomalaiset kysyvät mistä olen, ja vastaan että kehä kolmosen sisäpuolelta, sitten seuraava kysymys on aina että mistä kirjoitit. Kun vastaan että kauempaa, saan yleensä huomautuksen "no ethän sä sitten ole sieltä" Minä aina vastaan, että jos alkaisin selittämään mistä olen, se olisi paaaljon pidempi tarina joten ole onnellinen vaan vastauksen kanssa. Siellä missä asun sieltä tulen, siellä missä olen olen myös sieltä. Minulle koti on enemmänkin elämisen tunne, ja kun olen kotona tiedän sen.

maanantaita.

Viikonloppu oli ja meni. taas.. eipä tuossa kummempaa... yhdet juhlat ja sitten ilta yhden ystävän kanssa benjerrys+valkkari linjalla. Sunnuntai meni lukiessa ja kirjastossa rikosoikeuden tapauksien parissa vain huomatakseni, että tänään maanantaina tutoriaalissa olin tehnyt ehkä sekavimmat muistiinpanot ikinä, sen siitä saa kun yrittää yhdistää englannin ja suomen. Blah.

Tällä viikolla ohjelmassa on TAIJA JA KAITSU! Eli rakkahin sysseni saapuu tänne Aberdeeniin maisemiin torstaina puoliltapäivin kun minä jumitan koulussa neljään luentojen ja tutoriaalien merkeissä. On ihana saada näyttää Taijalle ja Kaitsulle pieni pala tätä omaa elämääni, kyseessä on siis rakas isosiskoni ja sitten hänen avomiehensä jotka "joooeimehalutaespanjaan" tulevat tänne... luulen että tähän ilmastoon päästyään olisivat mielummin menneet Espanjaan.. Noh, ohjelmassa linnoja ja päivänretkiä Aberdeenin ulkopuolelle..: Inverness.. Stonehaven jnejne.. ja ehkä myös hieman shoppailua. he ovat täällä viisi yötä että lähtevät sitten tiistaina Dublinin kautta Suomeen. Diipadappadadaa... Mutta mikäs täällä ollessa.

Tänään sain yhden maailmanparhaimman kohteliasuuden yhdeltä kiinalaiselta joka luuli (kiitos suomalaisen kämppiksensä) sanovan mulle että minä olen kaunis, mutta sanoikin, että minulla on hyvät tissit. Yritin siinä sitten parhaani olla nauramatta, mutta eihän siitä mitään tullut kun vieressä istuva kaverini (skotti) nauroi kaksinkerroin. Siinä sitten yritin selittää Diolle, että Ei Dio, tuo ei ole paras tapa aloittaa keskustelua suomalaisen naisen kanssa. Blah, toivottavasti ei raukka loukkaantunut. Muttajoo.. sen kämppis on 25vee ja naimisissa... ja kaikki mun parikymppiset kaverit rakastaa sitä ku timo on "cool guy" Se on hauska ja mukava, mutta.. :D hei c'moon...
Noh, kaveri ainaki nauroi vedet silmissä. meinasin jo kirjottaa Dion finnish-muistikirjaan rakkaita terveisiä Timolle ,mutta en sitten kirjoittanut... :D olisin pistänyt Dion sanomaan jotain kamalaa Timolle..mutta en :D
Sain myös sovittua pankkitilin avaamiseen tarvittavan haastattelun... kahden viikon päähän :D nooh, ei mulla nyt sen kummemmin aikaa olisi ollutkaan. Kun, Taija ja Kai on täällä ja sitten... se hemmetin rikosoikeuden essee joka pitää palauttaa kahden viikonpäästä... Jaaa... tänään kirjastosta en sitten saanutkaan haluamaani kirjaa... joten taitaa halloweenit jäädä väliin (NIIn VARMAAN :D) olen saanut jo kutsun yliopiston suurimpiin pippaloihin ja olen niiin menossa.

Hei, mutta koska olen viimeaikoina huomannut, että tätä blogia todellakin lukevat jotkut... onnekkaat:D (meinasin nimittäin jo lopettaa blogin pitämisen kun tuli semmonen olo että miks kun ei tätä kukaan lue) Onko teillä juttuaiheita? Voisin valokuvata täältä jotain mitä tahtoisitte nähdä?

sunnuntaihöpinää

Ei tullut sitten mentyä sinne ceilidh-tanssiin, vaan päädyin kaveriporukalla take away-kiinalaisen ääreen katsomaan maailman brittiläisintä leffaa, Austin Powerssin jotain versiota (ei voi enää muistaa mitä) Ja mistä tietää, että on ollut täällä jo hetken, kun itseasiassa elokuva ja sen tökerö huumori huvitti minua (minut hyvin tuntevat ihmiset tietää, etten ikikuunapäivänä alkaisi katsomaan tuollaista leffaa Suomessa) Unohdin eilen ladata ne kuvat kun kirjoittelin blogia ennen nukkumaan menoa. Tänään kuvailin yliopistolla kun lahjakkaana kilttinä yliopistolla oli riuhtomassa laitoksen kirjaston ulko-ovea yhdeltätoista, tunti heräämisen jälkeen kunnes tajusin että kirjastohan avautuu vasta yhdeltä. Lähdin sitten kaupunkiin ostamaan kosmetiikkaa (ja arvatkaa onnistuiko minun "ostan meikkivoiteen ja ruokaa" suunnitelmani) Noh, ruokaa ostin ja vähän muutakin (argh...) mutta tuli tarpeeseen jos näin totta puhutaan, niinku ripsiväri on hyvä vaihtaa välistä jnejne. Sitten tulin kotiin enkä saanut luettua paljon kukkakaaliakaan ollakseni rehellinen. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan tuo public law:n tiiliskivikirja, ja se tosiasia että jenkkiproffan selityksestä on mulle hankala tehdä muistiinpanoja (ja niin on kuulema natiiveillekin, mutten oo ihan varma sanovatko ne sen vaan kohteliaisuudesta) no ei sillä, hänen aksentissa ei oo mitään vikaa, mutta... siis kun hän puhuu ja puhuu menee eteenpäin ku shinkasen luotijuna eikä loppua näy. Ja siihen tarvittaisiin läppäri. Mutta viideltä lähdin sitten tuonne kampukselle taas missä on kans opiskelija-asuntoloita. Tapasin Cn, Ln ja Bn siellä ja suunnitelmissa oli lähteä rannalle kävelee.. mutta päädyttiinki siihen että ku ei päästy tekee "hill rollingia" golfradalle (oli kiinni) jonka läpi oltas kävelty rannalle että mentiinki kiinalaiseen hakemaan ruokoo.. puhuttiin niin kovaa että ystävällinen pikkumummero anto meille prawn crackersseja ilmatteeks :D ilmeisesti "im sooo freaking hungry" puheemme tehosi. Sen jälkeen C:lle, jonka luona katsottiin Austin Powers-leffa... kaikessa friikkeydessään oikein viihdyttävä ja naurettiin ja puhuttiin ja naurettiin. nämä ihmiset on kyllä niiin huippua. L ja C on Englannista B skotlantilainen (joka ei syö haggista) Pidettiin valokuvaussessioita ja naurettiin koko ens viikon edestä. Tulin kotia kymmenen jälkeen ja luin huomisen rikoksen alueen läpi: onneks huomenna on vaan 3h koulua (yks rikoksen luento ja kaks tuntia ranskaa) Että ennätän lukea, ennen illan international societyn bileitä keskustassa :-) Nyt näitä kuvia sitten teille.

turkkilaisia, tanssia, nobelisteja ja sadetta

Hehee, vihdoin suostuu yle areena näyttämään mulle uutisia. Mä katselen aina sillon tällön puoli ysin uutiset verkosta. nyt katselen tota pätkää missä selitetään Ahtisaaren nobelinrauhan palkinnosta.. Täytyy sanoa, että vedenkestävästä sinisestä meinas melkein tulla punanen demari sekunnin ajaksi, kunnes muistin että Ahtisaari kuitenkin palkittiin diplomaattiuransa johdosta, eikä ehkä sen puoluekirjan takia. Täytyy kyllä sanoa, että oli taas yksi niistä hetkistä jolloin oikein sydämestä vihlaisi. olin niin kamalan ylpeä ollessani suomalainen ja siitä, että kerrankin yksi noinkin merkitsevä palkinto tuli Suomeen.Nobelin rauhanpalkinto,Nobel peace prize. Ja joo, jätetään Kosovosta keskustelu toiseen kertaan jookosta? Itse arvostan Ahtisaaren työtä diplomaattina ja rauhanrakentajana. Suurlähettiläänä, YKn edustajana Namibiassa, Suomen presidenttinä ja valtion virkamiehenä. Hän oli osaltaan mukana Namibian itsenäistymisessä, Kosovon kriisin ratkaisussa, Aceh:in rauhassa, Kosovon itsenäistymisessä.Kolmen vuosikymmenen työ oli jo aikakin palkita, ja korkeimmalla mahdollisella palkinnolla, jota diplomaatille voi antaa.

Täällä Aberdeeniissa on taas ollut hyvin vaihderikasta aikaa. Toinen kouluviikko jäi pakettiin luentoineen ja ensimmäinen tutoriaalikin oli. Tykkään luennoista, pitäisi vaan lukea enemmän, ,mutta toisaalta musta tuntuu että oikkarina tässä laitoksessa ei ehkä koskaan lue tarpeeksi, ainakin jos kysyy armaalta jenkki dr.Jenkinssiltä.
Perjantai-iltana kävin yksissä flat partyissa, tuolla Hillheadin Westendissä eli New Carnegie courtissa jossa ihmiset maksaa muistaakseni jonku £120 viikkovuokraa tj. Menin yhden espanjalaisen Iiriksen kanssa päädyin hengailemaan random-turkkilaisten kanssa, rekisteröimään yhden Dubailaisen facebookiin ja maistelemaan jotain ranskalaista perunalaatikkoa ja syömään nutellacreppejä. Laitan tähän liitteeksi pari kuvaa ko.illasta, turkkilaisia tanssimassa ja brasilialaisen kilttimiehen sekä turkkilaisen kikkarapään. Päädyin keskuskelemaan kazakstanilaisten maisteriopiskelijoiden kanssa Helsingistä (mä oon aika varma sen keskustelun perusteella ettei ne tiennyt missä Suomi on) Päädyin taas väläyttelemään blondijuttujani Dubaista (hävetti) ja kysymään onko insuliinipumppi mp3-soitin (ihan niinku en olis nähny niitä aikaisemmin) Mutta kaikenkaikkiaan perjantai-ilta oli hyvin onnistunut. Nyt lauantaina nukuin pitkään, oli mun vuoro siivota, joten yritin siistiä vähän (ihan niinku noita lattioita voi mikään enään pelastaa) luin, menin laitoksen kirjastoon yhden bulgaarin kanssa. Juoksin random-oikeustapauksien perässä kaksi tuntia. Puhuin kovaa "quiet area"lla, jossa ei siis saa puhua ollenkaan. Sain tehtyä tehtävän jonka dead line on 24pvä. Kävelin bulgaarin kanssa sinne ja tänne etsien kahvilaa (ei muuten löydy lauantaina Old Aberdeenista) käytiin Sparissa, sitten mentiin bulgaarin asunnolle juomaan teetä. Tämä bulgaari on Tsvetomira,eräs oikeustieteilijä jolla (oli) mahtava tukka. Jonka me sitten leikattiin. Facebooksista löytyy todisteita jos kiinnostaa. Tapasin Tsvetomiran poikaystävän, päätin ettei ihmisten kannattas edes yrittää kertoa mulle lempinimiään kun mokaan kuitenkin niitten kanssa. Siis Tsvetomiran poikaystävä (oikein decent guy from London) tottelee nimeä Alistair. Huomenna on sunnuntai, suunnitelmissa skotlantilaista ceilidh-tanssia ja sitten käyn keskustassa ruokakaupassa etsimässä jotain s-y-ö-t-ä-v-ä-ä. Ja ostamassa meikkejä. As if i had the money.

Mutta toivottovasti teillä on kaikki hyvin. Täällä ei ole vielä talvitakille käyttöä, onko siellä?

Rakastan läppäriäni

tänään olotila vaihteli täydellisesti toivottomuudesta flunssan aiheuttamasta pahasta olosta ihanaan kevyeeseen pumpulioloon mitä nyt kirja "introduction to roman law" voi meissä kaikissa, erityisesti oikeustieteen opiskelijoissa herättää. Makoilen nyt sängyssäni, ja olen vakaasti päättänyt että illat juuri ennen nukkumaanmenoa alan rauhoittamaan itselleni (ja blogin kirjoittamiselle) ainakin niin kauan kuin jaksan/viitsin. Luojan kiitos kannettavista tietokoneista. Ihana on olla peiton alla vilttikorvissa ja kuitenkin istua, läppäri surraa sylissä ja kirjoittaa näppäimistöllä jossa on ääää ja öööööö.
Tänään maanantaina oli ihan normaalipäivä, opintotuki (kiitos kela!) kirjaostoksia, pettymyksiä kirjoista ja pari luentoa. Ranskakin alkoi, siellä oli yksi tyttö, jonka tunnistin ulkonäön ja erityisesti aksentin perusteella suomalaiseksi, ja sattuipa se tyttö olemaan pieksänmäeltä kotoisin (kaikki tiet vievät savoon) nauroin sille tytölle, että ootasvaan sekka niin me ollaan jotain kaukasta kautta sukulaisia. Mutta ranska on toooooosi helppoa, mutta tiedän että se seuraava taso olisi kuitenkin vähän liian vaikeaa, en ole siis vielä oikein pystynyt päättämään otanko helpon vai vaikean tien (minulla nyt kuitenkin kun on nuo neljä muuta oikeustieteen laitoksen kurssia kaverina, ja yksi kevyt kurssi ei varmasti tekisi pahaa :D) meinasin mennä tänään tanssimaan skotlantilaista ceilidh tanssia, mutta en mennyt. olin kipeä. Lounasta söin yhden tutun kanssa, ihmettelin stoviesseja (meat stuff) otan teille joskus kuvan, mitä James ihan pokkana veti naamaansa. O_o Minä pitäydyin minun (majoneesittomassa) sämpylässäni ja sorruin vain yhteen Kitkat-suklaapatukkaan koko päivänä. Ja istuin kahvilla puolalaisen Evan kanssa ja yritin ottaa osaa hänen kahvituskaansa "british coffee is rubbish, absolutely rubbish" Muistelin iskää, kuinka hän ottaa aina presidenttiä Venäjälle mennessään ;P (vaikka venäjä ja puola nyt eivät tietenkään ole samat maat, mutta ehkä kahvi samankaltaista? en tiedä? en edes juo presidenttiä enkä kahvia täälläkään)
Huomenna on ohjelmassa international societyn matka comitteen tapaaminen ja sitten torstaina ajattelin alkaa pelastamaan maailmaa liittymällä amnesty internationalin jäseneksi. Mutta tiedä sitten. ja no, ehkä näin flunssan lähdettyä olisi raahauduttava myös uimaan. tekosyitä ei enää juuri ole.

olen alkanut katsomaan yleltä puoli yhdeksän uutiset verkosta. jotta tietäisin miten siellä suunnalla menee, kaipaan vähän televisiota mutta en kuitenkaan (Greyn anatomiaa saa netistäkin...) Haluaisin kamalasti päästä nopeasti jyvälle tämän maan politiikasta ja vaalijutuista, mutta vielä ei ole paljoa auennut vaikka sanomalehdet pyrin lukemaan joka päivä. Onneksi mulla on tuo public law kurssi, mikä näyttää paljolti olevan politiikkaa sivuava kurssi. Ainakin kovasti ihmettelemme Ruotsin perustuslakia ja miten nyt kamalan hirveästi voi olla mahdollista, että joku hullu maa nimeää perustuslaissaan oikeuden sellaiseen täysin turhanpäiväiseen asiaan kuin koulutus :D Nojoo.

Minä olin jo viime viikolla valmis hyppämään kaivoon tän sään takia, mutta nyt tällä viikolla näyttääkin siltä että villakangastalvitakilleni ei ihan vielä ole käyttöä. Lämpötilat pyörii tossa 15 asteessa. Mutta jos Taija sanoo että saan mahdutettua viisi eri juttua samaan lauseeseen kun puhun, niin tämän maan sää vaihtuu raekuurosta pilvien kautta aurinkoon tunnissa. Ennalta arvaamatonta. hauskuutin yksi päivä yhtä skotlantilaista kun kysyin josko viime yönä oli joku myrsky kun olin herännyt sateenropimaan... no arvatkaa oliko?