keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Pari sanaa..

Hyvästely on ihan suoraan sanoen perseestä. (anteeksi kielenkäyttöni) en kestä en kestä en kestä en kestä. Ja silti seison ihan tyynenä ja sanon vaan et "this is so sad" Kaikella on aikansa ja kaikella on paikkansa, on aika elää ja aika kuolla pois. Mikään ei kestä ikuisesti, kaikki on täällä tilapäistä ja kieltämättä, mikään "mahtava" ei olisi "mahtavaa" jos ei tietäisi sen rajallisuutta. Elämässä kuitenkin on harvoja niitä asioita, jotka pysyvät ja ovat "mahtavia" Se, että joku asia
on hienoa, tarkoittaa myös sitä että siitä on pakko luopua joskus. Vaikka tekee kipeää.

Minä en ainakaan tunnusta olevani sentimentaalinen ihminen, olen hyvin tietoinen ajan rajallisuudesta ja tajunnut sen, että mitä ikinä elämä heittääkään eteen, ei sitä aikaa koskaan ole tarpeeksi. Mutta silti.

Vaikka tietää, että ei ne asiat jotka jäivät tekemättä. Ei ne sanat, jotka jäivät sanomatta. Vaan ne ihmiset jotka kohdattiin, ne sanat jotka vaihdettiin. Ne kaikista merkityksellisemmät ihmiset, joita olen kohdannut, vaikkakin vain hetken, jättävät kyllä jälkensä. Ja tänään on sanottava vielä hyvästi sellaiselle ihmiselle, joka opetti ja antoi paljon enemmän kun koskaan voi ajatella.
Ja lento lähtee 7h kuluttua, siinä ajassa pitäisi ennättää tehdä vielä asioita. Mutta kun sanoja ei ole.

:(

Ei kommentteja: