No päivän ensimmäinen luento on takana, rikosoikeus alkoi tänään. ja oli muuten samalla päivän viimeinen sana. Täällä on siis massaluennot ja tutoriaalit käytössä. Eli meillä on jokaisella kurssilla noin 200 ihmisen massaluento ja sen lisäksi viikottaiset pienryhmätutoriaalit missä joko vanhempi phd-tason opiskelija tai laitoksen henkilökuntaan kuuluvu proffa vetää sellasen tunnin, jossa käydään läpi tehtäviä mitkä pitää palauttaa tutoriaaleihin. Ja sitten keskustellaan ja muuta. En ole vielä ollut yhdessäkään joten en voi teille en tarkempaa selostusta antaa.
Luennot meillä on vaan 55 minsan mittaisia, ja niitä tosiaan ei ole mulla ku 17h viikossa, mutta tosin 15 tän yliopiston kreditin kurssin suorittaminen tarkottaa kuulema noin 9-10tunnin työskentelyä. Tosin tossa kymmenessä tunnissa on jo luennot mukana, joten tiedä sitten. Työmäärää on hankala vielä arvioida, Eva tosin tossa vieressä valitteli että ku nyt on loma loppu ja työ alkaa. Haha, kyllä ne ranskalaiset tiedetään. Eva on nyt siis mun ranskalainen kämppikseni, ellen ole jo kertonut. Hauska tyttö.
Ajattelin kertoa hieman ihmisistä joita olen tähän mennessä tavannut ja jutellut enemmänki ku kerran ja ehkä jopa hengannut heidän kanssa
Noh, kämppäkaverit.. nauroin Evalle ku puhuttiin siitä miten sen on ollu vaikeeta ymmärtää mun aksenttia että "ota tai jätä, sun vaan täytyy elää sen kanssa!" tytöistä taisin kertoa viime entryssä, kylppärimme on sotkuinen ja tytöillä on ongelma vessanroskisten kanssa (joita meillä ei siis ole eikä tule jos amerikkalaiselta kysytään... whooooah... no onhan meitä kuitenkin viittä eri kansallisuutta tässä kämpässä, joten sopu sijaa antaa.. autas vaa armias ku joku viel hankkii englantilaisen poikaystävän tänne xD haha...)
Noh aloitetaan saksalaisista, olen ihan in love saksalaisiin. oon tavannut niitä kaikkialla. Yks tyttö (jonka oon tavannut vaan kerran) luuli mua jopa skotlantilaiseks aksentin perusteella, osoittaa kyllä miten vähän sillä tytöllä oli aksenttituntemusta xD
Christina, lakiopiskelija etelä-saksasta (osaan kyllä sanoa sen yliopiston nimen mut en ees yritä kirjoittaa) mukava, rauhallinen tyttö. sillä on aina kamala ikävä sen hammaslääkäri-poikakaveria (en oo viel uskaltanu kysyy et miten vanha se on! :D ku Christina on ehkä 20)
Julius, toinen saksalainen sellanen blondi pitkä lyhyttukkanen saksanpoeka. kuvitelkaa semmonen 30-luvun natsi filmi joka ylistää arjalaisutta ja siihen sit semmonen blondi,pitkä poika juoksemaan jossain lenkkipolulla sellanen 70-lukulaiset lenkkikledjut päällä=JULIUS. No eii, oikeesti se on tosi hauska, osaa vitsailla hyvin englanniksi ja mikä parasta, SILLÄ ON SAKSALAISEN AKSENTTI!! :D Joka kuulostaa siltä jos laittas mun isän puhuu saksaa.
Dominic, yllä mainittujen kaveri. Pitkä, lyhyttukkanen, en oo viel paljoo hengannu sen kanssa mutta vaikuttaa kivalta. Ylläri, oikkari sekin.
Zilia, noooh, se on se Unkarin lahja maailmalle (tiesittekste muuten et noin .... lahja maailmalle ei sanota englanniks ja musta se on tyhmää, ajattelin lanseerata oman sanonnan!) Oikkari (herää kysymys enks mä hengaa kenenkään muun kans) punatukkanen tyttö joka on Hollannin kautta päätynyt Belgian ulkomaalaisrekisteriin heiluttelemaan vihreää ulkomaalaiskorttia 80-luvulta joka hyväksytään baareissa enemmän kun minun SUOMALAINEN HENKILÖKORTTINI. Zilia on tosi mukava, se on täällä koko vuoden joten eiköhä sen kanssa ehdi hengata. On melkein aina porukassa mukana ku liikun kämppäkavereiden kanssa
Aurore (ranska!) ja vaikka toi nimi näyttää helpolta on se kuitenkin täysin epä-äännettävin ikuna. Kun siihen tulee se ranskan kielen äänne ja meidän suussa Auroresta tulee Ööööröööörrrrrr, joten mä vaan kutsun sitä "A"ksi Se on oikkari, ja mun täytyy sanoa että erityisesti mä rakastan näiden meidän ranskattarien ääntämisiä ja englannin kielen taitoa (JA SiTten VAlitetaaN Minun akseNTista :D) No eiii, mukava tyttö ku mikä.
Steijn (arvatkaa kui kaua kirjotin tota nimeä) mä luulin eka et se oli Sten as Sten in Swedish, mut sit se kertoki et yleensä kaikki kirjottaa sen nimen Stanina. joten mä aloin kutsuu sitä Stanleyksi. Se opiskelee jotain bioteknologiayadaydayadaata. On jouluun asti täällä vaihdossa. Ollaan tyttöjen kans haukuttu sitä ku se ainaki sanoo ettei se soita sen tyttöystävälle joka on Itävallassa ku kerran viikkoon (tiedä sit miten paljo se tyttöystävä soittaa sille) Meidän kämpän vakiona on tarjota teetä keskellä yötä randomihmisille, Steijn oli yksi heistä :D thats why i know him.
Dominic, Invernessin lahja Aberdeeniin maustettuna pakistanilaisittain. Sen ja Nikin kans meil on meidän oma french society tosiaan. En tosin muista et kuka oli kukin. Tapasin Domin ja Nikin (vaihtari Honkkareista) chaplancyn(yliopiston ekumeenisen keskuksen) international studentsien variety nightissä ((ah, äikän opettajani rakastaisi tuota lausetta) Niki on semmonen sulonen pikku aasialaistyttönen jota näky tsiljoonasti Japanissa. Olin vähä yllättyny ku kuulin et se olikin HongKongista. Mutta Sandelle vaa terkkui, et nyt mä tunnen toisenkin Honkkarin :)
Charlotte, on facebook tuttavuuteni. Ollaan otettu perinteeksi vielä sunnuntai-ilta leffan ja Cadburysin suklaan ääressä, eilen oli vuorossa Sense and sensibility by Jane Austen ja mieletöntä kinastelua onko Hugh Grant nyt komee vai ei.
Charlotten kautta tutustuin Lauraan ja Rebeccaan. Laura on Lancashiresta (spelling?)Englannin puolelta ja opiskelee maantiedettä! (Eli melkein humanisti!) Se vaikutti tosi semmoselta rempseältä ja menevältä tytteliltä. Mennään Charlotten, Lauran ja sit Beckyn kans ens lauantaina shoppailee kaupungille! (need some shoes, winterjacket etc!) Becky, eli Rebecca "icanteachyousomuchbaaaadenglish" Edinburghin läheltä opiskelee luokanopettajaksi. Se kuuntelee raskaampaa musiikkia (ja halus kamalasti tietää mikä chav tai ned on suomeks (http://en.wikipedia.org/wiki/Chav) ööö... :D mä kun on niin verbaalisesti lahjakaski.
Sitten on vielä Afia... kanadalainen rakkauden perässä Aberdeeniin tullu fellow law-dudette.
ja niiiin... en jaksakaankertoa teille kaikkea... ja en ole yhtään varma että olettekohan te edes oikeesti kiinnostuneita.
Mutta saarella kaikki hyvin ja kohta international societyyn avajaistapaamisen! yaaaay... ehkä änkeän johonkin komiteaan. Ehkä en, ja ehkä sitten flat partyihin Hillhead "ghettoon"
Loppuun vielä suosikkisitaattini by master charlotte eilen illalla
"cholocate has no calories as long as we eat it in a dark room"
maanantai 29. syyskuuta 2008
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Freshers week last day!
Ooooj, en olisi koskaan uskonut etta tama paiva tulisi. Huomaan muuten omalla lapparillani tekevani sita etta sormet ei kosketa aakkosia siis niita pisteellisia aakkosia ollenkaan ja sit ku oon koulun koneella, niinku nyt ylioppilaskunnan talossa tai opiskelijoiden olohuoneessa the Hubissa, kirjotan automaattisesti sitten muka aakkosilla vaik ku painaa nappia josta skandinappiksella saisi aan pisteilla taalla tulee '''' hmm... no anyways sunnuntai, tapaan tossa kohta puoleen yhden kaverin teen merkeissa. nukuin ihanasti kahdeksan tuntia, surkuttelin tuhotonta rahanmenoa, en edes halua ajatella miten paljon olen nytten tursannut =( mutta lupasin viikko sitten itselleni etta viikon teen mita haluan ja sitten vasta maanantaina, kun alkaa luennot alan pitaa kirjaa menoista (tulot jo tiedan nii niista nyt ei tarvitse sen kummempaa metelia pitaa =D) mutta odotan huomenna international societyn kouluvuoden avajaiskokousta, mietin ankeisinko jonneki komiteaan mutta mulle on tulossa koulua aika ruhtinaallisesti joten en tieda. Sitte ajattelin menna kans UNICEFin tapaamiseen katsomaan millasta siella oli. Meinasin eka liittya urheiluklubiin mut sit mietin ehk et skotlantilaista tanssia vaan eika uintia tmv. kilpailuhenkista, voi olla etta mulla ei oo aikaa kun opiskelemani aine ei ehka ole kaikista joustavin.
Luennot alkaa siis huomenna, taalla ne kestaa sen 55 minuuttia, mahtavaa! =D mulla on ekalla periodilla joka kestaa siis tammikuulle (12viikkoa opetusta) yhteensa viisi kurssia, jotka ovat
Criminal Law (rikosoikeus)
Foundations of Public Law
Foundations of Private Law
Legal systems and method (KAYDAAN RUOTSIN OIKEUSJARJESTELMAA LAPIII! Oh, home sweet home scandinavia!)
ja sitten French 1.
En oo viela kirjoihin uskaltanu hamstrata rahaa, ostin vaan sanakirjat eilen. Kirjoja taytyy ehka ostaa aika paljon, en tieda... tai sitten teen niin etta ostan joka kurssille vaan jonku perusteoksen ja sit lainaan kirjastosta, huonoo vaa et useimmat noist uusimmista kirjoista joita kursseilla kaytetaan on kirjaston heavy demand-hyllyssa, joka sit tarkottaa sita etta sen saa lainaan vaan 1 vuorokaudeksi xD Mutta nooo, kuka sita unta nyt muutenkaan tarvitsee.
Ens viikkokin on viela ihan rentoa, ei taida olla ku keskiviikkona kaksi luentoa muuten yksi. Ranska alkaa vasta sita seuraavalla viikolla (siina sitten onki 5 tuntia luentoja...) Nyt joku siella ranskanlukijana hymahtelee, mutta ma luulen etta ku luentojen paalle on pienryhmaseminaarit ja sitten esseet ja muut... nii aika rankkaa tulee ehka olee.. tai mista sita tietaa =D yhteensa mulla pitas olla pelkkia luentoja 17h, ja siihen paalle tutoriaalit (noi pienryhmasemmat) ja esseet ja muut. Joita muuten palautetaan joka toinen viikko. Yks asia mita ihastelin ranskan opetuksessa etta meilla on joka viikko natiivin vetama suullinen osuus.
Hei mut kello on koht puoli meen ja kerron koulust lisaa ku se alkaa!
Luennot alkaa siis huomenna, taalla ne kestaa sen 55 minuuttia, mahtavaa! =D mulla on ekalla periodilla joka kestaa siis tammikuulle (12viikkoa opetusta) yhteensa viisi kurssia, jotka ovat
Criminal Law (rikosoikeus)
Foundations of Public Law
Foundations of Private Law
Legal systems and method (KAYDAAN RUOTSIN OIKEUSJARJESTELMAA LAPIII! Oh, home sweet home scandinavia!)
ja sitten French 1.
En oo viela kirjoihin uskaltanu hamstrata rahaa, ostin vaan sanakirjat eilen. Kirjoja taytyy ehka ostaa aika paljon, en tieda... tai sitten teen niin etta ostan joka kurssille vaan jonku perusteoksen ja sit lainaan kirjastosta, huonoo vaa et useimmat noist uusimmista kirjoista joita kursseilla kaytetaan on kirjaston heavy demand-hyllyssa, joka sit tarkottaa sita etta sen saa lainaan vaan 1 vuorokaudeksi xD Mutta nooo, kuka sita unta nyt muutenkaan tarvitsee.
Ens viikkokin on viela ihan rentoa, ei taida olla ku keskiviikkona kaksi luentoa muuten yksi. Ranska alkaa vasta sita seuraavalla viikolla (siina sitten onki 5 tuntia luentoja...) Nyt joku siella ranskanlukijana hymahtelee, mutta ma luulen etta ku luentojen paalle on pienryhmaseminaarit ja sitten esseet ja muut... nii aika rankkaa tulee ehka olee.. tai mista sita tietaa =D yhteensa mulla pitas olla pelkkia luentoja 17h, ja siihen paalle tutoriaalit (noi pienryhmasemmat) ja esseet ja muut. Joita muuten palautetaan joka toinen viikko. Yks asia mita ihastelin ranskan opetuksessa etta meilla on joka viikko natiivin vetama suullinen osuus.
Hei mut kello on koht puoli meen ja kerron koulust lisaa ku se alkaa!
Yes i am a bad person
Yliopistolta
And then there was a Finn and Polish, but zilia! Where do YOU come from? Eli unkarin lahja maailmalle!
rannalta!
Jess ja Marie
Old Aberdeenin ja yliopiston ylpeys, päärakennus
Skotlannin yökerhossa (kui moni on nähny tätä Suomes!)
Random kilttimies soittaa säkkipilliä!
Window to the sea (tälläistä öljypropagandaa harjoitetaan täällä!)
Tässä se on, tässä se on.. virallisesti ensimmäinen blogitekstini täältä saarelta, pahoittelen joskus ääkkösten puuttumista, käteni on jo tottunut brittinäppäimistöön vaikka omalla läppärillä omaan kyllä ääkköset ja öökköset. Mutta hyvää kannattaa odottaa eiks jee?
tämän historian nopeimman blogikirjoituksen kirjoittamisen syynä on se että olen historiallisesti tällä viikolla kotona jo ennen 24.00 illalla -ei oo tapahtunu täl viikolla kun on Freshers week menossa.
Eli Aberdeeniin saavuin sunnuntaina BA:n kämmittyä hieman lentoja. Aamulla isä ja sisko heitti kentälle, kiltti selvittäjä päästi viis kiloa läpi. lämpimiä ajatuksia sinne! Matka meni hyvin, HKI-HEATHROW kone oli melkein tyhjä, meitä oli valehtematta ehkä 15 kappaletta siinä, matkustajia. Ja yks ihana stuerttikin. Vastassa minua (ja muita fresherssejä eli eka vuotelaisia) oli sinipaitaiset vapaaehtoiset (tajusin just ettei mulla oo niistä kuvaa, mut ehka yliopiston sivuille tulee jotain kuvamateriaalia) Ja pienellä minibussilla minut kärrättiin sitten Hillheadin opiskelija-asuntolakyläpahaseen Old Aberdeeniin. Joka siis oN Aberdeeniin vanhan kaupungin aluetta. Viskattiin bussista ulos, huomasin matkalaukkuni lohjenneen ja sitten raahasin tavarani North Courtin opiskelijakopleksin keskimmäisen talon toiseen kerrokseen asuntoon 150.
Asun viiden hengen kämpässä joka on hyvinkin kansainvälinen. Meitä on ranskalainen Eva "taikeertaikeeer" (tapa mil Eva sanoo yhden baarin nimen TigerTiger) sitte skotti Bridget (avain ceilidhiin eli skotlantilaiseen kansantanssiin) Norjalainen Marie (i so not have a crush on him) ja sitten amerikkalainen (mitä me tekisimmekään ilman heitä) Jessica, joka on vaihtari usa:sta. Marie on tääl tekemässä tutkintoa, bioteknologiasta ja Eva on oikkarivaihtari Reimssistä Ranskasta. Jess on tääl vaan jouluun joten tod.näk saadaan uus vaihtarikämppis sen jälkeen.
Asun viiden hengen kämpässä joka on hyvinkin kansainvälinen. Meitä on ranskalainen Eva "taikeertaikeeer" (tapa mil Eva sanoo yhden baarin nimen TigerTiger) sitte skotti Bridget (avain ceilidhiin eli skotlantilaiseen kansantanssiin) Norjalainen Marie (i so not have a crush on him) ja sitten amerikkalainen (mitä me tekisimmekään ilman heitä) Jessica, joka on vaihtari usa:sta. Marie on tääl tekemässä tutkintoa, bioteknologiasta ja Eva on oikkarivaihtari Reimssistä Ranskasta. Jess on tääl vaan jouluun joten tod.näk saadaan uus vaihtarikämppis sen jälkeen.
Kämppä on ihan hyvä, cant complain. Jokaisella on oma huoneensa ja sitte kylppäri ja vessa ja keittiö. Ihan siistissä kunnossa lattioita lukuunottamatta. Noh mut meidän kv-meininki kyl tarkottaakin sitä että meil ei oikein oo kellään sit mitään keittiöarsenaalia joten salaatteja tehdään ja syödään kattilasta käsin :S
Tämä viikko on ollut sellanen Freshers Week, eli ei luentoja vaan bileitä ja tapahtumia ykkösvuotelaisille, kampukseen tutustumista ja ihmisiin törmäilemistä. Ja noooh, vaikka silmät pyöreenä selitin äidille että tämä tyttö ei ainakaan biletä, niin ollaanhan sitä ulkona riekuttu missä muutkin. Ei ehkä aina vaa niin pitkään. Mutta nyt lauantaina voin ylpeänä sanoa, et oon ainoa joka ei oo meidän kämpäst kipeä.
Meillä on ollut skotlannin kulttuuripäivää, societypäivää ja urheiluklubipäivää. On ollu campustoureja, homoseksuaaleja tutoreita, järkyttäviä oatmealkeksejä (hyyii. thank god there arent any british restaurants out there!) internetongelmia, cadburyn suklaapötköjä, kirjastokierroksia, skotlannin kansallislaulua, ceilidh-tanssia (lausutaan kay-lee) strongbow-tuoppeja, perustettiimpaha me yks kilpaileva french society yhden Cameronin ja Nikin kanssa, tapasin advisorini (eli tuutoriopettajan) joka salli minut armossaan osallistua ranskankurssille, olen käynyt juoksemassa merenrannalla loputonta rantaviivaa pitkin ja ajatellut että jos jaksais uida nääin pitkälle niin tulis norja ja sitte ku paljon kävelis, olis Suomessa ja teidän luona. Olen sanonut "pardon" tsiljoonasti, oppinut mitä gillie brogue tarkottaa (kilttipukusen miehen perinteisiä kenkiä) olen puhunut Englantia, siivonnut huonettani ja kävellyt läpi viereisen Seaton puiston ja kuunnellut Coldplayn viva la vidaa. Olen mielessäni ajatellut niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat minuun uskoneet ja minua tukeneet (kiitos siitä)
ja olen huomannut, että olisi paljon helpompaa kirjoittaa blogiin vaan useammin, olisi paljon helpompaa. Liian paljon kerrottavaa, liian vähä kärsivällisyyttä. mutta sitähän sanotaan että kuvat sanovat enemmän ku tuhat sanaa.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Aberdeenissa
eli aberdeeniin saavuttiin eilen about 12h sitten siita minibussilla hillheadin opiskelijakampukselle ja asuntolaan. kamppa onki iha sit international isolla Iiilla eli yks jenkki,ranskis,norski ja sitte viela sentaan yksi skotlantilainen seka mina. hauskaa on ollu life is good what else i can say
mul ei toimi tal hetkel netti viela yritan saada toimii tanaan nii laitan sitten lisaa tulemaan juttua vaik kampasta ja yritan ottaa kuvia. mutta kampus on kaunis keskiaikainen graniittitaloinen. nyt kaupungille hakee kannykaa et saa sit vaiheltuu numeroita ihmisten kanssa.
kuka tietaa keinoja paasta korvien soimimisesta eroon? (ja ei sita baarista poisjaamista ei nyt talla viikolla kylla voi ottaa mukaan keinoksi) anyways life is gooooooooood!
mul ei toimi tal hetkel netti viela yritan saada toimii tanaan nii laitan sitten lisaa tulemaan juttua vaik kampasta ja yritan ottaa kuvia. mutta kampus on kaunis keskiaikainen graniittitaloinen. nyt kaupungille hakee kannykaa et saa sit vaiheltuu numeroita ihmisten kanssa.
kuka tietaa keinoja paasta korvien soimimisesta eroon? (ja ei sita baarista poisjaamista ei nyt talla viikolla kylla voi ottaa mukaan keinoksi) anyways life is gooooooooood!
maanantai 15. syyskuuta 2008
Matkalaukussa piimää vaan
Jaaa-a-a-a-aaa. Tossa lattialla on aukinainen iso matkalaukku, sellainen vetomalli, joka on uskollisesti seurannut minua Japaniin ja takaisin ja vähän muuallekin. Sitä laukkua ei vain voi nähdä, kun sen päällä on vaatteita ja kahvikuppipari (mitkänytonihanpakkosaadamukaan!) ja muuta sekalaista tavaraa (kun minikokoinen ompelujuttu thanks mom kun ajattelet aina ennen minua!) Järkkäsin paperit sellaiseen kodinkansioon (katsotaan olenko päässyt edes lentokentälle ennen ku joku paperi on hukassa) lähetellyt yliopistolle pari anteeksipyytävää viestiä asioista joista minun olisi pitänyt heitä informoida. Oikeastaan on kiva muuttaa, oikeasti. Ja kumma kyllä nyt tälläkerralla voin ylpeänä todeta, että tavaramääräni on oikeastaan ihan kohtuullinen ja olen vihdoinkin päässyt irtaimistostani eroon (isä voi tietenkin olla eri mieltä). Lähtöön on kuusi päivää. Lähden sunnuntaina 21.9. klo 0745 British Airwaysilla Lontoon Heathrow'n kautta Aberdeeniin (Abskuun, Abbeen, UoA, Deeniin jnejne... noita suomea puhuvien kanssaopiskelijoiden lempinimihirvityksiä) Mutta ahdistaaa tuo tavaramäärä, varsinkin kun tiedän, että se ei varmasti tule mahtumaan edes samalle kymmenkilolle varsinaisen matkatavararajoituksen kanssa. muttajoo... kyllä se tästä. Yrittäkää vaan itse pakata hienosti ja kauniisti (haluuks kukaan kertoo mulle mikä nyt on oikea ja tilaasäästävin keino pakata vaatteet? any help greatly appreciated!) tavarat vähän pidemmälle oleskelulle,
On kiva seurata Facebookissa ja muilla foorumeilla ja yhteisössä yliopisto-opiskelijoiden intoa tulevasta elämästään Aberdeeniissa. On iha mukava tietää, kun menee niin ainakin jossain on joku jonka kasvot saattaisin ehkä kenties tunnistaa netin perusteella. Aika paljon on ihmiset jo toisiaan löytäneet ja ensi viikolla (yes! ensi viikolla!ENSI!) löytyy varmasti vielä enemmän ;-)
Muuten, haluatteko tietää suomalaisista yhden hauskan ominaisuuden jonka olen huomannut kun kertoo lähtevänsä pois täältä opiskelemaan. Aina löytyy joku mummonkissantädinystävättärenmiehenserkunlapsi, joka on ollut jossain jos nyt ei opiskelemassa mutta ainakin 2kk Norjassa vuonna kivi ja miekka (ei sillä, Norja on hieno maa ja olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi edes käydä kokemassa vierasta kulttuuria, vaikka sitä ruotsalaista) Mutta miksi hän kertoo sen minulle ja miten se liittyy mihinkään? Sama muuten oli Japanin kanssa (erään nimeltä mainitsemattoman ystäväni isä ja hänen mielikuvansa japanilaisista katuojista jnejne..) Minä kun en varsinaisesti intoile lähdöstäni puolituntemattomille ja tuntemattomille (ja muutamat ystäväni hymyilevät siellä tieeeedäään, anteeksi. Kohta se loppuu) kun se on kuitenkin vain minun elämää, enkä tiedä mitä kulman takana odottaa. Ja kun random savonlinnalaismummo kioskilla (myyjä siis) alkaa selittää siskontytön poikaystävän siskosta joka tapasi savonlinnalaispojan jossain Briteissä ja kuinka ihanaa (ja kummaa) on sitten selittää että "sen mies on savonlinnasta" sukujuhlissa, en voi oikein edes nauraa. (Ja ei älkää huoliko jos ette tajunneet sen kioskimummon juttua, en minäkään) Mutta mahtaa olla hauskempaa niillä, jotka ovat asuneet vuosia poissa täältä ja vielä vaikkapa Aasian suunnalla, miten ihmiset reagoivat. Mutta tutkimattomat ovat suomalaisen tiet.
;)
Minun piti oikeastaan selittää jotain koulusta ja tiedekunnasta eikä mistään kioskimummoista, mutta en jaksa. Teen sen myöhemmin. Vaikka Aberdeeniin päästyäni.
On kiva seurata Facebookissa ja muilla foorumeilla ja yhteisössä yliopisto-opiskelijoiden intoa tulevasta elämästään Aberdeeniissa. On iha mukava tietää, kun menee niin ainakin jossain on joku jonka kasvot saattaisin ehkä kenties tunnistaa netin perusteella. Aika paljon on ihmiset jo toisiaan löytäneet ja ensi viikolla (yes! ensi viikolla!ENSI!) löytyy varmasti vielä enemmän ;-)
Muuten, haluatteko tietää suomalaisista yhden hauskan ominaisuuden jonka olen huomannut kun kertoo lähtevänsä pois täältä opiskelemaan. Aina löytyy joku mummonkissantädinystävättärenmiehenserkunlapsi, joka on ollut jossain jos nyt ei opiskelemassa mutta ainakin 2kk Norjassa vuonna kivi ja miekka (ei sillä, Norja on hieno maa ja olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi edes käydä kokemassa vierasta kulttuuria, vaikka sitä ruotsalaista) Mutta miksi hän kertoo sen minulle ja miten se liittyy mihinkään? Sama muuten oli Japanin kanssa (erään nimeltä mainitsemattoman ystäväni isä ja hänen mielikuvansa japanilaisista katuojista jnejne..) Minä kun en varsinaisesti intoile lähdöstäni puolituntemattomille ja tuntemattomille (ja muutamat ystäväni hymyilevät siellä tieeeedäään, anteeksi. Kohta se loppuu) kun se on kuitenkin vain minun elämää, enkä tiedä mitä kulman takana odottaa. Ja kun random savonlinnalaismummo kioskilla (myyjä siis) alkaa selittää siskontytön poikaystävän siskosta joka tapasi savonlinnalaispojan jossain Briteissä ja kuinka ihanaa (ja kummaa) on sitten selittää että "sen mies on savonlinnasta" sukujuhlissa, en voi oikein edes nauraa. (Ja ei älkää huoliko jos ette tajunneet sen kioskimummon juttua, en minäkään) Mutta mahtaa olla hauskempaa niillä, jotka ovat asuneet vuosia poissa täältä ja vielä vaikkapa Aasian suunnalla, miten ihmiset reagoivat. Mutta tutkimattomat ovat suomalaisen tiet.
;)
Minun piti oikeastaan selittää jotain koulusta ja tiedekunnasta eikä mistään kioskimummoista, mutta en jaksa. Teen sen myöhemmin. Vaikka Aberdeeniin päästyäni.
torstai 11. syyskuuta 2008
Valmistelua
Yleensä ottaa päähän kun syksy saapuu. Ärsyttää ja kiukuttaa, en ole oikein viima ihminen (ja tässä sitä ollaan muuttamassa skotlantiin :o) Ensi viikon sunnuntaina lähtö, mikä tekee 9 päivää jäljellä Suomen maassa tältä syksyltä (jouluna sitten takaisin lomalle) Olen tässä viimepäivinä hieman:
matkustellut muutamassa paikassa, nauranut tyttöjen kanssa mitä tekemistä korkokengillä on mattojen kanssa, tanssinut, nauranut, selittänyt tyhmiä, nauttinut strongbowta sivistyneesti, tsekkaillut student associationin sivuja taukoamatta, facebookannut tulevia koulukavereita, olen syönyt hyvää ruokaa, tanssinut sateessa, pelannut juomapeliä, puhunut kuolemasta (ja elämästä), halannut ihmisiä, nähnyt ilotulituksia, muistellut menneitä ja haaveillut tulevaisuudessa, pukea sanoiksi niitä asioita mitä liian harvoin sanotaan, antanut äidin shoppailla mulle skotlantiin tavaraa, vastaanottanut villavaatteita koko ensi vuoden (ja vuosien sen jälkeen) tarpeeksi, lukenut vuosia vanhaa päiväkirjaani, haaveillut ja hypistellyt "eticket confimation"iani.
Olen elänyt, säästä tuosta luita hyytävästä tuulesta ja sateesta huolimatta, olen elänyt ja huomannut että jokainen lähtö on kuin pieni kuolema, mikään ei koskaan tule olemaan täysin samalaista.
Tiedät(te)kö, olen tavattoman onnellinen, että yksi (niistä kahdesta) suuresta unelmastani toteutuu. Koskaan ei tiedä viihtyykö, jos ei koskaan lähde. Vaikka tulisin takaisin, olisin silti onnellinen että uskalsin yrittää (ei sillä että olisin heti tulossa mutta elämä heittää sinne ja tänne)
Henkilöllisyystodistus x
Lentolippu x
Matkalaukku ylös
tavaroiden pakkausta (laatikot <3)
ompelupakki matkakoossa x
valuuttaa käteisenä x
housut x
villasukkia x
meet&greet service
lääkäri x
hammaslääkäri x
resepti(t) x
pankki x
nojåååå, ehkä tässä nyt ollaan hyvällä mallilla kuitenkin. Tossa kun on vain osa tehtävistä asioista listalla jonka tsiljoonannen version tein pari viikkoa sitten.
NB, mä lupaan alkaa kirjoittaa jostain oikeista asioista kun pääsen matkaan ja sitten sinä vuonna kun vielä saan netin toimimaan!
matkustellut muutamassa paikassa, nauranut tyttöjen kanssa mitä tekemistä korkokengillä on mattojen kanssa, tanssinut, nauranut, selittänyt tyhmiä, nauttinut strongbowta sivistyneesti, tsekkaillut student associationin sivuja taukoamatta, facebookannut tulevia koulukavereita, olen syönyt hyvää ruokaa, tanssinut sateessa, pelannut juomapeliä, puhunut kuolemasta (ja elämästä), halannut ihmisiä, nähnyt ilotulituksia, muistellut menneitä ja haaveillut tulevaisuudessa, pukea sanoiksi niitä asioita mitä liian harvoin sanotaan, antanut äidin shoppailla mulle skotlantiin tavaraa, vastaanottanut villavaatteita koko ensi vuoden (ja vuosien sen jälkeen) tarpeeksi, lukenut vuosia vanhaa päiväkirjaani, haaveillut ja hypistellyt "eticket confimation"iani.
Olen elänyt, säästä tuosta luita hyytävästä tuulesta ja sateesta huolimatta, olen elänyt ja huomannut että jokainen lähtö on kuin pieni kuolema, mikään ei koskaan tule olemaan täysin samalaista.
Tiedät(te)kö, olen tavattoman onnellinen, että yksi (niistä kahdesta) suuresta unelmastani toteutuu. Koskaan ei tiedä viihtyykö, jos ei koskaan lähde. Vaikka tulisin takaisin, olisin silti onnellinen että uskalsin yrittää (ei sillä että olisin heti tulossa mutta elämä heittää sinne ja tänne)
Henkilöllisyystodistus x
Lentolippu x
Matkalaukku ylös
tavaroiden pakkausta (laatikot <3)
ompelupakki matkakoossa x
valuuttaa käteisenä x
housut x
villasukkia x
meet&greet service
lääkäri x
hammaslääkäri x
resepti(t) x
pankki x
nojåååå, ehkä tässä nyt ollaan hyvällä mallilla kuitenkin. Tossa kun on vain osa tehtävistä asioista listalla jonka tsiljoonannen version tein pari viikkoa sitten.
NB, mä lupaan alkaa kirjoittaa jostain oikeista asioista kun pääsen matkaan ja sitten sinä vuonna kun vielä saan netin toimimaan!
maanantai 1. syyskuuta 2008
Syyskuuta
Kai se on pakko hyväksyä, niellä katkerasti että kesä on nyt ohi. Kaipaan sitä jo nyt. Syyskuu tosin tuo suuria mullistuksia elämääni, muutan ulkomaille opiskelemaan, joudun ja voin jättää tämän elämäni täällä. Suurinta osaa en tule katumaan mutta yhden ihmisen, erityisen ihmisen, taakse jättäminen tekee erityisen ikävää. Mutta toivon että, hän ymmärtää.
Olen saanut aika lailla järjestettyä (jos nyt et ota hammaslääkäriä huomioon) ne mitä pitää tehdä, on aika hakea matkalaukku (ehkä perjantaina ennen lähtöä) alakerrasta ja harjoitella taaskerran sitä, mitä olen jo aikaisemmin harjoitellut, mutta siihen ei koskaan totu. Aina kun lähtee paikasta x osa omaa minuutta kuolee. Vaikka kuinka olen inhonnut joitakin paikkoja missä olen asunut, kiikkunut hulluuden ja terveyden välillä ja kaivannut pois, jokainen asuttu paikka ihmiset jotka tapasin ja tavarat jotka sain ovat osa elämääni. Mutta entäs jos ei koskaan osaa olla paikallaan? Entäs jos päätyy vanhana vaeltelemaan,driftaamaan, niinkuin joku sanoisi kielihirviötä käyttäen.
Tänään oli viimeinen päivä töissä. Työpaikkani oli mitä mainioin, ihmisiä siellä tulee ikävä. TUlee ikävä asiakkaita ja tulee ikävä aikaa, jonka tiedän olleen vain siirtovaihe parempaan. Mutta ohi on ja uudet tuulet puhaltaa! Ei siitä sen enempää.
On hieno seistä itse omilla jaloillaan ja tehdä sitä mitä haluaa. On hienoa herätä, ja tietää että kolmen viikon päästä minäkin olen "ulkosuomalainen" Tuo termi, jota ulkomailla asuvista suomalaisista käytetään, on mun mielestä kamala. Ulkomailla asuva suomalainen. Ja yritän kamalasti kirjoittaa jotain järkevää aiheesta, mutta en juuri nyt kykene. Anteeksi. Saatte sen entryn myöhemmin.
Vaikka tiedän tekeväni tämän lähdön kanssa juuri niinkuin pitää, eläväni ettei tarvitse katua, silti jossain syvällä kaihertaa haikeus.Haikeus siitä, että tietää jonain päivänä asiat eivät enää koskaan ole samalaisia. Asia jota surin lähtiessäni Japanista, it will never be the same. Ja kun tulin Suomeen, luulin että asiat olisivat samallailla, mutta ei. Ihmiset, jotka nyt merkitsevät minulle elämää, eivät ehkä aina ole täällä, asiat joita olen tottunut tekemään ovat poissa. Haikeus on epävarmuutta tulevasta, mutta toisaalta juuri elämisen sietämätön epävarmuus tekee tästä elämästä elämisen arvoisen. . En edes haluaisi tietää, mitä kulman takana on. Tiedän sen itse, mutta joskus en haluaisi tietää. Mutta seikkailu<3
Olen saanut aika lailla järjestettyä (jos nyt et ota hammaslääkäriä huomioon) ne mitä pitää tehdä, on aika hakea matkalaukku (ehkä perjantaina ennen lähtöä) alakerrasta ja harjoitella taaskerran sitä, mitä olen jo aikaisemmin harjoitellut, mutta siihen ei koskaan totu. Aina kun lähtee paikasta x osa omaa minuutta kuolee. Vaikka kuinka olen inhonnut joitakin paikkoja missä olen asunut, kiikkunut hulluuden ja terveyden välillä ja kaivannut pois, jokainen asuttu paikka ihmiset jotka tapasin ja tavarat jotka sain ovat osa elämääni. Mutta entäs jos ei koskaan osaa olla paikallaan? Entäs jos päätyy vanhana vaeltelemaan,driftaamaan, niinkuin joku sanoisi kielihirviötä käyttäen.
Tänään oli viimeinen päivä töissä. Työpaikkani oli mitä mainioin, ihmisiä siellä tulee ikävä. TUlee ikävä asiakkaita ja tulee ikävä aikaa, jonka tiedän olleen vain siirtovaihe parempaan. Mutta ohi on ja uudet tuulet puhaltaa! Ei siitä sen enempää.
On hieno seistä itse omilla jaloillaan ja tehdä sitä mitä haluaa. On hienoa herätä, ja tietää että kolmen viikon päästä minäkin olen "ulkosuomalainen" Tuo termi, jota ulkomailla asuvista suomalaisista käytetään, on mun mielestä kamala. Ulkomailla asuva suomalainen. Ja yritän kamalasti kirjoittaa jotain järkevää aiheesta, mutta en juuri nyt kykene. Anteeksi. Saatte sen entryn myöhemmin.
Vaikka tiedän tekeväni tämän lähdön kanssa juuri niinkuin pitää, eläväni ettei tarvitse katua, silti jossain syvällä kaihertaa haikeus.Haikeus siitä, että tietää jonain päivänä asiat eivät enää koskaan ole samalaisia. Asia jota surin lähtiessäni Japanista, it will never be the same. Ja kun tulin Suomeen, luulin että asiat olisivat samallailla, mutta ei. Ihmiset, jotka nyt merkitsevät minulle elämää, eivät ehkä aina ole täällä, asiat joita olen tottunut tekemään ovat poissa. Haikeus on epävarmuutta tulevasta, mutta toisaalta juuri elämisen sietämätön epävarmuus tekee tästä elämästä elämisen arvoisen. . En edes haluaisi tietää, mitä kulman takana on. Tiedän sen itse, mutta joskus en haluaisi tietää. Mutta seikkailu<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)