Matkalaukussa piimää vaan

Jaaa-a-a-a-aaa. Tossa lattialla on aukinainen iso matkalaukku, sellainen vetomalli, joka on uskollisesti seurannut minua Japaniin ja takaisin ja vähän muuallekin. Sitä laukkua ei vain voi nähdä, kun sen päällä on vaatteita ja kahvikuppipari (mitkänytonihanpakkosaadamukaan!) ja muuta sekalaista tavaraa (kun minikokoinen ompelujuttu thanks mom kun ajattelet aina ennen minua!) Järkkäsin paperit sellaiseen kodinkansioon (katsotaan olenko päässyt edes lentokentälle ennen ku joku paperi on hukassa) lähetellyt yliopistolle pari anteeksipyytävää viestiä asioista joista minun olisi pitänyt heitä informoida. Oikeastaan on kiva muuttaa, oikeasti. Ja kumma kyllä nyt tälläkerralla voin ylpeänä todeta, että tavaramääräni on oikeastaan ihan kohtuullinen ja olen vihdoinkin päässyt irtaimistostani eroon (isä voi tietenkin olla eri mieltä). Lähtöön on kuusi päivää. Lähden sunnuntaina 21.9. klo 0745 British Airwaysilla Lontoon Heathrow'n kautta Aberdeeniin (Abskuun, Abbeen, UoA, Deeniin jnejne... noita suomea puhuvien kanssaopiskelijoiden lempinimihirvityksiä) Mutta ahdistaaa tuo tavaramäärä, varsinkin kun tiedän, että se ei varmasti tule mahtumaan edes samalle kymmenkilolle varsinaisen matkatavararajoituksen kanssa. muttajoo... kyllä se tästä. Yrittäkää vaan itse pakata hienosti ja kauniisti (haluuks kukaan kertoo mulle mikä nyt on oikea ja tilaasäästävin keino pakata vaatteet? any help greatly appreciated!) tavarat vähän pidemmälle oleskelulle,

On kiva seurata Facebookissa ja muilla foorumeilla ja yhteisössä yliopisto-opiskelijoiden intoa tulevasta elämästään Aberdeeniissa. On iha mukava tietää, kun menee niin ainakin jossain on joku jonka kasvot saattaisin ehkä kenties tunnistaa netin perusteella. Aika paljon on ihmiset jo toisiaan löytäneet ja ensi viikolla (yes! ensi viikolla!ENSI!) löytyy varmasti vielä enemmän ;-)

Muuten, haluatteko tietää suomalaisista yhden hauskan ominaisuuden jonka olen huomannut kun kertoo lähtevänsä pois täältä opiskelemaan. Aina löytyy joku mummonkissantädinystävättärenmiehenserkunlapsi, joka on ollut jossain jos nyt ei opiskelemassa mutta ainakin 2kk Norjassa vuonna kivi ja miekka (ei sillä, Norja on hieno maa ja olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi edes käydä kokemassa vierasta kulttuuria, vaikka sitä ruotsalaista) Mutta miksi hän kertoo sen minulle ja miten se liittyy mihinkään? Sama muuten oli Japanin kanssa (erään nimeltä mainitsemattoman ystäväni isä ja hänen mielikuvansa japanilaisista katuojista jnejne..) Minä kun en varsinaisesti intoile lähdöstäni puolituntemattomille ja tuntemattomille (ja muutamat ystäväni hymyilevät siellä tieeeedäään, anteeksi. Kohta se loppuu) kun se on kuitenkin vain minun elämää, enkä tiedä mitä kulman takana odottaa. Ja kun random savonlinnalaismummo kioskilla (myyjä siis) alkaa selittää siskontytön poikaystävän siskosta joka tapasi savonlinnalaispojan jossain Briteissä ja kuinka ihanaa (ja kummaa) on sitten selittää että "sen mies on savonlinnasta" sukujuhlissa, en voi oikein edes nauraa. (Ja ei älkää huoliko jos ette tajunneet sen kioskimummon juttua, en minäkään) Mutta mahtaa olla hauskempaa niillä, jotka ovat asuneet vuosia poissa täältä ja vielä vaikkapa Aasian suunnalla, miten ihmiset reagoivat. Mutta tutkimattomat ovat suomalaisen tiet.

;)
Minun piti oikeastaan selittää jotain koulusta ja tiedekunnasta eikä mistään kioskimummoista, mutta en jaksa. Teen sen myöhemmin. Vaikka Aberdeeniin päästyäni.