tiistai 28. lokakuuta 2008

Tiivistelmää kuluneesta viikosta


Syksy on ja sato korjattu.


Stonehaven, Skotlanti kukkulalta






Maalaismaisemaa Stonehavenissa, Skotlannissa




Stonehavenissa




Matkalla Stonehavenin Dunnottar linnalle






Pohjanmerta





Hämäläinen ja sisko matkalla yliopistolle (Joo se on sen kymmenen minuuttia se matka, oli mun vakkarikommentti, josta tuli sitten vitsi)


Marischal College, Aberdeen


Heipähei, vierähtänyt on taas hetki tästä viimekertaisesta päivityksestä. Tänne kuuluu hyvää, mitä nyt tänään tajusin miettiväni miltä tuntuisi olla terve, siis ei en ole kuolemassa eikä muuta, kokoajan vaan nenä vuotaa kun tarhalapsella ja keuhkot on vähintäänki äänihuulten kohdalla änkeemässä ulos. No, onneksi en kuulosta elefantilta niistäessäni kuten hämäläisvahvistus.

Vietin täällä Aberdeeniissa viisi mukavaa ja aurinkoista (ainakin omassa päässäni) päivää rakkaan siskoni ja hämäläisen kanssa. Lopputulos, shoppailua, rahankulutusta, strongbow-tuoppeja ja valokuvia (hämäläinen ei varmaan vieläkään ymmärrä miksi.. mutta sain lisänimen japanialainen) Mutta oli ihanaa saada näyttää osa tätä skotlannin elämääni hämäläiselle ja siskolle. Mikä parasta törmättiin ihan sattumalta yhdeen hyvään ystäväänikin täällä Aberdeenissa, eli siskolla on näköhavainto myös elämästäni täällä. Noh vieraani saapuivat torstaina lounasaikoihin ja ihan itse löysivät tiensä b&b paikkaansa ihan pääkadun vierellä. Minä hikoilin tutoriaalien kimpussa vielä neljään josta kaupungille. Torstaina oltiin Aberdeeniissa vaan käytiin syömässä ja istuttiin tuoppien äärellä tovi ja toinen. Oli ihan mahtavaa.
Perjantaiaamuna romuttui minun jaloakin jalompi suunnitelma mennä luennoille... löysin itseni Primarkin edestä aamukympiltä. Tiedossa muutamien kauppojen ja muutamien vaatekappaleiden sovittelua, tarttuihan sieltä itsellenikin yhtä sun toista mukaan mikä oli perin juurin mukavaa. Perjantaina käytiin myös tutustumassa tähän minun kampukseeni, ja satuttiin just kings collegelle ku säkkipillinsoittaja soitteli morsiusparin ulos kirkosta. Sää oli mitä mainioin ennustuksesta huolimatta. Todettiin skottien istuvan kun kanat orrella pubeissa. Näin ensimmäisen Iso-Britannian lipun Skotlannissa (vaikka sinivalkoisella lipulla liputetaan joka päivä) olon aikana. Yliopistolta käveltiin takaisin kaupunkiin rannan kautta, oli tuulista, mutta niin kamalan kaunista. Ja luulen, että hämäläinen ja siskokin tykkäsivät.

Lauantaipäivänä(kin) vietettiin Aberdeenissa, shoppahoppaillen ja etsiskellen kaikkia kummallisia paikkoja. Toin hämäläisen ja siskon tutustumaan omaan pikkukoloseeni, joka yllätyksekseni olikin kuulema heistäkin mukava. Juteltiin ja nähtiin mun hyperaktiiviset kämppiksetkin matkalla ulos juhlimaan kuten lauantai-iltana yleensä tehdään. Me todettiin, että Aberdeenissa ei kannata tilata taksia, vaan otettiin bussi. (anteeksi taksinkuljettaja joka soitti meille joku tunti myöhemmin et vieläkö ootellaan) Sunnuntaina töpöttelimme aamulla aamiaisen kautta bussiasemalle ja hypättiin bussiin joka vei meidät Stonehavenin kalastajakylään noin 40 min bussimatkan päähän Aberdeenista. Maisemat oli niin mielettömät ja sää oli (tuulesta huolimatta) mahtava. Stonehaven on ihan meren rannalla, ja siitä pienestä kalastajakylästä pääsee kävelemään merenrantaa pitkin kulkevaa kävelytietä/polkua pitkin sellaisellle upealle Dunnottar nimiselle linnanraunioille. Kuva paikasta on tossa yläpalkissa, mitä tykkäätte? Kuvat puhuu enemmän kun tuhat sanaa, mulla ei ole yksinekrtaisesti sanoja sille paikalle ja miten kaunis se oli. Nyt lopetan tämän minun matkasepustuksen ja kerron teille Invernessin matkasta myöhemmin... nukuttaa.. olen tehnyt kouluhommia koko illan ja huomenna taas luennoilla (As always) paluu arkeen voi olla rankkaa mutta nyt pitää ottaa vähän kiinni. Tässä kuvia tilanteista niinkuin minä ne näin.




















torstai 23. lokakuuta 2008

Taija ja Kai on täällä <3 <3 <3 sain sähköpostia Suomesta <3<3<3<3<3<3 mussutan supersalmiakkia <3<3<3<3<3<3 mennään huomenna Taijan kanssa shoppailemaan <3<3<3

Rakastan elämää, salmiakkia, sitä ihmistä joka lähetti minulle sähköpostin, perhettä (ja nooh, melkeimpä toi Kai täytyy kohta lisätä 5.deksi perheenjäseneksi sähköpostilistalleni:D),shoppailua, salmiakkia, MeNaiset-lehteä sängyllä, viikonloppua aww.... :)
Rakastan illan viimeisiä hetkiä peitonalla läppäri sylissä, rakastan Coldplayn musiikkia, rakastan muistoja, rakastan tunnetta kuuluvani jonnekin (vaikka se jokin ilmenisi lähinnä "äänestysrekisteröinty EU parlamenttivaaleja varten" kirjeessä) rakastan lentokoneen take-off -hetkeä, valokuvia seinällä, hetkiä jolloin ymmärrän, kävelyä kirpeässä syysaamussa Seaton parkin läpi, rakastan musiikkia korvilleni, rakastan tunnetta, miltä tuntuu kuin rakastetaan, rakastan säkkipillin ääntä, rakastan syystuulta.

PS. Inhoan lentohintoja Aberdeenista Helsinkiin ;) but im coming back for Christmas!

maanantai 20. lokakuuta 2008

live today so that if you died happy tomorrow you would die happy

Olen viettänyt illan kahlaten jenkkiproffan lisälukemista.. :D aww.. kuinka hän saikaan päähänsä tehdät OMAt hand-outit public law:hon... nyt meillä on kasapäin lukemista ja kun pitäisi jotain muutakin elämää omata... nyt olen kyllä (taas) kipeänä, joten niin.. muu elämäni kuluisi lähinnä läppärin ja facebookin parissa. Noh, skotlannin ilmasto (ilman ääriolosuhteita) tekee tehtävänsä, lämpimästä kylmään ja kylmästä lämpimään aka flunssa.

Mietin tässä illalla asetellessani Suomen valokuvia seinälle, että mitenköhän tässä käy. Mietin että ne ihmiset jotka pääsivät seinille (ja nekin jotka eivät päässeet valokuvien puutteessa), unohtavatkohan ne minut? Japanissa ollessani huomasin, että elämän eläminen kahdessa paikassa ei ole mahdollista. Mutta tuossa seinällä minulla nyt on parikymmentä valokuvaa muistutuksena hetkistä Introssa Kuopiossa, torilla ja siellä ja täällä. Mutta loppujen lopuksi ne ovat vain valokuvia, ihmiset kasvavat erisuuntiin ja minulle on muodostumassa oma pikku elämäni täällä Skotlannissa, Aberdeeniinissa. Ja ne ihmiset jotka katselevat minua nyt tuosta seinältä elävät omaa elämäänsä Suomessa (ja enkä puhu niistä tietyistä henkilöistä joihin minulla on puhelinyhteys melkein joka päivä) Sanotaan, että niiden ihmisten, joista välitti, merkityksen tajuaa vasta kuin heidät on menettänyt. Tarvitseeko minun menettää niitä ihmisiä, jotka kerran olivat osa elämääni Suomessa? Ja minullahan on elämä vieläkin Suomessa, tulen jouluksi "kotiin", mutta samalla tiedän, että siellä oli elämä ennen Skotlantia ja Skotlannissa, ehkä joskus tulee elämä Skotlannin jälkeen, aivan niinkuin oli elämä ennen Japania, Japanissa ja Japanin jälkeen. Mutta vaikka en olekaan maailman paras sähköpostien ja kirjeiden kirjoittaja, se ei silti tarkoita, ettenkö välittäisi ja ajattelisi. Monet niistä ihmisistä, jotka luulevat etten heitä muista, ovat puheissani useammin kuin luulevat. En vaan osaa ilmaista sitä oikein. Anteeksi.



Olen ollut Skotlannissa nyt kuukauden. Se ei ole pitkä aika eikä se ole lyhytkään aika. En voi sanoa oppineeni itsestäni mitään niin maailmankuvaa mullistavaa, kuten Japanisssa. Voin sanoa eläväni sitä unelmaa, joka minulla oli teinivuosinani. Voin sanoa, että joka päivä kun saavun keskiaikaiselle kampukselleni, olen äärettömän onnellinen siitä, että minulla oli rohkeutta tehdä tämä valinta. Vaikka palaisin ensi vuonna Suomeen, tietäisin, että ainakin tein valinnan lähteä. Ja elämää eletään nyt, ei huomenna. Vaikka minä aina joskus sen unohdan.

Eräs ystäväni kysyi minulta mitä luulen, miltä tuntuu mennä kotiin jouluksi. Minä vastasin, että tottakai se on mukava nähdä Ailia ja perhettä ja ystäviä. Tottakai on mukava saada vähän kunnon leipää ja oltermannia ja olla ajattelematta kurssikirjallisuutta, ainakin yhden pienen hetken ajan. Sanalla "koti" tarkoitetaan yleensä "paikkaa missä asutaan" tai sitten sitä suurta ja mysteeristä "henkistä kotia" Sitä minne kuulutaan. Muistan joskus vuosia sitten (siskoni sanoisi että kun minä sanon vuosia sitten, se tapahtui viime vuonna mutta tästä on pidempää) istuin entisen kotikaupunkini vanhalla hautausmaalla ja viereeni istahti mummo. En tuntenut tuota mummoa, mutta kuten monet teistä tietää. Mummot puhuvat (niinkuin minä) Mummo alkoi selittämään minulle, "minun mielestäni ihminen kuuluu sinne, pysyvästi ja ikuisesti henkisesti, missä syntyi" Ja sitten mummo jatkoi sepustustaan sodasta ja tuosta ja kolmannesta. Mietin mielessäni, että "puhuu väärälle ihmiselle" Minulle koti ei ole koskaan ollut konkreettinen paikka. Minut paremmin tuntevat tietävät ehkä syyt, mutta se nyt ei ole olennaista. Olen muuttanut useasti ja tottunut pakkaamaan tavarani. Silti täällä ollessani menen Suomeen "kotiin" koska minulle kodin muodostavat ennenkaikkea ihmiset. Olen kotonani siellä missä minua rakastetaan ja myös siellä missä elän. Minulla ei ollut Suomessa mitään, mikä olisi minuap pitänyt siellä. En näe syytä miksen voisi joskus tuntea tätä kaupunkia kodikseni, ehkä en, ehkä joskus. Mutta ainakin nyt meidän opiskelijakylämme alkaa tuntua kotoiselta. Sen mummon logiikan mukaan, minun pitäisi vieläkin olla sitten siinä kaupungissa missä kasvoin. Ja eihän siinä mitään pahaa ole, olen omalla tavallani aina ihaillut ihmisiä, jotka tuntevat kuuluvansa johonkin tiettyyn taloon, tietyllä kadulla ja tietyssä kunnassa. Minulle kuitenkin entinen kotikaupunkini on vain kaupunki muiden joukoissa, tietenkin siellä asuu minulle tärkeitä ihmisiä, mutta silti. täällä kun suomalaiset kysyvät mistä olen, ja vastaan että kehä kolmosen sisäpuolelta, sitten seuraava kysymys on aina että mistä kirjoitit. Kun vastaan että kauempaa, saan yleensä huomautuksen "no ethän sä sitten ole sieltä" Minä aina vastaan, että jos alkaisin selittämään mistä olen, se olisi paaaljon pidempi tarina joten ole onnellinen vaan vastauksen kanssa. Siellä missä asun sieltä tulen, siellä missä olen olen myös sieltä. Minulle koti on enemmänkin elämisen tunne, ja kun olen kotona tiedän sen.

maanantaita.

Viikonloppu oli ja meni. taas.. eipä tuossa kummempaa... yhdet juhlat ja sitten ilta yhden ystävän kanssa benjerrys+valkkari linjalla. Sunnuntai meni lukiessa ja kirjastossa rikosoikeuden tapauksien parissa vain huomatakseni, että tänään maanantaina tutoriaalissa olin tehnyt ehkä sekavimmat muistiinpanot ikinä, sen siitä saa kun yrittää yhdistää englannin ja suomen. Blah.

Tällä viikolla ohjelmassa on TAIJA JA KAITSU! Eli rakkahin sysseni saapuu tänne Aberdeeniin maisemiin torstaina puoliltapäivin kun minä jumitan koulussa neljään luentojen ja tutoriaalien merkeissä. On ihana saada näyttää Taijalle ja Kaitsulle pieni pala tätä omaa elämääni, kyseessä on siis rakas isosiskoni ja sitten hänen avomiehensä jotka "joooeimehalutaespanjaan" tulevat tänne... luulen että tähän ilmastoon päästyään olisivat mielummin menneet Espanjaan.. Noh, ohjelmassa linnoja ja päivänretkiä Aberdeenin ulkopuolelle..: Inverness.. Stonehaven jnejne.. ja ehkä myös hieman shoppailua. he ovat täällä viisi yötä että lähtevät sitten tiistaina Dublinin kautta Suomeen. Diipadappadadaa... Mutta mikäs täällä ollessa.

Tänään sain yhden maailmanparhaimman kohteliasuuden yhdeltä kiinalaiselta joka luuli (kiitos suomalaisen kämppiksensä) sanovan mulle että minä olen kaunis, mutta sanoikin, että minulla on hyvät tissit. Yritin siinä sitten parhaani olla nauramatta, mutta eihän siitä mitään tullut kun vieressä istuva kaverini (skotti) nauroi kaksinkerroin. Siinä sitten yritin selittää Diolle, että Ei Dio, tuo ei ole paras tapa aloittaa keskustelua suomalaisen naisen kanssa. Blah, toivottavasti ei raukka loukkaantunut. Muttajoo.. sen kämppis on 25vee ja naimisissa... ja kaikki mun parikymppiset kaverit rakastaa sitä ku timo on "cool guy" Se on hauska ja mukava, mutta.. :D hei c'moon...
Noh, kaveri ainaki nauroi vedet silmissä. meinasin jo kirjottaa Dion finnish-muistikirjaan rakkaita terveisiä Timolle ,mutta en sitten kirjoittanut... :D olisin pistänyt Dion sanomaan jotain kamalaa Timolle..mutta en :D
Sain myös sovittua pankkitilin avaamiseen tarvittavan haastattelun... kahden viikon päähän :D nooh, ei mulla nyt sen kummemmin aikaa olisi ollutkaan. Kun, Taija ja Kai on täällä ja sitten... se hemmetin rikosoikeuden essee joka pitää palauttaa kahden viikonpäästä... Jaaa... tänään kirjastosta en sitten saanutkaan haluamaani kirjaa... joten taitaa halloweenit jäädä väliin (NIIn VARMAAN :D) olen saanut jo kutsun yliopiston suurimpiin pippaloihin ja olen niiin menossa.

Hei, mutta koska olen viimeaikoina huomannut, että tätä blogia todellakin lukevat jotkut... onnekkaat:D (meinasin nimittäin jo lopettaa blogin pitämisen kun tuli semmonen olo että miks kun ei tätä kukaan lue) Onko teillä juttuaiheita? Voisin valokuvata täältä jotain mitä tahtoisitte nähdä?

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

sunnuntaihöpinää








Ei tullut sitten mentyä sinne ceilidh-tanssiin, vaan päädyin kaveriporukalla take away-kiinalaisen ääreen katsomaan maailman brittiläisintä leffaa, Austin Powerssin jotain versiota (ei voi enää muistaa mitä) Ja mistä tietää, että on ollut täällä jo hetken, kun itseasiassa elokuva ja sen tökerö huumori huvitti minua (minut hyvin tuntevat ihmiset tietää, etten ikikuunapäivänä alkaisi katsomaan tuollaista leffaa Suomessa) Unohdin eilen ladata ne kuvat kun kirjoittelin blogia ennen nukkumaan menoa. Tänään kuvailin yliopistolla kun lahjakkaana kilttinä yliopistolla oli riuhtomassa laitoksen kirjaston ulko-ovea yhdeltätoista, tunti heräämisen jälkeen kunnes tajusin että kirjastohan avautuu vasta yhdeltä. Lähdin sitten kaupunkiin ostamaan kosmetiikkaa (ja arvatkaa onnistuiko minun "ostan meikkivoiteen ja ruokaa" suunnitelmani) Noh, ruokaa ostin ja vähän muutakin (argh...) mutta tuli tarpeeseen jos näin totta puhutaan, niinku ripsiväri on hyvä vaihtaa välistä jnejne. Sitten tulin kotiin enkä saanut luettua paljon kukkakaaliakaan ollakseni rehellinen. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan tuo public law:n tiiliskivikirja, ja se tosiasia että jenkkiproffan selityksestä on mulle hankala tehdä muistiinpanoja (ja niin on kuulema natiiveillekin, mutten oo ihan varma sanovatko ne sen vaan kohteliaisuudesta) no ei sillä, hänen aksentissa ei oo mitään vikaa, mutta... siis kun hän puhuu ja puhuu menee eteenpäin ku shinkasen luotijuna eikä loppua näy. Ja siihen tarvittaisiin läppäri. Mutta viideltä lähdin sitten tuonne kampukselle taas missä on kans opiskelija-asuntoloita. Tapasin Cn, Ln ja Bn siellä ja suunnitelmissa oli lähteä rannalle kävelee.. mutta päädyttiinki siihen että ku ei päästy tekee "hill rollingia" golfradalle (oli kiinni) jonka läpi oltas kävelty rannalle että mentiinki kiinalaiseen hakemaan ruokoo.. puhuttiin niin kovaa että ystävällinen pikkumummero anto meille prawn crackersseja ilmatteeks :D ilmeisesti "im sooo freaking hungry" puheemme tehosi. Sen jälkeen C:lle, jonka luona katsottiin Austin Powers-leffa... kaikessa friikkeydessään oikein viihdyttävä ja naurettiin ja puhuttiin ja naurettiin. nämä ihmiset on kyllä niiin huippua. L ja C on Englannista B skotlantilainen (joka ei syö haggista) Pidettiin valokuvaussessioita ja naurettiin koko ens viikon edestä. Tulin kotia kymmenen jälkeen ja luin huomisen rikoksen alueen läpi: onneks huomenna on vaan 3h koulua (yks rikoksen luento ja kaks tuntia ranskaa) Että ennätän lukea, ennen illan international societyn bileitä keskustassa :-) Nyt näitä kuvia sitten teille.

turkkilaisia, tanssia, nobelisteja ja sadetta

Hehee, vihdoin suostuu yle areena näyttämään mulle uutisia. Mä katselen aina sillon tällön puoli ysin uutiset verkosta. nyt katselen tota pätkää missä selitetään Ahtisaaren nobelinrauhan palkinnosta.. Täytyy sanoa, että vedenkestävästä sinisestä meinas melkein tulla punanen demari sekunnin ajaksi, kunnes muistin että Ahtisaari kuitenkin palkittiin diplomaattiuransa johdosta, eikä ehkä sen puoluekirjan takia. Täytyy kyllä sanoa, että oli taas yksi niistä hetkistä jolloin oikein sydämestä vihlaisi. olin niin kamalan ylpeä ollessani suomalainen ja siitä, että kerrankin yksi noinkin merkitsevä palkinto tuli Suomeen.Nobelin rauhanpalkinto,Nobel peace prize. Ja joo, jätetään Kosovosta keskustelu toiseen kertaan jookosta? Itse arvostan Ahtisaaren työtä diplomaattina ja rauhanrakentajana. Suurlähettiläänä, YKn edustajana Namibiassa, Suomen presidenttinä ja valtion virkamiehenä. Hän oli osaltaan mukana Namibian itsenäistymisessä, Kosovon kriisin ratkaisussa, Aceh:in rauhassa, Kosovon itsenäistymisessä.Kolmen vuosikymmenen työ oli jo aikakin palkita, ja korkeimmalla mahdollisella palkinnolla, jota diplomaatille voi antaa.

Täällä Aberdeeniissa on taas ollut hyvin vaihderikasta aikaa. Toinen kouluviikko jäi pakettiin luentoineen ja ensimmäinen tutoriaalikin oli. Tykkään luennoista, pitäisi vaan lukea enemmän, ,mutta toisaalta musta tuntuu että oikkarina tässä laitoksessa ei ehkä koskaan lue tarpeeksi, ainakin jos kysyy armaalta jenkki dr.Jenkinssiltä.
Perjantai-iltana kävin yksissä flat partyissa, tuolla Hillheadin Westendissä eli New Carnegie courtissa jossa ihmiset maksaa muistaakseni jonku £120 viikkovuokraa tj. Menin yhden espanjalaisen Iiriksen kanssa päädyin hengailemaan random-turkkilaisten kanssa, rekisteröimään yhden Dubailaisen facebookiin ja maistelemaan jotain ranskalaista perunalaatikkoa ja syömään nutellacreppejä. Laitan tähän liitteeksi pari kuvaa ko.illasta, turkkilaisia tanssimassa ja brasilialaisen kilttimiehen sekä turkkilaisen kikkarapään. Päädyin keskuskelemaan kazakstanilaisten maisteriopiskelijoiden kanssa Helsingistä (mä oon aika varma sen keskustelun perusteella ettei ne tiennyt missä Suomi on) Päädyin taas väläyttelemään blondijuttujani Dubaista (hävetti) ja kysymään onko insuliinipumppi mp3-soitin (ihan niinku en olis nähny niitä aikaisemmin) Mutta kaikenkaikkiaan perjantai-ilta oli hyvin onnistunut. Nyt lauantaina nukuin pitkään, oli mun vuoro siivota, joten yritin siistiä vähän (ihan niinku noita lattioita voi mikään enään pelastaa) luin, menin laitoksen kirjastoon yhden bulgaarin kanssa. Juoksin random-oikeustapauksien perässä kaksi tuntia. Puhuin kovaa "quiet area"lla, jossa ei siis saa puhua ollenkaan. Sain tehtyä tehtävän jonka dead line on 24pvä. Kävelin bulgaarin kanssa sinne ja tänne etsien kahvilaa (ei muuten löydy lauantaina Old Aberdeenista) käytiin Sparissa, sitten mentiin bulgaarin asunnolle juomaan teetä. Tämä bulgaari on Tsvetomira,eräs oikeustieteilijä jolla (oli) mahtava tukka. Jonka me sitten leikattiin. Facebooksista löytyy todisteita jos kiinnostaa. Tapasin Tsvetomiran poikaystävän, päätin ettei ihmisten kannattas edes yrittää kertoa mulle lempinimiään kun mokaan kuitenkin niitten kanssa. Siis Tsvetomiran poikaystävä (oikein decent guy from London) tottelee nimeä Alistair. Huomenna on sunnuntai, suunnitelmissa skotlantilaista ceilidh-tanssia ja sitten käyn keskustassa ruokakaupassa etsimässä jotain s-y-ö-t-ä-v-ä-ä. Ja ostamassa meikkejä. As if i had the money.

Mutta toivottovasti teillä on kaikki hyvin. Täällä ei ole vielä talvitakille käyttöä, onko siellä?

maanantai 6. lokakuuta 2008

Rakastan läppäriäni

tänään olotila vaihteli täydellisesti toivottomuudesta flunssan aiheuttamasta pahasta olosta ihanaan kevyeeseen pumpulioloon mitä nyt kirja "introduction to roman law" voi meissä kaikissa, erityisesti oikeustieteen opiskelijoissa herättää. Makoilen nyt sängyssäni, ja olen vakaasti päättänyt että illat juuri ennen nukkumaanmenoa alan rauhoittamaan itselleni (ja blogin kirjoittamiselle) ainakin niin kauan kuin jaksan/viitsin. Luojan kiitos kannettavista tietokoneista. Ihana on olla peiton alla vilttikorvissa ja kuitenkin istua, läppäri surraa sylissä ja kirjoittaa näppäimistöllä jossa on ääää ja öööööö.
Tänään maanantaina oli ihan normaalipäivä, opintotuki (kiitos kela!) kirjaostoksia, pettymyksiä kirjoista ja pari luentoa. Ranskakin alkoi, siellä oli yksi tyttö, jonka tunnistin ulkonäön ja erityisesti aksentin perusteella suomalaiseksi, ja sattuipa se tyttö olemaan pieksänmäeltä kotoisin (kaikki tiet vievät savoon) nauroin sille tytölle, että ootasvaan sekka niin me ollaan jotain kaukasta kautta sukulaisia. Mutta ranska on toooooosi helppoa, mutta tiedän että se seuraava taso olisi kuitenkin vähän liian vaikeaa, en ole siis vielä oikein pystynyt päättämään otanko helpon vai vaikean tien (minulla nyt kuitenkin kun on nuo neljä muuta oikeustieteen laitoksen kurssia kaverina, ja yksi kevyt kurssi ei varmasti tekisi pahaa :D) meinasin mennä tänään tanssimaan skotlantilaista ceilidh tanssia, mutta en mennyt. olin kipeä. Lounasta söin yhden tutun kanssa, ihmettelin stoviesseja (meat stuff) otan teille joskus kuvan, mitä James ihan pokkana veti naamaansa. O_o Minä pitäydyin minun (majoneesittomassa) sämpylässäni ja sorruin vain yhteen Kitkat-suklaapatukkaan koko päivänä. Ja istuin kahvilla puolalaisen Evan kanssa ja yritin ottaa osaa hänen kahvituskaansa "british coffee is rubbish, absolutely rubbish" Muistelin iskää, kuinka hän ottaa aina presidenttiä Venäjälle mennessään ;P (vaikka venäjä ja puola nyt eivät tietenkään ole samat maat, mutta ehkä kahvi samankaltaista? en tiedä? en edes juo presidenttiä enkä kahvia täälläkään)
Huomenna on ohjelmassa international societyn matka comitteen tapaaminen ja sitten torstaina ajattelin alkaa pelastamaan maailmaa liittymällä amnesty internationalin jäseneksi. Mutta tiedä sitten. ja no, ehkä näin flunssan lähdettyä olisi raahauduttava myös uimaan. tekosyitä ei enää juuri ole.

olen alkanut katsomaan yleltä puoli yhdeksän uutiset verkosta. jotta tietäisin miten siellä suunnalla menee, kaipaan vähän televisiota mutta en kuitenkaan (Greyn anatomiaa saa netistäkin...) Haluaisin kamalasti päästä nopeasti jyvälle tämän maan politiikasta ja vaalijutuista, mutta vielä ei ole paljoa auennut vaikka sanomalehdet pyrin lukemaan joka päivä. Onneksi mulla on tuo public law kurssi, mikä näyttää paljolti olevan politiikkaa sivuava kurssi. Ainakin kovasti ihmettelemme Ruotsin perustuslakia ja miten nyt kamalan hirveästi voi olla mahdollista, että joku hullu maa nimeää perustuslaissaan oikeuden sellaiseen täysin turhanpäiväiseen asiaan kuin koulutus :D Nojoo.

Minä olin jo viime viikolla valmis hyppämään kaivoon tän sään takia, mutta nyt tällä viikolla näyttääkin siltä että villakangastalvitakilleni ei ihan vielä ole käyttöä. Lämpötilat pyörii tossa 15 asteessa. Mutta jos Taija sanoo että saan mahdutettua viisi eri juttua samaan lauseeseen kun puhun, niin tämän maan sää vaihtuu raekuurosta pilvien kautta aurinkoon tunnissa. Ennalta arvaamatonta. hauskuutin yksi päivä yhtä skotlantilaista kun kysyin josko viime yönä oli joku myrsky kun olin herännyt sateenropimaan... no arvatkaa oliko?

lemsip on ystävämme....

Koska kello on kohta yksi ja olen viimeisen kaksi tuntia yrittänyt saada unta ette (vieläkään) tule saamaan syvällistä pohdintaa Skotlannista tai sen kulttuurista. Ette oikeustieteestä ettekä kyllä mistään mitä herra Milliband nyt ehkä kenties ajattelee (ei kiinnosta just nyt!) Viikonloppuna ei tullut tehtyä yhtikäs mitään koska sain tämän "freshers flu"n sitten astetta isompana ja ahdistavampana. Täällä yleensä porukan bailauskyky katkeaa ekan viikon (freshers week) jälkeen freshers flu:hun eli siihen että elimistö sanoo ei kiitos. Minä olin ihan kamalan vahingonilonen että ku mä nyt en ainakaan saa mitään flunssaa... ja sanonko minkä marjat. Oon koko päivän vetäny Lemsip nimistä "finrexiä" jossa pussissa tosin oli 1g paracetamolia ja suositus päiväannokseksi oli maks. 4g.. whee... ja te varmaan tiedätte miten koukuttavia noi kuumat juotavat on. Olin vaan järkyttynyt tosta 4grammasta (en siis tosiaankaan oo juonu sitä noin paljo, kaks pussia koko päivänä) koska se vähän niinku vaikuttaa maksaan.. mutta tiedä sitten.. ehkä näil on erilaiset maksat... tai jotain. Ja nojoo, kertokaahan (mikäli joku oikeasti lukee tätä blogia) mistä te haluaisitte kuulla, ette varmaan lemsipistä ja flunssastani...jos lupaan teille aina yksi tai kaksi asiapitoista entryä kuukausittain, olisiko se hyvä?

Eilen kävin sentään shoppailemassa. Ostin takin, villapaidan ja sitten vähän sitä ja tätä, rahaa paloi taas ihan kivasti (mutta ei läheskään niin paljoa kun luulette) ottaen huomioon tilanteeni että sitä rahaa ei ennen huomista ole. Eiku tätä päivää! Opintotukiiii! On se muuten kumma, että kela makselee ne maksupäivää seuraavana pankkipäivänä eli tänään tai huomenna :D eikä perjantaina, en oikein tajua. vaikka joo, eihän opintotuki nyt ihan palkkaan verrattavissa ole. Mutta silti! Argh.. No mutta voi tätä ilon päivää, nyt voikin lähteä ostamaan kunnon ruokaa Morrisonista ja jännätä saako alle viiden euron pikku kanafilepakettia mistä EI löydy luun palasia (amerikkalaisesta kämppiksestä se oli ihan okei et 4 puntaa eli 4.8 euroa maksaneeesta kanafilepaketis oli luunpalasia vaik muille jakaa...) Ja voi mennä otästamaan jotain muutakin.. ehkä hiustenkuivaajan,ja mikä tärkeintä, nyt vihdoin... kaksi viikkoa maassa oltuani alkaa pitämään jonku näköstä budjettia viikkomenoista.

Aw..i feel so crappy. Ranskalaiset ystäväni saivat minut ylipuhuttua laitoksne kirjastoon iltapäivällä, onneksi menin niin en mee ens torstain tutoriaaliin ihan tyhjin käsin. Mutta ehkä olisi siltikin kannattanut piiloutua vaan kiltisti peiton alle. Mulla on tänään varmaan koskenut kaikkialle, minne voi koskea. ja kun makasin tossa meidän käytävällä tytöt tuli tökkimään ja ottamaan selvää olinko viel hengis. Lupasin ehkä mennä huomenna tai siis tänään GP:lle, eli lääkärille. Muttakun... mä en vaan jaksa... en oo vielä saanu edes pankkitiliä avattua. mutta positiivista on että olen saanut luettua tänä viikonloppuna, en paljoa... aivan liian vähän mutta kuitenkin parempi sekin kun mitään. Säät täällä on ollut... nooo sadetta ja tuulta... tänään oli ihana sää ja tottakai meikä oon kipeenä. yritetään kämppisten kans selvittää onko meidän norjattarel ja sit yhdel Johanil suhde (se on kans norjasta) vai onko noi norjalaiset muuten vaan niin sisäänlämpiävää porukkaa ;-) Ranskalainen Eva epäilee et on. Mutta norjalaisemme ei kerro. Mutta kyllä se siitä vielä. Rakastan muuten ranskalaisia jotka yrittää selvittää mulle (ei engl.natiiville) huonolla englannilla juridista tekstiä, meillä oli hieman ymmärtämisongelmia kirjastolla meidän pari tuntisen session aikana. Mutta ranskan kieli.. alkaa taas huomenna <3.
Huomenna olisi kaksi luentoa... 11-12 rikosoikeus ja sitte 13-14 ranskan aloitus... täytyy yrittää vielä metsästää viimeiset kirjat... toivon löytäväni scottish legal systems kirjan second-hand -kirjana, ja sit uudet ranskankirjat, mut ne saan tol opintotuella. Ja rahaa jääpi vielä elämiseenkin :) Diipadappadaaa.
mutta nyt... yritän saada unta... vaikka selällään nukkuminen ja hengittäminen ei juuri nyt tällä hetkellä onnistu samaan aikaan...