Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Koivun ja tähden alla osa 1

Näinä aamuyön tunteina kun ulkona lauleskelee linnut ja herätys on tuossa 3,5h päästä on siis aika tulla tänne blogiin kirjoittamaan jotakin, tyhjiä sanoja ilman päätä eikä häntää.

Niin se aika rientää (ja ihmiset vanhenee) ja viimeisten tenttien jälkeen pienimuotoisen juhlinnan ja pakkaushässäkän jälkeen päädyttiin sangriakannujen, tapaksien ja junamatkan kautta Lontooseen tanssimaan sateessa, syömään takeaway-sushia ja muistelemaan menneitä Japanin kaverin kanssa sitten jollain ilveellä löysin itseni Helsingin koneesta ja myöhemmin istumasta Espan nurtsilta, sambailijoiden keskeltä, tanssimasta sateesta, biljardipöydän äärestä, Kallion kaduilta ja metroasemilta. Söin (pahaa) sushia, rähjäsin killarimummolle käytöstavoista, pahoitin hiljaa mieleni jostain "hyvin suomalaisesta" käytöksestä, puhuin englantia kaupan kassalle, herkuttelin jälkiuunileivällä ja ymmärsin, niinkuin näinä yön hetkinä jolloin ulkona sarastaa jo uusi päivä, että Suomessa ollaan. Eikä muuta voida. Näitä yöttömiä öitä ja lintuja, ranskalaista musiikkia ja hajanaisia ajatelmia. Olisi vain joku jonka kanssa valvoa, eikä yksin. Mutta ei, yksinkertainen elämä olisi tylsä elämä.

Ja sitten tänä viikonloppuna tämä suomalaisen suven kohokohta, juhannus sitten taas koetaan oikein mökillä pohojanmaan (tai hämmeen) kautta. Siitä sitten myöhemmin, ehkä.






Suomenlinnassa on yksin mielenkiintoinen puoli. Kaikki sinne menevät piknikille ja muuta, eikä siitä voi olla pitämättä kuumana kesäpäivänä. Mutta mitä me suomalaiset tiedämme, tiedämme että se hävisi, luovutti taistelematta. Mutta kukaan ei oikein tiedä tarinaa tämän linnoituksen takana. Vaikka se on miljoonia kertoja kerrottu.

Minä en tiennyt että joutsenen poikaset (?) ovat harmaita.


lauantai 30. toukokuuta 2009

Kesäloma häämöttää...

Olen miettiny tässä viime viikkoina kovasti sitä, mihin ihmeeseen tämä aika tästä menee. Ensimmäistä yliopistovuotta on jäljellä viimeinen puristus, viikon verran ja viikon päästä tähän aikaan kämppämme on jo hajonnut. Itse lähden Aberdeenista viikonlopun jälkeen kohti Lontoota ja sen katuja. Tai lähden jos pystyn ja minut päästetään lähtemään.

Tentit ovat alkaneet ja ovat jo suurimmaksi osaksi ohi, viimeinen puristus ensi torstaina ja sitten edessä on valtavat ja laakeanaakeat kesälaitumet. Mietittiin tässä norjalaisen kanssa yksi päivä, miten lapsena kesäkuun viimeinen viikko oli jännittävä. Kerrattiin suvivirren sanoja ja jännättiin todistusta. Nyt, tilalla on tentteihin luku ja elämää suuremmat kysymykset miksi ulkona paistaa aurinko ja miksi pitää lukea. Mutta elämä on. Ranskalainen bailaa minkä kerkeää ja skotti juoksee treffeillä poikaystävänsä kanssa ennen kun hän karkaa Etelä-Afrikkaan "pelastamaan lapsia kristinuskolle" niinkuin hän itse sanoo. Norjalainen haahuilee ja miettii ihan samalailla.

Olen päätynyt siihen lopputulokseen. Että kaikki ne syyt, millä perustelin lähtemistäni, olivat oikeita syitä. Vuosi on ohi yliopistoelämääni. Tässä vuodessa ollaan opittu ymmärtämään kulttuureja, ollaan syöty nutellaa suoraan purkista ja naurettu keittiössä yömyöhään. Ollaan syöty ranskalaisia viinietikalla ja suolalla. Ollaan opittu ja kinasteltu. Ollaan huudettu kurkkusuorana ja lepytelty jäätelöllä. Puhuttu miehistä. Naureskeltu miehille.  Leffahetket ja Ben&Jerrys suoraan purkista. Minuuttijuoksut bussille. Vuosi on ollut helpompi kuin oletin. Ollaan kahlattu Pohjanmeressä ja . Ollaan istuttu junassa halki maan, bailattu Lontoon yössä. Kannettu korkokenkiä kävellessä kotiin. Ollaan eletty ja oltu. Ollaan opittu kiroilemaan norjaksi ja kiinaksi. Ollaan juhlittu kiitospäivää ja hoilattu Norjan kansallislaulua ja tanssittu "Flower of Scotland" -(Skotlannin epävirallinen kansallislaulu) niin ceilidh-tanssiaisissa kun yökerhossa. Ja heitetty suklaakakku (ei kerran vaan kahdesti!) lattialle, sammutettu tulipalo keittiössä.

Vaikka yhteisasumisessa on puolensa ja heikkoutensa. Vaikka ollaan ihmetelty bussikuskeja tässä kaupungissa, vaikka ollaan hortoiltu kaupungin hämärämmällä puolella keskellä yötä kun eksyttiin, vaikka ollaan kiroiltu vedensekoittajien puutetta ja ikuista tuulta ja sadetta sekä luentosalin kylmyyttä.  Tämä vuosi toi kuitenkin meidät yhteen. Kuusi eri ihmistä, viisi kansaisuutta ja taustaa. Ja yhtäkään päivää en vaihtaisi pois. Hienointa tässä asumisessa oli taustojen erilaisuus. Miten sekalainen soppa siitä syntyy, mutta kuitenkin kukkiihan ne perunatkin. Näistä ihmisistä tuli perheeni kun oma perheeni oli kaukana mutta kuitenkin niin lähellä. 

Ollaan saatu tytöille läksiäislahjat kun jenkki ja ranskis lähtevät Aberdeenista. Me tullaan skotin ja norskin kanssa takaisin Aberdeeniin syyskussa. Mutta en varmaan saa kirjoitettua yhtään entyrä enää tältä saarelta ennen lähtöä, tai ainakaan ennen Lontoota. Sen verran täynnä on kalenteri. Mutta maisemissa ollaan taas välistä kohtapuoleen. Saa ottaa yhteyttä jos tahtoo tavata. Jos ei, niin no hard feelings. 

PS. jos joku Britteihin tulija miettii yliopiston asuntolojen palohälyytyksiä, keskellä kirkasta iltapäivää viime tiistaina meillä pärähti palohälyytin päälle, ENSIMMÄISTÄ kertaa koko vuonna. Piti hetken miettiä, mitä pitää tehdä!


maanantai 27. huhtikuuta 2009

Swine flu and its mid term time again!

tervetuloa ihmeellisten oikeustapausten maailmaan. Yliopistolta kotiin päästyäni ja tyttöjen kanssa lauantain synttäribileiden jälkiseuraamuksien puinnin jälkeen linnottauduin huoneeseeni, laitoin North Sound 1 (paikallisen Novan paremmilla jutuilla ja musiikilla) päälle ja perehdyin sananvapauden ja yksityiselämän suojan saloihin. Luin oikeustapauksia J.K Rowlingin pojan valokuvaamisesta ja Naomi Campbellin huumeiden käytöstä (ja kuntoutusklinikan ulkopuolella otetuista kuvista joista oikeusjuttu tuli sitten) Yritin analysoida ranskan runoja (ja epäonnistuin surkeasti... mutta olisit sitten itse analysoinyt paremmin... se piti tehdä ranskaksi ;S) Ei onnistu runoilu suomeksi eikä englanniksi ja vähin ranskaksi. Kello vierähti sitten yhdeksään ja tässä mietitään mitäs vielä tehtäisiin. 

Olen vakaasti päättänyt, että toisin kuin tänään, aion päästä sängystä ylös yhdeksäksi. Menee nimittäin legal maxim of proportionality luennot harakoille tätä menoa. Tentit on kuukauden päästä ja ennen tenttejä on vielä ranskan suullinen koe, ranskan viimeisen esseen palautus ja yhden kurssin suullinen esitelmä kertausviikolla. Sitä ennen pitäisi ennättää Edinburghiin kaverilauman kanssa, aloittaa "kuukauden jäähyväiset" kämppisten kanssa. Olen päättänyt saada ne vaeltamaan päiväksi kanssani parin viikon päästä, ennen kertausviikkoa. Onnistuin sunnuntaina jo norjalaisen raahamisessa lenkille, niin mennään katsomaan läheisiä Grampian Highlandseja. 

Näillä näkymiin lähden Aberdeenistä kesän viettoon lauantaina 6.6. kohti Lontoota ja Lontoosta jossain vaiheessa Suomeen. Mutta paremmin minua tuntevat tietävät, että kesäsuunnitelmani eivät päätä huimaa. Mutta Lontoossa on varmasti mukavaa, paljon on to do ja to visit-listalla. 

Ja tarina jatkuu, alkupuoli kirjoitettu eilen, mutta julkaistu tänään kun internettimme kupsahti eilen illalla ja nyt vasta muistan jatkaa tätä. Noh, tuo ranskan runoilu meni ihan harakoille :D Tulipahan opittua että ranskan kielen sana tronc (joka tulee latinan sanasta truncus ettäs tiedätte, julisti luennoitsijamme) ei suinkaan tarkoittanut runon yhteydessä uimahousuja vain puunrunkoja, vaikka kuinka saksalaisen kaverin kanssa yritettiin analysoida sitä parhaaksi katsomallamme tavalla. 

Olen nähnyt varmaan elämäni ekan magnoliapuun, jota olen ihastellut tuossa alemma kuvassa. Kukista on nyt tullut valkoisia! Ja jonkinnäköinen uusi kirsikkapuulta näyttävä puukin kukkii kampuksella, pitää ottaa kuva joku päivä, että josko joku tunnistaisi, minä en.
Huomenna on tuo viimeinen mid term exam ja kaverin kanssa tuntikausien kahvittelun jälkeen pääsin vihdoin kotiin ja tässä minä olen iloisesti bloggerissa ja lattialla lojuvat nuo oikeustapauslistat. Well it won't count towards final mark soo..... 

Ja maan sikainfluenssakriisi jatkuu... nyt on pari ilmeisen varmaa tapausta tässä koilis-skotlannin terveydenhuoltoalueella... yliopistolta tuli sähköpostia, että "we have a plaaaaaan" Tässä maassa ei muuten suunnitelmat lopu, ei sitten millään. Mutta toivotaan ettei pahemmaksi menisi, mutta lentomatkailun mukanahan nuo pöpöt tehokkaasti lentelevät. 

Viikonlopun Edinburghin matkailusta ei taida tulla mitään kun jostain käsittämättömästä syystä keskustanalueella ei löydy majoitusta. Yritän nyt innoistaa sekalaista seurakuntaamme glasgow'hun edinburghin sijaan! Katsotaan miten käy. Olisi mukava tehdä jotain vaihteenvuoksi ennen vuoden loppua ja kesälaitumille karkaamista. 

Pitäisi muuten katsoa niitä matkalippuja... mutta eikös se oo niin että poissa silmistä poissa mielestä... blaaah! 


maanantai 16. maaliskuuta 2009

Valokuvamaanantai


Viikonloppu meni tallustellessa pääkaupungin katuja. Kaupunki on aina yhtä jännittävä ja the Tube (maanalainen) omaa vieläkin sitä jotain "omaa" Tapasin vanhaa ystävää Japanin ajoilta, ja tarina jatkui siitä mihin jäi eräänä heinäkuun päivänä vuonna 2006. Että oli hienoa, ei voi muuta sanoa. Kävelin pitkin hämärän Lontoon katuja, poikkesin kirjakaupoissa ja kävelin Thamesin etelärantaa. Söin take-away (pahaa) sushia ja join vihreää teetä, sain olla hetken osa sen sykkivän suurkaupungin elämää ennen paluuta pohjoiseen yliopistoelämään. 













They’ve got a wall in China
It’s a thousand miles long
To keep out the foreigners they made it strong
And I’ve got a wall around me
That you can’t even see
It took a little time
To get next to me

Paul Simon – Something so right

Lontoo <3

Seuraavaa reissua odotellessa. Mutta ei sitä tiedä, ehkä jonain päivänä ei tarvitse lähteä enää. Ei sitä tiedä, minustakin voi tulla vanha. 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Sunnuntai-iltaa ja suunnitelmia

Sunnuntaipäivän kunniaksi monikulttuurinen kämppämme ajautui taas kulttuurien törmäyskurssille, ei tällä kertaa kyse ei ollut pudotetusta öljypurkista joka oli "siivottu" vessapaperilla eikä kieliongelmista vaan minun aiheuttamasta sekamelskasta kun sain tietää että jenkkimme kirkko on myös luterilainen, tähän kun heittää sekaan norjalaisen ja ranskalaisen (joka julistaa oman maansa demokraattisuutta yli joka ainoan muun Euroopan valtion myös tässä asiassa) soppa on valmis. Ja siinä vaiheessa kun minä ja ranskalainen eksytään eri aaltopituuksille mikään minun selitykseni ei mene sitten kalloon vaikka vääntäisi sanotaanko vaikka ranskalaisesta salamista mitä ranskiksella on aina jääkaapissa. Mutta ei mitään hauskaa oli kun mitä, ja kuulema jatketaan huomenna. 

Tein jokasunnuntaisen matkan laitoksen kirjastoon, törmäsin pariin kaveriin ja juttelin niitä näitä, kiihdytin läpi kirjaston puhelin kädessä vain vastatakseni äitini "anteeksi ai sä oot kirjastossa" puheluun. Menin kuntosalille ja vasen polvi sitten rusahteli jalkaprässissä sillälailla että leikki jäi kesken ja sain sitten kimppuuni hanakkaasti itsekseen keskustelua ylläpitäneen aasialaisen (piti ottaa "suomivaihde" päälle että pääsi eroon. pyysin kyllä anteeksi etten tarkoita olla törkeä, mutta kun ei kamalasti huvita puhua minun pääaineesta kun polvi turpoaa silmissä) 

Viikonlopun parasta antia oli junaliput Lontooseen ensi viikonlopuksi vanhan hyvän ystävän luokse. Isoja suunnitelmia kuitenkin liian vähän aikaa. Mutta muutama mustdo-juttu kuitenkin on. Tälläisen esimerkit kun ystäväni T, todistavat, että maailma ei ole koskaan ollut pienempi. Ja noh, Lontoo ei koskaan ole pahasta. Vaikka junamatka maan halki kestää julmetun kauan, mutta onneksi mukaan lähtee norjalainen. Hyvässä seurassa mikä tahansa matka kuluu hieman paremmin. 

Mutta uusi viikko uudet tuulet. Opiskelujen lisäksi tiedossa japan societyn samurai-filmifestivaali, jota kyllä odotan innolla. Society järjestää siis kolme leffailtaa ja alustuksia ma, ke ja pe, harmi vaan kun tuo perjantai jää multa väliin, mutta eiköhän Lontoossa riitä puuhaa. 

maanantai 1. joulukuuta 2008

Lähitulevaisuuden suunnitelmia ja joulukuuta

Hoplaa Joulukuuta ja joulutunnelmaa. En tunnusta olevani jouluihminen. Ollaan kämppäkavereiden kanssa meuhkattu (tai he ovat meuhkanneet) joulusta jo kuukauden verran, lähinnä siitä kuin Jessicalla on jäljellä tässä maassa vaivaiset kolmisen viikkoa ja sen jälkeen hän lähtee takaisin tuonne lätäkön taakse. Harmitus sentään, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Niin joulu ja minun sekalaiset suunnitelmani. Täytyy tunnustaa, että olen joka vuosi aika tyytyväinen siitä, että joulu on sitten ohi kun se loppuu. Ja se on myös hyvä, että se on vain kerran vuodessa. Tänä vuonna joulu vierähtää ilmeisesti siskon avomiehen siskon perheen kanssa (sisko ja hänen avomiehensä messissä totta kai) Ja niin, joululahjojakaan en ole vielä investoinut. Odottelen tuota neljännettä päivää kun eräs kansaneläkelaitoksen nimeä totteleva instituutio muistaa opiskelijoita.

Joululahjaostoksille olisi tarkoitus suunnata nyt tulevana lauantaina med C ja C:n poikaystävä J sekä sitten sinkkuystäväiseni B. Ensi vuonna meillä on suunnitelmissa vuokrata asunto C:n ja B:n kanssa. B on tältä puolen rajaa ja C tuolta puolen rajaa eli Englannista. J pyörii remmissä seurustellessaan C:n kanssa ja eihän siinä, mukava poika kun mikä. Opettaa mulle “Skottia” eli paikallisia sanahirviöitä. Luuli varmaan pari viikkoa, että olin kotoisin jostain Skotlannin saarilta. Sanoi tänään ettei uskoisi, että olen 20v. Olen kuulemma ihan liian hauska 20vuotiaaksi. En tiedä sitten oliko kohteliaisuus. Mutta takaisin niihin jouluostoksiin… ensi viikolla keskiviikkona on ainejärjestön järjestämä vuosittainen matka Edinburghiin Court of Sessioniin, jolle minäkin osallistun. Court of session on Skotlannin korkein oikeus ja siellä pääsemme kurssikavereiden kanssa tutustumaan vähän kulisseihin ja seuraamaan parin jutun käsittelyäkin. Kiinnostavaa.. kerron sitten millaista oli kun sieltä takaisin ennätän. Kovasti lupailivat vielä shoppailuaikaakin joululahjoihin, mutta tiedä sitten. Mietin vielä, suuntaisinko international societyn shoppausmatkalle Edinburghiin ensi viikon lauantaina yhden saksalaisen kaverin kanssa. Siellä on isot joulumarkkinat kuulemma ja samalla pääsisi käymään myös Edinbughin linnassa, joka on kuulemma upea. Mutta mietin vielä jääväni Aberdeeniin ja ehkä teen jotain kavereiden kanssa. Tiedä sitten…
Joululomasta on tulossa suuri fiasko :D Jos näin ihan rehellisiä ollaan. Pahoitteluni näin blogituksen välityksellä että aikaa eikä rahaa eikä tahtoakaan ole nähdä kaikkia niitä ihmisiä, joita olisi mukava tavata. Yksinkertaiseksi siksi, että Suomi on siihen liian iso. VR:n politiikka pepusta (nimimerkillä lentelen) Ja perheeni on täynnä tosi jääräpäisiä ihmisiä. Vierailuni Suomeen keskittyy tiettyjen seikkojen takia pääasiassa pääkaupunkiseudulle. Joulunpyhät sisarella hämeessä. Ja eräässä itä-Suomen kaupungissa vietän muutaman päivän ennen joulua tapaamassa äitiä, joka ei asu siellä (älkää kysykö :D) vaan paikassa X ja niin. Mutta jos hyvässä lykyssä pääsisi sukuloimaankin päiväksi, Itä-Suomessa kun ollaan. Mutten anteeksi ja nähdään pääsiäislomalla tai viimeistään kesällä.
Kello on oikeastaan aika lailla tuhottoman paljon jo. En vaan saa nukuttua, jostain syystä. Täytyy yrittää kun sitten huomisen jalo suunnitelma kerrata romuttuu kunnolla. Onneksi myöhäinen herätys. Maanantait ovat lempipäiviäni, 11am alkava rikosoikeudenluento ja kaksi tuntia ranskaa ja päivä pulkassa. Tiistaina tosin on yksityisoikeuden harjoituskoe… .. Vielä tämän viikon rutistus ja perjantaina palkitsen itseni tietyillä kengillä tietystä kaupasta… ja pah… veronpalautukset on keksitty käytettäväksi. Mutta ihan löysäilemään ei auta heittäytyä… kokeet kun edelleen alkavat joululoman jälkeen. Mutta nyt läppärin akun loppuessa.

Huomenna sellainen blogijuttu mene jonka sain Susalta. Kaikkea sitä oppii, myös blogituksesta. Kuinkas moni teistä tietää, mikä meme on.. minäpä tiedän.. kiitos haasteen antajan.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Talvi tuli ja lumi jo suli...sekä muumipapan muistelmat.. no ei.

Sunnuntaiaamuun heräillessä oli kiva jäädä nukkuman vielä tunniksi herätyskellon jälkeen (miksi sunnuntai-aamuna… älkää kysykö.. en tiedä) Pitäisi lukea tentteihin, mutta minä tyttö se vaan täällä pesen pyykkiä, kuuntelen Ingrid Michaelsonia, lueskelen Guardianin viikonloppuliitettä ja kirjoittelen bloggeriin. Täällä Aberdeenissa siis tuli nyt viikonloppuna lunta, ei sen kuulemma pitäisi jäädä, sanoo yksi skotlantilainen ystäväni, mutta arvatkaa vaan uskonko, kun Claire väitti mulle että lunta sataa vasta tammikuussa… :D ja tämä tapahtui keskiviikkona. Viedessäni aamulla pyykkejä pyykkitupaan aurinko paistoi ja lämmitti, lumi heijasti sitä valoa ihan kiitettävästi ja näin yhden hassun näyn, kolme tummaihoista isoa miestä leikkivät lumessa kun pikkulapset tarhassa konsanaan. Vain se suomalainen toppapuku puuttui. Minua alkoi sitten naurattamaan ja kysyin sitten, että taitaa olla uusi tuttavuus, tuo lumi. Miehet vaan nauroivat, että heidän kotonaan lämpötila on nyt kolmenkymmenen asteen paikkeilla ja jatkoivat lumisotaansa. Yhdellä oli jalassa sellaiset kamalat remmikengät, ja sukat. Että kyllä tuota näköjään Afrikassakin osataan Suomen lisäksi. Se tuli ja meni, talvi siis. Ja äkkiä tämä entry jatkuukin tiistaina, päivää ennen taas rikosoikeuden mid-term koetta, ja ajatukset on tietenkin ihan kaikkialla muualla kun siinä mikä täyttää yllytyksen poikkeuksen poikkeuksen tunnusmerkistön. Missä, sitä en aio teille kertoa. Talvi siis meni pois, ilma lämpeni ja ruoho vihertää.. ihanaa tämä Skotlannin sää kun, kaikki saa vähänniinkuin tunnissa tai parissa päivässä, sen, mihin Suomessa menee vuosi. Ensi viikolla on jo joulukuu, ihan käsittämätöntä. Vuosi 2008 lähenee loppuaan ja kun ajattelen mitä tein vuosi sitten… olin valmistautumassa ylioppilasjuhliini, hivelöin sitä mustavalkoista pukuani jota kävin ihastelemassa Zarassa varmaan kaksi viikkoa, ennen kuin sen ostin. Oli hyvä ostos, kunhan pysyy vaan siinä koossa niin hyvin monikäyttöinen puku. Mietin, kuka leipoisi karjalanpiirakat juhliini ja tein töitä eräässä tavaratalossa Helsingissä. Säästin rahaa ja, niin, tähän aikaan vuosi sitten en ollut vielä lähettänyt hakemustanikaan tänne.

Mutta niin se aika liitää.. töitten, erinäisten ongelmien ja pulmien kautta löysin itseni Helsinki-Vantaan lentokentältä ja muutamaa tuntia myöhemmin Lontoosta ja siitä vielä sitten täältä. Lukuvuosi on kohta puolessavälissä :-D ja joulukin on ennen sitä puoliväliä. Lennähdän Suomeen joululomaksi joulukuun puolessavälissä. Takaisin tänne tammikuun toisella viikolla ja lukuputken jälkeen edessä on lopputentit viidestä kurssista. Kunhan saan tenttiaikatauluja tietooni, pääset toteutusasteelle suunnitelmassani matkustaa a)Lontooseen taiwanilaista ystävää tapamaan b)Sveitsiin sveitsiläistä ystävää tapaamaan. Mutta meidän laitoksen kokeet pitäisi olla ohi ennen muita, joten eiköhän se matka järjesty ja rahatkin jostain löytyy. Jos ei muuta, niin Megabus-bussilla pääsee köröttelemään kellonämpäri Lontooseen asti päästäkseen ja hinta matkalle ei päätä huimaa… £10ish… mutta ihan koneella meinasin mennä (ajan ja hermojen säästämiseksi)
Juttelin tänään yhden rakkaan ystävän kanssa. Juteltiin tosin vain messengerin välityksellä. En siis jutellut, kirjoittelin.. menetin…Ajattelin mielessäni, miten helppoa nykyaikana on kommunikoida ja miten paljon pienempi maailma on. Joskus parikymmentä vuotta sitten, kun lähdettiin niin sitten lähdettiin. Japanissa ollessanikin oli helppo kirjoitella sähköposteja (nyt tämän ystäväni nauraa kun muistaa kuinka monta sähköpostia sieltä tuli.. ehkä kolme) ja on skypea ja muuta (Good luck Dad!) Mutta toisaalta, hänen kanssa kirjoitellessaan tuli kylläkin sellainen olo, että olisi ollut kiva saada ystävä tuohon sängylle loikoilemaan ja että olisi voinut rutistaa kunnolla, ja nauraa yhdessä. Älkää käsittäkö väärin, minulla on paljon kavereita ja muutama hyvääkin huvempi ystävä. Ja olisin varmasti voinut soittaa ja puolentunnin päästä eräskin ystäväni olisi saapunut Ben&Jerrys:in kanssa. Ja toisenkin kanssa ollaan niin samalla aaltopituudella ettei paremmasta väliä ja puhumisesta ja nauramisesta ja vuorovaikutuksesta ei hänen kanssaan tule ikinä loppua (todettu!)

Mutta joskus tulee niitä olotiloja, jolloin olisi ihan pakko päästä selittämään jotain mielestäni aivan hulvatonta (totuus voi olla aivan toisenlainen) suomeksi jollekin ystävälleni. Varmaan sama tunne tulee vielä raastavampana perheen kanssa myöhemmin. Mutta siitäkin pääsee yli, olen ihan varma. Tietenkin soittaminen auttaisi, mutta… jotenkin ei tule soitettua… Ja ei se kuitenkaan olisi sama. Soitettua tulee (tai Suomesta soitetaan) perheen toimesta ja se nyt on kuitenkin vähän eri. Eikä nyt kyse ole erityisemmin suomen kielestä, luulen. Sitä ei paljoa tule puhuttua, mutta tulee kuitenkin kirjoitettua... Eivät nuo paikalliset ystäväni paljoa välitä, kun senat sakoaa ja alan puhua innostukseni ihan senatsakaisuutta. Ja sitä paitsi, tunne tulee ajatellessa muunkin maalaisia ystäviäni, maasta tai mantereesta huolimatta. Minä vaan puhun paljon, ja kaipaan sitä puhumista, että aikaa ei tarvitse haaskata kirjoittamiseen. Vaan ehkä kyse on kuitenkin siitä, että tiettyjen ihmisten, ystävien kanssa on ihan eri jutut, omat spesiaalijutut. Ainoa mikä tällaisessa tilanteessa auttaa, on se tieto (joka on todettu oikeaksi) että kilometreistä ja rajavyöhykkeistä huolimatta, on olemassa ne tietyt ihmiset, jotka tavatessaan juttu jatkuu siitä mihin se jäi. Se on kiva tunne se.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Tiivistelmää kuluneesta viikosta


Syksy on ja sato korjattu.


Stonehaven, Skotlanti kukkulalta






Maalaismaisemaa Stonehavenissa, Skotlannissa




Stonehavenissa




Matkalla Stonehavenin Dunnottar linnalle






Pohjanmerta





Hämäläinen ja sisko matkalla yliopistolle (Joo se on sen kymmenen minuuttia se matka, oli mun vakkarikommentti, josta tuli sitten vitsi)


Marischal College, Aberdeen


Heipähei, vierähtänyt on taas hetki tästä viimekertaisesta päivityksestä. Tänne kuuluu hyvää, mitä nyt tänään tajusin miettiväni miltä tuntuisi olla terve, siis ei en ole kuolemassa eikä muuta, kokoajan vaan nenä vuotaa kun tarhalapsella ja keuhkot on vähintäänki äänihuulten kohdalla änkeemässä ulos. No, onneksi en kuulosta elefantilta niistäessäni kuten hämäläisvahvistus.

Vietin täällä Aberdeeniissa viisi mukavaa ja aurinkoista (ainakin omassa päässäni) päivää rakkaan siskoni ja hämäläisen kanssa. Lopputulos, shoppailua, rahankulutusta, strongbow-tuoppeja ja valokuvia (hämäläinen ei varmaan vieläkään ymmärrä miksi.. mutta sain lisänimen japanialainen) Mutta oli ihanaa saada näyttää osa tätä skotlannin elämääni hämäläiselle ja siskolle. Mikä parasta törmättiin ihan sattumalta yhdeen hyvään ystäväänikin täällä Aberdeenissa, eli siskolla on näköhavainto myös elämästäni täällä. Noh vieraani saapuivat torstaina lounasaikoihin ja ihan itse löysivät tiensä b&b paikkaansa ihan pääkadun vierellä. Minä hikoilin tutoriaalien kimpussa vielä neljään josta kaupungille. Torstaina oltiin Aberdeeniissa vaan käytiin syömässä ja istuttiin tuoppien äärellä tovi ja toinen. Oli ihan mahtavaa.
Perjantaiaamuna romuttui minun jaloakin jalompi suunnitelma mennä luennoille... löysin itseni Primarkin edestä aamukympiltä. Tiedossa muutamien kauppojen ja muutamien vaatekappaleiden sovittelua, tarttuihan sieltä itsellenikin yhtä sun toista mukaan mikä oli perin juurin mukavaa. Perjantaina käytiin myös tutustumassa tähän minun kampukseeni, ja satuttiin just kings collegelle ku säkkipillinsoittaja soitteli morsiusparin ulos kirkosta. Sää oli mitä mainioin ennustuksesta huolimatta. Todettiin skottien istuvan kun kanat orrella pubeissa. Näin ensimmäisen Iso-Britannian lipun Skotlannissa (vaikka sinivalkoisella lipulla liputetaan joka päivä) olon aikana. Yliopistolta käveltiin takaisin kaupunkiin rannan kautta, oli tuulista, mutta niin kamalan kaunista. Ja luulen, että hämäläinen ja siskokin tykkäsivät.

Lauantaipäivänä(kin) vietettiin Aberdeenissa, shoppahoppaillen ja etsiskellen kaikkia kummallisia paikkoja. Toin hämäläisen ja siskon tutustumaan omaan pikkukoloseeni, joka yllätyksekseni olikin kuulema heistäkin mukava. Juteltiin ja nähtiin mun hyperaktiiviset kämppiksetkin matkalla ulos juhlimaan kuten lauantai-iltana yleensä tehdään. Me todettiin, että Aberdeenissa ei kannata tilata taksia, vaan otettiin bussi. (anteeksi taksinkuljettaja joka soitti meille joku tunti myöhemmin et vieläkö ootellaan) Sunnuntaina töpöttelimme aamulla aamiaisen kautta bussiasemalle ja hypättiin bussiin joka vei meidät Stonehavenin kalastajakylään noin 40 min bussimatkan päähän Aberdeenista. Maisemat oli niin mielettömät ja sää oli (tuulesta huolimatta) mahtava. Stonehaven on ihan meren rannalla, ja siitä pienestä kalastajakylästä pääsee kävelemään merenrantaa pitkin kulkevaa kävelytietä/polkua pitkin sellaisellle upealle Dunnottar nimiselle linnanraunioille. Kuva paikasta on tossa yläpalkissa, mitä tykkäätte? Kuvat puhuu enemmän kun tuhat sanaa, mulla ei ole yksinekrtaisesti sanoja sille paikalle ja miten kaunis se oli. Nyt lopetan tämän minun matkasepustuksen ja kerron teille Invernessin matkasta myöhemmin... nukuttaa.. olen tehnyt kouluhommia koko illan ja huomenna taas luennoilla (As always) paluu arkeen voi olla rankkaa mutta nyt pitää ottaa vähän kiinni. Tässä kuvia tilanteista niinkuin minä ne näin.