Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkielämää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkielämää. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

A month to go!

Niin se toukokuu tuli ja tupsahti etta rysahti. Kohta matka jatkuu kirjastolle lukemaan ja seitsemän maissa elokuviin yhden ranskalaisen kanssa. Kuukausi alkoi netittömänä ja vihdoin eilen illalla kiitos veljen rakkaan tietotekniikka-avun "klikkaasekäyttöön" facebookin iloiset profiilikuvat ilmestyivät silmieni eteen ja sivistin itseäni sitä Kanada v Suomi jääkiekkopeliä katsoen (tiedän säälittävää, mutta asukaa itse tällä saarella missä potkitaan ja heitetään palloa) aamu kahteen. No aamulla se tietysti kostautu, mutta tässä ollaan lounasta syömässä melkein matkalla kirjastoon ;)

Viikonloppu meni kavereiden kanssa keilaillessa ja minigoflailemassa (so much of contract law), vuosittaisessa yliopistojen katuparaatissa sekä vierailulla yhdessä linnassa. Sekä kämppiksen no-one-loves-me -kohtausta kuunnellessa (käytiin ostaa kaks purkkia Ben&Jerrysiä ja katottiin Notebook <3)>
Laitan tähän pari kuvaa viime viikonlopulta kun Suomessa toivuttiin vaputa. Nordic societylla oli vappubileet, mutta enhan mä sinne sitten päätynyt (yllätys sanoi saksalainen kaverini) 
Kuukauden päästä eka yliopistovuosi on ohi! Ihan uskomatonta! Tosin tenttistressi nousee kohtapuoleen... tai siis nyt... mutta sitä tää aina on. Ulkona päivät vaan kaunistuu nii voitte vaan kuvitella miten paljon huvittaa istua sisällä.

Mutta viime viikonloppu; kirjoitan myöhemmin lisää. Nyt kirjastolle. Adios! 




Yliopiston rugby joukkue.. astetta hämmentyneitä.
Katuparaatin student shown "float" (suomi vähä homees)








keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Huonon päivän hyvä ilta

Kun päivä menee pilalle niin kannattaa varmaan puhua muusta. Eikö. Päivän pilalle menemiseen johtaneita seikkoja ja olotiloja en lähde erittelemään koska ei kannata. Ja ette te oikeasti halua tietää, uskokaa tai älkää.

Mutta en oikein osaa päättää, että pitäisikö minun hankkia suomalaisia kavereita vai ei. Toisaalta, enhän mitä deittaile tai hengaile passin kanssa :D Mutta tänään pyykkituvassa (ette arvaakaan mitä hauskuuksia siellä voi tapahtua!) tapasin neljä, siis korostan 4 suomi-tyttöä. Eihän siinä, mukavia tyttöjä. Tajusin vaan taas yhden edun siitä, että sanon vaan kun kysytään "mistä sä oot?" et "asun vantaalla" (niinkuin asunkin, enkä ainoastaan väestörekisterikeskuksen mielestä, vaikka oikeasti olenkin täällä) Vantaa ei herätä suuria tunteita. Ei ole niinkuin Helsinki, monen ulkopaikkakuntalaisen "Suomi" tai helvetti (edelleen sanon että kyllä minäkin inhoaisin Helsinkiä jos olisin 19 vuotiaaksi käydyt vain Forumissa, Stockkalla ja Suomenlinnassa ja joutunut opiskelijasoluun Villiin Itään Kontulan peränurkille, ottaisin ensimmäisen junan takaisin sinne missä pippuri (ja kunnon karjalanpiirakat) kasvaa, ja vannoisin etten koskaan tulisi takaisin) Mutta Helsinki on paljon muutakin. Ja Vantaa. Mutta eräs toinen kotikaupunki. 
Keskutelu meni näin
"VOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOI miten mukavaa tavata kanssaihmisiääää!!"
"...."
"IIIHAAANAAAA! KAIPAATKO SINNE?"
"...."
"Miiiissäää sä aaaasuuut"
"no siellä vantaalla"
"no eiku siellä kaupungissa?"
"en mä asu siellä"
"no missä asuit?"
"pitkä tarina"
"voooooooiiiii! siis tiedäksä sen A:n joka puhuu stadinslangii... mä en niinku tajuu sitä"
"...."

Minä mietin kumpi oli pahempaa, keskutelu vai se kerta ku St.Micheliä (Mikkeli ruotsiksi) luultiin autonrenkaaksi Mikkelin rautatieasemalla yhden tytön toimesta. En tiennyt pitikö itkeä vai nauraa joten pelastin itseni tilanteesta äärimmäisen huonolla ja epäsosiaalisella tavalla (josta en nyt tässä kerro oman maineeni pelastamiseksi!) Eihän siinä, mukavahan sitä on ku ihmisten kanssa löytyy yhteistä. Ihan oikeasti. Mutta rajansa on kaikella, myös sillä "yhteisöllisyydellä" Lähinnä nauratti tuo tyttö.
(välihuomautus ettei ystäväpiiriini täällä kuuluu ainuttakaan suomalaista ja norski ainoana skandina)
Ja norjalainen kämppikseni on lähimpänä mutta kuitenkin todella kaukana omasta ajatusmaailmastani ja kulttuuriperinnöstäni (uskokaa tai älkää, ollaan kumpikin naurettu tätä) Mutta I love my flatmates to bits! Mutta hänen kanssa pystyn hyppimään riemusta seesaminäkkäreiden löydyttyä (Jenkki kutsuu niitä biscuiteiks! :D) 

Kulttuurierojen lisäksi olen kehittänyt aivokapasiteettiäni ranskalla. Kinastellut ranskiksen kanssa terveydenhuoltojärjestelmien eroista ja puolustanut Suomea (aina tukkanuottasilla sen kanssa, mutta kun se AINA ymmärtää mut väärin :D) Kironnut tvkaista.fi:n (joka ei siis suostunut toiminaan tilauksestani huolimatta) ja kiittänyt kaikkia maailman henkijuttuja Radio Savosta, joka toimitti minulle tänne saarelle Suomen pelin suorana selostuksen! LEEEIIIJOOOONAAAT!






maanantai 27. huhtikuuta 2009

Swine flu and its mid term time again!

tervetuloa ihmeellisten oikeustapausten maailmaan. Yliopistolta kotiin päästyäni ja tyttöjen kanssa lauantain synttäribileiden jälkiseuraamuksien puinnin jälkeen linnottauduin huoneeseeni, laitoin North Sound 1 (paikallisen Novan paremmilla jutuilla ja musiikilla) päälle ja perehdyin sananvapauden ja yksityiselämän suojan saloihin. Luin oikeustapauksia J.K Rowlingin pojan valokuvaamisesta ja Naomi Campbellin huumeiden käytöstä (ja kuntoutusklinikan ulkopuolella otetuista kuvista joista oikeusjuttu tuli sitten) Yritin analysoida ranskan runoja (ja epäonnistuin surkeasti... mutta olisit sitten itse analysoinyt paremmin... se piti tehdä ranskaksi ;S) Ei onnistu runoilu suomeksi eikä englanniksi ja vähin ranskaksi. Kello vierähti sitten yhdeksään ja tässä mietitään mitäs vielä tehtäisiin. 

Olen vakaasti päättänyt, että toisin kuin tänään, aion päästä sängystä ylös yhdeksäksi. Menee nimittäin legal maxim of proportionality luennot harakoille tätä menoa. Tentit on kuukauden päästä ja ennen tenttejä on vielä ranskan suullinen koe, ranskan viimeisen esseen palautus ja yhden kurssin suullinen esitelmä kertausviikolla. Sitä ennen pitäisi ennättää Edinburghiin kaverilauman kanssa, aloittaa "kuukauden jäähyväiset" kämppisten kanssa. Olen päättänyt saada ne vaeltamaan päiväksi kanssani parin viikon päästä, ennen kertausviikkoa. Onnistuin sunnuntaina jo norjalaisen raahamisessa lenkille, niin mennään katsomaan läheisiä Grampian Highlandseja. 

Näillä näkymiin lähden Aberdeenistä kesän viettoon lauantaina 6.6. kohti Lontoota ja Lontoosta jossain vaiheessa Suomeen. Mutta paremmin minua tuntevat tietävät, että kesäsuunnitelmani eivät päätä huimaa. Mutta Lontoossa on varmasti mukavaa, paljon on to do ja to visit-listalla. 

Ja tarina jatkuu, alkupuoli kirjoitettu eilen, mutta julkaistu tänään kun internettimme kupsahti eilen illalla ja nyt vasta muistan jatkaa tätä. Noh, tuo ranskan runoilu meni ihan harakoille :D Tulipahan opittua että ranskan kielen sana tronc (joka tulee latinan sanasta truncus ettäs tiedätte, julisti luennoitsijamme) ei suinkaan tarkoittanut runon yhteydessä uimahousuja vain puunrunkoja, vaikka kuinka saksalaisen kaverin kanssa yritettiin analysoida sitä parhaaksi katsomallamme tavalla. 

Olen nähnyt varmaan elämäni ekan magnoliapuun, jota olen ihastellut tuossa alemma kuvassa. Kukista on nyt tullut valkoisia! Ja jonkinnäköinen uusi kirsikkapuulta näyttävä puukin kukkii kampuksella, pitää ottaa kuva joku päivä, että josko joku tunnistaisi, minä en.
Huomenna on tuo viimeinen mid term exam ja kaverin kanssa tuntikausien kahvittelun jälkeen pääsin vihdoin kotiin ja tässä minä olen iloisesti bloggerissa ja lattialla lojuvat nuo oikeustapauslistat. Well it won't count towards final mark soo..... 

Ja maan sikainfluenssakriisi jatkuu... nyt on pari ilmeisen varmaa tapausta tässä koilis-skotlannin terveydenhuoltoalueella... yliopistolta tuli sähköpostia, että "we have a plaaaaaan" Tässä maassa ei muuten suunnitelmat lopu, ei sitten millään. Mutta toivotaan ettei pahemmaksi menisi, mutta lentomatkailun mukanahan nuo pöpöt tehokkaasti lentelevät. 

Viikonlopun Edinburghin matkailusta ei taida tulla mitään kun jostain käsittämättömästä syystä keskustanalueella ei löydy majoitusta. Yritän nyt innoistaa sekalaista seurakuntaamme glasgow'hun edinburghin sijaan! Katsotaan miten käy. Olisi mukava tehdä jotain vaihteenvuoksi ennen vuoden loppua ja kesälaitumille karkaamista. 

Pitäisi muuten katsoa niitä matkalippuja... mutta eikös se oo niin että poissa silmistä poissa mielestä... blaaah! 


sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Lauantaihöpinöitä

Lauantai on epäilemättä viikon paras päivä. Tietää että sunnuntai on edessä. Olen tänä viikonloppuna ollut täydellinen nolife, kunnollinen oikkari ja tänäänkin jäin viettämään iltaa mesen, facebookin ja erinäisten asetusten ja esseeni parissa. Noh, oli hyvä ilta, huomenna on 1,5 asiaa vähemmän tehtävää. Tänään on ollut päivä, jolloin olen haikeudella ajatellut pientä hämäläiskylää ja niitä kaikki a-ihmisiä siellä, jotka ovat minulle aina niin ystävällisiä. Olen ikävöinyt kebabia tutulta kioskilta ja sitä edeltävää pakollista kinaa kuka hakee ja mitä syödään. Yleensä tähän riitaan liittyy pepsi max-pullo. Siitä sisuuntuneena iltaruoaksi tai “supper”iksi (täälläpäin lunch on muuten usein illallinen! aluksi aina hämmennyin) hain tuosta kampuksen raflasta kebabia pitaleivällä. Kyllä sillä nälkä lähti ja kebabilta maistui (minut paremmin tuntevat tietävät että syön nk.roskaruokaa toooosi harvoin.. paitsi hämäläisten kanssa! ja täällä chips-maalaisranskalaisia kun niitä tungetaan joka paikassa) mutta ei ole hämäläiskebabin voittanutta. Hyvässä seurassa.

Pahasti näyttää siltä, että haaveeni kirjattomasta kevätlomasta ei taida toteutua. Vielä viikko on täällä jäljellä, ennen kuin British Airwayssin siivin lentelen taas ruisleipien ja salmiakkien luvattuun maailmaan tapaamaan perhettä ja muita sen elämän immeisiä. Kamalan nopeasti aika on mennyt, täytyy sanoa. Juurihan äsken minä jännittyneenä söin hermostuneena take-away susHia Heathrow’n vitosessa ja odotin lentoa Aberdeeniin, joka oli myöhässä ja myöhässä… ja portti vaihtui useampaan otteeseen. Täpötäydessä koneessa sain käytäväpaikan ja minulle ei tarjoiltu snack::seja ollenkaan, kamalaa. Muistan saapumiseni Aberdeenin lentokentälle, ja pienen yllätyksen saapuessani pienimmälle kansainväliselle lentokentälle missä olen koskaan ollut. Ja vielä paremmin muistan sen, kun näin enemmän lampaina kahdessa minuutissa kun olen koskaan nähnyt elämässäni (ja minun paremmin tuntevat tietävät kyllä että minä en ole nähnyt montaa lampaata) Ja muistan saapumiseni Hillheadiin, ilon tunteen kun huomasin kuitatessani avaimia että asunnossa oli toinen skandinaavi.. ainakin skandinaavinimi (on se kumma kun assosioituu kummalisten norjalaisten kanssa!) ja muistan kun Minnesotan lahja maailmalle törmäsi minuun keittiöstä pois tullessaan. Vielä ei ole hyvästien aika ranskalaiselle ja tälle toiselle jenkillemme. Minä, skotti ja norski lähdemme Aberdeenista vain tullaksemme tänne takaisin, mutta hyvä niin. Niin sen kuuluu ollakin.  Mutta olen ollut valtavan etuoikeutettu saadessani viettää tämän vuoden näiden ihmisten kanssa. Lainailla ranskalaisen kuumemittaria, neuvoa norskia käyttämään pesukonetta, kertonut jenkille milloin perunat ovat kypsiä ja skotille kuka Sarah Palin on ja että Suomi ja Ruotsi ovat eri maita. Olen hermostunut öljystä keittiönlattialla ja  olen sammuttanut tulipalon keittiössä. Valtavan etuoikeutettua elämää. Jos olisin tavannut kämppäkaverini yliopistolla, en usko että olisimme niin läheisiä kuin olemme. ja mikä tärkeintä, tässä asunnossa olen oppinut vihdoin hyväksymään, että kaikki ovat niin kuin ovat. Päässyt yli ärsytyksestäni, omasta mielikuvastani “millaisia ihmisten pitää olla” En voi olla nieleskelemättä kun ajattelen että kuutisen viikkoa ja tämä meidän pikkutarinamme tässä asunnossa on ohi. Vai onko?  Kaikki päättyy aikanaan. Halusimme tai emme.  Valitettavasti sekalainen seurakuntamme ei osaa suomen kieltä, joten he eivät koskaan tule tietämään mitä tähän kirjoitin. Mutta täytyy yrittää kertoa tytöille, miten paljon heitä arvostan ja sitä kuuluisaa monikulttuurisuutta on tässä asunnossa piisannut. Niin hyvässä kuin pahassa. 

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Opiskelijaelämän riemuja

Jos olet äitini tai muuten yli kolmekymmentä vuotias sukulaissuhteen minuun omaava henkilö, skippaa seuraava. (Paitsi eläköityvä ikinuori vanhapappaeno saa lukea!)

Sisältää myös kotibileitä kotonasi ja vieraita, jotka oikeastaan eivät ole sinun. Ärsyttää oma saamattomuuteni kun sain porukan potkastua pihalle vasta kahdelta, enkä yhdeltä niinkuin ensin ajattelin. Pitäisi vaan totella omaa mieltä ja tahtoa aina melkein :D yleensä ei päädy tekemään väärin (tai sitten päätyy mutta voi yrittää korjata) Lopputuloksena kuitenkin oli keittiön siivoaminen ja illan emännän raahaaminen sänkyyn että huomenna 1.30pm ollaan deittikunnossa tapaamassa yhtä englantilaista nuortamiestä, en siis puhu itsestäni vaan tästä emännästä jolle ei kyllä anneta enää ikinä karpaloginiä. 

Lopputulos, 
saksalainen "et sä tykkää musta vaik oon saksalainen ku oon vielä homo" 
norjalainen tyttö kuolematon sitaatti "never have i ever?" pelissä "i never have I ever been to Asia?" "Does Egypt count?" Jolle taas voisin sanoa äänen käytöstä muutaman valitun sanan ja punainen härkävaate. Täällä Aberdeenissa on muuten törmännyt muutamiin norjalaisiin, joita tavatessa olen oikeasti miettinyt mielikuvaani norjalaisista. Mutta onneksi kämppis selättää kaikki ne 10-0. Vaikka eihän sitä saa yleistää tietenkään, mutta ainahan mielikuvia luo. Ihan samanlailla kun toi saksalainen homoseksuaali luuli että minua hänen seksuaalisuutensa häiritsee. (jakobin Fabulous-ääntäminen rocks!) Sitten tapasin yhden pirkanmaanlahjan maailmalle, liiketalouden opiskelija Tamperrrreeelta eli morrrroo täältä tullahan! -suomea taas puhuttiin. 

Mutta ilta sujui rattoisasti tuohon puoleenyöhön asti. Lätkittiin korttia ja pelattiin jenkkivahvistusten tuntemia juomapelejä. Irvisteltiin Leijona-liköörille (saksalainen tykkäs) ja puhuttiin niitä näitä.

Ja siis alkuperäinen suunnitelmanihan oli lukea, niinkuin opiskelin Unfair contract term act 1977:niä tuohon kymmeneen asti, kunnes tytöt houkuttelivat sitten minut keittiön puolelle. Yritän tässä ärsytystäni lieventää toistamalla, että minunhan se valinta oli, olisin voinut huutaa ne ulos ihan millon halusin, mutta tein sen vasta kahdelta. Mikä tietty oli virhe. Ja lisäksi, vaikka olisin mennyt huoneeseeni nukkumaan, ei sen sijainnin (keittiön vieressä) takia paljon unta olisi kalloon tullut, kiitos sen norjalainen kovaäänisen. Mutta sellaista tämä elämä on. Huomenna on jo parempi päivä. Ja viikonloppua on vielä paljon jäljellä, onneksi. Ja ikävä kyllä viikonlopun täyttää lähinnän kaikki ne poikkeuksen poikkeuksen poikkeukset jotka tiettyihin sopimusoikeudellisiin sääntöihin soveltuvat, mutta itsepä olen soppani keittänyt. Enkä valita. Palkitsen itseni shoppailulla sitten keskiviikkona. 

Sitten vielä viimeinen rutistus ennen kevätlomaa Helsingin kaduilla, jälleen. Ruisleipien luvatussa maassa. Ja turkinpippurien ja saunan ja rakkaiden ystävien. Kanssa sunnuntaihesarien ja Heathrown terminaalien. Elämä ulkosuomalaisena opiskelijana, nykyinen elämänmuotoni siis vaikuttaa joskus vailinaiselta. Aina minulla on halu päästä jonnekin muualle. Tavallaan tässä on Suomen ja Skotlannin välissä, jalat tiukasti (ja onnellisesti) Skotlannin maankamaralla mutta juuret kuitenkin Suomen kallioperässä. Suomi on skype, mese, sähköposti, iltalehti.fi, yle.fi ja google.FI (ei google.co.uk eikä google.com) ja Suomi on nalle-puurohiutaleet. Se on minun Suomeni. Minun Skotlantini on arkielämä täällä, humalainen jenkkikämppis, täysi jääkaappi (koska sen jakaa viisi tyttöä), aamukävely yliopistolle ja puiston narsissit. Mietin mitä jäisin Skotlannista kaipaamaan jos olisin nyt samassa asemassa kuin ranskiksemme (joka nyt ei tästä maasta varmasti paljoakaan jää kaipaamaan niin "ranskalainen" tämä vuosi on ollut hänelle joka näkyy esim.englannin kielen taidossa (tai siinä miten se ei ole kehittynyt) Mutta näin äkkiseltään ja ennen läppärin akun loppumista jäisin kaipaamaan
*kaunista kampusta
*kansainvälistä ilmapiiriä jopa Skotlannin pusikossa
*junamatkaa Lontooseen 
*halpaa mutta hyvää viiniä ravintoloissa
*ystäviä joita olen täällä saanut
*Human rights-kurssin luennoitsijaa
*Yhteyksiä ylämaille
*erityisesti viikonlopun sanomalehtiä ja mediaa yleensäkin
*intialaisen keittiön valikoimaa
*chips with vinegar (eli ranskikset viinietikalla)
*elämisen, itsenäisen elämän tunnetta
*itsensä voittamisen tunnetta
*shoppailumahdollisuuksia
*käsittämättömän kaunista ja jylhää luontoa (se pieni osa mikä Braveheartista on totta, löytyy täällä)
*poppy seed rolls (paikallisen leipomon fluffyt sämpylät
*meri-ilmastoa 
*ravintolassa käymisen edukkuutta
*sourz-karkkeja
*elokuvalippujen edukkuutta (vrt. Hki) 
*(halpoja) naisten lehtiä
sitten uusi tuttavuus the Time-lehti, joka on viikkolehti johon on kerätty viikon tärkeimmät tapahtumat ja mitä lehdet on niistä kirjoittanut
*elämisen keveyden tunnetta (sen tästä "välitilasta" elämisestä saa, pitäisi vaan oppia alkamaan elää täällä, eikä kokoajan haaveilla manner-euroopasta tai lontoosta tai yleensä englannista) elämä on tässä ja nyt. Ei huomenna ei eilen vaan nyt. 

Ja tuota listaa olisin muuten voinut jatkaa ja jatkaa.. ja jatkaa. mutta myöhemmin.

Hyvää viikonloppua kaikille! Nyt minä lähden nukkumaan!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Kun on ihan liikaa sanottavaa



Niin kai sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eivät nämä vielä. Mutta kevät on saapunut Aberdeeniin. Tänään lauantaina sateli kovasti, mutta lämpötila on muuten tuossa kymmenen celsiuksen kieppeillä, mutta mitään niin parempaa kuin kevätaurinko (jota täällä muka-ainasateisessa Skotlannissa on kyllä viime viikkoina näkynyt) (tietysti kesäauringon jälkeen) en kyllä tiedä! 













Kampuksen ja halls of residence'n välissä olevassa puistossa on valtavasti tulppaaneja, jotka kukkii jo suurinosa. Säästelen kameraa sitten kun ne kaikki kukkivat ihan täysin niin latailen kuvat tänne!




lauantai 7. maaliskuuta 2009

Pitkästä aikaa





On taas ennättänyt mennä tovi, kuukausi melkein kuin viimeksi tänne blogiin kuulumisiani kirjoitin. En minä tiedä lukeeko tätä kukaan, monesti pitänyt laittaa sellainen site-meter joka kertoisi minulle aina maan ja kaupungin mistä blogia on luettu. Mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tässä viimeisen kuukauden aikana ei ole tosiaan mitään kummempaa tapahtunut. Kurssihommia ja deadlineja lähinnä. Ensi vuoden asunto varmistui kampukselta. Jippii, sekin huoli pois. Kohta on taas aika kävästä Suomessa, ihan uskomattoman nopeesti tää aika menee. Ennenkun huomaa niin yliopiston eka vuosi on ohi, ja edessä häämöttää commerical law:n ihanuudet. Mutta se on sen ajan murheet.

Ohjelmassa ollut kesätöiden (toivotonta) metsästystä, kouluhommia ja viime sunnuntaina tuli käytyä katsomassa elämäni ensimmäinen rugbypeli Edinburgh:n Murrayfield-stadionilla. No, päivä skotin ja kahden englantilaisen kanssa Edinburghin kaduilla ja Murrayfieldissa oli mielenkiintoinen. En ollut ollenkaan tietoinen, että rugbya mennään sitten katsomaan kiltteihin pukeutuneena ja paitana Skotlannin joukkueen paita. Mutta tuli sitten todettua, ja yritin selittää miksi se ei nyt ole ihan normaalia pukeutumista Johnille, tai onhan se, täällä. 

Peli itsessään koostui 2*40minuutin erästä, Italia v Skotlanti peli oli kyseessä. Hauskuutin matkaseuruettani osoittamalla täydellistä tietämättömyyttä rugbysta kun he kysyivät minua mukaan, paukautin samanlaiseen sammakkoon verrattavan lipsautuksen, kun ainakin villin huhun mukaan rakas siskoni osoitti täydellistä tietämättömyyttään T.Sarpanevan olemassaolosta eräässä tietysttä pienessä hämäläisessä savupirttilässä, eli minä kysyin "whats that Six Nations game"  No kyseessä oli siis vuoden tärkeimpiä urheilutapahtumia.. mutta mistä minä nyt sen olisin voinut tietää. Minä olen Suomesta.

Peli alkoi säkkipilleillä ja Saltire-lipuilla. Italian hymnia puhalteli vaivainen viidentoista orkesteri, kun Skotlannin flower of Scotland soi kymmenien säkkipillinsoittajien ja rummuttajien voimalla. En voi kyllä kieltää,että jääkiekko on kyllä edelleen minulle "se urheilulaji" onhan se ihan hauskaa kun urheilijamiehet lakoontuvat yhden pallon päälle joka kolmaskymmenessekuntti... ainakin aluksi, mutta sitten jossain vaiheessa alkaa vähän tuntumaan.. että voisi hieman nopeuttaa tätä peliä. Mutta Edinburghin sää oli mainio, ei edes satanut ja kaupunki sekä seura hyvää. Kaikenkaikkian hyvin onnistunut päivä. Ja menen varmasti uudelleen, ensi vuonna. 

Ensi viikolla olisi tarkoitus suunnistaa läpi saaren Lontooseen tapaamaan vuosien takaista ystävää, jonka kanssa ollaan vihdoin ja viimein samalla mantereella ja vielä parempaa, samassa maassa. Mutta siitä myöhemmin lisää.



tiistai 27. tammikuuta 2009

Koti-ikävä

Illan viimeisinä tunteina kun päivän aikana on tullut tehtyä kaikkea muuta kuin ranskan kielioppia vaan se on sen sijaan mennyt yskimiseen(eiliset vatsalihakset kahduttaa nyt) niistämiseen, kurkunselvittämiseen,teenjuontiin ja pienoisessa pöhnässä kävelemiseen, mieleeni hiipi haikeus siitä miten flunssa Suomessa nyt on ainakin parempi (ja ketun viikset!) sairastaa. Ja sellainen yleinen haikeus, jota myös koti-ikäväksi voi kutsua. Joka hiipii aina mieleen, erityisesti tänään kun päivä meni sairastamiseen ja norskin kanssa mietittiin ihan uhalla että mitä missataan kun ollaan täällä. Ja ei, älkää sanoko mitä saatte sen tilalle, se ei ole sama asia. Mutta toisaalta, itsepä itsemme tähän soppaan sotkimme eikä toistaiseknsi voi valittaa, paitsi niinä hetkinä kun yskiminen sattuu ja hengittäminen sattuu (pitäisköhä mennä lääkäriin?) no anyways, olin jo peiton alla, mutta piti sitten tulla etsimään jotain piristystä haikeuden hetkeen. Ei löytynyt kavereita facebookista eikä mesestä eikä liioin skypesta vaan löytyi jo viime kesänä blogiini postaama roman schatzin teksti, joka jaksaa aina nauratta :)

Venajalla on Siperia. Yhdysvalloilla on Alaska. Euroopalla on Suomi.Uusien tulokkaiden silmissa Suomi vaikuttaa ihan normaalilta, kauniilta, kalliilta pikku maalta. No valo ja varit nyt ovat erilaisia, erityisesti kesaisin. Talvella valoa ei liiemmalti ole.Mutta jokin muukin on taalla toisin.

Kestaa hetken ennen kuin tajuaa, mika se on: ihmiset.He eivat katso silmiin. He eivat tervehdi tuntemattomia. He inhoavat tyhjanpaivaista jutustelua. He eivat koskaan keskeyta puhettasi - vaikuttaa silta, etteivat he kuuntele. Sanopa jotain mukavaa heidan vaatteistaan, ja he kertovat, kuinka halpoja ne ryysyt oikeasti olivat. Hymyile ohikulkijoille, ja he pitavat sinua uskonnollisena fanaatikkona, huumehorhona, homona, itamaisen mattojen kaupittelijana tai kaikkina edella mainituista.Etko usko? Kokeile itse: menepa tavarataloon ja vieta tovi hississa. Hymyile, katso ihmisia silmiin ja juttele niita naita. Naet, kuinka heidan pulssinsa kiihtyy ja otsalle kirpoaa hiki.Toisaalta he saattavat kutsua sinut kesamokilleen saunomaan. Se tarkoittaa, etta riisuudutaan alasti ja vedetaan kaveriporukassa ruhtinaalliset kannit. Suomalaisista on paha menna kertomaan vihaavatko vai rakastavatko he sinua.Salaisuus on yksinkertainen. Suomainen kohteliaisuuskasite on erilainen kuin muissa maissa yleensa.

Useimmissa muissa kulttuureissa kommunikointia pidetaan kohteliaana. Suomessa on kohteliasta jattaa ihmiset rauhaan.Miksi kiusata muita vitseilla maanantaiaamuna?Heilla on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa, ihan niin kuin itsellasi.Miksi kysya kaverilta miten lapset voivat? Kylla han kertoisi jos heilla joku hata olisi, onhan han kaverisi.Miksi istua tyhjassa ratikassa jonkun viereen juttelemaan, kuin kaikki voisivat matkustaa hiljaa ja rauhassa?Miksi soittaa yllattaen ovikelloa, kun voisit ihan hyvin paivaa paria aiemmin jo ilmoittaa tulostasi?Jos satut tulemaan sadan miljoonan asukkaan maasta, puhut todennakoisesti kymmenkertaisesti sen minka keskivertosuomalainen. Ota siis rauhallisesti tai kulutat hanet akkia loppuun.

Ehka myos seisot ihan liian lahella ihmisia. Anna sellaiset 70 senttia tilaa, niin he tuntevat olonsa turvalliseksi. Ja oletko muuten huomannut, etta useimmat suomalaiset osaavat puhua sisaanpain hengittaessaan?Suomalaisessa elamantavassa piilee viisautta: "Elama on epavarmaa, aloita siis jalkiruoasta."He elavat vihamielisessa ymparistossa vihollisten ymparoimana ristinaan kieli, jota muut elavat olennot tuskin koskaan oppivat... Tasta huolimatta he rakastavat maataan. Ja rakastavat sen vihaamista. Ole kuitenkin varovainen: Ala erehdy vastaamaan myontavasti kysymykseen "Eiko taalla olekin kamalaa?" Sinun oletetaan rakastuvan Suomeen.

-Suomesta rakkaudella (Roman Schatz)

:D:D:D
Mutta olen eläväesimerkki suomalaisesta, joka rakastaa nykyään kieltään ja puhuu aivan liikaa ja halailee ihmisiä aivan liikaa. Mutta rakastaa myös yksinkertaisia esineitä, luontoa ja vihreää vettä. Ei pelkää olla yksin. Ja joka loppujen lopuksi on tajunnut, että kolikolla on aina kaksi puolta. Myös Suomella ja niin myös Skotlannilla!

maanantai 26. tammikuuta 2009

Quoi de neuf?

Yhden merkittävän asian on tämä maa minulle opettanut, teenjuojasta on tullut hirmuteenjuoja.

Alat todellakin uskomaan, että neljä viisi kuppia teetä on sinulle hyväksi. Ihan oikeasti. Ja täällä vihdoin ymmärtää voivanhan ihan hyvin alkaa juomaan kahvia Suomessa kun tee on ihan varmasti tehty kahvipavuista, ja kahvinjuojien on hankala löytää "kunnon kahvia"

Mikä onkaan täydellisempää aikaa blogailla kun teekupin ja hollantilaisten kinuskivohvelikeksien syönti ja murustelu suoraan ranskan kielioppikirjan päälle. Tentti torstaina.. ja mikäs tämän parempaa opiskelua!
Olen viimeaikoina ollut huono opiskelija, ainakin mitä ranskaan tulee. Ehkä pitäisi nähdä jo sieluni silmin nuoren (kyllä aivan liian nuoren) suullisen ranskan opettajan pelottavat ja uhkaavat kasvot, ehkä. Tai sitten tee ja keksit on ihan liian hyvää. Onneksi tähän kurssiin ei kuulunut suullista osuutta, mutta ensi kurssiin kuuluu ja se vaikuttaa 20% loppuarvosanaan. Jepajee. nyt olisin vain voinut sanoa Quoi de neuf Jean? olisi ehkä tippunut myös miinuspisteistä tyylittömyyden tyylittömyydestä.

Olen viimeaikoina ilakoinut ystävieni ratkaistuilla ongelmilla, yllättävällä skypepuhelulla rakkaalta ystävältä ja tuskistunut siitä, kun kaikki kaverini ovat ostoksilla, yökerhoissa, elokuvissa... (kun laitoksen tentit loppuivat viime perjantaina) ja minä vain ranskaa luen. Älkää nyt oikeasti käsittäkö väärin, kysykää ensi viikolla, ja rakastan ranskaa taas. Tiedänhän minä sen. Se on vaan tämä tenttiaika. Ja poikkeuksien poikkeukset.

Hassua muuten, minusta on tulossa tyttö (parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;D) sillä kaipaan yksiä korkokenkiäni, punaisia kärjestä avoinaisia kesäkenkiä jotka ovat isän kenkien joukossa. Unohdin ottaa ne mukaan, huomasin tänään kirjastossa ajattelevani niitä kenkiä ihan yht'äkkiä (ja eiiii, elämässäni ei vieläkään ole korkokenkiä kummallisempaa sisältöä)

Kämppään kuuluu hyvää. Norski tuli Lontoosta, ranskis sekoilee business law:n kanssa ja hyppii seiniä. Minä etsin halpoja lentoja kaikille meille, poisarjesta.com. Odotan viikonloppuna, perjantaita erityisestä (tentit ohi ja viimeistä viedään monelle erasmuslaiselle) Odotamme kuka ottaa jenkin paikan huoneessa B. Ärsyynnymme pastakattiloista hellalla, liian lämpimästä sisäilmasta (muuten harvinaisuus tällä kampuksella!) ja keitämme vielä kerran teetä (mutta päivän kuudennen kupin jälkeen on pakko vaihtaa hedelmähaudukkeisiin) ja napotamme tuolla keittiössä 70-luvun muovituoleissamme ja juttelemme niitä näitä, jotka viime päivinä ovat käsittäneet suomalaiset+aseet (lue kouluampumiset) Ranskan (vielä) oikeusministeri Rachida Dati, hänen lapsensa ja äitiyslomansa pituus (Tai siis kun sitä ei ollut) ja lapsen isä, olemme myös kinastelleet Israelin sodasta ja olen yrittänyt puolustaa kansainvälistä yhteisöä. Eli sitä samaa, sekalainen sekoitus neljää eri maata tällä hetkellä.
Home sweet home!

lauantai 6. joulukuuta 2008

Meemi

No eihän siitä huomisesta tullut mittään, tässä nyt on tämä meemi Kulttuureja sekoitellen blogin Susalta, ensimmäinen laatuaan :) Kiitos. Oli ihan hauska miettiä.
a single word.
1. Where is your cell phone? Floor
2. Where is your significant other? Nowhere
3. Your hair colour? Brown
4. Your mother? Strong
5. Your father? Stubborn
6. Your favorite thing? Computer
7. Your dream last night? Someone
8. Your dream/goal? Happiness
9. The room you’re in? mine
1. Your fear? losing
12. Where do you want to be in 6 years? Europe
13. Where were you last night? Pub
14. What you’re not? sweet
15. One of your wish-list items? camera
16. Where you grew up? Finland
17. The last thing you did? drank
18. What are you wearing? pyjamas
19. Your TV? what?
20. Your pet? no
21. Your computer? Room
22. Your mood? happy
23. Missing someone? yes
24. Your car?
25. Something you’re not wearing? hoody
26. Favorite store? Supermarket ;D
27. Your summer? Nice
28. Love someone? Yes
29. Your favorite color? Green
30. When is the last time you laughed? Today
31. Last time you cried? Wednesday
The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs.


Valitettavasti nyt jää tuo nimeäminen.. tai voinhan haastaa Aven! Jonka blogia en edes osaa tähän linkittää. Anteeksi.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Koska opiskelu on tylsää.... Mistä tiedät että olet opiskellut Iso-Britanniassa jo hetken...

1. One out of 4 words you hear in the streets is "fuck" or "fucking"
Ei oikeastaan... tai ainakaan en ole kiinnittänyt huomiota.. sain tosin ystäväni hihkumaan riemusta kun päästin kerran suustani kirosanan... blah. ei kuulema ollut koskaan kuullut minun kiroilevan.

2. You have tried the symbol of British food, a breaded piece of fish with fries and they call it "fish & chips".
;-) ja erityisen hyvää se on silloin kun on jahdannut paikkaa, jonkaehkänäkijossainsiskon kanssa ja ymmärtänyt että sitä saa kyllä, vaikkei se menussa olekaan suoraan kirjoitettu.

3. You see semi-naked girls in the streets and boys wearing t-shirts with temperatures below zero.
Minä olen muslimi. No en oikeasti, mutta jos niinkun suhteellisesti vertailtaisiin sitä, miten paljon skottitytöt peittää ihostaan.. ja sitä miten minä varustaudun syyspäivään villakangastakilla, villapaidalla ja farkuilla... niin olisin muslimi.. peitän ihostani suhteellisesti varmaan saman verran kun hijab:ia pitävät musliminaiset Suomessa verrattuna nk.valtaväestöön. Mutta joo.. kyllä minäkin katsoisin, jos olisin mies, ja näkisin puolialastoman tytön juoksemassa kaupungilla wearing something from Ann Summers (alusvaatekauppa)
Ja kyllä, tunnen kylmää, vaikka olen Suomesta.

4. You are shocked to see that the Uni is closed, city is collapsed and people stranded if streets are covered with more that 5 cm of snow.
;D We will see.... ehkä.. ainakin se keskustelu, että onko räntä nyt lunta jos ulkona on +5C... ei se ole!

5. You have travelled to London just for 1 pound with a fun fare, and you love it.
Yksi sana sinulle, megabus

6. You wake up every morning knowing that it's quite unlikely that you're going to see the sun.
Ei täällä edes ole satanut niiiin paljoa.. ja kun on Suomesta... valoisaa aikaa osaa arvostaa ;)
Nimimerkillä ranskalainen tyttö kauhisteli mulle tänään sitä, miten talven tullessa pimenee jo kolmen jälkeen ja pitää ottaa bussi kun ei uskalla kävellä. Mieleeni muistui Roger Boyes ja hänen kolumninsa Suomesta
http://www.timesonline.co.uk/tol/comment/article2828084.ece

Finland is a land of wide open spaces, between 16-17 people per square kilometre. Lakes often separate neighbouring farmsteads. At this time of year it is sunk in almost permanent half-light and Finnish families count the days to their winter holidays when they can flee to the bright sunlight of south-east Asian resorts.

Clinical depression is high, the suicide rate too. But above all the Nordic winter isolates the young in the small towns: they arrive at school in the dark and leave it in the dark, travelling long distances to their homes. Friendship in the traditional sense is often a summer luxury.
Tämä siis käsitteli ja ruoti syitä Jokelan tragediaan.


8. You see people having a pee while they get moneyfrom a cash machine.

10. You see people drunk in the streets at 8pm.

11. You are kicked out of a pub at 11.30 pm
Ja yökerhosta viimeistään kolmelta ;)

14. You see people wearing flipflops and shorts even though it's raining.

15. You've said "cheers mate" more than twice
Haha.. saatte lyödä mua jos mä kiitän teitä tolla tavalla

16. You've tried to buy a traditional coffee maker and you've failed.
Norjalainen kämppis ei epäonnistunut ja skottikämppis edelleen sinnikkäästi käyttää pressopannuaan, vaikka sitä kahvinkeitintäkin saa käyttää kaikki :D Hauskinta on, että he kumpainenkin suodattaa ihan samaakahvia, toinen kahvinkeittimellä, toinen pressopannulla

17. You realize the most important religion is not Christianity but Rugby.
Tai jalkapallo :)

18. You wonder how people wash their intimate parts without a "bidé"
Aivaaaan! Mieleeni muistui yksi mielenkiintoinen keskustelu Japanissa, kun Suomessa vaihto-oppilaana ollut tyttö väitti ettei Savossa ole bide-suihkuja... ... ... ...

19. You wonder why the concept of "proper curtains" hasn't arrived to this country yet.
Mutta mullapa onkin eristävät verhot!

20. You hear and say "sorry" at least 10 times a day.
And theres absolutely nothing bad with this.

22. After a failed conversation with someone in the street you wonder whether he/she was speaking in Scottish, Gaelic, Welsh, Cornish, Irish or English.
Welcome to Scotland

23. You see Tesco as an important social meeting point.

24. You have struggled trying to convert from Farenhait to Celcius, from Miles to Kilometers and from Pounds to Euros, but you know a pint is 0.56 litres.
Jopa äitini olisi ylpeä minusta.. ;) Mutta niin totta!

25. You have been driving on the wrong side of the road

26. You have seen old people smiling at you in the street
Ja vanhoja pappoja.. ja poliiseja sanomassa "hiiiii! how are you doing? Uni life... must be though!"

27. You have been asked for "some spare change" by an unknown person.
Ja en puhu kerjäläisistä Helsingissä.

29. You've had a Full English Breakfast with bacon, eggs, sausages, beans, etc and you think it's amazing

30. You've had a burger, chips and beans on the same plate.

32. You have tried to destroy the fire alarm at least a couple of times.
Vaiennettu jopa sukalla! :P

33. You have wondered about the wildlife present in your carpet.
Sanopa muuta!

34. You see a group of people wearing fancy dresses every time you go out at night.
Ja kuka sanoi olevansa harmaa seinäruusu!

.36. You think you're going to visit a palace, a castle or a chapel and you only see a few old stones.
Edelleen tervetuloa Skotlantiin!

37. You realize that taking a cab is almost free (according to a certain person from Norway).
Totta!

38. You're outside and don't even notice it's raining anymore, because it is just simply normal to you by now.

39. You realise that any kind of food can be eaten with anything else, no matter how wierd the combination is.
Sama muuten pätee drinkkeihin täällä.. ja sitten ne on kauhuissaan lonkerosta ;D

40. You have six months of holidays in a year
Tääältä tullaan Suomii!

.41. In case you need to get your hands clean, you realise that you only have two options: boil your hands in water near to 90º or see how they become two beauty ice-cubes.
Ilmassa toimiva vedensekoittaja!

42. You have a sink in your bedroom.
Ja en koskaan uskonut, että se on on noin käytännöllinen!

44. You find machines in pubs in which you can buy condoms, vibrators, lubricant and even a Hair Straightener.
Teimme tutkimusta Taijan kanssa.. ja vibraattorijuttu ei muuten oo vitsi! Mut ei sitä koskaan tiedä mitä tarvitsee.. kai...

46. You ask for a double whisky in a pub and the quantity you're given is just ridiculous!!
Täällä viinilasien kokoerot "small" ja "large" määritellään silmämääräsesti.. millilitrat on ihan tuntematon käsite...

49. You realize that no matter how weird the clothes you're wearing are, people just won't care.
Joku sanoi, että tässä on maa, jossa kukin saa elää niinkuin tahtoo.. Kaikki kukat ja perunat kukkii täällä (niin kauan kun ei oo yhteyksiä Al-Qaidaan..)

53. You realize that being served alcohol in an academic seminar is completely normal.

54. You learn that 4 cups of tea per day is good for you.

56. You know there is a fair chance your house is filled with mould.

59. You find yourself breaking into an english accent when trying to order a cuppa tea.

63. You see all four seasons in one day. first sun (oh blessed sun!), then rain, then snow, then hail. and sun, and rain, then...aaaah!

64. "hello/hey, how are you?" is replaced by "you alright?"

65. You find yourself going out partying wearing only a little top... and it's raining! And above all it's normal because everybody is dressed like that!!
Siskon avomies kyseli josko keuhkokuume on yleisin kuolinsyy nuorten tyttöjen keskuudessa täällä.. ehkä.. mutta minulla ei ole aikomusta liittyä joukkoon.
67. It's only five and every single shop is closed!

69. You think it's normal to sleep on a mattress which was considered old-fashioned crap in Europe 30 years ago.
Ja mikäli brittejä on uskominen, ei olla Euroopassa!

71. You don't mind the food anymore...

75. You feel like being a nun when you wear trousers or skirt longer than your knees and tops to go out
What did I sayy!

77. You discover that a simple ticket of the train can vary from a price of 8£ to 30£.. for the same train, time and journey
Kiitos yksityistettyjen junayhtiöiden!

78. You realize that you have never seen an English Restaurant

81. You realize that British people are queuing politely everywhere except at the bar counter

82. You discover there is a "potato" function on the microwave!!!

86. You realize that you can get decent (dark, rye, healthy) bread in every European country except for the UK...and no, Toast is not considered a proper kind of bread.....
Nauran täällä vedet silmissä ;D

88. You are certainly annoyed by their stupid sockets
Haha on/off kytkimet... kämppisten kans saadaan aina naurut kun joku yrittää paistaa jotain uunissa, ja virrat ei oo päällä. mutta tähänkin on pakko olla joku syy!

89. You realize that every product you buy "may contain trace of nuts"
Joo, nää on jotain pähkinähulluja.. ja sitten lukee kans "we cannot guarantee that this product does not contain milk......)

91. You are addressed as "treacle, sugarplumb, darling, sweetheart, love, ...." (and all other versions of nicknames in that genre you normally only call your wife/lover) by the staff in supermarkets, pubs and restaurants.

94. You are not surprised to see an old lady, her daughter and her granddaughter dancing together in a club.

95. You talk about the weather all the time.

96. You hear "WHA" instead of W-H-A-T ! and "THA" instead of T-H-A-T!!!
Mä vihaan tätä.. koska englanti voi olla kaunis kieli.

98. It is 23.45 and the bell rings in the pub. Last orders mate, lets have 2pints each...

Anteeksi tuli vähän isompi ja pidempi lista... mutta nyt ainaki kaikki tuttavat ja tuttavien tuttavat saa vähä kahvipöytäkeskustelua miten Suomessa on kaikkiii paremmin. (No ei.)
Koko lista löytyy facebookista, jos jotakuta kiinnostaa.

Mutta moni noista on ihan totta.. mutta kuten sanottua kaikkeen tottuu. Ja minä en perskutarallaa luovuta.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Ongelmia ja animea

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka nyt periaatteessa ovat mukavia, mutta sitten kuitenkin jotain rassaa. Minut tuntevat tietävät (Tai ainakin haluaisi että he tietävät) etten minä ole erityisen rude person. Minä nauran ja minä puhun paljon, sillälailla tulee ainakin itsensä kanssa toimeen. On mielenkiintoista yrittää luovia kaveriporukassa, jossa ihmiset tulevat kaikkialta maailmassa. Joku pikkuriikkinen syy, olkoon se sitten unelma alkaa USA:n varapresidentiksi (ikävä rikkoa unelma, mutta käsittääkseni siihen on rajoituksia joita nyt ei vain bulgaarina toteuteta ;D) tai sitten rakkaus, joka on ajanut ihmiset tänne Skotlantiin. Mutta anyways se on tosi mukavaa.

Minä olen aina luullut, että minun kohdallani ei päde se suomalaisen "100metrin reviiri" sääntö, etten ole niin kylmä, ujo tai huumorintajuton (vaikka myönnän huumorintajuni olevan omanlaista) kuin jotkut suomalaiset. Mutta minä olen tottunut olemaan yksin, tiedättekö, ottamaan vastuuta omasta itsestäni, olen sellainen luonne, jolle ei ole vaikeaa olla yksin joskus. Kaipaan myös omaa rauhaa, jota tässä yliopiston asuntolamuodossa harvoin saa. En ole tottunut nk. mielistelemään muita (itseasiassa olen aina ollut äärimmäisen huono siinä hommassa, liekö äitiini tullut) ja vaikka välitän, mitä muut ajattelevat, en ehkä sitten kuitenkaan. Tai useimmiten joo, mutta joissain tapauksissa en.

No sitten tulee henkilö toisesta kulttuurista. Jolla on ilmiselvästi mielestäni (kuvittelen taas olevani hyväkin ihmistuntija) kamalan suuri halu mielyttää ihmisiä. Kukaan ei ole varmaan elämässäni kehunut minua niin paljon, muka kuinka älykäs jnejne minä olen. Ja siis eihän siinä, mukavaahan se on. MUTTA, tässä kohtaa minun suomalainen puoleni astuu kuvaan. Henkilö on siis naispuoleinen, mistään miesten iskemisyrityksistä ei ole kyse, ja huomaan että hän tekee tätä suurimmalle osalle ihmisistä, jopa puolitutuilleen. Mutta minä olen ilmeisesti ainoa, joka on kehittänyt tästä ongelman. Minä kyllä osaan käsitellä kohteliaisuuksia, mutta suhtaudun tähän henkilöön nykyään vähän niinkuin lapseen. Lapset on kivoja, mutta ne tarrautuvat yksilöt, "pölynimurit" kuten eräs ystäväni määritteli äitinsä kansan ihmiset, väsyttävät minua. Ihan sama onko ikää neljä vai 20v. Hän valittaa aika paljon, milloin kämppäkavereidensa ihanuudesta, milloin elämästään yleensä. Ja kukaan teistä tuskin voi kieltää, että valittelijat, jotka eivät tee asialle mitään väsyttävät. Tietyllainen nai'vius ja lapsenomaisuus (ja minä kun juuri pääsin kolmannelle vuosikymmenelleni ja ikäni alkaa 2. ja loppuu 0:llaan jotkut ajattelevat, mutta toivon että joku tajuaa mitä tarkoitan) mikä on tietysti ihan ok ja hyväksyttävää, nuoria kuin ollaan. Mutten tiedä miten sitä käsitellään enää.

Mutta en vain siis tiedä, onko tässä kyse suomalaisuudestani vai ko.henkilön kansalaisuudesta (ei jenkki ;D) Lopputulos on siis väsyttävä tapaus, mutta kun näyttää että kaikki muut hänestä pitävät, joten ehkä se on minun suomalainen jurouteni! :-D

Noh, sitten toisiin aiheisiin. Tällä viikolla oli Nippon Connectionin leffafestivaali. Nippon Connections on siis yliopiston japanese society. Joka ei (posiitivisesti yllättyneenä) keskity siihen sarjakuva/piirros nuorisokulttuuriin. Jota minä en Japanissa asumisenkaan jälkeen oikein nappaa, ainakaan sitä Eurooppaversiota. Olin tosiaan siellä keskiviikkona ja nyt perjantaina. Katsottiin naapurini totoroo ja Mononoke hime (princess of the beasts.. en keksi nyt suomenkielistä nimeä) Naapurini totoroo (tonari no totoro, my neighbour Totoro) on studio Ghiblin ja Hayako Miyazakin tuotantoa. Miyazaki on yksi Japanin piirroselokuvien mestareita, jonka elokuvat leviää täällä Euroopassakin. Lisätietoja Naapurini Totoro:sta.. tästä ihan hyviä muistojahan tuli mieleen ja tuntu hyvältä päästä puhumaan japania yhden Tomokon kanssa.

Perjantaina vuorossa oli tuo Mononoke hime, ja arvaan animee enemmän katsovat, tietävä mistä puhun. Minä en ollut koskaan kuullutkaan. Koitapa siinä sitten sellaiselle animefriikille joka vastaa puhelimeensa "moshimoshi" (eli haloo japaniksi), selittää, ettei se anime nyt ainakaan minun kaveriporukassani Japanissa aiheuttanut sellaisia sydämentykytyksiä, mitä se näyttää täällä Euroopassa aiheuttavan. Joka on myös Hayao Miyazakin ohjaama anime, japanilainen piirroselokuva. Tämä elokuva nk. räjäytti potin lännessä ja Miyazaki tuli tunnetuksi myös täällä suunnassa. Elokuva on tarina metsän hengistä ja ihmisistä, siitä miten ihmisten tulisi kunnioittaa luontoa ja ahneudesta seuraa vain pahaa.

Tässä on vielä kuva Naapurini Totoro-elokuvasta. Kuvassa tuo iso harmaa jötikkä on Totoro, eräänlainen henkihahmo, ystävällinen otus joka ystävystyy sitten noiden kahden pikkutytön kanssa (toinen tyttö on vanhemmat selässä)



Hyvää viikonloppua kaikille!

tiistai 11. marraskuuta 2008

Havaintoja arkielämästä

Minulla ei oikeastaan ole asiaa, ei ole pakottavaa tarvetta päästä kertomaan teille nyt jostain hassun hauskasta jutusta (tosin vain sen takia, että useimmat jutut, jotka ovat mielestäni hauskoja, ovat aivan toista teille) On satanut ja päivä on kulunut (epätoivoisten) lukemisyritysten parissa, että voi olla vaikeaa avata kirjat joskus.. toisaalta tiedän mitä Scotland Act 1998 (joka esim. takasi Skotlannille parlamentin) 6 schedulessa (tämän siitä saa kun opiskelee englanniksi, yksi asetuksen osa ei siis aikataulu!) sanotaan devolution (;D) asioiden käsittelystä. Vielä huomenna pikaista kertausta luentojen jälkeen kirjastossa, ja sitten illalla siirryn Japan societyn elokuvafestivaalin pariin, kuulee taas japania pitkästä aikaa (Vaikkakin elokuvan parissa) ja ehkä, jos hyvin käy, niin tapaa joitain mukavia uusia ihmisiä.

Tänään koin näitä ulkomailla elämisen ahaaelämyksiä,

-näin minicooperin (joka on mielestäni jotain hyvin brittimäistä), jonka katolle oli teipattu Skotlannin lippu. "oho, asun Skotlannissa"

-ystäväni (englantilainen) soitteli Flower of Scotland (Skotlannin epävirallinen kansallislaulu) voluumit täysillä (ja ei nähnyt siinä mitään kummaa)

-Kuulin säkkipillin soittoa (toivon vain, että se ei tullut ulkoa sateesta) Sitä tapahtuu aika usein täällä, kun eivät ihmiset halua heittää lapsesta asti harjoitettua taitoa hukkaan vain siksi että uni life starts. Mutta minusta kuulosti, että soitto tuli ulkoa ja ulkona satoi (Se on kummaa. Koska säkkipilli ei ole noista soittimista kaikista halvin ja soitto-olosuhteet varmaankin vähemmän mukavat)

-Tajusin aamulla hampaita harjatessani puoliunessa, että kaikkeen tottuu. Myös "ilmassa toimivaan vedensekoittimeen" niinkuin siskoni kutsuu erillisiä kylmä- ja kuumavesihanoja. En nimittäin nykyään lakkaa ihmettelemästä ystäväni asunnon kylppärin hanaa, kun se on sellainen "yhdistetty"

-Olin tulossa kirjastolta kotia ja tottakai myöhästyin bussista, odottelin seuraava sen vajaa puolituntia millä tiheydellä iltabussit kulkevat. Siinä puolentunnin aikana törmäsin hyvään ystävääni, puin toisen ystäväni ihmissuhdesotkuja hänen kanssaan, hyvästelin, kuuntelin radiota, kastuin, ihastelin katuvaloja ja tajusin, että elän nyt sitä unelmaani mistä niin kauan unelmoin. Vaikka se olisi ostoskassien kantamista ruuhkabussissa, mutta silti.


Tässä lopuksi vielä sitten Skotlannin epävirallinen national anthem, The flower of Scotland, niille, jotka eivät sitä ole kuulleet, ja vielä säkkipillillä soitettuna ;) Tämä soi yökerhossa vähintään kerran iltaan ja saa kaikki nationaliset skotit hyvälle tuulelle jos siellä riekkuu yksi suomalainen englantilaisessa porukassa niin ei tule kuittailuja.

Ensin sanat ja sitten video.

The Flower of Scotland

1.
O flower of Scotland
When will we see
Your like again
That fought and died for
Your wee bit hill and glen
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again


2.
The hills are bare now
And autumn leaves lie thick and still
O'er land that is lost now
Which those so dearly held
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again


3.
Those days are passed now
And in the past they must remain
But we can still rise now
And be the nation again
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again




maanantai 10. marraskuuta 2008

Tuulen viemaa

on sanottavissa lehdista, muovipusseista, ihmisten laukuista ja lahinna jopa heiveroisista kiinalaistytoista. Skotlannissa siiis tuuuuuuuuleeeeee, tanaan, ja tulee muuten paljon. Ei sada, joten ei syysmyrskya meille (toisin kuin uutisten mukaan Helsingissa) mutta jopa mina, joka en ole maailman pienin naisihminen, kuljin melkein vinossa kuin pisan kalteva torni, taistellessani tuulta vastaan. Tanaan aamulla pukeuduin taas kuin lumimyrskyyn, talvikenkiin, farkkuihin, villapaitaan, pooloon ja villakangastakkiin. Ja tassa vaiheessa useimmat nauraisivat, lampotila pyori tuossa n.7 asteessa tai sen sellaisessa, mutta puolustuksekseni on sanottava, etten koskaan ole sietanyt kylmaa. Noh, siitahan se ilo sitten repesi kun bulgaari ystava tallusteli vastaan missas muussakaan kun roiskelapassa, pikkukengissa ja hihattomassa topissa. Selitteli et etta "kun on taa trenssi paalla ei oo kylma" Roiskelappa on siis minihame. En koskaan lakkaa ihmettelemasta tapaa, milla suurinosa ihmisista pukeutuu Suomessa ja en oikeasti lakkaa myoskaan ymmartamasta tapaa, jolla taalla pukeudutaan nuorten tyttojen parissa. Kylla, keuhkokuumeen on pakko olla yleisimpia kuolinsyita. Tyylikas voi olla vaikkei hyppisi ympariinsa puolialasti tai ettei kulje raskausmekossa kun lapsi tayttaa kymmenen.
Hirvean paljon on kuullut puhuttavan, etta suomalaiset naiset eivat ole tyylikkaita, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, en voi itsekaan sanoa olevani mikaan ladylike, vaikka kaverit ylistavat olematonta "muotitajuani"(siis mita =D), mutta tykkaan kylla katsoa mita paalleni laitan.. ja aika monet naiset Suomessa eivat sita kylla tee/valita. Mutta englantilaiset ystavani sanovat, etteivat skotit ole tyylikkaita? Etta tieda sitten. Tasta tekisi mieli kirjoitaa lisaa, mutta joku toinen kerta, nyt on kiirus.

Mina voisin oikeasti olla talla mittakaavalla muslimi taalla, jos suhteuttaa kuinka paljon mina peitan ihonpinta-alasta taistellessani saata (ihan sama rantaa,lunta tai tuulta) vastaan verrattuna suurimpaanosaan naita ihmisia. Ja nyt kun te siella ruudun toisessa paassa kauhistelette, myontakaa.. ei se pukeutuminen ole sen kummoisempaa Suomessakaan... mutta siita toisenkerran ohjelmassa "study-party" with rakkaan ystavan.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Tiivistelmää kuluneesta viikosta


Syksy on ja sato korjattu.


Stonehaven, Skotlanti kukkulalta






Maalaismaisemaa Stonehavenissa, Skotlannissa




Stonehavenissa




Matkalla Stonehavenin Dunnottar linnalle






Pohjanmerta





Hämäläinen ja sisko matkalla yliopistolle (Joo se on sen kymmenen minuuttia se matka, oli mun vakkarikommentti, josta tuli sitten vitsi)


Marischal College, Aberdeen


Heipähei, vierähtänyt on taas hetki tästä viimekertaisesta päivityksestä. Tänne kuuluu hyvää, mitä nyt tänään tajusin miettiväni miltä tuntuisi olla terve, siis ei en ole kuolemassa eikä muuta, kokoajan vaan nenä vuotaa kun tarhalapsella ja keuhkot on vähintäänki äänihuulten kohdalla änkeemässä ulos. No, onneksi en kuulosta elefantilta niistäessäni kuten hämäläisvahvistus.

Vietin täällä Aberdeeniissa viisi mukavaa ja aurinkoista (ainakin omassa päässäni) päivää rakkaan siskoni ja hämäläisen kanssa. Lopputulos, shoppailua, rahankulutusta, strongbow-tuoppeja ja valokuvia (hämäläinen ei varmaan vieläkään ymmärrä miksi.. mutta sain lisänimen japanialainen) Mutta oli ihanaa saada näyttää osa tätä skotlannin elämääni hämäläiselle ja siskolle. Mikä parasta törmättiin ihan sattumalta yhdeen hyvään ystäväänikin täällä Aberdeenissa, eli siskolla on näköhavainto myös elämästäni täällä. Noh vieraani saapuivat torstaina lounasaikoihin ja ihan itse löysivät tiensä b&b paikkaansa ihan pääkadun vierellä. Minä hikoilin tutoriaalien kimpussa vielä neljään josta kaupungille. Torstaina oltiin Aberdeeniissa vaan käytiin syömässä ja istuttiin tuoppien äärellä tovi ja toinen. Oli ihan mahtavaa.
Perjantaiaamuna romuttui minun jaloakin jalompi suunnitelma mennä luennoille... löysin itseni Primarkin edestä aamukympiltä. Tiedossa muutamien kauppojen ja muutamien vaatekappaleiden sovittelua, tarttuihan sieltä itsellenikin yhtä sun toista mukaan mikä oli perin juurin mukavaa. Perjantaina käytiin myös tutustumassa tähän minun kampukseeni, ja satuttiin just kings collegelle ku säkkipillinsoittaja soitteli morsiusparin ulos kirkosta. Sää oli mitä mainioin ennustuksesta huolimatta. Todettiin skottien istuvan kun kanat orrella pubeissa. Näin ensimmäisen Iso-Britannian lipun Skotlannissa (vaikka sinivalkoisella lipulla liputetaan joka päivä) olon aikana. Yliopistolta käveltiin takaisin kaupunkiin rannan kautta, oli tuulista, mutta niin kamalan kaunista. Ja luulen, että hämäläinen ja siskokin tykkäsivät.

Lauantaipäivänä(kin) vietettiin Aberdeenissa, shoppahoppaillen ja etsiskellen kaikkia kummallisia paikkoja. Toin hämäläisen ja siskon tutustumaan omaan pikkukoloseeni, joka yllätyksekseni olikin kuulema heistäkin mukava. Juteltiin ja nähtiin mun hyperaktiiviset kämppiksetkin matkalla ulos juhlimaan kuten lauantai-iltana yleensä tehdään. Me todettiin, että Aberdeenissa ei kannata tilata taksia, vaan otettiin bussi. (anteeksi taksinkuljettaja joka soitti meille joku tunti myöhemmin et vieläkö ootellaan) Sunnuntaina töpöttelimme aamulla aamiaisen kautta bussiasemalle ja hypättiin bussiin joka vei meidät Stonehavenin kalastajakylään noin 40 min bussimatkan päähän Aberdeenista. Maisemat oli niin mielettömät ja sää oli (tuulesta huolimatta) mahtava. Stonehaven on ihan meren rannalla, ja siitä pienestä kalastajakylästä pääsee kävelemään merenrantaa pitkin kulkevaa kävelytietä/polkua pitkin sellaisellle upealle Dunnottar nimiselle linnanraunioille. Kuva paikasta on tossa yläpalkissa, mitä tykkäätte? Kuvat puhuu enemmän kun tuhat sanaa, mulla ei ole yksinekrtaisesti sanoja sille paikalle ja miten kaunis se oli. Nyt lopetan tämän minun matkasepustuksen ja kerron teille Invernessin matkasta myöhemmin... nukuttaa.. olen tehnyt kouluhommia koko illan ja huomenna taas luennoilla (As always) paluu arkeen voi olla rankkaa mutta nyt pitää ottaa vähän kiinni. Tässä kuvia tilanteista niinkuin minä ne näin.




















maanantai 20. lokakuuta 2008

maanantaita.

Viikonloppu oli ja meni. taas.. eipä tuossa kummempaa... yhdet juhlat ja sitten ilta yhden ystävän kanssa benjerrys+valkkari linjalla. Sunnuntai meni lukiessa ja kirjastossa rikosoikeuden tapauksien parissa vain huomatakseni, että tänään maanantaina tutoriaalissa olin tehnyt ehkä sekavimmat muistiinpanot ikinä, sen siitä saa kun yrittää yhdistää englannin ja suomen. Blah.

Tällä viikolla ohjelmassa on TAIJA JA KAITSU! Eli rakkahin sysseni saapuu tänne Aberdeeniin maisemiin torstaina puoliltapäivin kun minä jumitan koulussa neljään luentojen ja tutoriaalien merkeissä. On ihana saada näyttää Taijalle ja Kaitsulle pieni pala tätä omaa elämääni, kyseessä on siis rakas isosiskoni ja sitten hänen avomiehensä jotka "joooeimehalutaespanjaan" tulevat tänne... luulen että tähän ilmastoon päästyään olisivat mielummin menneet Espanjaan.. Noh, ohjelmassa linnoja ja päivänretkiä Aberdeenin ulkopuolelle..: Inverness.. Stonehaven jnejne.. ja ehkä myös hieman shoppailua. he ovat täällä viisi yötä että lähtevät sitten tiistaina Dublinin kautta Suomeen. Diipadappadadaa... Mutta mikäs täällä ollessa.

Tänään sain yhden maailmanparhaimman kohteliasuuden yhdeltä kiinalaiselta joka luuli (kiitos suomalaisen kämppiksensä) sanovan mulle että minä olen kaunis, mutta sanoikin, että minulla on hyvät tissit. Yritin siinä sitten parhaani olla nauramatta, mutta eihän siitä mitään tullut kun vieressä istuva kaverini (skotti) nauroi kaksinkerroin. Siinä sitten yritin selittää Diolle, että Ei Dio, tuo ei ole paras tapa aloittaa keskustelua suomalaisen naisen kanssa. Blah, toivottavasti ei raukka loukkaantunut. Muttajoo.. sen kämppis on 25vee ja naimisissa... ja kaikki mun parikymppiset kaverit rakastaa sitä ku timo on "cool guy" Se on hauska ja mukava, mutta.. :D hei c'moon...
Noh, kaveri ainaki nauroi vedet silmissä. meinasin jo kirjottaa Dion finnish-muistikirjaan rakkaita terveisiä Timolle ,mutta en sitten kirjoittanut... :D olisin pistänyt Dion sanomaan jotain kamalaa Timolle..mutta en :D
Sain myös sovittua pankkitilin avaamiseen tarvittavan haastattelun... kahden viikon päähän :D nooh, ei mulla nyt sen kummemmin aikaa olisi ollutkaan. Kun, Taija ja Kai on täällä ja sitten... se hemmetin rikosoikeuden essee joka pitää palauttaa kahden viikonpäästä... Jaaa... tänään kirjastosta en sitten saanutkaan haluamaani kirjaa... joten taitaa halloweenit jäädä väliin (NIIn VARMAAN :D) olen saanut jo kutsun yliopiston suurimpiin pippaloihin ja olen niiin menossa.

Hei, mutta koska olen viimeaikoina huomannut, että tätä blogia todellakin lukevat jotkut... onnekkaat:D (meinasin nimittäin jo lopettaa blogin pitämisen kun tuli semmonen olo että miks kun ei tätä kukaan lue) Onko teillä juttuaiheita? Voisin valokuvata täältä jotain mitä tahtoisitte nähdä?

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

turkkilaisia, tanssia, nobelisteja ja sadetta

Hehee, vihdoin suostuu yle areena näyttämään mulle uutisia. Mä katselen aina sillon tällön puoli ysin uutiset verkosta. nyt katselen tota pätkää missä selitetään Ahtisaaren nobelinrauhan palkinnosta.. Täytyy sanoa, että vedenkestävästä sinisestä meinas melkein tulla punanen demari sekunnin ajaksi, kunnes muistin että Ahtisaari kuitenkin palkittiin diplomaattiuransa johdosta, eikä ehkä sen puoluekirjan takia. Täytyy kyllä sanoa, että oli taas yksi niistä hetkistä jolloin oikein sydämestä vihlaisi. olin niin kamalan ylpeä ollessani suomalainen ja siitä, että kerrankin yksi noinkin merkitsevä palkinto tuli Suomeen.Nobelin rauhanpalkinto,Nobel peace prize. Ja joo, jätetään Kosovosta keskustelu toiseen kertaan jookosta? Itse arvostan Ahtisaaren työtä diplomaattina ja rauhanrakentajana. Suurlähettiläänä, YKn edustajana Namibiassa, Suomen presidenttinä ja valtion virkamiehenä. Hän oli osaltaan mukana Namibian itsenäistymisessä, Kosovon kriisin ratkaisussa, Aceh:in rauhassa, Kosovon itsenäistymisessä.Kolmen vuosikymmenen työ oli jo aikakin palkita, ja korkeimmalla mahdollisella palkinnolla, jota diplomaatille voi antaa.

Täällä Aberdeeniissa on taas ollut hyvin vaihderikasta aikaa. Toinen kouluviikko jäi pakettiin luentoineen ja ensimmäinen tutoriaalikin oli. Tykkään luennoista, pitäisi vaan lukea enemmän, ,mutta toisaalta musta tuntuu että oikkarina tässä laitoksessa ei ehkä koskaan lue tarpeeksi, ainakin jos kysyy armaalta jenkki dr.Jenkinssiltä.
Perjantai-iltana kävin yksissä flat partyissa, tuolla Hillheadin Westendissä eli New Carnegie courtissa jossa ihmiset maksaa muistaakseni jonku £120 viikkovuokraa tj. Menin yhden espanjalaisen Iiriksen kanssa päädyin hengailemaan random-turkkilaisten kanssa, rekisteröimään yhden Dubailaisen facebookiin ja maistelemaan jotain ranskalaista perunalaatikkoa ja syömään nutellacreppejä. Laitan tähän liitteeksi pari kuvaa ko.illasta, turkkilaisia tanssimassa ja brasilialaisen kilttimiehen sekä turkkilaisen kikkarapään. Päädyin keskuskelemaan kazakstanilaisten maisteriopiskelijoiden kanssa Helsingistä (mä oon aika varma sen keskustelun perusteella ettei ne tiennyt missä Suomi on) Päädyin taas väläyttelemään blondijuttujani Dubaista (hävetti) ja kysymään onko insuliinipumppi mp3-soitin (ihan niinku en olis nähny niitä aikaisemmin) Mutta kaikenkaikkiaan perjantai-ilta oli hyvin onnistunut. Nyt lauantaina nukuin pitkään, oli mun vuoro siivota, joten yritin siistiä vähän (ihan niinku noita lattioita voi mikään enään pelastaa) luin, menin laitoksen kirjastoon yhden bulgaarin kanssa. Juoksin random-oikeustapauksien perässä kaksi tuntia. Puhuin kovaa "quiet area"lla, jossa ei siis saa puhua ollenkaan. Sain tehtyä tehtävän jonka dead line on 24pvä. Kävelin bulgaarin kanssa sinne ja tänne etsien kahvilaa (ei muuten löydy lauantaina Old Aberdeenista) käytiin Sparissa, sitten mentiin bulgaarin asunnolle juomaan teetä. Tämä bulgaari on Tsvetomira,eräs oikeustieteilijä jolla (oli) mahtava tukka. Jonka me sitten leikattiin. Facebooksista löytyy todisteita jos kiinnostaa. Tapasin Tsvetomiran poikaystävän, päätin ettei ihmisten kannattas edes yrittää kertoa mulle lempinimiään kun mokaan kuitenkin niitten kanssa. Siis Tsvetomiran poikaystävä (oikein decent guy from London) tottelee nimeä Alistair. Huomenna on sunnuntai, suunnitelmissa skotlantilaista ceilidh-tanssia ja sitten käyn keskustassa ruokakaupassa etsimässä jotain s-y-ö-t-ä-v-ä-ä. Ja ostamassa meikkejä. As if i had the money.

Mutta toivottovasti teillä on kaikki hyvin. Täällä ei ole vielä talvitakille käyttöä, onko siellä?

maanantai 6. lokakuuta 2008

Rakastan läppäriäni

tänään olotila vaihteli täydellisesti toivottomuudesta flunssan aiheuttamasta pahasta olosta ihanaan kevyeeseen pumpulioloon mitä nyt kirja "introduction to roman law" voi meissä kaikissa, erityisesti oikeustieteen opiskelijoissa herättää. Makoilen nyt sängyssäni, ja olen vakaasti päättänyt että illat juuri ennen nukkumaanmenoa alan rauhoittamaan itselleni (ja blogin kirjoittamiselle) ainakin niin kauan kuin jaksan/viitsin. Luojan kiitos kannettavista tietokoneista. Ihana on olla peiton alla vilttikorvissa ja kuitenkin istua, läppäri surraa sylissä ja kirjoittaa näppäimistöllä jossa on ääää ja öööööö.
Tänään maanantaina oli ihan normaalipäivä, opintotuki (kiitos kela!) kirjaostoksia, pettymyksiä kirjoista ja pari luentoa. Ranskakin alkoi, siellä oli yksi tyttö, jonka tunnistin ulkonäön ja erityisesti aksentin perusteella suomalaiseksi, ja sattuipa se tyttö olemaan pieksänmäeltä kotoisin (kaikki tiet vievät savoon) nauroin sille tytölle, että ootasvaan sekka niin me ollaan jotain kaukasta kautta sukulaisia. Mutta ranska on toooooosi helppoa, mutta tiedän että se seuraava taso olisi kuitenkin vähän liian vaikeaa, en ole siis vielä oikein pystynyt päättämään otanko helpon vai vaikean tien (minulla nyt kuitenkin kun on nuo neljä muuta oikeustieteen laitoksen kurssia kaverina, ja yksi kevyt kurssi ei varmasti tekisi pahaa :D) meinasin mennä tänään tanssimaan skotlantilaista ceilidh tanssia, mutta en mennyt. olin kipeä. Lounasta söin yhden tutun kanssa, ihmettelin stoviesseja (meat stuff) otan teille joskus kuvan, mitä James ihan pokkana veti naamaansa. O_o Minä pitäydyin minun (majoneesittomassa) sämpylässäni ja sorruin vain yhteen Kitkat-suklaapatukkaan koko päivänä. Ja istuin kahvilla puolalaisen Evan kanssa ja yritin ottaa osaa hänen kahvituskaansa "british coffee is rubbish, absolutely rubbish" Muistelin iskää, kuinka hän ottaa aina presidenttiä Venäjälle mennessään ;P (vaikka venäjä ja puola nyt eivät tietenkään ole samat maat, mutta ehkä kahvi samankaltaista? en tiedä? en edes juo presidenttiä enkä kahvia täälläkään)
Huomenna on ohjelmassa international societyn matka comitteen tapaaminen ja sitten torstaina ajattelin alkaa pelastamaan maailmaa liittymällä amnesty internationalin jäseneksi. Mutta tiedä sitten. ja no, ehkä näin flunssan lähdettyä olisi raahauduttava myös uimaan. tekosyitä ei enää juuri ole.

olen alkanut katsomaan yleltä puoli yhdeksän uutiset verkosta. jotta tietäisin miten siellä suunnalla menee, kaipaan vähän televisiota mutta en kuitenkaan (Greyn anatomiaa saa netistäkin...) Haluaisin kamalasti päästä nopeasti jyvälle tämän maan politiikasta ja vaalijutuista, mutta vielä ei ole paljoa auennut vaikka sanomalehdet pyrin lukemaan joka päivä. Onneksi mulla on tuo public law kurssi, mikä näyttää paljolti olevan politiikkaa sivuava kurssi. Ainakin kovasti ihmettelemme Ruotsin perustuslakia ja miten nyt kamalan hirveästi voi olla mahdollista, että joku hullu maa nimeää perustuslaissaan oikeuden sellaiseen täysin turhanpäiväiseen asiaan kuin koulutus :D Nojoo.

Minä olin jo viime viikolla valmis hyppämään kaivoon tän sään takia, mutta nyt tällä viikolla näyttääkin siltä että villakangastalvitakilleni ei ihan vielä ole käyttöä. Lämpötilat pyörii tossa 15 asteessa. Mutta jos Taija sanoo että saan mahdutettua viisi eri juttua samaan lauseeseen kun puhun, niin tämän maan sää vaihtuu raekuurosta pilvien kautta aurinkoon tunnissa. Ennalta arvaamatonta. hauskuutin yksi päivä yhtä skotlantilaista kun kysyin josko viime yönä oli joku myrsky kun olin herännyt sateenropimaan... no arvatkaa oliko?