Näytetään tekstit, joissa on tunniste aberdeen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aberdeen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. toukokuuta 2009

Kesäloma häämöttää...

Olen miettiny tässä viime viikkoina kovasti sitä, mihin ihmeeseen tämä aika tästä menee. Ensimmäistä yliopistovuotta on jäljellä viimeinen puristus, viikon verran ja viikon päästä tähän aikaan kämppämme on jo hajonnut. Itse lähden Aberdeenista viikonlopun jälkeen kohti Lontoota ja sen katuja. Tai lähden jos pystyn ja minut päästetään lähtemään.

Tentit ovat alkaneet ja ovat jo suurimmaksi osaksi ohi, viimeinen puristus ensi torstaina ja sitten edessä on valtavat ja laakeanaakeat kesälaitumet. Mietittiin tässä norjalaisen kanssa yksi päivä, miten lapsena kesäkuun viimeinen viikko oli jännittävä. Kerrattiin suvivirren sanoja ja jännättiin todistusta. Nyt, tilalla on tentteihin luku ja elämää suuremmat kysymykset miksi ulkona paistaa aurinko ja miksi pitää lukea. Mutta elämä on. Ranskalainen bailaa minkä kerkeää ja skotti juoksee treffeillä poikaystävänsä kanssa ennen kun hän karkaa Etelä-Afrikkaan "pelastamaan lapsia kristinuskolle" niinkuin hän itse sanoo. Norjalainen haahuilee ja miettii ihan samalailla.

Olen päätynyt siihen lopputulokseen. Että kaikki ne syyt, millä perustelin lähtemistäni, olivat oikeita syitä. Vuosi on ohi yliopistoelämääni. Tässä vuodessa ollaan opittu ymmärtämään kulttuureja, ollaan syöty nutellaa suoraan purkista ja naurettu keittiössä yömyöhään. Ollaan syöty ranskalaisia viinietikalla ja suolalla. Ollaan opittu ja kinasteltu. Ollaan huudettu kurkkusuorana ja lepytelty jäätelöllä. Puhuttu miehistä. Naureskeltu miehille.  Leffahetket ja Ben&Jerrys suoraan purkista. Minuuttijuoksut bussille. Vuosi on ollut helpompi kuin oletin. Ollaan kahlattu Pohjanmeressä ja . Ollaan istuttu junassa halki maan, bailattu Lontoon yössä. Kannettu korkokenkiä kävellessä kotiin. Ollaan eletty ja oltu. Ollaan opittu kiroilemaan norjaksi ja kiinaksi. Ollaan juhlittu kiitospäivää ja hoilattu Norjan kansallislaulua ja tanssittu "Flower of Scotland" -(Skotlannin epävirallinen kansallislaulu) niin ceilidh-tanssiaisissa kun yökerhossa. Ja heitetty suklaakakku (ei kerran vaan kahdesti!) lattialle, sammutettu tulipalo keittiössä.

Vaikka yhteisasumisessa on puolensa ja heikkoutensa. Vaikka ollaan ihmetelty bussikuskeja tässä kaupungissa, vaikka ollaan hortoiltu kaupungin hämärämmällä puolella keskellä yötä kun eksyttiin, vaikka ollaan kiroiltu vedensekoittajien puutetta ja ikuista tuulta ja sadetta sekä luentosalin kylmyyttä.  Tämä vuosi toi kuitenkin meidät yhteen. Kuusi eri ihmistä, viisi kansaisuutta ja taustaa. Ja yhtäkään päivää en vaihtaisi pois. Hienointa tässä asumisessa oli taustojen erilaisuus. Miten sekalainen soppa siitä syntyy, mutta kuitenkin kukkiihan ne perunatkin. Näistä ihmisistä tuli perheeni kun oma perheeni oli kaukana mutta kuitenkin niin lähellä. 

Ollaan saatu tytöille läksiäislahjat kun jenkki ja ranskis lähtevät Aberdeenista. Me tullaan skotin ja norskin kanssa takaisin Aberdeeniin syyskussa. Mutta en varmaan saa kirjoitettua yhtään entyrä enää tältä saarelta ennen lähtöä, tai ainakaan ennen Lontoota. Sen verran täynnä on kalenteri. Mutta maisemissa ollaan taas välistä kohtapuoleen. Saa ottaa yhteyttä jos tahtoo tavata. Jos ei, niin no hard feelings. 

PS. jos joku Britteihin tulija miettii yliopiston asuntolojen palohälyytyksiä, keskellä kirkasta iltapäivää viime tiistaina meillä pärähti palohälyytin päälle, ENSIMMÄISTÄ kertaa koko vuonna. Piti hetken miettiä, mitä pitää tehdä!


keskiviikko 6. toukokuuta 2009

A month to go!

Niin se toukokuu tuli ja tupsahti etta rysahti. Kohta matka jatkuu kirjastolle lukemaan ja seitsemän maissa elokuviin yhden ranskalaisen kanssa. Kuukausi alkoi netittömänä ja vihdoin eilen illalla kiitos veljen rakkaan tietotekniikka-avun "klikkaasekäyttöön" facebookin iloiset profiilikuvat ilmestyivät silmieni eteen ja sivistin itseäni sitä Kanada v Suomi jääkiekkopeliä katsoen (tiedän säälittävää, mutta asukaa itse tällä saarella missä potkitaan ja heitetään palloa) aamu kahteen. No aamulla se tietysti kostautu, mutta tässä ollaan lounasta syömässä melkein matkalla kirjastoon ;)

Viikonloppu meni kavereiden kanssa keilaillessa ja minigoflailemassa (so much of contract law), vuosittaisessa yliopistojen katuparaatissa sekä vierailulla yhdessä linnassa. Sekä kämppiksen no-one-loves-me -kohtausta kuunnellessa (käytiin ostaa kaks purkkia Ben&Jerrysiä ja katottiin Notebook <3)>
Laitan tähän pari kuvaa viime viikonlopulta kun Suomessa toivuttiin vaputa. Nordic societylla oli vappubileet, mutta enhan mä sinne sitten päätynyt (yllätys sanoi saksalainen kaverini) 
Kuukauden päästä eka yliopistovuosi on ohi! Ihan uskomatonta! Tosin tenttistressi nousee kohtapuoleen... tai siis nyt... mutta sitä tää aina on. Ulkona päivät vaan kaunistuu nii voitte vaan kuvitella miten paljon huvittaa istua sisällä.

Mutta viime viikonloppu; kirjoitan myöhemmin lisää. Nyt kirjastolle. Adios! 




Yliopiston rugby joukkue.. astetta hämmentyneitä.
Katuparaatin student shown "float" (suomi vähä homees)








torstai 30. huhtikuuta 2009

Yksi paiva perjantaihin.

Kevaisen Aberdeenin on valloittanut los pig influenza... tormasin yhteen tyttoon kotimaasta joka kiljui lahtevansa ekassa koneessa kotiin jos pig flu tanne asti paattaa tulla... samasssa lauseessa moitittiin terveydenhuoltojarjestelma lyttyyn (toimii mulla paremmin kuin toimi koskaan Suomessa nimimerkilla referointi specialistille ajasta ilmotettu tanaan ens keskiviikolle!) Ja mina en koskaan lakkaa miettimasta eiko nuo tietyntyyppiset ulkomaalaiset ulkomailla tajua, etta tottakai se on helpompaa hoitaa asiat kotimaassa... jonne on syntynyt... oppinut kielta ja oppinut navigoimaan systeemissa!!!!! mutta jos minun olisi pakko valita olevani ulkomaalainen jossain (niinkuin nyt olen) en varmaankaan ekana menisi Suomeen :D ja olen ihan iloinen etta Suomessa voi olla olematta ulkomaalainen.



Noh sahkopostissa tuli ilmoitus yliopiston seuraavan tilannetta ja linkit "influenssa"sivuille yliopiston palvelimella, toimintasuunnitelmaan pandemiatapauksessa ja kirjoitus etta "syyta paniikkiin ei ole" Minua taas lahinna naurattaa. Tai onhan taa vakava asia, ensi viikolla tulee kai terveysviranomaisten postia ko.aiheesta ja Skotlannin parlamentin jasen yrittaa saada Tamiflu:ta kasikauppatavaraksi... Mutta silti. Talla hetkella tassa koilis-Skotlannin sairaanhoitopiirin alueella tutkitaan 14 tapausta, tai ainakin niin on lehdissa sanottu. Kuitenkin tabloidien revitellessa on tullut kaksi positiivista tapausta mista aikaisemmin kirjoitinkin. Mutta toisaalta, onhan se hyva etta ollaan varauduttu, kun jotain tapahtuu. Tosiasia kuitenkin on, etta meita tuolla asuntolakampuksellakin asustaa sen 1800 opiskelijaa suht.tiiviisti, ja ajoittain esimerkiksi aivokalvontulehdus ja muut tartuntataudit on ollut ongelmana. Ei tosin tana vuonna, ja norski ilmaisi mielipiteensa etta "this could be our problem!" Mina vaan, etta kuollaanhan taalta kuitenkin. En vaan oikeasti osaa ottaa vakavasti ennenkun tyyliin tulee jotain tanne meidan yliopistoelamakuplan sisaan.





Puhuttiin asiasta skottikaverini kanssa. Tasta yhteiskuntien eroavaisuuksista ja siita minkalaisia vaikeuksia taalla voi kohdata ulkomaalaisena. Nauroin vaan hanelle, etta kuka haluaa asua maassa jonka kielen osaa edesta ja takaa! En mina ainakaan :D This is a lot more fun. Niin onkin, minulle. Kavin siis apteekissa ja paadyin ostamaan ihan kauhean havettavaan asiaan laaketta... tai no ei nyt niin kauheaan mutta niin kauheaan etta A sai paivan naurut minun englanninkielen"taidostani" Ymmarsin taas kolme sanaa ihan toisin ku ne olis pitanu... Hehehehhe... naita kertoja mista kirjoitan pari lausetta paivakirjaan etta nauretaan sitten kolmen vuoden paasta. Mutta on taa hauskaa. Enka ma nyt pida itseani ihan englanninkielentaidottamana, mutta en mina sita edesta takaa ja pohojosesta puhu, mutta kukapa meista puhuu.
+
Olen taas innostunut tasta blogin kirjoittamisesta, kuten huomaatte. Lahinna johtuu siita etta valttelen tenttikirjallisuutta, ei pitaisi. Mutta valttelen silti... aloitin tenttikertaamisen viime sunnuntaina. Eilinen meni sairaaana, mutta tamankin aamupaivan juoksentelin ihan siella missa ei pitanyt. Tallaista tama elama aina valista on. Blogi on kuitenkin hyvaa ajanvietetta, ja saa kirjoittaa jotain suurella Aidinkiellellani. kuka niista sopimusoikeuden tenttikirjoista kuitenkaan valittaa...



Mutta tenttikirjojen jalkeen elaman suurimpia ongelmia... kuinka kauan talsia noita etelaisen naapurimme maita ja mantereita tenttien jalkeen... millon lahtea... milloin tulla Suomeen...

tiistai 28. huhtikuuta 2009

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Life is good I can't complain

Tentteihin luku on vaikeaa kun kaupungin shoppailumahdollisuudet huutavat puoleensa... huomenna on ihan pakko kyllä käydä hakemassa se alennusrekin kesämekko... kun lähtee 17 punnalla mukaan... mutta missä välissä sitä sitten vielä lukisi? Herätäkö aamulla ja sännätäkö kaupungille ostamaan mekko vai ei, tehdäkkö sitä vai tuota kun takaraivolla jyskyttää muistettavat oikeustapaukset ja tentit jotka alkavat reilun kuukauden päästä. 

On ihana olla takaisin täällä. Saa shoppailla tutuissa ruokakaupoissa ja istua kavereiden kanssa illanvietoissa. Täällä on ollut ihan täysi kevät, magnoliapuut kukkivat kovasti (kuvia alempana) ja esim ton katedraalin edessä olevan kirsikkapuun kukinta on menossa kohta ohi. Mukava on ollu taas kavereiden kanssa ja kämppiksetkin on ihan ennallaan. Silloin kun meiltä kriisi loppuu, niin sitten loppuu elämä sanotaan ;D Kaipasin kevätlomalla niin montaa asiaa, että kesälomalta varmasti halkeaa sydän. Mutta onneksi on siskoa ja veljeä ja ruisleipää sekä salmiakkia kompensoimassa :)

Kesämekkohajatelmien lisäksi kaikki kurssiesseet on nyt tältä vuodelta palautettu ja vuorossa vielä viimeiset tutoriaalit ennen tenttejä. Sekä ainaisen ihana ranskan suullinen tentti. En voi uskoa, että ensimmäinen vuosi on jo kohta ohi. Ja en myöskään voi uskoa, millaisen porukan tämä Skotlannin graniittikaupunki toi yhteen tänne, tähän kampukselle näihin nurkkiin. Mielettömän hienoa, jos multa kysytään. Kello on puoli yksi ja virittelin kelloni herättämään
0745 kirjastolle (lauantai-aamuna... mutta huomisillan synttäribileiden jälkeen ei kirjastolle raahauduta! :D) ja ranskis kinastelee isällensä (varmaan raha-asioista) seinän takana skypessä. Home Sweet Home! 

Hieman kuvamateriaalia seuraa viime päiviltä








''Emme voi päättää mitä meille tapahtuu elämän oudoissa käänteissä. Mutta me voimme päättää mitä meissä tapahtuu - miten me otamme asiat ja mitä teemme niille, ja vain se on loppujen lopuksi ratkaisevaa''.
-Joseph Fort Newton-





sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Lauantaihöpinöitä

Lauantai on epäilemättä viikon paras päivä. Tietää että sunnuntai on edessä. Olen tänä viikonloppuna ollut täydellinen nolife, kunnollinen oikkari ja tänäänkin jäin viettämään iltaa mesen, facebookin ja erinäisten asetusten ja esseeni parissa. Noh, oli hyvä ilta, huomenna on 1,5 asiaa vähemmän tehtävää. Tänään on ollut päivä, jolloin olen haikeudella ajatellut pientä hämäläiskylää ja niitä kaikki a-ihmisiä siellä, jotka ovat minulle aina niin ystävällisiä. Olen ikävöinyt kebabia tutulta kioskilta ja sitä edeltävää pakollista kinaa kuka hakee ja mitä syödään. Yleensä tähän riitaan liittyy pepsi max-pullo. Siitä sisuuntuneena iltaruoaksi tai “supper”iksi (täälläpäin lunch on muuten usein illallinen! aluksi aina hämmennyin) hain tuosta kampuksen raflasta kebabia pitaleivällä. Kyllä sillä nälkä lähti ja kebabilta maistui (minut paremmin tuntevat tietävät että syön nk.roskaruokaa toooosi harvoin.. paitsi hämäläisten kanssa! ja täällä chips-maalaisranskalaisia kun niitä tungetaan joka paikassa) mutta ei ole hämäläiskebabin voittanutta. Hyvässä seurassa.

Pahasti näyttää siltä, että haaveeni kirjattomasta kevätlomasta ei taida toteutua. Vielä viikko on täällä jäljellä, ennen kuin British Airwayssin siivin lentelen taas ruisleipien ja salmiakkien luvattuun maailmaan tapaamaan perhettä ja muita sen elämän immeisiä. Kamalan nopeasti aika on mennyt, täytyy sanoa. Juurihan äsken minä jännittyneenä söin hermostuneena take-away susHia Heathrow’n vitosessa ja odotin lentoa Aberdeeniin, joka oli myöhässä ja myöhässä… ja portti vaihtui useampaan otteeseen. Täpötäydessä koneessa sain käytäväpaikan ja minulle ei tarjoiltu snack::seja ollenkaan, kamalaa. Muistan saapumiseni Aberdeenin lentokentälle, ja pienen yllätyksen saapuessani pienimmälle kansainväliselle lentokentälle missä olen koskaan ollut. Ja vielä paremmin muistan sen, kun näin enemmän lampaina kahdessa minuutissa kun olen koskaan nähnyt elämässäni (ja minun paremmin tuntevat tietävät kyllä että minä en ole nähnyt montaa lampaata) Ja muistan saapumiseni Hillheadiin, ilon tunteen kun huomasin kuitatessani avaimia että asunnossa oli toinen skandinaavi.. ainakin skandinaavinimi (on se kumma kun assosioituu kummalisten norjalaisten kanssa!) ja muistan kun Minnesotan lahja maailmalle törmäsi minuun keittiöstä pois tullessaan. Vielä ei ole hyvästien aika ranskalaiselle ja tälle toiselle jenkillemme. Minä, skotti ja norski lähdemme Aberdeenista vain tullaksemme tänne takaisin, mutta hyvä niin. Niin sen kuuluu ollakin.  Mutta olen ollut valtavan etuoikeutettu saadessani viettää tämän vuoden näiden ihmisten kanssa. Lainailla ranskalaisen kuumemittaria, neuvoa norskia käyttämään pesukonetta, kertonut jenkille milloin perunat ovat kypsiä ja skotille kuka Sarah Palin on ja että Suomi ja Ruotsi ovat eri maita. Olen hermostunut öljystä keittiönlattialla ja  olen sammuttanut tulipalon keittiössä. Valtavan etuoikeutettua elämää. Jos olisin tavannut kämppäkaverini yliopistolla, en usko että olisimme niin läheisiä kuin olemme. ja mikä tärkeintä, tässä asunnossa olen oppinut vihdoin hyväksymään, että kaikki ovat niin kuin ovat. Päässyt yli ärsytyksestäni, omasta mielikuvastani “millaisia ihmisten pitää olla” En voi olla nieleskelemättä kun ajattelen että kuutisen viikkoa ja tämä meidän pikkutarinamme tässä asunnossa on ohi. Vai onko?  Kaikki päättyy aikanaan. Halusimme tai emme.  Valitettavasti sekalainen seurakuntamme ei osaa suomen kieltä, joten he eivät koskaan tule tietämään mitä tähän kirjoitin. Mutta täytyy yrittää kertoa tytöille, miten paljon heitä arvostan ja sitä kuuluisaa monikulttuurisuutta on tässä asunnossa piisannut. Niin hyvässä kuin pahassa. 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Kun on ihan liikaa sanottavaa



Niin kai sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eivät nämä vielä. Mutta kevät on saapunut Aberdeeniin. Tänään lauantaina sateli kovasti, mutta lämpötila on muuten tuossa kymmenen celsiuksen kieppeillä, mutta mitään niin parempaa kuin kevätaurinko (jota täällä muka-ainasateisessa Skotlannissa on kyllä viime viikkoina näkynyt) (tietysti kesäauringon jälkeen) en kyllä tiedä! 













Kampuksen ja halls of residence'n välissä olevassa puistossa on valtavasti tulppaaneja, jotka kukkii jo suurinosa. Säästelen kameraa sitten kun ne kaikki kukkivat ihan täysin niin latailen kuvat tänne!




tiistai 27. tammikuuta 2009

Koti-ikävä

Illan viimeisinä tunteina kun päivän aikana on tullut tehtyä kaikkea muuta kuin ranskan kielioppia vaan se on sen sijaan mennyt yskimiseen(eiliset vatsalihakset kahduttaa nyt) niistämiseen, kurkunselvittämiseen,teenjuontiin ja pienoisessa pöhnässä kävelemiseen, mieleeni hiipi haikeus siitä miten flunssa Suomessa nyt on ainakin parempi (ja ketun viikset!) sairastaa. Ja sellainen yleinen haikeus, jota myös koti-ikäväksi voi kutsua. Joka hiipii aina mieleen, erityisesti tänään kun päivä meni sairastamiseen ja norskin kanssa mietittiin ihan uhalla että mitä missataan kun ollaan täällä. Ja ei, älkää sanoko mitä saatte sen tilalle, se ei ole sama asia. Mutta toisaalta, itsepä itsemme tähän soppaan sotkimme eikä toistaiseknsi voi valittaa, paitsi niinä hetkinä kun yskiminen sattuu ja hengittäminen sattuu (pitäisköhä mennä lääkäriin?) no anyways, olin jo peiton alla, mutta piti sitten tulla etsimään jotain piristystä haikeuden hetkeen. Ei löytynyt kavereita facebookista eikä mesestä eikä liioin skypesta vaan löytyi jo viime kesänä blogiini postaama roman schatzin teksti, joka jaksaa aina nauratta :)

Venajalla on Siperia. Yhdysvalloilla on Alaska. Euroopalla on Suomi.Uusien tulokkaiden silmissa Suomi vaikuttaa ihan normaalilta, kauniilta, kalliilta pikku maalta. No valo ja varit nyt ovat erilaisia, erityisesti kesaisin. Talvella valoa ei liiemmalti ole.Mutta jokin muukin on taalla toisin.

Kestaa hetken ennen kuin tajuaa, mika se on: ihmiset.He eivat katso silmiin. He eivat tervehdi tuntemattomia. He inhoavat tyhjanpaivaista jutustelua. He eivat koskaan keskeyta puhettasi - vaikuttaa silta, etteivat he kuuntele. Sanopa jotain mukavaa heidan vaatteistaan, ja he kertovat, kuinka halpoja ne ryysyt oikeasti olivat. Hymyile ohikulkijoille, ja he pitavat sinua uskonnollisena fanaatikkona, huumehorhona, homona, itamaisen mattojen kaupittelijana tai kaikkina edella mainituista.Etko usko? Kokeile itse: menepa tavarataloon ja vieta tovi hississa. Hymyile, katso ihmisia silmiin ja juttele niita naita. Naet, kuinka heidan pulssinsa kiihtyy ja otsalle kirpoaa hiki.Toisaalta he saattavat kutsua sinut kesamokilleen saunomaan. Se tarkoittaa, etta riisuudutaan alasti ja vedetaan kaveriporukassa ruhtinaalliset kannit. Suomalaisista on paha menna kertomaan vihaavatko vai rakastavatko he sinua.Salaisuus on yksinkertainen. Suomainen kohteliaisuuskasite on erilainen kuin muissa maissa yleensa.

Useimmissa muissa kulttuureissa kommunikointia pidetaan kohteliaana. Suomessa on kohteliasta jattaa ihmiset rauhaan.Miksi kiusata muita vitseilla maanantaiaamuna?Heilla on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa, ihan niin kuin itsellasi.Miksi kysya kaverilta miten lapset voivat? Kylla han kertoisi jos heilla joku hata olisi, onhan han kaverisi.Miksi istua tyhjassa ratikassa jonkun viereen juttelemaan, kuin kaikki voisivat matkustaa hiljaa ja rauhassa?Miksi soittaa yllattaen ovikelloa, kun voisit ihan hyvin paivaa paria aiemmin jo ilmoittaa tulostasi?Jos satut tulemaan sadan miljoonan asukkaan maasta, puhut todennakoisesti kymmenkertaisesti sen minka keskivertosuomalainen. Ota siis rauhallisesti tai kulutat hanet akkia loppuun.

Ehka myos seisot ihan liian lahella ihmisia. Anna sellaiset 70 senttia tilaa, niin he tuntevat olonsa turvalliseksi. Ja oletko muuten huomannut, etta useimmat suomalaiset osaavat puhua sisaanpain hengittaessaan?Suomalaisessa elamantavassa piilee viisautta: "Elama on epavarmaa, aloita siis jalkiruoasta."He elavat vihamielisessa ymparistossa vihollisten ymparoimana ristinaan kieli, jota muut elavat olennot tuskin koskaan oppivat... Tasta huolimatta he rakastavat maataan. Ja rakastavat sen vihaamista. Ole kuitenkin varovainen: Ala erehdy vastaamaan myontavasti kysymykseen "Eiko taalla olekin kamalaa?" Sinun oletetaan rakastuvan Suomeen.

-Suomesta rakkaudella (Roman Schatz)

:D:D:D
Mutta olen eläväesimerkki suomalaisesta, joka rakastaa nykyään kieltään ja puhuu aivan liikaa ja halailee ihmisiä aivan liikaa. Mutta rakastaa myös yksinkertaisia esineitä, luontoa ja vihreää vettä. Ei pelkää olla yksin. Ja joka loppujen lopuksi on tajunnut, että kolikolla on aina kaksi puolta. Myös Suomella ja niin myös Skotlannilla!

tiistai 28. lokakuuta 2008

Tiivistelmää kuluneesta viikosta


Syksy on ja sato korjattu.


Stonehaven, Skotlanti kukkulalta






Maalaismaisemaa Stonehavenissa, Skotlannissa




Stonehavenissa




Matkalla Stonehavenin Dunnottar linnalle






Pohjanmerta





Hämäläinen ja sisko matkalla yliopistolle (Joo se on sen kymmenen minuuttia se matka, oli mun vakkarikommentti, josta tuli sitten vitsi)


Marischal College, Aberdeen


Heipähei, vierähtänyt on taas hetki tästä viimekertaisesta päivityksestä. Tänne kuuluu hyvää, mitä nyt tänään tajusin miettiväni miltä tuntuisi olla terve, siis ei en ole kuolemassa eikä muuta, kokoajan vaan nenä vuotaa kun tarhalapsella ja keuhkot on vähintäänki äänihuulten kohdalla änkeemässä ulos. No, onneksi en kuulosta elefantilta niistäessäni kuten hämäläisvahvistus.

Vietin täällä Aberdeeniissa viisi mukavaa ja aurinkoista (ainakin omassa päässäni) päivää rakkaan siskoni ja hämäläisen kanssa. Lopputulos, shoppailua, rahankulutusta, strongbow-tuoppeja ja valokuvia (hämäläinen ei varmaan vieläkään ymmärrä miksi.. mutta sain lisänimen japanialainen) Mutta oli ihanaa saada näyttää osa tätä skotlannin elämääni hämäläiselle ja siskolle. Mikä parasta törmättiin ihan sattumalta yhdeen hyvään ystäväänikin täällä Aberdeenissa, eli siskolla on näköhavainto myös elämästäni täällä. Noh vieraani saapuivat torstaina lounasaikoihin ja ihan itse löysivät tiensä b&b paikkaansa ihan pääkadun vierellä. Minä hikoilin tutoriaalien kimpussa vielä neljään josta kaupungille. Torstaina oltiin Aberdeeniissa vaan käytiin syömässä ja istuttiin tuoppien äärellä tovi ja toinen. Oli ihan mahtavaa.
Perjantaiaamuna romuttui minun jaloakin jalompi suunnitelma mennä luennoille... löysin itseni Primarkin edestä aamukympiltä. Tiedossa muutamien kauppojen ja muutamien vaatekappaleiden sovittelua, tarttuihan sieltä itsellenikin yhtä sun toista mukaan mikä oli perin juurin mukavaa. Perjantaina käytiin myös tutustumassa tähän minun kampukseeni, ja satuttiin just kings collegelle ku säkkipillinsoittaja soitteli morsiusparin ulos kirkosta. Sää oli mitä mainioin ennustuksesta huolimatta. Todettiin skottien istuvan kun kanat orrella pubeissa. Näin ensimmäisen Iso-Britannian lipun Skotlannissa (vaikka sinivalkoisella lipulla liputetaan joka päivä) olon aikana. Yliopistolta käveltiin takaisin kaupunkiin rannan kautta, oli tuulista, mutta niin kamalan kaunista. Ja luulen, että hämäläinen ja siskokin tykkäsivät.

Lauantaipäivänä(kin) vietettiin Aberdeenissa, shoppahoppaillen ja etsiskellen kaikkia kummallisia paikkoja. Toin hämäläisen ja siskon tutustumaan omaan pikkukoloseeni, joka yllätyksekseni olikin kuulema heistäkin mukava. Juteltiin ja nähtiin mun hyperaktiiviset kämppiksetkin matkalla ulos juhlimaan kuten lauantai-iltana yleensä tehdään. Me todettiin, että Aberdeenissa ei kannata tilata taksia, vaan otettiin bussi. (anteeksi taksinkuljettaja joka soitti meille joku tunti myöhemmin et vieläkö ootellaan) Sunnuntaina töpöttelimme aamulla aamiaisen kautta bussiasemalle ja hypättiin bussiin joka vei meidät Stonehavenin kalastajakylään noin 40 min bussimatkan päähän Aberdeenista. Maisemat oli niin mielettömät ja sää oli (tuulesta huolimatta) mahtava. Stonehaven on ihan meren rannalla, ja siitä pienestä kalastajakylästä pääsee kävelemään merenrantaa pitkin kulkevaa kävelytietä/polkua pitkin sellaisellle upealle Dunnottar nimiselle linnanraunioille. Kuva paikasta on tossa yläpalkissa, mitä tykkäätte? Kuvat puhuu enemmän kun tuhat sanaa, mulla ei ole yksinekrtaisesti sanoja sille paikalle ja miten kaunis se oli. Nyt lopetan tämän minun matkasepustuksen ja kerron teille Invernessin matkasta myöhemmin... nukuttaa.. olen tehnyt kouluhommia koko illan ja huomenna taas luennoilla (As always) paluu arkeen voi olla rankkaa mutta nyt pitää ottaa vähän kiinni. Tässä kuvia tilanteista niinkuin minä ne näin.




















sunnuntai 12. lokakuuta 2008

sunnuntaihöpinää








Ei tullut sitten mentyä sinne ceilidh-tanssiin, vaan päädyin kaveriporukalla take away-kiinalaisen ääreen katsomaan maailman brittiläisintä leffaa, Austin Powerssin jotain versiota (ei voi enää muistaa mitä) Ja mistä tietää, että on ollut täällä jo hetken, kun itseasiassa elokuva ja sen tökerö huumori huvitti minua (minut hyvin tuntevat ihmiset tietää, etten ikikuunapäivänä alkaisi katsomaan tuollaista leffaa Suomessa) Unohdin eilen ladata ne kuvat kun kirjoittelin blogia ennen nukkumaan menoa. Tänään kuvailin yliopistolla kun lahjakkaana kilttinä yliopistolla oli riuhtomassa laitoksen kirjaston ulko-ovea yhdeltätoista, tunti heräämisen jälkeen kunnes tajusin että kirjastohan avautuu vasta yhdeltä. Lähdin sitten kaupunkiin ostamaan kosmetiikkaa (ja arvatkaa onnistuiko minun "ostan meikkivoiteen ja ruokaa" suunnitelmani) Noh, ruokaa ostin ja vähän muutakin (argh...) mutta tuli tarpeeseen jos näin totta puhutaan, niinku ripsiväri on hyvä vaihtaa välistä jnejne. Sitten tulin kotiin enkä saanut luettua paljon kukkakaaliakaan ollakseni rehellinen. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan tuo public law:n tiiliskivikirja, ja se tosiasia että jenkkiproffan selityksestä on mulle hankala tehdä muistiinpanoja (ja niin on kuulema natiiveillekin, mutten oo ihan varma sanovatko ne sen vaan kohteliaisuudesta) no ei sillä, hänen aksentissa ei oo mitään vikaa, mutta... siis kun hän puhuu ja puhuu menee eteenpäin ku shinkasen luotijuna eikä loppua näy. Ja siihen tarvittaisiin läppäri. Mutta viideltä lähdin sitten tuonne kampukselle taas missä on kans opiskelija-asuntoloita. Tapasin Cn, Ln ja Bn siellä ja suunnitelmissa oli lähteä rannalle kävelee.. mutta päädyttiinki siihen että ku ei päästy tekee "hill rollingia" golfradalle (oli kiinni) jonka läpi oltas kävelty rannalle että mentiinki kiinalaiseen hakemaan ruokoo.. puhuttiin niin kovaa että ystävällinen pikkumummero anto meille prawn crackersseja ilmatteeks :D ilmeisesti "im sooo freaking hungry" puheemme tehosi. Sen jälkeen C:lle, jonka luona katsottiin Austin Powers-leffa... kaikessa friikkeydessään oikein viihdyttävä ja naurettiin ja puhuttiin ja naurettiin. nämä ihmiset on kyllä niiin huippua. L ja C on Englannista B skotlantilainen (joka ei syö haggista) Pidettiin valokuvaussessioita ja naurettiin koko ens viikon edestä. Tulin kotia kymmenen jälkeen ja luin huomisen rikoksen alueen läpi: onneks huomenna on vaan 3h koulua (yks rikoksen luento ja kaks tuntia ranskaa) Että ennätän lukea, ennen illan international societyn bileitä keskustassa :-) Nyt näitä kuvia sitten teille.

turkkilaisia, tanssia, nobelisteja ja sadetta

Hehee, vihdoin suostuu yle areena näyttämään mulle uutisia. Mä katselen aina sillon tällön puoli ysin uutiset verkosta. nyt katselen tota pätkää missä selitetään Ahtisaaren nobelinrauhan palkinnosta.. Täytyy sanoa, että vedenkestävästä sinisestä meinas melkein tulla punanen demari sekunnin ajaksi, kunnes muistin että Ahtisaari kuitenkin palkittiin diplomaattiuransa johdosta, eikä ehkä sen puoluekirjan takia. Täytyy kyllä sanoa, että oli taas yksi niistä hetkistä jolloin oikein sydämestä vihlaisi. olin niin kamalan ylpeä ollessani suomalainen ja siitä, että kerrankin yksi noinkin merkitsevä palkinto tuli Suomeen.Nobelin rauhanpalkinto,Nobel peace prize. Ja joo, jätetään Kosovosta keskustelu toiseen kertaan jookosta? Itse arvostan Ahtisaaren työtä diplomaattina ja rauhanrakentajana. Suurlähettiläänä, YKn edustajana Namibiassa, Suomen presidenttinä ja valtion virkamiehenä. Hän oli osaltaan mukana Namibian itsenäistymisessä, Kosovon kriisin ratkaisussa, Aceh:in rauhassa, Kosovon itsenäistymisessä.Kolmen vuosikymmenen työ oli jo aikakin palkita, ja korkeimmalla mahdollisella palkinnolla, jota diplomaatille voi antaa.

Täällä Aberdeeniissa on taas ollut hyvin vaihderikasta aikaa. Toinen kouluviikko jäi pakettiin luentoineen ja ensimmäinen tutoriaalikin oli. Tykkään luennoista, pitäisi vaan lukea enemmän, ,mutta toisaalta musta tuntuu että oikkarina tässä laitoksessa ei ehkä koskaan lue tarpeeksi, ainakin jos kysyy armaalta jenkki dr.Jenkinssiltä.
Perjantai-iltana kävin yksissä flat partyissa, tuolla Hillheadin Westendissä eli New Carnegie courtissa jossa ihmiset maksaa muistaakseni jonku £120 viikkovuokraa tj. Menin yhden espanjalaisen Iiriksen kanssa päädyin hengailemaan random-turkkilaisten kanssa, rekisteröimään yhden Dubailaisen facebookiin ja maistelemaan jotain ranskalaista perunalaatikkoa ja syömään nutellacreppejä. Laitan tähän liitteeksi pari kuvaa ko.illasta, turkkilaisia tanssimassa ja brasilialaisen kilttimiehen sekä turkkilaisen kikkarapään. Päädyin keskuskelemaan kazakstanilaisten maisteriopiskelijoiden kanssa Helsingistä (mä oon aika varma sen keskustelun perusteella ettei ne tiennyt missä Suomi on) Päädyin taas väläyttelemään blondijuttujani Dubaista (hävetti) ja kysymään onko insuliinipumppi mp3-soitin (ihan niinku en olis nähny niitä aikaisemmin) Mutta kaikenkaikkiaan perjantai-ilta oli hyvin onnistunut. Nyt lauantaina nukuin pitkään, oli mun vuoro siivota, joten yritin siistiä vähän (ihan niinku noita lattioita voi mikään enään pelastaa) luin, menin laitoksen kirjastoon yhden bulgaarin kanssa. Juoksin random-oikeustapauksien perässä kaksi tuntia. Puhuin kovaa "quiet area"lla, jossa ei siis saa puhua ollenkaan. Sain tehtyä tehtävän jonka dead line on 24pvä. Kävelin bulgaarin kanssa sinne ja tänne etsien kahvilaa (ei muuten löydy lauantaina Old Aberdeenista) käytiin Sparissa, sitten mentiin bulgaarin asunnolle juomaan teetä. Tämä bulgaari on Tsvetomira,eräs oikeustieteilijä jolla (oli) mahtava tukka. Jonka me sitten leikattiin. Facebooksista löytyy todisteita jos kiinnostaa. Tapasin Tsvetomiran poikaystävän, päätin ettei ihmisten kannattas edes yrittää kertoa mulle lempinimiään kun mokaan kuitenkin niitten kanssa. Siis Tsvetomiran poikaystävä (oikein decent guy from London) tottelee nimeä Alistair. Huomenna on sunnuntai, suunnitelmissa skotlantilaista ceilidh-tanssia ja sitten käyn keskustassa ruokakaupassa etsimässä jotain s-y-ö-t-ä-v-ä-ä. Ja ostamassa meikkejä. As if i had the money.

Mutta toivottovasti teillä on kaikki hyvin. Täällä ei ole vielä talvitakille käyttöä, onko siellä?