Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohdintaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohdintaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. tammikuuta 2009

Koti-ikävä

Illan viimeisinä tunteina kun päivän aikana on tullut tehtyä kaikkea muuta kuin ranskan kielioppia vaan se on sen sijaan mennyt yskimiseen(eiliset vatsalihakset kahduttaa nyt) niistämiseen, kurkunselvittämiseen,teenjuontiin ja pienoisessa pöhnässä kävelemiseen, mieleeni hiipi haikeus siitä miten flunssa Suomessa nyt on ainakin parempi (ja ketun viikset!) sairastaa. Ja sellainen yleinen haikeus, jota myös koti-ikäväksi voi kutsua. Joka hiipii aina mieleen, erityisesti tänään kun päivä meni sairastamiseen ja norskin kanssa mietittiin ihan uhalla että mitä missataan kun ollaan täällä. Ja ei, älkää sanoko mitä saatte sen tilalle, se ei ole sama asia. Mutta toisaalta, itsepä itsemme tähän soppaan sotkimme eikä toistaiseknsi voi valittaa, paitsi niinä hetkinä kun yskiminen sattuu ja hengittäminen sattuu (pitäisköhä mennä lääkäriin?) no anyways, olin jo peiton alla, mutta piti sitten tulla etsimään jotain piristystä haikeuden hetkeen. Ei löytynyt kavereita facebookista eikä mesestä eikä liioin skypesta vaan löytyi jo viime kesänä blogiini postaama roman schatzin teksti, joka jaksaa aina nauratta :)

Venajalla on Siperia. Yhdysvalloilla on Alaska. Euroopalla on Suomi.Uusien tulokkaiden silmissa Suomi vaikuttaa ihan normaalilta, kauniilta, kalliilta pikku maalta. No valo ja varit nyt ovat erilaisia, erityisesti kesaisin. Talvella valoa ei liiemmalti ole.Mutta jokin muukin on taalla toisin.

Kestaa hetken ennen kuin tajuaa, mika se on: ihmiset.He eivat katso silmiin. He eivat tervehdi tuntemattomia. He inhoavat tyhjanpaivaista jutustelua. He eivat koskaan keskeyta puhettasi - vaikuttaa silta, etteivat he kuuntele. Sanopa jotain mukavaa heidan vaatteistaan, ja he kertovat, kuinka halpoja ne ryysyt oikeasti olivat. Hymyile ohikulkijoille, ja he pitavat sinua uskonnollisena fanaatikkona, huumehorhona, homona, itamaisen mattojen kaupittelijana tai kaikkina edella mainituista.Etko usko? Kokeile itse: menepa tavarataloon ja vieta tovi hississa. Hymyile, katso ihmisia silmiin ja juttele niita naita. Naet, kuinka heidan pulssinsa kiihtyy ja otsalle kirpoaa hiki.Toisaalta he saattavat kutsua sinut kesamokilleen saunomaan. Se tarkoittaa, etta riisuudutaan alasti ja vedetaan kaveriporukassa ruhtinaalliset kannit. Suomalaisista on paha menna kertomaan vihaavatko vai rakastavatko he sinua.Salaisuus on yksinkertainen. Suomainen kohteliaisuuskasite on erilainen kuin muissa maissa yleensa.

Useimmissa muissa kulttuureissa kommunikointia pidetaan kohteliaana. Suomessa on kohteliasta jattaa ihmiset rauhaan.Miksi kiusata muita vitseilla maanantaiaamuna?Heilla on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa, ihan niin kuin itsellasi.Miksi kysya kaverilta miten lapset voivat? Kylla han kertoisi jos heilla joku hata olisi, onhan han kaverisi.Miksi istua tyhjassa ratikassa jonkun viereen juttelemaan, kuin kaikki voisivat matkustaa hiljaa ja rauhassa?Miksi soittaa yllattaen ovikelloa, kun voisit ihan hyvin paivaa paria aiemmin jo ilmoittaa tulostasi?Jos satut tulemaan sadan miljoonan asukkaan maasta, puhut todennakoisesti kymmenkertaisesti sen minka keskivertosuomalainen. Ota siis rauhallisesti tai kulutat hanet akkia loppuun.

Ehka myos seisot ihan liian lahella ihmisia. Anna sellaiset 70 senttia tilaa, niin he tuntevat olonsa turvalliseksi. Ja oletko muuten huomannut, etta useimmat suomalaiset osaavat puhua sisaanpain hengittaessaan?Suomalaisessa elamantavassa piilee viisautta: "Elama on epavarmaa, aloita siis jalkiruoasta."He elavat vihamielisessa ymparistossa vihollisten ymparoimana ristinaan kieli, jota muut elavat olennot tuskin koskaan oppivat... Tasta huolimatta he rakastavat maataan. Ja rakastavat sen vihaamista. Ole kuitenkin varovainen: Ala erehdy vastaamaan myontavasti kysymykseen "Eiko taalla olekin kamalaa?" Sinun oletetaan rakastuvan Suomeen.

-Suomesta rakkaudella (Roman Schatz)

:D:D:D
Mutta olen eläväesimerkki suomalaisesta, joka rakastaa nykyään kieltään ja puhuu aivan liikaa ja halailee ihmisiä aivan liikaa. Mutta rakastaa myös yksinkertaisia esineitä, luontoa ja vihreää vettä. Ei pelkää olla yksin. Ja joka loppujen lopuksi on tajunnut, että kolikolla on aina kaksi puolta. Myös Suomella ja niin myös Skotlannilla!

lauantai 24. tammikuuta 2009

Paluu arkeen! Pienen juhlan kautta!

Pahoittelen tälläistä kuukauden taukoa blogittelussa.. mutta Suomen kamaralla vietetyn joululoman jälkeen muutin kirjoijeni ja kampsuneni laitoksen kirjastoon ja viime perjantaina kello yksitoista oli neljä laitoksemme koetta takana.
Tenteistä ohi on neljä viidestä. Ensi torstaina viimeinen rutistus erään tietyn viharakkaus kielen tentissä ja sitten voidaan vaihtaa vapaalle ainakin kolmeksi päiväksi ennen uuden periodin alkamista 2.2.
JIPPII.

Loma Suomessa tuli ja meni. Se oli 25 päivää naurua, epäuskon tunteita, ruisleipää, supersalmiakkia, turkinpippureita, elokuvia ja raketteja, vähän vähemmän strongbow:ta kuin yleensä, saunaankin eksyin, halasin kaikkia (joka niitäkin, joita ei KUULEMMA olisi pitänyt) puhuin maahanmuuttajalle vahingossa englantia (sain vihanpuuskan siitä miten olen yksi niistä ennakkoluuloisista suomalaisista jotka ei koskaan usko ulkomaalaisten oppivan suomea ja vannon, se oli vahinko) Ihmettelin alennusmyyntejä, odotin ratikka 4:sta ja ihmettelin kylkeen tökkivää kanssamatkustajaa joka ilmaisia tahtonsa päästä ulos bussista niin. Mutta kyllä hymyilytti tulla takaisin kämppään, joka oli kuolettavan hiljainen… (norjalainen ja skotti eivät ole meluisimpia kämppiksiä, skotti kun ei koskaan ole kotona ja norjalainen kuuntelee jopa musiikkinsa korvalapuilla läppäristä) Viimeiset kaksi viikkoa tuli elettyä kirjastolla kirjojen kimpussa ja kuntosalilla aggressiota purkamassa (se muuten auttaa pieleenmenneen yksityisoikeuden tentin jälkeen!!) Aamulla kirjastoon alkuillasta kuntosalille kuntosalilta kotiin, nukkumaan ja seuraavana aamuna sama uudelleen.

Olen miettinyt mitä tekisin ensi kesälläni, tietenkin kiusaus olisi hyödyttää valtiontakaukseni ja viettää kesä kierrellen Suomea ja ehkä Eurooppaa.. mutta koska minä olen minä, kyllästyisin jopa väliin Helsinki-Iisalmi aika nopeasti ja kaipaisin joko a)työvuoroja b)seikkailuja. Mietin tuota koko kesän työskentelyn mielekkyyttä… rahan tulon lisäksi en oikeastaan keksinyt enää mitään hyvää syytä, kun on jo jonkun verran työkokemusta takana (ei paljoa, mutta niin paljon, että voi sanoa tehneensä jotakin) Mutta, toisaalta, onko muutaman tuhannen euron ansiot kuitenkaan niin ratkaisevia? Onko muutamalla tuhannella eurolla kuitenkaan väliä mitä opintolainaan tulee? Voi olla, että minulla on ihan vääristynyt suhde rahaan… mutta sanotaanko vaan nyt jokaiselle suomalaiselle opiskelijalle joka elää “niinpitkällekunpystyyilmanlainaavaikkasittenpastalla” periaatteella, että paikalliset kaverini nauraisivat olematonta partaansa jos kertoisin heille opintolainan ehdoista ja siitä miten mielummin tehdään työtä opintolainan välttämiseksi. Tietenkään asia ei minulle kuulu, tuli vain mieleen tuota kesäsuunnitelmia pohtiessa.
Entäs se jokaisen pikkutytön unelma, pelastaa maailma? Entäs se riskinotto joka tekee elämästä jännittävää? Mistä tietää että tekee oikein? Ei varmaan tiedäkään? Ja tiedänhän minä ettei tiedä, muiden tarvitsee vaan kertoa se sinulle.
Ja eikös se vanha sanonta mene, että niitä asioita ei kadu jotka tuli tehtyä. Minä en ainakaan haluaisi mennä suoraan A:sta B:hen elämässäni. Ja senhän takia tänne(kin) tultiin. Blah, mutta elämän suuria kysymyksiä mennäkö vai eikö mennä!