Paluu arkeen! Pienen juhlan kautta!

Pahoittelen tälläistä kuukauden taukoa blogittelussa.. mutta Suomen kamaralla vietetyn joululoman jälkeen muutin kirjoijeni ja kampsuneni laitoksen kirjastoon ja viime perjantaina kello yksitoista oli neljä laitoksemme koetta takana.
Tenteistä ohi on neljä viidestä. Ensi torstaina viimeinen rutistus erään tietyn viharakkaus kielen tentissä ja sitten voidaan vaihtaa vapaalle ainakin kolmeksi päiväksi ennen uuden periodin alkamista 2.2.
JIPPII.

Loma Suomessa tuli ja meni. Se oli 25 päivää naurua, epäuskon tunteita, ruisleipää, supersalmiakkia, turkinpippureita, elokuvia ja raketteja, vähän vähemmän strongbow:ta kuin yleensä, saunaankin eksyin, halasin kaikkia (joka niitäkin, joita ei KUULEMMA olisi pitänyt) puhuin maahanmuuttajalle vahingossa englantia (sain vihanpuuskan siitä miten olen yksi niistä ennakkoluuloisista suomalaisista jotka ei koskaan usko ulkomaalaisten oppivan suomea ja vannon, se oli vahinko) Ihmettelin alennusmyyntejä, odotin ratikka 4:sta ja ihmettelin kylkeen tökkivää kanssamatkustajaa joka ilmaisia tahtonsa päästä ulos bussista niin. Mutta kyllä hymyilytti tulla takaisin kämppään, joka oli kuolettavan hiljainen… (norjalainen ja skotti eivät ole meluisimpia kämppiksiä, skotti kun ei koskaan ole kotona ja norjalainen kuuntelee jopa musiikkinsa korvalapuilla läppäristä) Viimeiset kaksi viikkoa tuli elettyä kirjastolla kirjojen kimpussa ja kuntosalilla aggressiota purkamassa (se muuten auttaa pieleenmenneen yksityisoikeuden tentin jälkeen!!) Aamulla kirjastoon alkuillasta kuntosalille kuntosalilta kotiin, nukkumaan ja seuraavana aamuna sama uudelleen.

Olen miettinyt mitä tekisin ensi kesälläni, tietenkin kiusaus olisi hyödyttää valtiontakaukseni ja viettää kesä kierrellen Suomea ja ehkä Eurooppaa.. mutta koska minä olen minä, kyllästyisin jopa väliin Helsinki-Iisalmi aika nopeasti ja kaipaisin joko a)työvuoroja b)seikkailuja. Mietin tuota koko kesän työskentelyn mielekkyyttä… rahan tulon lisäksi en oikeastaan keksinyt enää mitään hyvää syytä, kun on jo jonkun verran työkokemusta takana (ei paljoa, mutta niin paljon, että voi sanoa tehneensä jotakin) Mutta, toisaalta, onko muutaman tuhannen euron ansiot kuitenkaan niin ratkaisevia? Onko muutamalla tuhannella eurolla kuitenkaan väliä mitä opintolainaan tulee? Voi olla, että minulla on ihan vääristynyt suhde rahaan… mutta sanotaanko vaan nyt jokaiselle suomalaiselle opiskelijalle joka elää “niinpitkällekunpystyyilmanlainaavaikkasittenpastalla” periaatteella, että paikalliset kaverini nauraisivat olematonta partaansa jos kertoisin heille opintolainan ehdoista ja siitä miten mielummin tehdään työtä opintolainan välttämiseksi. Tietenkään asia ei minulle kuulu, tuli vain mieleen tuota kesäsuunnitelmia pohtiessa.
Entäs se jokaisen pikkutytön unelma, pelastaa maailma? Entäs se riskinotto joka tekee elämästä jännittävää? Mistä tietää että tekee oikein? Ei varmaan tiedäkään? Ja tiedänhän minä ettei tiedä, muiden tarvitsee vaan kertoa se sinulle.
Ja eikös se vanha sanonta mene, että niitä asioita ei kadu jotka tuli tehtyä. Minä en ainakaan haluaisi mennä suoraan A:sta B:hen elämässäni. Ja senhän takia tänne(kin) tultiin. Blah, mutta elämän suuria kysymyksiä mennäkö vai eikö mennä!