Long time no see

Olen ihan unohtanut tämän blogin olemassa olon. Anteeksi. Puolta vuotta en aio edes yrittää tiivistää kappaleisiin muutamaan. Toinen vuosi alkoi ja lukukaudesta on enää jäljellä tentit. Elämä Skotlannin peräkylillä vesisateessa ja tuulessa sujuu hyvin.

Olen aina ajatellut, että parasta ulkomailla olemisessa on kuitenkin se monikulttuurisuus. Vaikka lähin ystäväpiirini koostuu Britannian lahjoista maailmalle päädyin asumaan taloon, jossa katon alla asuu kirjaimellisesti koko maailma. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut tilaisuuden rakentaa kokonaisen elämän toisessa maassa, ja olen päättäväisesti rakentamassa sitä vielä. Tulevaisuudesta en voi varmaksi sanoa, mutta kuka voi. Haluan kuitenkin, että tiedän, ehkä sitten joskus Skotlannista poislähtiessä että nautin elämästä täysin rinnoin (tällähetkellä hyvin rahisevin nuhakuumekeuhkojen kera) Taloutemme koostuu 7 henkilöstä sekä kymmenestä passista. Ihmisistä, joiden elämää on värittänyt koko ajan monikulttuurisuus, kahden kulttuurin vanhemmat ja se tosiasia, miten elämä ja maailma on loppujenlopulta kauhean pieni. Olen saanut tuntea pariskunnan jonka elämä heitti kaukaisen Afrikan rannikon saaren kautta takaisin eurooppaan ja kahden muun mautta Pohjanmeren rannalle Skotlantiin. Kumpikin osa puoli omaa kaksi passia kumpainen. Olen saanut nauraa vedet silmissä englantilaiselle huumorille ja saksalais/iranilaiselle sympatialle. Ranskalainen syö edelleen kummallisia levitteitään ja paistelee pannukakkuja. Puolalainen hyötykäyttää nutellapurkkimme ja maalaa ne laseiksi käyttöönne. Elämän arvaamattomuus on sen hienoin asia. On ollut suuri kunnia saada elää elämääni tavalla, josta pienenä haaveilin.

Opiskelu menevät omalla painollaan, tammikuun tenttejä odotellessa. Opiskelut ovat koskettaneet commercial law, property law, eu law, jurisprudence (oikeusfilosofia) ja french. Joten kiirettä on piisannut. Ensi lukukaudella kurssit on Family law, Eu substantial law, Commercial organisations, Succession eli mielenkiintoinen termi tulossa :) Huolestuttaa vaan että tämä yliopistoaika näyttää lentävän, en halua sen vielä loppuvan :D

Muuten vapaa-aika koostuu lähinnä kaverilaumasta, nauramisetsa ja sosialisoimisesta, siitä, että ei tarvitse kävellä enää kotiin yksin vesisateessa sekä lauantaiiltapäivistä pubissa kavereiden kanssa. Ollaan istuttu joululounaalla perinteisesti turkey+stuffing & christmas pudding. Joulun alusaika on kiitänyt ohi huimaa vauhtia, en voi uskoa että joulu on viikon päästä. Tulen viettämään joulun siskon, hänen avomiehensä ja äidin kanssa, toivottavasti saan syödä kaikkea mahan täydeltä ja aika Suomessa on antoisaa ja saan palata Skotlantiin pian omien ystävien ja opiskelujen pariin.

Kesähajatelmia koivun ja tähden alta

Tapahtuipa tässä eräänä päivänä matkaillessani ja vieraillessani Porvoon vanhassa kaupungissa,

niinkuin raskaana olevat naiset kuulema bongailevat raskaana olevia naisia kadulla, vakavasti

sairaat näkevät vakavasti sairaita katukuvassa, minä bongailen kilttimiehiä. Valitettavasti kuvamateriaali

puuttuu tästä. Ilahduin kauheasti kun näin kauniin morsiusparin, vaalean suomineidon ja skottimiehen kiltissään

kompastelemassa Porvoon vanhankaupungin mukulakiviä. Repesin nauramaan päästyäni tuomiokirkolle

ja näin toisen kilttimiehen pakoilevan turisteja patsaan takana harjoitellessaan säkkipillinsä kanssa.

Tunsin vilunväristyksiä kun tuomikirkon (kirjoitan muuten kokoajan katedraali..) sisällä tämä laulu pamahti

soimaan korkealta ja kovaa urkuen säestäessä.

Jopa kirkossa sinkoileva japanilainen turistiryhmä pysähtyi kuuntelemaan.

Noh, unohdan aina välistä, että Suomessakin voi tapahtua kaikkea jännittävää ja odottamatonta.

Kirkon ulkopuolella sulhanen rupatteli toisten kilttimiesten kanssa murtaen englantia oikein korkealta

ja kovaa... ja ei... se aksentti ei oikeasti ole niin jännittävä :D aika kauhee oikeastaan... riippuu tietysti alueesta.

erityisesti suosittelen Glasgown alueen aksenttia kaikille ;) Mutta oli kaunista ja liikuttavaakin. Yritin sitten ottaa videonauhaa

toisella kameralla, mitä en ole vielä saanut purettua... tosin näyttää että taisin näpätä vain liikkuvaa kuvaa...

mutta laitan sen tänne jos videoklipissä on todella äänet. Mutta upea miljöö ja näytti hääavustajien (?)

määrästä ja kilttimiesten määrästä päätellen, että isot häät olivat kyseessä. Oma vanha isänikin innostui

miettimään lapsiensa tulevia häitä... naureskelin että ei kannata minun varaan laskea... silloin saattaa

joutua odottamaan hetken! vaikka kuinka hauskaa olikin ensimmäisissä hämäläisissä häissäkin.

Sitten isona, jos asetun takaisin Suomeen pidemmäksi aikaa, menen kyllä lavatanssikurssille..

ei oikein tuo humppa ja jenkka akseli onnistunut häissä... oma siskokin luovutta ja se on aika paljon se!´

Mutta hauskaa oli ja juhlittiin hääparia aamuun asti. Hyviä muistoja Skotlantiin, miten sitä oikein

juhlitaankaan häitä suomalaisittain ;'D tuota me naurettiin yhden Ruotsista tulleen vieraan kanssa. Onneksi

vain puukot puuttuivat ;-D

Mutta niin se kesä lentää... on jo heinäkuun puoliväli ja ei käy kieltäminen, pikkuhiljaa sukat alkavat

pyöriä jalassa ajatellen tulevaa syksyä kavereiden, oikeusfilosofian ja sateenvarjojen keskellä. vaikka

ei olla vielä edes voiton puolella! Mutta aika on mennyt mukavasti ranskan kielisen kirjallisuuden ja kieliopin parissa,

olemalla aasiakas suomalaisille asiakaspalvelijoille, hengittäessä raikasta ilmaa, ja miettien mitä sitä seuraavaksi

tekisi. Niin ja olen mökkeillyt, uinut järvessä ja saunonut tässä kuluneen kuukauden aikana minulle epätavallisen

paljon, josta äiteenkin pitäisi olla ylpeä. Se on sitä suomalaisuutta minulle.

The more I learn, the more I realize I don’t know. The more I realize I don’t know, the more I want to learn

Koivun ja tähden alla osa 1

Näinä aamuyön tunteina kun ulkona lauleskelee linnut ja herätys on tuossa 3,5h päästä on siis aika tulla tänne blogiin kirjoittamaan jotakin, tyhjiä sanoja ilman päätä eikä häntää.

Niin se aika rientää (ja ihmiset vanhenee) ja viimeisten tenttien jälkeen pienimuotoisen juhlinnan ja pakkaushässäkän jälkeen päädyttiin sangriakannujen, tapaksien ja junamatkan kautta Lontooseen tanssimaan sateessa, syömään takeaway-sushia ja muistelemaan menneitä Japanin kaverin kanssa sitten jollain ilveellä löysin itseni Helsingin koneesta ja myöhemmin istumasta Espan nurtsilta, sambailijoiden keskeltä, tanssimasta sateesta, biljardipöydän äärestä, Kallion kaduilta ja metroasemilta. Söin (pahaa) sushia, rähjäsin killarimummolle käytöstavoista, pahoitin hiljaa mieleni jostain "hyvin suomalaisesta" käytöksestä, puhuin englantia kaupan kassalle, herkuttelin jälkiuunileivällä ja ymmärsin, niinkuin näinä yön hetkinä jolloin ulkona sarastaa jo uusi päivä, että Suomessa ollaan. Eikä muuta voida. Näitä yöttömiä öitä ja lintuja, ranskalaista musiikkia ja hajanaisia ajatelmia. Olisi vain joku jonka kanssa valvoa, eikä yksin. Mutta ei, yksinkertainen elämä olisi tylsä elämä.

Ja sitten tänä viikonloppuna tämä suomalaisen suven kohokohta, juhannus sitten taas koetaan oikein mökillä pohojanmaan (tai hämmeen) kautta. Siitä sitten myöhemmin, ehkä.

Suomenlinnassa on yksin mielenkiintoinen puoli. Kaikki sinne menevät piknikille ja muuta, eikä siitä voi olla pitämättä kuumana kesäpäivänä. Mutta mitä me suomalaiset tiedämme, tiedämme että se hävisi, luovutti taistelematta. Mutta kukaan ei oikein tiedä tarinaa tämän linnoituksen takana. Vaikka se on miljoonia kertoja kerrottu.

Minä en tiennyt että joutsenen poikaset (?) ovat harmaita.

Kesäloma häämöttää...

Olen miettiny tässä viime viikkoina kovasti sitä, mihin ihmeeseen tämä aika tästä menee. Ensimmäistä yliopistovuotta on jäljellä viimeinen puristus, viikon verran ja viikon päästä tähän aikaan kämppämme on jo hajonnut. Itse lähden Aberdeenista viikonlopun jälkeen kohti Lontoota ja sen katuja. Tai lähden jos pystyn ja minut päästetään lähtemään.

Tentit ovat alkaneet ja ovat jo suurimmaksi osaksi ohi, viimeinen puristus ensi torstaina ja sitten edessä on valtavat ja laakeanaakeat kesälaitumet. Mietittiin tässä norjalaisen kanssa yksi päivä, miten lapsena kesäkuun viimeinen viikko oli jännittävä. Kerrattiin suvivirren sanoja ja jännättiin todistusta. Nyt, tilalla on tentteihin luku ja elämää suuremmat kysymykset miksi ulkona paistaa aurinko ja miksi pitää lukea. Mutta elämä on. Ranskalainen bailaa minkä kerkeää ja skotti juoksee treffeillä poikaystävänsä kanssa ennen kun hän karkaa Etelä-Afrikkaan "pelastamaan lapsia kristinuskolle" niinkuin hän itse sanoo. Norjalainen haahuilee ja miettii ihan samalailla.

Olen päätynyt siihen lopputulokseen. Että kaikki ne syyt, millä perustelin lähtemistäni, olivat oikeita syitä. Vuosi on ohi yliopistoelämääni. Tässä vuodessa ollaan opittu ymmärtämään kulttuureja, ollaan syöty nutellaa suoraan purkista ja naurettu keittiössä yömyöhään. Ollaan syöty ranskalaisia viinietikalla ja suolalla. Ollaan opittu ja kinasteltu. Ollaan huudettu kurkkusuorana ja lepytelty jäätelöllä. Puhuttu miehistä. Naureskeltu miehille.  Leffahetket ja Ben&Jerrys suoraan purkista. Minuuttijuoksut bussille. Vuosi on ollut helpompi kuin oletin. Ollaan kahlattu Pohjanmeressä ja . Ollaan istuttu junassa halki maan, bailattu Lontoon yössä. Kannettu korkokenkiä kävellessä kotiin. Ollaan eletty ja oltu. Ollaan opittu kiroilemaan norjaksi ja kiinaksi. Ollaan juhlittu kiitospäivää ja hoilattu Norjan kansallislaulua ja tanssittu "Flower of Scotland" -(Skotlannin epävirallinen kansallislaulu) niin ceilidh-tanssiaisissa kun yökerhossa. Ja heitetty suklaakakku (ei kerran vaan kahdesti!) lattialle, sammutettu tulipalo keittiössä.

Vaikka yhteisasumisessa on puolensa ja heikkoutensa. Vaikka ollaan ihmetelty bussikuskeja tässä kaupungissa, vaikka ollaan hortoiltu kaupungin hämärämmällä puolella keskellä yötä kun eksyttiin, vaikka ollaan kiroiltu vedensekoittajien puutetta ja ikuista tuulta ja sadetta sekä luentosalin kylmyyttä.  Tämä vuosi toi kuitenkin meidät yhteen. Kuusi eri ihmistä, viisi kansaisuutta ja taustaa. Ja yhtäkään päivää en vaihtaisi pois. Hienointa tässä asumisessa oli taustojen erilaisuus. Miten sekalainen soppa siitä syntyy, mutta kuitenkin kukkiihan ne perunatkin. Näistä ihmisistä tuli perheeni kun oma perheeni oli kaukana mutta kuitenkin niin lähellä. 

Ollaan saatu tytöille läksiäislahjat kun jenkki ja ranskis lähtevät Aberdeenista. Me tullaan skotin ja norskin kanssa takaisin Aberdeeniin syyskussa. Mutta en varmaan saa kirjoitettua yhtään entyrä enää tältä saarelta ennen lähtöä, tai ainakaan ennen Lontoota. Sen verran täynnä on kalenteri. Mutta maisemissa ollaan taas välistä kohtapuoleen. Saa ottaa yhteyttä jos tahtoo tavata. Jos ei, niin no hard feelings. 

PS. jos joku Britteihin tulija miettii yliopiston asuntolojen palohälyytyksiä, keskellä kirkasta iltapäivää viime tiistaina meillä pärähti palohälyytin päälle, ENSIMMÄISTÄ kertaa koko vuonna. Piti hetken miettiä, mitä pitää tehdä!

A month to go!

Niin se toukokuu tuli ja tupsahti etta rysahti. Kohta matka jatkuu kirjastolle lukemaan ja seitsemän maissa elokuviin yhden ranskalaisen kanssa. Kuukausi alkoi netittömänä ja vihdoin eilen illalla kiitos veljen rakkaan tietotekniikka-avun "klikkaasekäyttöön" facebookin iloiset profiilikuvat ilmestyivät silmieni eteen ja sivistin itseäni sitä Kanada v Suomi jääkiekkopeliä katsoen (tiedän säälittävää, mutta asukaa itse tällä saarella missä potkitaan ja heitetään palloa) aamu kahteen. No aamulla se tietysti kostautu, mutta tässä ollaan lounasta syömässä melkein matkalla kirjastoon ;)

Viikonloppu meni kavereiden kanssa keilaillessa ja minigoflailemassa (so much of contract law), vuosittaisessa yliopistojen katuparaatissa sekä vierailulla yhdessä linnassa. Sekä kämppiksen no-one-loves-me -kohtausta kuunnellessa (käytiin ostaa kaks purkkia Ben&Jerrysiä ja katottiin Notebook <3)>

Laitan tähän pari kuvaa viime viikonlopulta kun Suomessa toivuttiin vaputa. Nordic societylla oli vappubileet, mutta enhan mä sinne sitten päätynyt (yllätys sanoi saksalainen kaverini) 

Kuukauden päästä eka yliopistovuosi on ohi! Ihan uskomatonta! Tosin tenttistressi nousee kohtapuoleen... tai siis nyt... mutta sitä tää aina on. Ulkona päivät vaan kaunistuu nii voitte vaan kuvitella miten paljon huvittaa istua sisällä.

Mutta viime viikonloppu; kirjoitan myöhemmin lisää. Nyt kirjastolle. Adios! 

Yliopiston rugby joukkue.. astetta hämmentyneitä.
Katuparaatin student shown "float" (suomi vähä homees)

Yksi paiva perjantaihin.

Kevaisen Aberdeenin on valloittanut los pig influenza... tormasin yhteen tyttoon kotimaasta joka kiljui lahtevansa ekassa koneessa kotiin jos pig flu tanne asti paattaa tulla... samasssa lauseessa moitittiin terveydenhuoltojarjestelma lyttyyn (toimii mulla paremmin kuin toimi koskaan Suomessa nimimerkilla referointi specialistille ajasta ilmotettu tanaan ens keskiviikolle!) Ja mina en koskaan lakkaa miettimasta eiko nuo tietyntyyppiset ulkomaalaiset ulkomailla tajua, etta tottakai se on helpompaa hoitaa asiat kotimaassa... jonne on syntynyt... oppinut kielta ja oppinut navigoimaan systeemissa!!!!! mutta jos minun olisi pakko valita olevani ulkomaalainen jossain (niinkuin nyt olen) en varmaankaan ekana menisi Suomeen :D ja olen ihan iloinen etta Suomessa voi olla olematta ulkomaalainen.



Noh sahkopostissa tuli ilmoitus yliopiston seuraavan tilannetta ja linkit "influenssa"sivuille yliopiston palvelimella, toimintasuunnitelmaan pandemiatapauksessa ja kirjoitus etta "syyta paniikkiin ei ole" Minua taas lahinna naurattaa. Tai onhan taa vakava asia, ensi viikolla tulee kai terveysviranomaisten postia ko.aiheesta ja Skotlannin parlamentin jasen yrittaa saada Tamiflu:ta kasikauppatavaraksi... Mutta silti. Talla hetkella tassa koilis-Skotlannin sairaanhoitopiirin alueella tutkitaan 14 tapausta, tai ainakin niin on lehdissa sanottu. Kuitenkin tabloidien revitellessa on tullut kaksi positiivista tapausta mista aikaisemmin kirjoitinkin. Mutta toisaalta, onhan se hyva etta ollaan varauduttu, kun jotain tapahtuu. Tosiasia kuitenkin on, etta meita tuolla asuntolakampuksellakin asustaa sen 1800 opiskelijaa suht.tiiviisti, ja ajoittain esimerkiksi aivokalvontulehdus ja muut tartuntataudit on ollut ongelmana. Ei tosin tana vuonna, ja norski ilmaisi mielipiteensa etta "this could be our problem!" Mina vaan, etta kuollaanhan taalta kuitenkin. En vaan oikeasti osaa ottaa vakavasti ennenkun tyyliin tulee jotain tanne meidan yliopistoelamakuplan sisaan.





Puhuttiin asiasta skottikaverini kanssa. Tasta yhteiskuntien eroavaisuuksista ja siita minkalaisia vaikeuksia taalla voi kohdata ulkomaalaisena. Nauroin vaan hanelle, etta kuka haluaa asua maassa jonka kielen osaa edesta ja takaa! En mina ainakaan :D This is a lot more fun. Niin onkin, minulle. Kavin siis apteekissa ja paadyin ostamaan ihan kauhean havettavaan asiaan laaketta... tai no ei nyt niin kauheaan mutta niin kauheaan etta A sai paivan naurut minun englanninkielen"taidostani" Ymmarsin taas kolme sanaa ihan toisin ku ne olis pitanu... Hehehehhe... naita kertoja mista kirjoitan pari lausetta paivakirjaan etta nauretaan sitten kolmen vuoden paasta. Mutta on taa hauskaa. Enka ma nyt pida itseani ihan englanninkielentaidottamana, mutta en mina sita edesta takaa ja pohojosesta puhu, mutta kukapa meista puhuu.
+
Olen taas innostunut tasta blogin kirjoittamisesta, kuten huomaatte. Lahinna johtuu siita etta valttelen tenttikirjallisuutta, ei pitaisi. Mutta valttelen silti... aloitin tenttikertaamisen viime sunnuntaina. Eilinen meni sairaaana, mutta tamankin aamupaivan juoksentelin ihan siella missa ei pitanyt. Tallaista tama elama aina valista on. Blogi on kuitenkin hyvaa ajanvietetta, ja saa kirjoittaa jotain suurella Aidinkiellellani. kuka niista sopimusoikeuden tenttikirjoista kuitenkaan valittaa...



Mutta tenttikirjojen jalkeen elaman suurimpia ongelmia... kuinka kauan talsia noita etelaisen naapurimme maita ja mantereita tenttien jalkeen... millon lahtea... milloin tulla Suomeen...

Huonon päivän hyvä ilta

Kun päivä menee pilalle niin kannattaa varmaan puhua muusta. Eikö. Päivän pilalle menemiseen johtaneita seikkoja ja olotiloja en lähde erittelemään koska ei kannata. Ja ette te oikeasti halua tietää, uskokaa tai älkää.

Mutta en oikein osaa päättää, että pitäisikö minun hankkia suomalaisia kavereita vai ei. Toisaalta, enhän mitä deittaile tai hengaile passin kanssa :D Mutta tänään pyykkituvassa (ette arvaakaan mitä hauskuuksia siellä voi tapahtua!) tapasin neljä, siis korostan 4 suomi-tyttöä. Eihän siinä, mukavia tyttöjä. Tajusin vaan taas yhden edun siitä, että sanon vaan kun kysytään "mistä sä oot?" et "asun vantaalla" (niinkuin asunkin, enkä ainoastaan väestörekisterikeskuksen mielestä, vaikka oikeasti olenkin täällä) Vantaa ei herätä suuria tunteita. Ei ole niinkuin Helsinki, monen ulkopaikkakuntalaisen "Suomi" tai helvetti (edelleen sanon että kyllä minäkin inhoaisin Helsinkiä jos olisin 19 vuotiaaksi käydyt vain Forumissa, Stockkalla ja Suomenlinnassa ja joutunut opiskelijasoluun Villiin Itään Kontulan peränurkille, ottaisin ensimmäisen junan takaisin sinne missä pippuri (ja kunnon karjalanpiirakat) kasvaa, ja vannoisin etten koskaan tulisi takaisin) Mutta Helsinki on paljon muutakin. Ja Vantaa. Mutta eräs toinen kotikaupunki. 

Keskutelu meni näin

"VOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOI miten mukavaa tavata kanssaihmisiääää!!"

"...."

"IIIHAAANAAAA! KAIPAATKO SINNE?"

"...."

"Miiiissäää sä aaaasuuut"

"no siellä vantaalla"

"no eiku siellä kaupungissa?"

"en mä asu siellä"

"no missä asuit?"

"pitkä tarina"

"voooooooiiiii! siis tiedäksä sen A:n joka puhuu stadinslangii... mä en niinku tajuu sitä"

"...."

Minä mietin kumpi oli pahempaa, keskutelu vai se kerta ku St.Micheliä (Mikkeli ruotsiksi) luultiin autonrenkaaksi Mikkelin rautatieasemalla yhden tytön toimesta. En tiennyt pitikö itkeä vai nauraa joten pelastin itseni tilanteesta äärimmäisen huonolla ja epäsosiaalisella tavalla (josta en nyt tässä kerro oman maineeni pelastamiseksi!) Eihän siinä, mukavahan sitä on ku ihmisten kanssa löytyy yhteistä. Ihan oikeasti. Mutta rajansa on kaikella, myös sillä "yhteisöllisyydellä" Lähinnä nauratti tuo tyttö.

(välihuomautus ettei ystäväpiiriini täällä kuuluu ainuttakaan suomalaista ja norski ainoana skandina)

Ja norjalainen kämppikseni on lähimpänä mutta kuitenkin todella kaukana omasta ajatusmaailmastani ja kulttuuriperinnöstäni (uskokaa tai älkää, ollaan kumpikin naurettu tätä) Mutta I love my flatmates to bits! Mutta hänen kanssa pystyn hyppimään riemusta seesaminäkkäreiden löydyttyä (Jenkki kutsuu niitä biscuiteiks! :D) 

Kulttuurierojen lisäksi olen kehittänyt aivokapasiteettiäni ranskalla. Kinastellut ranskiksen kanssa terveydenhuoltojärjestelmien eroista ja puolustanut Suomea (aina tukkanuottasilla sen kanssa, mutta kun se AINA ymmärtää mut väärin :D) Kironnut tvkaista.fi:n (joka ei siis suostunut toiminaan tilauksestani huolimatta) ja kiittänyt kaikkia maailman henkijuttuja Radio Savosta, joka toimitti minulle tänne saarelle Suomen pelin suorana selostuksen! LEEEIIIJOOOONAAAT!