Mutta en oikein osaa päättää, että pitäisikö minun hankkia suomalaisia kavereita vai ei. Toisaalta, enhän mitä deittaile tai hengaile passin kanssa :D Mutta tänään pyykkituvassa (ette arvaakaan mitä hauskuuksia siellä voi tapahtua!) tapasin neljä, siis korostan 4 suomi-tyttöä. Eihän siinä, mukavia tyttöjä. Tajusin vaan taas yhden edun siitä, että sanon vaan kun kysytään "mistä sä oot?" et "asun vantaalla" (niinkuin asunkin, enkä ainoastaan väestörekisterikeskuksen mielestä, vaikka oikeasti olenkin täällä) Vantaa ei herätä suuria tunteita. Ei ole niinkuin Helsinki, monen ulkopaikkakuntalaisen "Suomi" tai helvetti (edelleen sanon että kyllä minäkin inhoaisin Helsinkiä jos olisin 19 vuotiaaksi käydyt vain Forumissa, Stockkalla ja Suomenlinnassa ja joutunut opiskelijasoluun Villiin Itään Kontulan peränurkille, ottaisin ensimmäisen junan takaisin sinne missä pippuri (ja kunnon karjalanpiirakat) kasvaa, ja vannoisin etten koskaan tulisi takaisin) Mutta Helsinki on paljon muutakin. Ja Vantaa. Mutta eräs toinen kotikaupunki.
Keskutelu meni näin
"VOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOI miten mukavaa tavata kanssaihmisiääää!!"
"...."
"IIIHAAANAAAA! KAIPAATKO SINNE?"
"...."
"Miiiissäää sä aaaasuuut"
"no siellä vantaalla"
"no eiku siellä kaupungissa?"
"en mä asu siellä"
"no missä asuit?"
"pitkä tarina"
"voooooooiiiii! siis tiedäksä sen A:n joka puhuu stadinslangii... mä en niinku tajuu sitä"
"...."
Minä mietin kumpi oli pahempaa, keskutelu vai se kerta ku St.Micheliä (Mikkeli ruotsiksi) luultiin autonrenkaaksi Mikkelin rautatieasemalla yhden tytön toimesta. En tiennyt pitikö itkeä vai nauraa joten pelastin itseni tilanteesta äärimmäisen huonolla ja epäsosiaalisella tavalla (josta en nyt tässä kerro oman maineeni pelastamiseksi!) Eihän siinä, mukavahan sitä on ku ihmisten kanssa löytyy yhteistä. Ihan oikeasti. Mutta rajansa on kaikella, myös sillä "yhteisöllisyydellä" Lähinnä nauratti tuo tyttö.
(välihuomautus ettei ystäväpiiriini täällä kuuluu ainuttakaan suomalaista ja norski ainoana skandina)
Ja norjalainen kämppikseni on lähimpänä mutta kuitenkin todella kaukana omasta ajatusmaailmastani ja kulttuuriperinnöstäni (uskokaa tai älkää, ollaan kumpikin naurettu tätä) Mutta I love my flatmates to bits! Mutta hänen kanssa pystyn hyppimään riemusta seesaminäkkäreiden löydyttyä (Jenkki kutsuu niitä biscuiteiks! :D)
Kulttuurierojen lisäksi olen kehittänyt aivokapasiteettiäni ranskalla. Kinastellut ranskiksen kanssa terveydenhuoltojärjestelmien eroista ja puolustanut Suomea (aina tukkanuottasilla sen kanssa, mutta kun se AINA ymmärtää mut väärin :D) Kironnut tvkaista.fi:n (joka ei siis suostunut toiminaan tilauksestani huolimatta) ja kiittänyt kaikkia maailman henkijuttuja Radio Savosta, joka toimitti minulle tänne saarelle Suomen pelin suorana selostuksen! LEEEIIIJOOOONAAAT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti