Näytetään tekstit, joissa on tunniste skotlanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste skotlanti. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. joulukuuta 2009

Long time no see

Olen ihan unohtanut tämän blogin olemassa olon. Anteeksi. Puolta vuotta en aio edes yrittää tiivistää kappaleisiin muutamaan. Toinen vuosi alkoi ja lukukaudesta on enää jäljellä tentit. Elämä Skotlannin peräkylillä vesisateessa ja tuulessa sujuu hyvin.

Olen aina ajatellut, että parasta ulkomailla olemisessa on kuitenkin se monikulttuurisuus. Vaikka lähin ystäväpiirini koostuu Britannian lahjoista maailmalle päädyin asumaan taloon, jossa katon alla asuu kirjaimellisesti koko maailma. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut tilaisuuden rakentaa kokonaisen elämän toisessa maassa, ja olen päättäväisesti rakentamassa sitä vielä. Tulevaisuudesta en voi varmaksi sanoa, mutta kuka voi. Haluan kuitenkin, että tiedän, ehkä sitten joskus Skotlannista poislähtiessä että nautin elämästä täysin rinnoin (tällähetkellä hyvin rahisevin nuhakuumekeuhkojen kera) Taloutemme koostuu 7 henkilöstä sekä kymmenestä passista. Ihmisistä, joiden elämää on värittänyt koko ajan monikulttuurisuus, kahden kulttuurin vanhemmat ja se tosiasia, miten elämä ja maailma on loppujenlopulta kauhean pieni. Olen saanut tuntea pariskunnan jonka elämä heitti kaukaisen Afrikan rannikon saaren kautta takaisin eurooppaan ja kahden muun mautta Pohjanmeren rannalle Skotlantiin. Kumpikin osa puoli omaa kaksi passia kumpainen. Olen saanut nauraa vedet silmissä englantilaiselle huumorille ja saksalais/iranilaiselle sympatialle. Ranskalainen syö edelleen kummallisia levitteitään ja paistelee pannukakkuja. Puolalainen hyötykäyttää nutellapurkkimme ja maalaa ne laseiksi käyttöönne. Elämän arvaamattomuus on sen hienoin asia. On ollut suuri kunnia saada elää elämääni tavalla, josta pienenä haaveilin.

Opiskelu menevät omalla painollaan, tammikuun tenttejä odotellessa. Opiskelut ovat koskettaneet commercial law, property law, eu law, jurisprudence (oikeusfilosofia) ja french. Joten kiirettä on piisannut. Ensi lukukaudella kurssit on Family law, Eu substantial law, Commercial organisations, Succession eli mielenkiintoinen termi tulossa :) Huolestuttaa vaan että tämä yliopistoaika näyttää lentävän, en halua sen vielä loppuvan :D

Muuten vapaa-aika koostuu lähinnä kaverilaumasta, nauramisetsa ja sosialisoimisesta, siitä, että ei tarvitse kävellä enää kotiin yksin vesisateessa sekä lauantaiiltapäivistä pubissa kavereiden kanssa. Ollaan istuttu joululounaalla perinteisesti turkey+stuffing & christmas pudding. Joulun alusaika on kiitänyt ohi huimaa vauhtia, en voi uskoa että joulu on viikon päästä. Tulen viettämään joulun siskon, hänen avomiehensä ja äidin kanssa, toivottavasti saan syödä kaikkea mahan täydeltä ja aika Suomessa on antoisaa ja saan palata Skotlantiin pian omien ystävien ja opiskelujen pariin.






tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kesähajatelmia koivun ja tähden alta

Tapahtuipa tässä eräänä päivänä matkaillessani ja vieraillessani Porvoon vanhassa kaupungissa,
niinkuin raskaana olevat naiset kuulema bongailevat raskaana olevia naisia kadulla, vakavasti
sairaat näkevät vakavasti sairaita katukuvassa, minä bongailen kilttimiehiä. Valitettavasti kuvamateriaali
puuttuu tästä. Ilahduin kauheasti kun näin kauniin morsiusparin, vaalean suomineidon ja skottimiehen kiltissään
kompastelemassa Porvoon vanhankaupungin mukulakiviä. Repesin nauramaan päästyäni tuomiokirkolle
ja näin toisen kilttimiehen pakoilevan turisteja patsaan takana harjoitellessaan säkkipillinsä kanssa.
Tunsin vilunväristyksiä kun tuomikirkon (kirjoitan muuten kokoajan katedraali..) sisällä tämä laulu pamahti
soimaan korkealta ja kovaa urkuen säestäessä.


Jopa kirkossa sinkoileva japanilainen turistiryhmä pysähtyi kuuntelemaan.
Noh, unohdan aina välistä, että Suomessakin voi tapahtua kaikkea jännittävää ja odottamatonta.
Kirkon ulkopuolella sulhanen rupatteli toisten kilttimiesten kanssa murtaen englantia oikein korkealta
ja kovaa... ja ei... se aksentti ei oikeasti ole niin jännittävä :D aika kauhee oikeastaan... riippuu tietysti alueesta.
erityisesti suosittelen Glasgown alueen aksenttia kaikille ;) Mutta oli kaunista ja liikuttavaakin. Yritin sitten ottaa videonauhaa
toisella kameralla, mitä en ole vielä saanut purettua... tosin näyttää että taisin näpätä vain liikkuvaa kuvaa...
mutta laitan sen tänne jos videoklipissä on todella äänet. Mutta upea miljöö ja näytti hääavustajien (?)
määrästä ja kilttimiesten määrästä päätellen, että isot häät olivat kyseessä. Oma vanha isänikin innostui
miettimään lapsiensa tulevia häitä... naureskelin että ei kannata minun varaan laskea... silloin saattaa
joutua odottamaan hetken! vaikka kuinka hauskaa olikin ensimmäisissä hämäläisissä häissäkin.
Sitten isona, jos asetun takaisin Suomeen pidemmäksi aikaa, menen kyllä lavatanssikurssille..
ei oikein tuo humppa ja jenkka akseli onnistunut häissä... oma siskokin luovutta ja se on aika paljon se!´
Mutta hauskaa oli ja juhlittiin hääparia aamuun asti. Hyviä muistoja Skotlantiin, miten sitä oikein
juhlitaankaan häitä suomalaisittain ;'D tuota me naurettiin yhden Ruotsista tulleen vieraan kanssa. Onneksi
vain puukot puuttuivat ;-D

Mutta niin se kesä lentää... on jo heinäkuun puoliväli ja ei käy kieltäminen, pikkuhiljaa sukat alkavat
pyöriä jalassa ajatellen tulevaa syksyä kavereiden, oikeusfilosofian ja sateenvarjojen keskellä. vaikka
ei olla vielä edes voiton puolella! Mutta aika on mennyt mukavasti ranskan kielisen kirjallisuuden ja kieliopin parissa,
olemalla aasiakas suomalaisille asiakaspalvelijoille, hengittäessä raikasta ilmaa, ja miettien mitä sitä seuraavaksi
tekisi. Niin ja olen mökkeillyt, uinut järvessä ja saunonut tässä kuluneen kuukauden aikana minulle epätavallisen
paljon, josta äiteenkin pitäisi olla ylpeä. Se on sitä suomalaisuutta minulle.

The more I learn, the more I realize I don’t know. The more I realize I don’t know, the more I want to learn

tiistai 28. huhtikuuta 2009

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Swine flu and its mid term time again!

tervetuloa ihmeellisten oikeustapausten maailmaan. Yliopistolta kotiin päästyäni ja tyttöjen kanssa lauantain synttäribileiden jälkiseuraamuksien puinnin jälkeen linnottauduin huoneeseeni, laitoin North Sound 1 (paikallisen Novan paremmilla jutuilla ja musiikilla) päälle ja perehdyin sananvapauden ja yksityiselämän suojan saloihin. Luin oikeustapauksia J.K Rowlingin pojan valokuvaamisesta ja Naomi Campbellin huumeiden käytöstä (ja kuntoutusklinikan ulkopuolella otetuista kuvista joista oikeusjuttu tuli sitten) Yritin analysoida ranskan runoja (ja epäonnistuin surkeasti... mutta olisit sitten itse analysoinyt paremmin... se piti tehdä ranskaksi ;S) Ei onnistu runoilu suomeksi eikä englanniksi ja vähin ranskaksi. Kello vierähti sitten yhdeksään ja tässä mietitään mitäs vielä tehtäisiin. 

Olen vakaasti päättänyt, että toisin kuin tänään, aion päästä sängystä ylös yhdeksäksi. Menee nimittäin legal maxim of proportionality luennot harakoille tätä menoa. Tentit on kuukauden päästä ja ennen tenttejä on vielä ranskan suullinen koe, ranskan viimeisen esseen palautus ja yhden kurssin suullinen esitelmä kertausviikolla. Sitä ennen pitäisi ennättää Edinburghiin kaverilauman kanssa, aloittaa "kuukauden jäähyväiset" kämppisten kanssa. Olen päättänyt saada ne vaeltamaan päiväksi kanssani parin viikon päästä, ennen kertausviikkoa. Onnistuin sunnuntaina jo norjalaisen raahamisessa lenkille, niin mennään katsomaan läheisiä Grampian Highlandseja. 

Näillä näkymiin lähden Aberdeenistä kesän viettoon lauantaina 6.6. kohti Lontoota ja Lontoosta jossain vaiheessa Suomeen. Mutta paremmin minua tuntevat tietävät, että kesäsuunnitelmani eivät päätä huimaa. Mutta Lontoossa on varmasti mukavaa, paljon on to do ja to visit-listalla. 

Ja tarina jatkuu, alkupuoli kirjoitettu eilen, mutta julkaistu tänään kun internettimme kupsahti eilen illalla ja nyt vasta muistan jatkaa tätä. Noh, tuo ranskan runoilu meni ihan harakoille :D Tulipahan opittua että ranskan kielen sana tronc (joka tulee latinan sanasta truncus ettäs tiedätte, julisti luennoitsijamme) ei suinkaan tarkoittanut runon yhteydessä uimahousuja vain puunrunkoja, vaikka kuinka saksalaisen kaverin kanssa yritettiin analysoida sitä parhaaksi katsomallamme tavalla. 

Olen nähnyt varmaan elämäni ekan magnoliapuun, jota olen ihastellut tuossa alemma kuvassa. Kukista on nyt tullut valkoisia! Ja jonkinnäköinen uusi kirsikkapuulta näyttävä puukin kukkii kampuksella, pitää ottaa kuva joku päivä, että josko joku tunnistaisi, minä en.
Huomenna on tuo viimeinen mid term exam ja kaverin kanssa tuntikausien kahvittelun jälkeen pääsin vihdoin kotiin ja tässä minä olen iloisesti bloggerissa ja lattialla lojuvat nuo oikeustapauslistat. Well it won't count towards final mark soo..... 

Ja maan sikainfluenssakriisi jatkuu... nyt on pari ilmeisen varmaa tapausta tässä koilis-skotlannin terveydenhuoltoalueella... yliopistolta tuli sähköpostia, että "we have a plaaaaaan" Tässä maassa ei muuten suunnitelmat lopu, ei sitten millään. Mutta toivotaan ettei pahemmaksi menisi, mutta lentomatkailun mukanahan nuo pöpöt tehokkaasti lentelevät. 

Viikonlopun Edinburghin matkailusta ei taida tulla mitään kun jostain käsittämättömästä syystä keskustanalueella ei löydy majoitusta. Yritän nyt innoistaa sekalaista seurakuntaamme glasgow'hun edinburghin sijaan! Katsotaan miten käy. Olisi mukava tehdä jotain vaihteenvuoksi ennen vuoden loppua ja kesälaitumille karkaamista. 

Pitäisi muuten katsoa niitä matkalippuja... mutta eikös se oo niin että poissa silmistä poissa mielestä... blaaah! 


lauantai 18. huhtikuuta 2009

Kulttuurishokkia

    Eilen kaverin kanssa naureskeltiin Skotlannille ja näille ihmisille ja elämälle yleensä. Suomilomasta (Ehkä) enemmän myöhemmin tänään. Nyt pitäisi palata ton hemmetin esseen pariin että pääsee sitten bileisiin bulgarialaisittain (mitä lie sitten tarkoittaa) eli pari bulgaarikaveri järkkää bileet bulgarialaisittian. 
    Löysin sitten tämmöisen hauskan testin, tai hauska siitä tuli kun totesin sitten, että vaikka päädyimme kaverin kanssa lopputulokseen että kärsimme kulttuurishokista, ei se taidakaan olla paikkaansa. (Lopputulokseen lienevät vaikuttaneet erittäin myöhäinen konkluusion tekemisen aika ja muutkin kulttuurista riippumattomat seikat!) 
    1. Vievätkö juomaveteen, ruokaan tai ruokailuastioihin liittyvät huolet suhteettomasti aikaasi ? No jos nyt kahta erillistä vesihanaa ei lasketa :D mutta tottapuhuakseni, en edes enää ajattele vedensekoittimen puutetta vaan ihmettelen kaverin vessan edistyksellistä vessa hanaa! :D 
    2. Pelkäätkö fyysistä kontaktia paikallisten ihmisten kanssa ? En ;:D
    3. Aiheuttavatko viivästymiset ja muut pikkuhuolet sinussa raivonpurkauksia ? Mähän oon neiti kärsivällisyys
    4. Pelkäätkö jatkuvasti tulevasi petetyksi tai ryöstetyksi ? No en :D 
    5. Huomaatko suoralta kädeltä kieltäytyväsi paikallisen kielen opettelemisesta ? Vähän vaikeaa :D
    6. Kaipaatko kotiasi, kahvikupposta tai karjalanpiirakkaa, kävelyä kotikadullasi, sukulaisvierailua tai ylipäätään järkevien ihmisten tapaamista ? No ruisleipää, mutta sitä sen kuidun takia
    7. Huomaatko vertailevasi paikallisia oloja ja asioiden tekemisen tapaa jatkuvasti kotioloihin? En, yritän olla vertailematta. 
    8. Käytätkö vapaa-aikasi kirjeiden kirjoittamiseen kotiin ? En 
    9. Valitatko jatkuvasti paikallisia olosuhteita ? En
    10. Ovatko asenteesi paikallisiin asukkaisiin lähinnä kielteisiä ? Ei
    11. Aiheuttavatko pikku kivut ja vammat sinulle suhteettoman suurta vaivaa ? No ei yleensä :D 
    12. Huomaatko jatkuvasti peseväsi käsiäsi ? En
    13. Tuntuuko olosi yksinäiseltä ja avuttomalta ? En
    14. Juotko (alkoholia) tavallista enemmän ? No tottapuhuakseni suomi-lomalla kului enemmän lonkeroa 
    15. Vältteletkö ihmisiä ? En
    16. Tuntuuko, ette hallitse tunteitasi ? Ei
    17. Pelkäätkö jatkuvasti, että kaikki - puoliso mukaanlukien - ymmärtävät sinutväärin ? En
    18. Harhailevatko ajatuksesi jatkuvasti niin, ettet pysty keskittymään työhösi ? No ainakin nyt kun esseetä pitäisi kirjoittaa
    19. Oletko menettämässä itseluottamuksesi, kontrollin tunteen ja tajun asioiden etenemissuunnasta ? En
    20. Tuntuuko sinusta usein, että olet kuiviin imetty ja uupunut sekä henkisesti että fyysisesti ? Ei

    Jos vastasit myöntävästi useisiin kohdista 1-10, mutta kieltävästi useimpiin kohdista 11-20, olet keskellä kulttuurishokkia. Sinun on tarpeellista olla kärsivällisempi, pitäytyä arvostelemisesta ja tuomitsemisesta sekä hankkiutua hiljalleen aktiivisempaan suhteeseen isäntäkulttuurien edustajien kanssa. Jos vastasit myöntävästi useisiin kohdista 1-10 ja useisiin kohdista 11-20, olet menettämässä kontrollin ja sinun olisi syytä hakeutua ammattiauttajalle. (Kealey 1992, Hilasvuori 1994)

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Pitkästä aikaa





On taas ennättänyt mennä tovi, kuukausi melkein kuin viimeksi tänne blogiin kuulumisiani kirjoitin. En minä tiedä lukeeko tätä kukaan, monesti pitänyt laittaa sellainen site-meter joka kertoisi minulle aina maan ja kaupungin mistä blogia on luettu. Mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tässä viimeisen kuukauden aikana ei ole tosiaan mitään kummempaa tapahtunut. Kurssihommia ja deadlineja lähinnä. Ensi vuoden asunto varmistui kampukselta. Jippii, sekin huoli pois. Kohta on taas aika kävästä Suomessa, ihan uskomattoman nopeesti tää aika menee. Ennenkun huomaa niin yliopiston eka vuosi on ohi, ja edessä häämöttää commerical law:n ihanuudet. Mutta se on sen ajan murheet.

Ohjelmassa ollut kesätöiden (toivotonta) metsästystä, kouluhommia ja viime sunnuntaina tuli käytyä katsomassa elämäni ensimmäinen rugbypeli Edinburgh:n Murrayfield-stadionilla. No, päivä skotin ja kahden englantilaisen kanssa Edinburghin kaduilla ja Murrayfieldissa oli mielenkiintoinen. En ollut ollenkaan tietoinen, että rugbya mennään sitten katsomaan kiltteihin pukeutuneena ja paitana Skotlannin joukkueen paita. Mutta tuli sitten todettua, ja yritin selittää miksi se ei nyt ole ihan normaalia pukeutumista Johnille, tai onhan se, täällä. 

Peli itsessään koostui 2*40minuutin erästä, Italia v Skotlanti peli oli kyseessä. Hauskuutin matkaseuruettani osoittamalla täydellistä tietämättömyyttä rugbysta kun he kysyivät minua mukaan, paukautin samanlaiseen sammakkoon verrattavan lipsautuksen, kun ainakin villin huhun mukaan rakas siskoni osoitti täydellistä tietämättömyyttään T.Sarpanevan olemassaolosta eräässä tietysttä pienessä hämäläisessä savupirttilässä, eli minä kysyin "whats that Six Nations game"  No kyseessä oli siis vuoden tärkeimpiä urheilutapahtumia.. mutta mistä minä nyt sen olisin voinut tietää. Minä olen Suomesta.

Peli alkoi säkkipilleillä ja Saltire-lipuilla. Italian hymnia puhalteli vaivainen viidentoista orkesteri, kun Skotlannin flower of Scotland soi kymmenien säkkipillinsoittajien ja rummuttajien voimalla. En voi kyllä kieltää,että jääkiekko on kyllä edelleen minulle "se urheilulaji" onhan se ihan hauskaa kun urheilijamiehet lakoontuvat yhden pallon päälle joka kolmaskymmenessekuntti... ainakin aluksi, mutta sitten jossain vaiheessa alkaa vähän tuntumaan.. että voisi hieman nopeuttaa tätä peliä. Mutta Edinburghin sää oli mainio, ei edes satanut ja kaupunki sekä seura hyvää. Kaikenkaikkian hyvin onnistunut päivä. Ja menen varmasti uudelleen, ensi vuonna. 

Ensi viikolla olisi tarkoitus suunnistaa läpi saaren Lontooseen tapaamaan vuosien takaista ystävää, jonka kanssa ollaan vihdoin ja viimein samalla mantereella ja vielä parempaa, samassa maassa. Mutta siitä myöhemmin lisää.



keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Jääpuikkoja


Tässä on tämä käsittämätön kuva ikkunastani... Mulla on varmasti joku vika huoneen "ilmanvaihdossa" kun mun ikkuna on ainoa, jolle on käyny tälleen. Joku rakennustekniikkaa tai eristyksiä paremmin tunteva varmaan osaa kertoa..? Ja kun mulla ei ole huoneessa edes kylmä, ihan keposesti voi nukkua topilla ja sorteissa vaikka, ei palella ei, vaikka niin kuvittelin.

Ja laitan pari muutakin kuvaa tässä samalla, kun innostuttiin.

Olen saanut kirjastotätien vihat niskoilleni, kun olen onnistunut varailemaan kirjoja jonnekin lääketieteelliseen kirjastoon. Ja kerran yksi kirjastonhoitaja suuttui mulle, kun ilmaisin mielipiteeni siitä että miten paljon se sucks, kun ensin lähetetään "kirja on täällä valmiina" ilmoitus sähköpostiin ja kahden minuutin päästä se peruutetaan" Kun oli essee aika, eka essee ja pinna sinäpäivänä näääääin kireellä. 

Tiedossa työskentelyä esseen kimpussa... ihan hyvälle mallille sen sain polkaistua tänään. Ja varmasti ensi viikon alkuun mennessä saan sen valmiiksi, ainakin ellei parempia suunnitelmia ole tulossa. Hirveästi vispaisi menojalka, ei millään meinaa pysyä tässä yliopistolla.. mutta  deadline on kuitenkin deadline.. eikä se muutu mikskään.
Viikonloppuna on kaikkien siirappisten romantikkojen päivä valentine's day! Tänä ystävänpäivänä minulla taitaa olla treffit vihreän paperiraportin kanssa, joka tottelee nimeä Scottish law commission: Report on age of criminal responsibility (ja eii... minä en edelleenkään ole vakuuttunut että 8 on ihan okei raja rikosoikeudelliselle vastuulle) 

Mietin taas tänään tullessani luennoilta takaisin kotia, että miten yllättävän helppoa tänne oli sitten kuitenkin solahtaa joukkoon sekavaan. Odotin kulttuurishokkia, kuvittelin, että Japani opetti minulle kaiken miten "SE prosessi menee" Tulin, koin ja näin. Loppujen lopuksi arki on arkea kaikkialla, mutta en kohdannut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tänne sopeutumisen suhteen. Tiedän kyllä, se päivä varmasti tulee. Enhän ole ollut täällä vuottakaan puhumattakaan vuosista joita tulen täällä viettämään. Kyllästyn varmasti tähän graniittikaupunkiin, karkaan Edinburghiin ihastelemaan linnaa ja kulttuuria, ajan junalla halki Brittein saarten Lontooseen ja suhahdan Suomeen rakkaiden luokse. Mutta minun suurimmat ongelmat tässä maassa liittyy salmiakin ja kunnon leivän puutteeseen, ei mitään minkä kanssa ei voi elää. 
Monet ulkomaalaiset on tehneet täällä ne "ulkomaalaiset" Eli eristäytyneet omaksi ryhmäkseen ja salaa ihastelleen skottimiehiä ja puhuneeet tytöistä pahaa. Minä en (taaskaan) onnistunut sitä tekemään vaan huomasin ymmärtäväni ystävääni, jonka aksentti olisi oikeasti paha monelle teistä. Huomasin syöväni haggista kilpaa skottiystäväni kanssa ja tajuavani, että ei elämä kaukana rakkaista olekaan yhtään hassumpaa (sillä British Airways kuljettaa täältä Suomeen useasti, riittävästi) Tietysti olisi kivaa raahata tietyt ihmiset yhteen, mutta olenko minä nyt aikaisemminkaan ollut niin erityisen hyvä yhdistämään kaikkia kaveripiirejä ja elämiä näin yleensä? No en. Haluaisinko? En oikeastaan. Sanotaan aina, että poissa silmistä poissa mielestä. Onkohan se totta? 


Old Aberdeenin vanha kunnantalo kampuksella, olen monesti halunnut saada  hyvää kuvaa, ja yrittänyt kuvailla tuota iltamyöhällä siinä onnistumatta. Tässäkin harmittava viereisen talon varjo.. mutta tuossa kuitenkin kampuksemme väritystä.. harmaa on harmaata.  

Eheeheheh, kuka sanoi, että Skotlannissa sataa aina? 
Where the sun shines bright on Loch Lomond
Where me and my true love will ne-er meet again (alternate: Where me and my true love were ever lak/wont to gae)
On the bonnie, bonnie banks o’ Loch Lomond
You'll take the high road and I'll take the low road
And I'll be in Scotland afore you
Where me and my true love will never meet again
On the bonnie, bonnie banks of Loch Lomond



maanantai 9. helmikuuta 2009

Everything comes with a price tag

Olipa sitten kyse lentolipuista, uudesta läppäristä tai vaikka himoitsemastani kamerasta tai niistä asioista joista luovutaan saadakseen tilalle jotain muuta. Sellaisista asioista, joilla oikeasti on väliä. Everything comes with a price tag. 

Aberdeen ei siinä sen kummemmin säästynytkään lumisateilta viimeviikolla, kun minä makasin sängyn pohjalla keuhkotautisena, ulkona tuiskutti lunta niinkuin satoi Lontoossa ja muualla Englannissa viime viikolla. Uusi viikko, uudet tuulet sanotaan. Viime viikolla oli aina mielenkiintoista avata verhot ja vilkaista ulos, tänä aamuna järkytys oli hieman suurempi herätessäni ja huomatessani valtavat, siis ihan valtavat jääpuikot ikkunan edessä. Ja ei sillä, luulen että Helsinki on Aberdeenia tällä hetkellä lämpimämpi, mutta silti.. suuria jääpuikkoja.. ottaisin kuvan, mutta odottelen edelleen kameraa. Joten ei vielä.
Suomalaiseen mittakaavaan lumisateet eivät ole olleet juuri lumituiskua kovempaa, mutta eipä paljoa naurattunut kun kauppareissun paluumatka mikä normaalisti taittuu 15minuutissa kesti lumen ja liikenteen sekoamisen seurauksena toista tuntia. Voitte sitten arvata oliko jäätelö jäätelöä täpötäydessä bussissa, jonka kuljettajalla oli aikaa hypätä ulos tupakalle autojonossa, siitä voitte päätellä etenemisvauhtimme jota ei siis ollut. 

Mutta lähitulevaisuudessa yritän opetella piristämään blogiani valokuvilla ympäristöstäni, vaikkapa noista ihastuttavista jääpuikoista mikäli pysyvät siinä  kauempaa. 

Viikonloppu meni sairastaessa, sunnuntai pubivisaillessa ja sushin teossa. Menin ihan mielijohteesta sellaiseen sushityöpajaan jonka järjesti yliopiston japani society, jonka jäsen minäkin olin. Yllätyin ihan positiivisesti, päädyin hengailemaan joidenkin tosi mukavien ihmisten kanssa (mukaanlukien meidän asuttaman kolmen talon ryhmän wardenin ja hänen avovaimonsa kanssa) ja tapasin pari mun ikäistä japanilaista poikaa, pojilla oli hauskaa puhua mun kanssa japania. Ja mulla oli hauskaa, siellä oli yksi poika nimeltään Shin tooosi läheltä missä minä siellä asustelin. Naurettiin ja puhuttiin. Ne societyn ihmiset on tosi mukavia ja rentoja, ja enemmän kiinnostunut siitä kulttuurista ja kielestä, eikä suurinosa ole seonnut japanilaisesta sarjakuvasta ja animaatiosta.  Tietenkin poikkeus vahvistaa säännön, mutta mukavaa seuraa ja sunnuntai erityisesti oli erityisen onnistunut. Makisushikin näytti melkein sushilta, sain Oden-iakin (japanilaisia "kalakakkuja" ja daikon-radish (en nyt muista suomisanaa) jne jota perinteisesti tarjoillaan talvella) ja misokeittoa. Odenista erityisesti olin hyvin yllättynyt ja iloinen :D society oli saanut paikalle yhden japanilaisen ravintolan omistajan neuvomaan, hauska mies ja täytyy käydä tarkastaa ravintola jossakin vaiheessa. 

Uusi viikko uudet tuulet with a price tag. Myöhemmin lisää. 

lauantai 13. joulukuuta 2008

Kulttuurieroja ja yhteneväisyyksiä

Joulunalusaika on aina yhtä kummallista. Joululaulut raikaa täällä ihan siinä missä Suomessakin, tosin (muovinen) joulukuusi on löytänyt tiensä asuntoihin ja jopa meidän opiskelijakampuksemme asuntoihin. Ystäväni asunnossa on sellainen pieni pöytäkuusi, ja tytöt olivat sitten tähden puuttuessa päättäneet käyttää Justin Timberlaken-pärstää tähden korvikkeena. Toivon kovasti, että tänä vuonna joulunviettopaikassani olisi joulukuusi. Vaikka en ole jouluihmisiä sen kummemmin, mutta muistan lapsuuden matkat mummolan vanhalle tontille siskon ja isän kanssa hakemaan (laillista) kuusta. Odotan joulusta ruisleipää (tai Suomesta yleensäkin, tai mitään muuta leipää vaan joka ei ole pullamössöä tai sitten sitä real-moniviljaa) imellettyä perunalaatikkoa ja juustotarjotinta. Tahtoisin, että voin joulupäivänä herätä hymyillen ja toivon, että kaksi jouluseurueeseen kuuluvaa pikkuihmistä tykkäävät lahjastani (Olipa kerran elämä DVD! Ihmisbiologiaa pikkulapsille!!) ja noh, se kolmas ei vielä mitään ymmärrä. Toivon, että saan luettua ja näen rakkaita ihmisiä. Toivon, että saan sanottua jotain jollekulle, jonka todella haluan ymmärtävän.

Ulkosuomalaisena alkaa kuulema kuuntelemaan ihan kummaa musiikkia, R-A-K-A-S kuulostaa ihan eriltä, ja eräs suomalainen tuttuni kertoi alkaneensa kuunnella Nightwishiä. Minäkin tunnustan, joululauluja ja joululauluista vielä Sylvian joululaulua. Joka on semmoinen laulu, jota tulen varmasti kuuntelemaan vuosikymmenien päästä ihan uudella korvalla nyt, missä sitten ikinä olenkin. Mutta rakkaat ystäväni, lyökää minua jos löydätte yhtäkään kappaletta Frederikiä tai Kaija Koon tinakenkätyttöä MP3:sesta (Ja joo, te saatte kyllä kuunnella Kaija Koota vaikka hamaan hautaan asti, mutta jotka tuntee mut tietää, että minä en)

Tämä viikko on mennyt keskiviikkoisen Edinburghin vierailun merkeissä ja eilispäivänä oli meidän kampuksen joulujuhla, eli asuntola-kampuksen baari oli muuttunut “yökerhoksi” kun liikuntahalliin oli laiteltu DJ ja ilmapalloja. Tuli ihan semmoinen olo, että olisin ollut diskossa yläasteella, paitsi että oli paljon railakkaampi meininki. Mukavaa oli kämppisten ja sekalaisten kavereideni kanssa. Amerikkalaisemme lähtee viikon päästä kohti kotiaan rapakon taakse, yritetään nyt viimeiset päivät näyttää parasta Skotlantia hänelle. Tappelin yhden sveitsiläisen kanssa sen vaaleansinisestä lippiksestä, suomalaiset taas vetäisivät siitäkin jotain kaksimielistä. Täällä on ollut nyt syksyn kolme vaihto-oppilasta Helsingistä, ja heidät tavattuaan (vaikka ovat tosi laidback ja puheliaita miehiä) olen ihan oikeasti alkanut epäilemään suomalaista huumoria ja päätynyt siihen lopputulokseen, että minulla on joku geenihäiriö sen suhteen.

Puhuttiin muuten tänään ranskalaisen kanssa siitä, miten hänen mielestään ei ole kamalan hyvä, että hän hengailee paljon ranskalaisten kanssatovereidensa kanssa. Mutta samassa hengenvedossa hän ylisti ranskalaisen huumoritajun ironisuuden taivaisiin, totesi, että ranskaa taitavat belgialaisetkaan, eivät heitä ymmärrä. Hän on parikymppinen ranskalaisnuori, jonka elämään kuuluu bileet, miehet ja alkoholi. Hirveän suuri mielenkiinto uusia asioita kohtaan, tahtoo asua isona New Yorkissa ja työskennellä kvtehtävissä. Saattaa kuulostaa naiivilta, ja niinhan hän joskus onkin, mutta samalla hyvin hyvin herttainen lapsenuskoinen nuori nainen. Ranskattaremme englanti kehittyy päivä päivältä, mutta vielä on pitkä matka työtehtäviin kansainvälisissä juristifirmoissa neuvotellen sopimuksia vaikka jenkin kanssa. Minä sitten totesin siihen, että ihan tuota “klikkiytymistä” osataan kaikkialla. Erityisesti täällä tapaamissani jenkeissä naurattaa se, miten he ovat toisilleen kun lapsuudenystävät vaikka toinen asuisi Floridassa ja toinen Minnesotassa. Mutta kai sillä on jotain tekemistä sen maagisen passin kanssa, mutta minun täytyy kyllä tunnustaa, että en minä sen kummempia viboja saa suomalaisten kanssa puhumisesta. Tottakai on ihanaa joskus päästä puhumaan suomea ja yhden ranskan kurssin suomalaisen kanssa puhumaan “secret language”:a, mutta en minä yhdenkään tapaamani suomalaisen kanssa mitenkään sydämistynyt ole. Yksi paikallinen kaveri totesi mulle, kun puhuttiin mitä suomalainen x ajattelisi asiasta, että “sinunhan se pitäisi tietää kun olet Suomesta” No minä siihen sitten, etten todellakaan, mitä sillä nyt passilla on tekemistä yhtään minkään kanssa. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. En suostu alistumaan siihen "yhtä samaa perhettä" -ajattelumaailmaan mitä kansalaisuuteen tulee, en tehnyt sitä Suomessa enkä nyt ala kyllä tekemään sitä täälläkään. Ei toimi ulkomailla se.

Edessä on joululoma suomiloma lukuloma. Paluu sumuiselle saarelle (ja tänään erityisen pilviselle ja tuuliselle ja sateiselle) tapahtuu tuossa tammikuun toisella viikolla uuteen periodiin uusiin seikkailuihin. Nokka pystyyn ja kohti purjeet kohti tuulia! Ainakin Helsingin tuulia hetkeksi.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Suomi ja ulkosuomalainen

Näin joulukuun 6.päivänä sallittakoon minullekin tälläinen hetkellinen sentimentaalisuuden mielenhäiriö ja kirjoittakaamme jotain tuosta Pohjolan maasta Suomesta

Ulkomailla ollessa Suomi näyttää erilaiselta, muistan Japanissa ikävöineeni en niinkään kotikaupunkia tai muuta konkreettista, vaan niitä arvoja, joita pohjoinen yhteyskuntamme minulle opetti. Ikävöin Japanissa ollessani itsenäisyyttä, keskusteluja äitini kanssa, ikävöin uutistarjontaa ja ikävöin sitä tasa-arvoa ja kaikkea niitä kliseitä mitä Suomesta sanotaan. Täällä ollessa, olen vähän niin kuin kotona mutta en kuitenkaan. Mutta toisaalta, vaikka minä pyörisin alas Simonkatua tai viuhahtaisin Kuopion kaupungintalon kulmilla, en silti olisi kotona. Se on suhteellista. Olen Suomesta, mutta asun ja opiskelen täällä. Minulla on Suomen passi, joka on kieltämättä varmaan arvokkain paperivihkonen, joka minulla on. Tai siis, maailmassa on niin monia tuhansia satoja tuhansia ihmisiä, joita ei koskaan ole olemassa virallisesti.

Olen oppinut arvostamaan niitä muutamia ihmetyksenaiheita, jotka minussa on hyvin suomalaista, tai sitten äitini opettamaa. Olen suuri ihmetyksen aihe ystävälleni, joka on kiitos minun saanut ihan vinksahtaneen kuvan suomalaisista naisista. Mutta jaksan väittää, vaikka naisen euro on sen 80snt on Suomi varmasti yksi tasa-arvoisimmista yhteiskunnista koko maailmassa. Hieman kyllä ärsyttää, kun tämä mieskromosomit luojan lykkynä saanut ystäväni, aina vitsailee feminismistäni, vaikkei se sitä ole. Niille, jotka eivät minua tunne valotettakoon, että minä olen yksi niistä vastarannan kiiskistä vahvoine mielipiteineen, olen ainakin omasta mielestäni taitava keskustelija ja ajattelen joskus aivan liikaa ja puhun senkin edestä. Minulle ei koskaan sanottu, että en ole voinut tehdä asiaa X kun satun nyt olemaan tyttö. Tämä ko.ystäväni ei millään meinaa ymmärtää ajattelumaailmaani, kun en ole tottunut ovien aukaisemiseen. Tai no, ei se yleensä tuntemattomien miesten kohdalla ole ongelma, mutta hänen kohdallaan on. Kun tiedän, että hänelle on kummallista mennä ennen minua. Ja minulle on joskus kummallista mennä ennen häntä. Mitenkäs päin siinä sitten seisoo. Mutta toisaalta, täällä monet pojat ja miehet on ihan kasvatettu tuohon, ja ulkomailla sitä kunnioitat sitä toista kultturia. Arvostan sitä että meillä on Nainen presidenttinä (huolimatta puoluetaustastaan) minulle se on hienoa.

Arvostan myös sitä, että koulujärjestelmä (ja olen hyvin tietoinen myös niistä huonoista puolistakin) antaa jokaiselle periaatteessa ainakin tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittyä. Tottakai on niitä, jotka ovat järjestelemän uhreja. Mutta jos vertaan Japaniin tai muihin maihin (mistä nyt ei tietenkään ole omakohtaista kokemusta koulunkäynnistä) on ollut ilo saada käydä peruskouluni siellä. Minä 12,5 vuoden yleissivistävän kouluni aikana kohtasin niin huonoja opettajia, surullisia ihmiskohtaloita joista osa päättyi huonosti, osa hyvin. Koin järjestelmän voimattomuuden. Mutta kohtasin myös valtavan inspiroivia opettajia, heitä jotka oikeasti välittivät. Oppitunteja, joiden arvon olen ymmärtänyt vasta myöhemmin.

Tottakai on asioita, joita tahtoisin kriittisellä tavalla käsitellä. Mutta näin kerran vuodessa, joulukuun kuudentena päivänä, ehkä on parempi olla hiljaa ja muistaa niitä ihmisiä, jotka minullekin mahdollistivat reppuun muutakin kuin leipää ja piimää (mukaanlukien isä ja äiti :)) Ja katsokaa tarkkaan sitä yhtä ainoaa mannerheim-ristin ritaria, joka sinne linnaan vielä juhlat avaamaan pääsee.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja itsensä suomalaistuneeksi tunteville.

PS. Vuosi sitten painoin päähäni valkolakin ja päätin tuon aikaisemmin ylistämäni koulutien. Katsoo kulunutta vuotta ja niin, aika paljon ehti tapahtua. Ei voi muuta sanoa, mutta päivääkään en ole katunut ja vuosimuistelmat tulee sitten lähempänä vuodenvaihdetta.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Koska opiskelu on tylsää.... Mistä tiedät että olet opiskellut Iso-Britanniassa jo hetken...

1. One out of 4 words you hear in the streets is "fuck" or "fucking"
Ei oikeastaan... tai ainakaan en ole kiinnittänyt huomiota.. sain tosin ystäväni hihkumaan riemusta kun päästin kerran suustani kirosanan... blah. ei kuulema ollut koskaan kuullut minun kiroilevan.

2. You have tried the symbol of British food, a breaded piece of fish with fries and they call it "fish & chips".
;-) ja erityisen hyvää se on silloin kun on jahdannut paikkaa, jonkaehkänäkijossainsiskon kanssa ja ymmärtänyt että sitä saa kyllä, vaikkei se menussa olekaan suoraan kirjoitettu.

3. You see semi-naked girls in the streets and boys wearing t-shirts with temperatures below zero.
Minä olen muslimi. No en oikeasti, mutta jos niinkun suhteellisesti vertailtaisiin sitä, miten paljon skottitytöt peittää ihostaan.. ja sitä miten minä varustaudun syyspäivään villakangastakilla, villapaidalla ja farkuilla... niin olisin muslimi.. peitän ihostani suhteellisesti varmaan saman verran kun hijab:ia pitävät musliminaiset Suomessa verrattuna nk.valtaväestöön. Mutta joo.. kyllä minäkin katsoisin, jos olisin mies, ja näkisin puolialastoman tytön juoksemassa kaupungilla wearing something from Ann Summers (alusvaatekauppa)
Ja kyllä, tunnen kylmää, vaikka olen Suomesta.

4. You are shocked to see that the Uni is closed, city is collapsed and people stranded if streets are covered with more that 5 cm of snow.
;D We will see.... ehkä.. ainakin se keskustelu, että onko räntä nyt lunta jos ulkona on +5C... ei se ole!

5. You have travelled to London just for 1 pound with a fun fare, and you love it.
Yksi sana sinulle, megabus

6. You wake up every morning knowing that it's quite unlikely that you're going to see the sun.
Ei täällä edes ole satanut niiiin paljoa.. ja kun on Suomesta... valoisaa aikaa osaa arvostaa ;)
Nimimerkillä ranskalainen tyttö kauhisteli mulle tänään sitä, miten talven tullessa pimenee jo kolmen jälkeen ja pitää ottaa bussi kun ei uskalla kävellä. Mieleeni muistui Roger Boyes ja hänen kolumninsa Suomesta
http://www.timesonline.co.uk/tol/comment/article2828084.ece

Finland is a land of wide open spaces, between 16-17 people per square kilometre. Lakes often separate neighbouring farmsteads. At this time of year it is sunk in almost permanent half-light and Finnish families count the days to their winter holidays when they can flee to the bright sunlight of south-east Asian resorts.

Clinical depression is high, the suicide rate too. But above all the Nordic winter isolates the young in the small towns: they arrive at school in the dark and leave it in the dark, travelling long distances to their homes. Friendship in the traditional sense is often a summer luxury.
Tämä siis käsitteli ja ruoti syitä Jokelan tragediaan.


8. You see people having a pee while they get moneyfrom a cash machine.

10. You see people drunk in the streets at 8pm.

11. You are kicked out of a pub at 11.30 pm
Ja yökerhosta viimeistään kolmelta ;)

14. You see people wearing flipflops and shorts even though it's raining.

15. You've said "cheers mate" more than twice
Haha.. saatte lyödä mua jos mä kiitän teitä tolla tavalla

16. You've tried to buy a traditional coffee maker and you've failed.
Norjalainen kämppis ei epäonnistunut ja skottikämppis edelleen sinnikkäästi käyttää pressopannuaan, vaikka sitä kahvinkeitintäkin saa käyttää kaikki :D Hauskinta on, että he kumpainenkin suodattaa ihan samaakahvia, toinen kahvinkeittimellä, toinen pressopannulla

17. You realize the most important religion is not Christianity but Rugby.
Tai jalkapallo :)

18. You wonder how people wash their intimate parts without a "bidé"
Aivaaaan! Mieleeni muistui yksi mielenkiintoinen keskustelu Japanissa, kun Suomessa vaihto-oppilaana ollut tyttö väitti ettei Savossa ole bide-suihkuja... ... ... ...

19. You wonder why the concept of "proper curtains" hasn't arrived to this country yet.
Mutta mullapa onkin eristävät verhot!

20. You hear and say "sorry" at least 10 times a day.
And theres absolutely nothing bad with this.

22. After a failed conversation with someone in the street you wonder whether he/she was speaking in Scottish, Gaelic, Welsh, Cornish, Irish or English.
Welcome to Scotland

23. You see Tesco as an important social meeting point.

24. You have struggled trying to convert from Farenhait to Celcius, from Miles to Kilometers and from Pounds to Euros, but you know a pint is 0.56 litres.
Jopa äitini olisi ylpeä minusta.. ;) Mutta niin totta!

25. You have been driving on the wrong side of the road

26. You have seen old people smiling at you in the street
Ja vanhoja pappoja.. ja poliiseja sanomassa "hiiiii! how are you doing? Uni life... must be though!"

27. You have been asked for "some spare change" by an unknown person.
Ja en puhu kerjäläisistä Helsingissä.

29. You've had a Full English Breakfast with bacon, eggs, sausages, beans, etc and you think it's amazing

30. You've had a burger, chips and beans on the same plate.

32. You have tried to destroy the fire alarm at least a couple of times.
Vaiennettu jopa sukalla! :P

33. You have wondered about the wildlife present in your carpet.
Sanopa muuta!

34. You see a group of people wearing fancy dresses every time you go out at night.
Ja kuka sanoi olevansa harmaa seinäruusu!

.36. You think you're going to visit a palace, a castle or a chapel and you only see a few old stones.
Edelleen tervetuloa Skotlantiin!

37. You realize that taking a cab is almost free (according to a certain person from Norway).
Totta!

38. You're outside and don't even notice it's raining anymore, because it is just simply normal to you by now.

39. You realise that any kind of food can be eaten with anything else, no matter how wierd the combination is.
Sama muuten pätee drinkkeihin täällä.. ja sitten ne on kauhuissaan lonkerosta ;D

40. You have six months of holidays in a year
Tääältä tullaan Suomii!

.41. In case you need to get your hands clean, you realise that you only have two options: boil your hands in water near to 90º or see how they become two beauty ice-cubes.
Ilmassa toimiva vedensekoittaja!

42. You have a sink in your bedroom.
Ja en koskaan uskonut, että se on on noin käytännöllinen!

44. You find machines in pubs in which you can buy condoms, vibrators, lubricant and even a Hair Straightener.
Teimme tutkimusta Taijan kanssa.. ja vibraattorijuttu ei muuten oo vitsi! Mut ei sitä koskaan tiedä mitä tarvitsee.. kai...

46. You ask for a double whisky in a pub and the quantity you're given is just ridiculous!!
Täällä viinilasien kokoerot "small" ja "large" määritellään silmämääräsesti.. millilitrat on ihan tuntematon käsite...

49. You realize that no matter how weird the clothes you're wearing are, people just won't care.
Joku sanoi, että tässä on maa, jossa kukin saa elää niinkuin tahtoo.. Kaikki kukat ja perunat kukkii täällä (niin kauan kun ei oo yhteyksiä Al-Qaidaan..)

53. You realize that being served alcohol in an academic seminar is completely normal.

54. You learn that 4 cups of tea per day is good for you.

56. You know there is a fair chance your house is filled with mould.

59. You find yourself breaking into an english accent when trying to order a cuppa tea.

63. You see all four seasons in one day. first sun (oh blessed sun!), then rain, then snow, then hail. and sun, and rain, then...aaaah!

64. "hello/hey, how are you?" is replaced by "you alright?"

65. You find yourself going out partying wearing only a little top... and it's raining! And above all it's normal because everybody is dressed like that!!
Siskon avomies kyseli josko keuhkokuume on yleisin kuolinsyy nuorten tyttöjen keskuudessa täällä.. ehkä.. mutta minulla ei ole aikomusta liittyä joukkoon.
67. It's only five and every single shop is closed!

69. You think it's normal to sleep on a mattress which was considered old-fashioned crap in Europe 30 years ago.
Ja mikäli brittejä on uskominen, ei olla Euroopassa!

71. You don't mind the food anymore...

75. You feel like being a nun when you wear trousers or skirt longer than your knees and tops to go out
What did I sayy!

77. You discover that a simple ticket of the train can vary from a price of 8£ to 30£.. for the same train, time and journey
Kiitos yksityistettyjen junayhtiöiden!

78. You realize that you have never seen an English Restaurant

81. You realize that British people are queuing politely everywhere except at the bar counter

82. You discover there is a "potato" function on the microwave!!!

86. You realize that you can get decent (dark, rye, healthy) bread in every European country except for the UK...and no, Toast is not considered a proper kind of bread.....
Nauran täällä vedet silmissä ;D

88. You are certainly annoyed by their stupid sockets
Haha on/off kytkimet... kämppisten kans saadaan aina naurut kun joku yrittää paistaa jotain uunissa, ja virrat ei oo päällä. mutta tähänkin on pakko olla joku syy!

89. You realize that every product you buy "may contain trace of nuts"
Joo, nää on jotain pähkinähulluja.. ja sitten lukee kans "we cannot guarantee that this product does not contain milk......)

91. You are addressed as "treacle, sugarplumb, darling, sweetheart, love, ...." (and all other versions of nicknames in that genre you normally only call your wife/lover) by the staff in supermarkets, pubs and restaurants.

94. You are not surprised to see an old lady, her daughter and her granddaughter dancing together in a club.

95. You talk about the weather all the time.

96. You hear "WHA" instead of W-H-A-T ! and "THA" instead of T-H-A-T!!!
Mä vihaan tätä.. koska englanti voi olla kaunis kieli.

98. It is 23.45 and the bell rings in the pub. Last orders mate, lets have 2pints each...

Anteeksi tuli vähän isompi ja pidempi lista... mutta nyt ainaki kaikki tuttavat ja tuttavien tuttavat saa vähä kahvipöytäkeskustelua miten Suomessa on kaikkiii paremmin. (No ei.)
Koko lista löytyy facebookista, jos jotakuta kiinnostaa.

Mutta moni noista on ihan totta.. mutta kuten sanottua kaikkeen tottuu. Ja minä en perskutarallaa luovuta.

Ongelmia.. no ei.. ne on vaan kulttuurieroja keittiössä

Minulla ei ole tässä maassa monia ongelmia. Mitään minkä kanssa ei voi elää. Elän yliopistolla, fair trade yliopistolla, jossa statuksesta ollaan totta tosiaankin ylpeitä. Yliopistomme on muovipussiton, kierrätyskin pelaa (vaikka mehukartonkien kierrätyksestä ei ole vielä kuultu) Mutta jotta saisin kaikki patrioottisukulaiseni ja tuttavani kauhistelemaan kahvipöytäkeskustelussa sikälimikäli minua edes muistetaan siellä enää, että miten Suomessa on kaikki niiiiiiiin paljon paremmin. Ja koska tuo Textbook on Roman Law ei nappaa sitten ollenkaan, niin aloittakaamme..

1) Leipä. Kaipaan leipää. Leipää joka haisee leivälle, joka homehtuu kun on sen aika, jota saa paperipusseissakin, kaipaan sitä suomalaiselle tuttua tummaaleipää (luojankiitos täälläkin tunnetaan täysijyväleipä) Olen (jälleen) maassa, jossa valkoista pullamössötoastia saa eri paksuusluokissa.... hmph... ja enkö vannonut Japanista lähtiessäni ettei enää ikinä.
Tämänhetkinen valkoinen pullapalani maistuu suurinpiirtein mauttomalta hapankorpulta

2)En ole vielä ymmärtänyt, miten paikallisista kaurahiutaleista saa keitettyä liisteriä.. voi olla tietenkin, että vika on minussa(kin) mutta tähän ongelmaan auttoi sitten siskon Eloveenat ;D Kiitos!

3)Muistan miten hihkuin isälle Suomessa, miten oli minusta niin hyvä, että leikkeleiden kanteen tuli se lihaprosentti. Se oli minusta niiin hyvä juttu, koska tämä tyttö ei mitään vesileikkeitä syö! Ja niiin.. täältä minä itseni löysin. Vesileikkeleiden luvatusta ihmemaasta... blah.

4)En enää tässä maassa asuttuani, ihmettele ikuna miksi jotkut juovat teetä maidon kanssa. Juoskaapa vaan aamulla luennolle ja kiireessä ostakaa teet mukaan ja kun unohdatte sen teepussin sinne veteen viideksiminuutiksi niin lopputuloksena on sitten sitä maalia, kun kaurapuuroa on käytetty liisterinä, paahtoleipää tapettina ja sitten halutaan vielä "raskaampaa" väriä tapetin päälle. Eli on kuin maalia joisi ;D On paikalliset "black tea:t" ihan omaa luokkaansa.. mutta toisaalta olen niin kova teen juoja, että olen jo aika lailla tottunut siihen. Tosi usein kyllä saan jatkokommentin kun en tahdo teehen maitoa "are you sure?" :D minä aina että ;-) Erityisesti yhdessä Starbucksissa on yksi hauska kahvilatyttö, joka aina kysyy multa varmistuksen.

5)Kastikeainekset tässä maassa on edelleen ihan täysi mysteeri... jos nyt ei lasketa pastatomaattikastikkeita joita löytyy varmaan tsiljoona erilaista. Taitaapi laukusta löytyä turkinpippureiden lisäksi myös maizenaa kun tulen Suomesta joululomalta... onkohan ruokakerma kokonaan suomalainen juttu? Kun täältä löytyvää kokkaukseen sopivaa kermaa voi myös vaahdottaa.... :D ja jäädyttää ja kaikkea jännää... eli se on varmaan ihan kuohukermaa? :D Tiedän ainakin, että eräs sukulaisrouva laittelee kanttarellejen kanssa aina vaan kuohukermaa.. (se siitä dieetistä) Vaikka kyllähän maissintärkkelystä täytyy täälläkin olla.. en vaan tajua.. en.

6)En ymmärrä miksi kananfileestä ei saa niitä jänteitä pois. En vaan tajua. Anteeksi. En sitten millään.. ihan sama maksaako paketti £3 vai £6 puntaa.. jänteet siellä näköjään on.. mutta onneksi on Fiskarssin-sakset (kiitos iskä!)

7)JUUSTO! Saisiko olla cheddarjuustoa... värjättynä... originaalina.. sveitsiläisenä... light-versiona... tämä juustoasia herättää yleistä hilpeyttä meidän mannereurooppalaisten keskuudessa... varsinkin kun se cheddar, jota cheddariksi täällä kutsutaan, ei yhtään muistuta hollantilaisen ystäväni mielestä cheddaria, eikä minustakaan... mutta onneksi on Lidl ja Dutch edam! Ja Ikean juustohöylä (jota amerikkalainen kämppikseni ei tunnistanut juustohöyläksi.. pieniä kulttuurieroja asunnossamme)

Siinä oli pieniä keittiöön liittyviä epäjohdonmukaisuuksia.. mutta kuten sanottua, ei mitään minkä kanssa ei voi elää!

Yritän vielä taistella sitä yleistystä vastaan, jonka kuulin yhdeltä ystävältäni joka muutti saarelle 3 vuotta sitten.
"Sonja, koita nyt ymmärtää. Että ruoka tällä saarella ei yleensä ole hyvää"

Niin käsi ylös toisaalta, kuinka moni meistä on törmännyt englantilaisin/skotlantilaista keittiötä edustaviin ravintoloihin?

(PS. Ei se oikeasti ollut se roomalaisen oikeuden kirja.. vaan tämä leipä joka minua intoutti kirjoittamaan :D)

tiistai 11. marraskuuta 2008

Havaintoja arkielämästä

Minulla ei oikeastaan ole asiaa, ei ole pakottavaa tarvetta päästä kertomaan teille nyt jostain hassun hauskasta jutusta (tosin vain sen takia, että useimmat jutut, jotka ovat mielestäni hauskoja, ovat aivan toista teille) On satanut ja päivä on kulunut (epätoivoisten) lukemisyritysten parissa, että voi olla vaikeaa avata kirjat joskus.. toisaalta tiedän mitä Scotland Act 1998 (joka esim. takasi Skotlannille parlamentin) 6 schedulessa (tämän siitä saa kun opiskelee englanniksi, yksi asetuksen osa ei siis aikataulu!) sanotaan devolution (;D) asioiden käsittelystä. Vielä huomenna pikaista kertausta luentojen jälkeen kirjastossa, ja sitten illalla siirryn Japan societyn elokuvafestivaalin pariin, kuulee taas japania pitkästä aikaa (Vaikkakin elokuvan parissa) ja ehkä, jos hyvin käy, niin tapaa joitain mukavia uusia ihmisiä.

Tänään koin näitä ulkomailla elämisen ahaaelämyksiä,

-näin minicooperin (joka on mielestäni jotain hyvin brittimäistä), jonka katolle oli teipattu Skotlannin lippu. "oho, asun Skotlannissa"

-ystäväni (englantilainen) soitteli Flower of Scotland (Skotlannin epävirallinen kansallislaulu) voluumit täysillä (ja ei nähnyt siinä mitään kummaa)

-Kuulin säkkipillin soittoa (toivon vain, että se ei tullut ulkoa sateesta) Sitä tapahtuu aika usein täällä, kun eivät ihmiset halua heittää lapsesta asti harjoitettua taitoa hukkaan vain siksi että uni life starts. Mutta minusta kuulosti, että soitto tuli ulkoa ja ulkona satoi (Se on kummaa. Koska säkkipilli ei ole noista soittimista kaikista halvin ja soitto-olosuhteet varmaankin vähemmän mukavat)

-Tajusin aamulla hampaita harjatessani puoliunessa, että kaikkeen tottuu. Myös "ilmassa toimivaan vedensekoittimeen" niinkuin siskoni kutsuu erillisiä kylmä- ja kuumavesihanoja. En nimittäin nykyään lakkaa ihmettelemästä ystäväni asunnon kylppärin hanaa, kun se on sellainen "yhdistetty"

-Olin tulossa kirjastolta kotia ja tottakai myöhästyin bussista, odottelin seuraava sen vajaa puolituntia millä tiheydellä iltabussit kulkevat. Siinä puolentunnin aikana törmäsin hyvään ystävääni, puin toisen ystäväni ihmissuhdesotkuja hänen kanssaan, hyvästelin, kuuntelin radiota, kastuin, ihastelin katuvaloja ja tajusin, että elän nyt sitä unelmaani mistä niin kauan unelmoin. Vaikka se olisi ostoskassien kantamista ruuhkabussissa, mutta silti.


Tässä lopuksi vielä sitten Skotlannin epävirallinen national anthem, The flower of Scotland, niille, jotka eivät sitä ole kuulleet, ja vielä säkkipillillä soitettuna ;) Tämä soi yökerhossa vähintään kerran iltaan ja saa kaikki nationaliset skotit hyvälle tuulelle jos siellä riekkuu yksi suomalainen englantilaisessa porukassa niin ei tule kuittailuja.

Ensin sanat ja sitten video.

The Flower of Scotland

1.
O flower of Scotland
When will we see
Your like again
That fought and died for
Your wee bit hill and glen
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again


2.
The hills are bare now
And autumn leaves lie thick and still
O'er land that is lost now
Which those so dearly held
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again


3.
Those days are passed now
And in the past they must remain
But we can still rise now
And be the nation again
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again




maanantai 10. marraskuuta 2008

Tuulen viemaa

on sanottavissa lehdista, muovipusseista, ihmisten laukuista ja lahinna jopa heiveroisista kiinalaistytoista. Skotlannissa siiis tuuuuuuuuleeeeee, tanaan, ja tulee muuten paljon. Ei sada, joten ei syysmyrskya meille (toisin kuin uutisten mukaan Helsingissa) mutta jopa mina, joka en ole maailman pienin naisihminen, kuljin melkein vinossa kuin pisan kalteva torni, taistellessani tuulta vastaan. Tanaan aamulla pukeuduin taas kuin lumimyrskyyn, talvikenkiin, farkkuihin, villapaitaan, pooloon ja villakangastakkiin. Ja tassa vaiheessa useimmat nauraisivat, lampotila pyori tuossa n.7 asteessa tai sen sellaisessa, mutta puolustuksekseni on sanottava, etten koskaan ole sietanyt kylmaa. Noh, siitahan se ilo sitten repesi kun bulgaari ystava tallusteli vastaan missas muussakaan kun roiskelapassa, pikkukengissa ja hihattomassa topissa. Selitteli et etta "kun on taa trenssi paalla ei oo kylma" Roiskelappa on siis minihame. En koskaan lakkaa ihmettelemasta tapaa, milla suurinosa ihmisista pukeutuu Suomessa ja en oikeasti lakkaa myoskaan ymmartamasta tapaa, jolla taalla pukeudutaan nuorten tyttojen parissa. Kylla, keuhkokuumeen on pakko olla yleisimpia kuolinsyita. Tyylikas voi olla vaikkei hyppisi ympariinsa puolialasti tai ettei kulje raskausmekossa kun lapsi tayttaa kymmenen.
Hirvean paljon on kuullut puhuttavan, etta suomalaiset naiset eivat ole tyylikkaita, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, en voi itsekaan sanoa olevani mikaan ladylike, vaikka kaverit ylistavat olematonta "muotitajuani"(siis mita =D), mutta tykkaan kylla katsoa mita paalleni laitan.. ja aika monet naiset Suomessa eivat sita kylla tee/valita. Mutta englantilaiset ystavani sanovat, etteivat skotit ole tyylikkaita? Etta tieda sitten. Tasta tekisi mieli kirjoitaa lisaa, mutta joku toinen kerta, nyt on kiirus.

Mina voisin oikeasti olla talla mittakaavalla muslimi taalla, jos suhteuttaa kuinka paljon mina peitan ihonpinta-alasta taistellessani saata (ihan sama rantaa,lunta tai tuulta) vastaan verrattuna suurimpaanosaan naita ihmisia. Ja nyt kun te siella ruudun toisessa paassa kauhistelette, myontakaa.. ei se pukeutuminen ole sen kummoisempaa Suomessakaan... mutta siita toisenkerran ohjelmassa "study-party" with rakkaan ystavan.

lauantai 8. marraskuuta 2008

Näin täällä meillä, entä teillä?

Tänään eräs luennoitsijamme mainosti lähestyvää mid-term examination :ia ja sitä että miten nyt on todella mid-term menossa... aaw.. eli se tarkoittaa käytännössä sitä että kuusi viikkoa elämää Skotlannissa ja yliopistolla takana. Ei sillä, todennäköistä on, että tulee lisää näitä mid-termejä vielä, kuten suunnitelmissa onkin. Suomeen lennähdän tuossa reilun kuukauden kuluttua tapaamaan perhettä, ystäviä ja syömään ruisleipää sekä lukemaan Helsingin Sanomia. Täytyy kyllä tuoda Suomesta jotain suomalaista lukemista, ulkomailla ollessa oman kielen merkitys korostuu, varsinkin kun alat käyttää niitä world most common language English-ilmaisuja suoraan käännettynä omalle kielellesi. Mutta olisi iha hyvä, että lukisin muitakin kun sanomalehtiä ja luentomuistiinpanoja sekä kirjoja nimeltä "Constitutional and administrative law" tai "Introduction to Roman la

Tällä viikolla takana on kaksi esseen palautusta, kolme tutoriaalia (pienseminaaria), liikaa rikosoikeuden tapauksia ja muistiinpanojen uudelleen kirjoitusta. On tullut puhuttua suomen kieltä, ruotsia ihan laittoman paljon (melkein joka päivä, tänäänkin yhdelle 11-vuotiaalle NORJALAISELLE pikkupojalle Marien pikkuveljelle siis.. kun hänellä ei vielä tuo englanti ole hallussa) Norjalaisella on perhe käymässä täällä Aberdeenissa.

Edessä viikonloppu iloisesti varmaan suurimmaksi osaksi kirjojen parissa.. tänäänkin oli jalo aikomus lukea mutta päädyin tuossa puoli kahdeksalta ottamaan sellaiset parin tunnin torkut.. ja niin.. vähän yritin tuossa kirjoja availla.

Elämä yliopistolla jatkuu ja jokapäivä kämppäkavereiden kanssa tulee esille "kulttuurien kummallisuuksia" kuten, se esimerkiksi oli käsittämätöntä amerikkalaisellemme, että credit- ja debit -ominaisuudet (siis vanhat luotto- ja pankkipuoli luottokortissa) voi todella olla samassa kortissa.. vaikka selitin sitten kyllä, että valtaosa luottokorteista on joko pankkien tai luottokunnan myöntämiä Suomessa, eikä ne irtoa ihan niin helposti kun hänen kotikulmillaan. No ranskalainen kämppäkaveri siinä vieressä sitten ihan pokkana väitti, että "ei ei, ei heillä Ranskassa ole sellaisia kortteja ollenkaan, luottokortteja nääs" No niimpä taas. Mutta se näistä, meidän keittiökeskusteluista. Luennot ovat intensiivisiä ja kiinnostavia. Opiskelu on jopa ehkä parempaa mitä oletin sen olevan. Olen tavannut hienoja ihmisiä ja minulla on jo omat rakkaat ystäväni täällä, joiden kanssa voi melkein puhua mistä tahansa (mikä ei kyllä minun tapauksessani ole itsestäänselvyys) joten, en voi valittaa. Pankkiasiat on järjestetty, tili aukeni helposti ennakkoluuloista huolimatta, kortti tuli murto-osassa siitä, mitä se Suomessa ottaisi.
Ajan päästä jyvälle tämän maan politiikasta (ja historiasta) kiitos sanomalehtien ja public law:n tämänhetkisten luentotopikkien. Toivon kielenkin kehittyneen, mutta sen näkee sitten kun saan esseet takaisin. En nimittäin ihan kamalasti haaskannut aikaa niiden kieliasun oikomiseen.

Muuttamisessa on tiedättekö yksi hyvä puoli, saa aloittaa kaiken uudelleen, puhtaalta pöydältä. Jos niin haluaa, se on itsestä kiinni. Ihmiset, jotka eivät ole ehkä koskaan muuttaneet lapsuudenkulmiaan pidemmälle, kauhistelevat muuttamisen rankkuutta. Mutta toisaalta, jonkun uuden alku. Minulle muuttamiseen liittyy aina hieman haikeutta ja muistoja, niin hyviä kuin pahoja, olen pakannut laatikkoni monta kertaa... niin monta kertaa, että muuttoilmoitusta en nykyään tee puhelimitse enää.. aina netistä tai sillä paperisella kaavakkeella. Ja joka kerta se postintäti mainostaa puhelimessa tekomahdollisuutta ja joka kerta minä otan sen paperilippusen mielummin. Eräästä tietystä syystä. Oli aika, jolloin kyllästytti. Ja varmasti kun tästä vielä vanhenen, tulee aika, jolloin oikeasti kyllästyttää. Mutta osoite maistraatissa tai tietty talo, ei merkitse minulle samaa kuin esimerkiksi passi. Passi kertoo minulle, että siellä jossain on maa, jonka arvot minä tunnen ja josta minä olen kotoisin. Maistraatin osoitteeni kertoo, että minulla on paikka Suomessa, jossa Suomen viranomaiset luulevat minun asuvan. Mutta en oikeastaan ole edes talokirjoissa ko.paikassa. Joten, asunko minä siellä? No en.
Loppujen lopuksi, muuttolaatikkojen siivoaminen on vähän niinkuin elämän siivoamista. Sitä mitä oikeasti tarvitsee, ei löydy niistä laatikoista.

torstai 6. marraskuuta 2008

Äänioikeudesta.. pohdintoja opiskelun välttämiseksi.

Sain muuten yksi päivä postiluukusta ilmoituksen että "your application to be registered to vote has been received" ja siinä sivussa oli sitten liitteenä kirje äänestysrekisteristä vastaavalta taholta ja sitten ilmotus EU-vaaleissa äänestämisessä. Minut paremmin tuntevat, tietävät, että minä arvostan äänioikeuttani tosi korkealle. Ja siis, että ehkä paras asia täysi-ikäistymisessä mulle oli se, että minä saisin äänestää ihan oikeasti. Nykyisessä asuinmaassani olen oikeutettu äänestämään Skotlannin parlamentin (Holyrood Edinburghissa) ja Aberdeenin kunnallisvaaleissa sekä Suomen päässä tulen äänestämään presidenttiä ja eduskuntaa. Westminsterin parlamenttivaaleissa minulla ei ole äänioikeutta niinkauan kun en ole kansalainen, mutta sen hankkiminen nyt ei ole intresseissäni. Olen monesti sanonut että passini on varmaan kallisarvoisin omaisuus, joka minulla on. Tuollainen mitättömän näköinen paperivihkonen kertoo minulle täällä ulkomailla, missä minä kasvoin ja että mistä minä tulen. Meinasin kirjoittaa, mikä on osa minua. Mutta toisaalta, onhan Japanikin ja siellä kokemani asiat edelleenkin osa minua, kaikki ihmiset, joita olen tavannut ovat omalla tavallaan jättäneet jälkensä. Ne merkityksellisemmät ihmiset, huolimatta siitä, missä maailmankolkassa he ovat, ovat osa minua.
Äänioikeus kunnalisvaaleissakin minulla toistaiseksi on, mutta se jäi tällä kertaa käyttämättä sen ikävän tosiasian takia, että olen aika tuhottoman kaukana Lontoon suurlähetystöstämme, joka oli kunnallisvaaleissa ainoa äänestyspaikka. Varsinkin, kun sinne ei muuta asiaa ollut. Mutta se EU-vaali äänioikeuslappunen pisti mietityttämään. Äänestääkö suosiolla Suomessa... kun saisin kuitenkin sielläkin äänestää.. vai sitten täällä? Anti-Eu:maassa, jossa ihmiset eivät ole oikein vieläkään käsittäneet, että Iso-Britannia on todella osa EU:ta... ollaan julkisoikeuden luennolla käsiteltyä muutamaa hauskaakin oikeustapausta siitä, miten kärpäsestä on tehty härkänen täällä, kun manner-Eurooppa ja tämä saari tekevät asiat ihan periaatteesta erilailla. Moni asia, mitä Suomessa kerrotaan Iso-Britanniasta EU:n vastarannankiiskenä, on totta. Monet katkerat tappiot täällä on kärsitty kun Westminsterin ylistetty parlamentaarinen suvereenisuus on kapevoitunut EU tason lainsäädännön takia, mutta toisaalta tervetuloa Eurooppaan Iso-Britannia. Eräs ystäväni tosiaan ilmoitti minulle, kun mesosin hänelle miten eräs henkilö oli pitänyt passia kädessäni ja miettinyt "But Finland isn't in the EU, right?", ettei kyse ole Suomesta ja siitä tosiasiasta että jäsenenä ollaan oltu vuodesta 1995 vaan siitä, etteivät britit 36 vuotta sen jälkeen, kun parlamentti sääti European Communitie Act:in http://en.wikipedia.org/wiki/European_Communities_Act eli asetuksen, jolla säädettiin että EU- (tai siihen aikaan Euroopan yhteisöllä) llä on väliä Westminsterissä kinastellaan lainsäädännöstä, tajua sitä että enään ei eletä imperialistisessa Iso-Britanniassa (anteeksi lauserakenne tuossa edellisessä lauseessa se on kamala) . Minusta on oikeastaan aika huvittavaa, että kolmekymmentä vuotta myöhemmin asiasta kinastellaan kun eurooppanuorena tuokin on aika selvää pässinlihaa. Tiedän kyllä, olen ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen enkä oleta että kaikki olisivat, kunhan ajattelen ja kirjoitan.
Ajattelin kuitenkin, että ainakin vahvasti harkitsen äänestäväni Iso-Britannian MEP:pejä ensi kesällä, kunhan nyt vaan en ole sitten Suomessa jo kesälomaa viettämässä. Tai noh, tottapuhuakseni, on tuo kaavake jo täytetty. Minä kuitenkin asun ja opiskelen tässä maassa, ja siinä missä tulen varmasti äänestämään Skotlannin parlamenttivaaleissa, voin ihan hyvin äänestää europarlamenttiin henkilöä, joka uskoo sellaiseen Eurooppaan, johon minä oikeustieteenopiskelijana uskon.

Muuten Aberdeenissa kaikki menee hyvin, pitää vielä vähän availla noita kirjoja ja kertailla huomiseksi. Onneksi on perjantai. Totesin tänä aamuna herätessäni, ettei sillä oikeastaan ole väliä, onko maanantai vai torstaiaamu, jokainen arkiaamu on yhtä inhottava, mutta kummasti sitä herää tuossa Hillheadin opiskelija-asuntolakylä Yliopisto välillä Seaton parkissa.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Guy Fawkes ja Marraskuun viides... gunpowder plot and how it leaked

Tänään Aberdeenin pilviset taivaat täyttyivät ilotulituksilla. Olen tässä viimeiset viikot naureskellut, kun ihmiset harjoittelivat sitten ihan olan takaa tämän päiväisiä tulituksia varten. Näille kun yrittää selittää, että "joo Suomessa on sallittua 12h vuodessa ampua ilotulituksia.." Porukka vaan nauroi ja ihmetteli.
Guy Fawkes oli siis mies, joka oli osallisena 1600-luvulla tapahtuneessa katolisten salajuonessa murhata Englannin kuningas James I (of England IV of Scotland) ja siinä sivussa räjäyttää parlamentti tuolla Lontoossa. Olette ehkä kuulleet juonesta.. ainakin minä olin, Yleltä tuli sellainen tooosi hyvä draama joku aika sitten. Lisätietoja löytyy esim. bbc:n history-sivuilta jos kiinnostaa. Noh, mutta tämä katolisten nerokas juoni päästä eroon protestanttisesta kuninkaasta meni eräiden pikkuseikkojen kuten kostuneen räjähdysaineen ja parlamentin avauksen viivästymisen takia hieman vinoon ja vielä kun joku meni sitten kirjoittamaan kirjeen ja vuosi salaisuuden. Se ei paljoa auttanut asiaa. Ja asiaan osalliset miehet kohtasivat kukin omalla tavallaan oman loppunsa maanpetoksesta. Osa "kunniallisesti" kiinniottotilanteessa, osa tuomittiin kuolemaan erityisen raa'alla menetelmällä, jota käytettiin täällä siihen aikoihin.http://fi.wikipedia.org/wiki/Hirtetty,_revitty_ja_paloiteltu .. jaa--mitäs tuohon nyt sanoisi. Anyways.. kiva perinnehän se on, mutta tarina (ja huomisen sanomalehdet) kertoo että Lontoossa on vielä isommat bileet kun meillä täällä Aberdeenin pilvisissä maisemissa.
Muuten viimepäivät on mennyt lähinnä kaikkea muuta kuin koulujuttuja tehtäessä. Se sitten kostautui tänään, kun huomasin että oli keskiviikko ja armottoman päänsäryn iskiessä en voinut raahautua kirjastolle etsimään oikeustapauksia huomisen tutoriaaleihin. Nooh, pikkuvikoja, on mulla huomenna yksi vapaatunti.. mutta en vaan syö sitten lounasta, mutta kuka sitä lounasta muutenkaan syö.. ehehhehe... (minä) Mutta onneksi on viikonloppu taas ylihuomenna, ihanaa!
Viikonloppuna ei ole elokuviin menon lisäksi muuta ohjelmaa.. lähinnä ajattelin kuluttaa laitoksen kirjaston penkkejä (nimimerkillä lähetyvät välikokeet.. ehehehh) No mutta saa nähdä mitä viikonloppu tuo mukanaan. Mutta elämä täällä Aberdeenissa jatkuu omaa, mukavaa, rattoisaa menoaan. Ei ole mitään suuria mullistavia menoja tulossa.. jännittävimmät asiat liittyy yksiin kenkiin jotka mun on ihanpakkosaadaDorothyPerkinssiltä :P Mutta täällä on hyvä olla.
On kamalan jännää mun mielestä tulla Suomeen 17.12... mikä on.. hm.. kuuden viikon päästä. Mutta kiva tulla.. aaah. mä en syö mitään muuta kuin ruisleipää.. sellaista juureen tehtyä oikeeta ruisleipää :O
wheee.
PS. Nyt kaikki on niin intona kun Obama voitti. Ei sillä, etteikö olisi hyvä asia.. mutta kun ihmiset joskus on liian yksinkertaisia, eivät yhtään kato mitä hänkin lupasi. Mutta nyt vaan odottamaan sitä kuuluisaa muutosta ja mitä sieltä tulee.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Rakastan läppäriäni

tänään olotila vaihteli täydellisesti toivottomuudesta flunssan aiheuttamasta pahasta olosta ihanaan kevyeeseen pumpulioloon mitä nyt kirja "introduction to roman law" voi meissä kaikissa, erityisesti oikeustieteen opiskelijoissa herättää. Makoilen nyt sängyssäni, ja olen vakaasti päättänyt että illat juuri ennen nukkumaanmenoa alan rauhoittamaan itselleni (ja blogin kirjoittamiselle) ainakin niin kauan kuin jaksan/viitsin. Luojan kiitos kannettavista tietokoneista. Ihana on olla peiton alla vilttikorvissa ja kuitenkin istua, läppäri surraa sylissä ja kirjoittaa näppäimistöllä jossa on ääää ja öööööö.
Tänään maanantaina oli ihan normaalipäivä, opintotuki (kiitos kela!) kirjaostoksia, pettymyksiä kirjoista ja pari luentoa. Ranskakin alkoi, siellä oli yksi tyttö, jonka tunnistin ulkonäön ja erityisesti aksentin perusteella suomalaiseksi, ja sattuipa se tyttö olemaan pieksänmäeltä kotoisin (kaikki tiet vievät savoon) nauroin sille tytölle, että ootasvaan sekka niin me ollaan jotain kaukasta kautta sukulaisia. Mutta ranska on toooooosi helppoa, mutta tiedän että se seuraava taso olisi kuitenkin vähän liian vaikeaa, en ole siis vielä oikein pystynyt päättämään otanko helpon vai vaikean tien (minulla nyt kuitenkin kun on nuo neljä muuta oikeustieteen laitoksen kurssia kaverina, ja yksi kevyt kurssi ei varmasti tekisi pahaa :D) meinasin mennä tänään tanssimaan skotlantilaista ceilidh tanssia, mutta en mennyt. olin kipeä. Lounasta söin yhden tutun kanssa, ihmettelin stoviesseja (meat stuff) otan teille joskus kuvan, mitä James ihan pokkana veti naamaansa. O_o Minä pitäydyin minun (majoneesittomassa) sämpylässäni ja sorruin vain yhteen Kitkat-suklaapatukkaan koko päivänä. Ja istuin kahvilla puolalaisen Evan kanssa ja yritin ottaa osaa hänen kahvituskaansa "british coffee is rubbish, absolutely rubbish" Muistelin iskää, kuinka hän ottaa aina presidenttiä Venäjälle mennessään ;P (vaikka venäjä ja puola nyt eivät tietenkään ole samat maat, mutta ehkä kahvi samankaltaista? en tiedä? en edes juo presidenttiä enkä kahvia täälläkään)
Huomenna on ohjelmassa international societyn matka comitteen tapaaminen ja sitten torstaina ajattelin alkaa pelastamaan maailmaa liittymällä amnesty internationalin jäseneksi. Mutta tiedä sitten. ja no, ehkä näin flunssan lähdettyä olisi raahauduttava myös uimaan. tekosyitä ei enää juuri ole.

olen alkanut katsomaan yleltä puoli yhdeksän uutiset verkosta. jotta tietäisin miten siellä suunnalla menee, kaipaan vähän televisiota mutta en kuitenkaan (Greyn anatomiaa saa netistäkin...) Haluaisin kamalasti päästä nopeasti jyvälle tämän maan politiikasta ja vaalijutuista, mutta vielä ei ole paljoa auennut vaikka sanomalehdet pyrin lukemaan joka päivä. Onneksi mulla on tuo public law kurssi, mikä näyttää paljolti olevan politiikkaa sivuava kurssi. Ainakin kovasti ihmettelemme Ruotsin perustuslakia ja miten nyt kamalan hirveästi voi olla mahdollista, että joku hullu maa nimeää perustuslaissaan oikeuden sellaiseen täysin turhanpäiväiseen asiaan kuin koulutus :D Nojoo.

Minä olin jo viime viikolla valmis hyppämään kaivoon tän sään takia, mutta nyt tällä viikolla näyttääkin siltä että villakangastalvitakilleni ei ihan vielä ole käyttöä. Lämpötilat pyörii tossa 15 asteessa. Mutta jos Taija sanoo että saan mahdutettua viisi eri juttua samaan lauseeseen kun puhun, niin tämän maan sää vaihtuu raekuurosta pilvien kautta aurinkoon tunnissa. Ennalta arvaamatonta. hauskuutin yksi päivä yhtä skotlantilaista kun kysyin josko viime yönä oli joku myrsky kun olin herännyt sateenropimaan... no arvatkaa oliko?