Tässä on tämä käsittämätön kuva ikkunastani... Mulla on varmasti joku vika huoneen "ilmanvaihdossa" kun mun ikkuna on ainoa, jolle on käyny tälleen. Joku rakennustekniikkaa tai eristyksiä paremmin tunteva varmaan osaa kertoa..? Ja kun mulla ei ole huoneessa edes kylmä, ihan keposesti voi nukkua topilla ja sorteissa vaikka, ei palella ei, vaikka niin kuvittelin.
Ja laitan pari muutakin kuvaa tässä samalla, kun innostuttiin.
Olen saanut kirjastotätien vihat niskoilleni, kun olen onnistunut varailemaan kirjoja jonnekin lääketieteelliseen kirjastoon. Ja kerran yksi kirjastonhoitaja suuttui mulle, kun ilmaisin mielipiteeni siitä että miten paljon se sucks, kun ensin lähetetään "kirja on täällä valmiina" ilmoitus sähköpostiin ja kahden minuutin päästä se peruutetaan" Kun oli essee aika, eka essee ja pinna sinäpäivänä näääääin kireellä.
Tiedossa työskentelyä esseen kimpussa... ihan hyvälle mallille sen sain polkaistua tänään. Ja varmasti ensi viikon alkuun mennessä saan sen valmiiksi, ainakin ellei parempia suunnitelmia ole tulossa. Hirveästi vispaisi menojalka, ei millään meinaa pysyä tässä yliopistolla.. mutta deadline on kuitenkin deadline.. eikä se muutu mikskään.
Viikonloppuna on kaikkien siirappisten romantikkojen päivä valentine's day! Tänä ystävänpäivänä minulla taitaa olla treffit vihreän paperiraportin kanssa, joka tottelee nimeä Scottish law commission: Report on age of criminal responsibility (ja eii... minä en edelleenkään ole vakuuttunut että 8 on ihan okei raja rikosoikeudelliselle vastuulle)
Mietin taas tänään tullessani luennoilta takaisin kotia, että miten yllättävän helppoa tänne oli sitten kuitenkin solahtaa joukkoon sekavaan. Odotin kulttuurishokkia, kuvittelin, että Japani opetti minulle kaiken miten "SE prosessi menee" Tulin, koin ja näin. Loppujen lopuksi arki on arkea kaikkialla, mutta en kohdannut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tänne sopeutumisen suhteen. Tiedän kyllä, se päivä varmasti tulee. Enhän ole ollut täällä vuottakaan puhumattakaan vuosista joita tulen täällä viettämään. Kyllästyn varmasti tähän graniittikaupunkiin, karkaan Edinburghiin ihastelemaan linnaa ja kulttuuria, ajan junalla halki Brittein saarten Lontooseen ja suhahdan Suomeen rakkaiden luokse. Mutta minun suurimmat ongelmat tässä maassa liittyy salmiakin ja kunnon leivän puutteeseen, ei mitään minkä kanssa ei voi elää.
Monet ulkomaalaiset on tehneet täällä ne "ulkomaalaiset" Eli eristäytyneet omaksi ryhmäkseen ja salaa ihastelleen skottimiehiä ja puhuneeet tytöistä pahaa. Minä en (taaskaan) onnistunut sitä tekemään vaan huomasin ymmärtäväni ystävääni, jonka aksentti olisi oikeasti paha monelle teistä. Huomasin syöväni haggista kilpaa skottiystäväni kanssa ja tajuavani, että ei elämä kaukana rakkaista olekaan yhtään hassumpaa (sillä British Airways kuljettaa täältä Suomeen useasti, riittävästi) Tietysti olisi kivaa raahata tietyt ihmiset yhteen, mutta olenko minä nyt aikaisemminkaan ollut niin erityisen hyvä yhdistämään kaikkia kaveripiirejä ja elämiä näin yleensä? No en. Haluaisinko? En oikeastaan. Sanotaan aina, että poissa silmistä poissa mielestä. Onkohan se totta?
Old Aberdeenin vanha kunnantalo kampuksella, olen monesti halunnut saada hyvää kuvaa, ja yrittänyt kuvailla tuota iltamyöhällä siinä onnistumatta. Tässäkin harmittava viereisen talon varjo.. mutta tuossa kuitenkin kampuksemme väritystä.. harmaa on harmaata. 
Eheeheheh, kuka sanoi, että Skotlannissa sataa aina? You'll take the high road and I'll take the low road
And I'll be in Scotland afore you
Where me and my true love will never meet again
On the bonnie, bonnie banks of Loch Lomond
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti