On taas ennättänyt mennä tovi, kuukausi melkein kuin viimeksi tänne blogiin kuulumisiani kirjoitin. En minä tiedä lukeeko tätä kukaan, monesti pitänyt laittaa sellainen site-meter joka kertoisi minulle aina maan ja kaupungin mistä blogia on luettu. Mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tässä viimeisen kuukauden aikana ei ole tosiaan mitään kummempaa tapahtunut. Kurssihommia ja deadlineja lähinnä. Ensi vuoden asunto varmistui kampukselta. Jippii, sekin huoli pois. Kohta on taas aika kävästä Suomessa, ihan uskomattoman nopeesti tää aika menee. Ennenkun huomaa niin yliopiston eka vuosi on ohi, ja edessä häämöttää commerical law:n ihanuudet. Mutta se on sen ajan murheet.
Ohjelmassa ollut kesätöiden (toivotonta) metsästystä, kouluhommia ja viime sunnuntaina tuli käytyä katsomassa elämäni ensimmäinen rugbypeli Edinburgh:n Murrayfield-stadionilla. No, päivä skotin ja kahden englantilaisen kanssa Edinburghin kaduilla ja Murrayfieldissa oli mielenkiintoinen. En ollut ollenkaan tietoinen, että rugbya mennään sitten katsomaan kiltteihin pukeutuneena ja paitana Skotlannin joukkueen paita. Mutta tuli sitten todettua, ja yritin selittää miksi se ei nyt ole ihan normaalia pukeutumista Johnille, tai onhan se, täällä.
Peli itsessään koostui 2*40minuutin erästä, Italia v Skotlanti peli oli kyseessä. Hauskuutin matkaseuruettani osoittamalla täydellistä tietämättömyyttä rugbysta kun he kysyivät minua mukaan, paukautin samanlaiseen sammakkoon verrattavan lipsautuksen, kun ainakin villin huhun mukaan rakas siskoni osoitti täydellistä tietämättömyyttään T.Sarpanevan olemassaolosta eräässä tietysttä pienessä hämäläisessä savupirttilässä, eli minä kysyin "whats that Six Nations game" No kyseessä oli siis vuoden tärkeimpiä urheilutapahtumia.. mutta mistä minä nyt sen olisin voinut tietää. Minä olen Suomesta.
Peli alkoi säkkipilleillä ja Saltire-lipuilla. Italian hymnia puhalteli vaivainen viidentoista orkesteri, kun Skotlannin flower of Scotland soi kymmenien säkkipillinsoittajien ja rummuttajien voimalla. En voi kyllä kieltää,että jääkiekko on kyllä edelleen minulle "se urheilulaji" onhan se ihan hauskaa kun urheilijamiehet lakoontuvat yhden pallon päälle joka kolmaskymmenessekuntti... ainakin aluksi, mutta sitten jossain vaiheessa alkaa vähän tuntumaan.. että voisi hieman nopeuttaa tätä peliä. Mutta Edinburghin sää oli mainio, ei edes satanut ja kaupunki sekä seura hyvää. Kaikenkaikkian hyvin onnistunut päivä. Ja menen varmasti uudelleen, ensi vuonna.
Ensi viikolla olisi tarkoitus suunnistaa läpi saaren Lontooseen tapaamaan vuosien takaista ystävää, jonka kanssa ollaan vihdoin ja viimein samalla mantereella ja vielä parempaa, samassa maassa. Mutta siitä myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti