Ongelmia.. no ei.. ne on vaan kulttuurieroja keittiössä

Minulla ei ole tässä maassa monia ongelmia. Mitään minkä kanssa ei voi elää. Elän yliopistolla, fair trade yliopistolla, jossa statuksesta ollaan totta tosiaankin ylpeitä. Yliopistomme on muovipussiton, kierrätyskin pelaa (vaikka mehukartonkien kierrätyksestä ei ole vielä kuultu) Mutta jotta saisin kaikki patrioottisukulaiseni ja tuttavani kauhistelemaan kahvipöytäkeskustelussa sikälimikäli minua edes muistetaan siellä enää, että miten Suomessa on kaikki niiiiiiiin paljon paremmin. Ja koska tuo Textbook on Roman Law ei nappaa sitten ollenkaan, niin aloittakaamme..

1) Leipä. Kaipaan leipää. Leipää joka haisee leivälle, joka homehtuu kun on sen aika, jota saa paperipusseissakin, kaipaan sitä suomalaiselle tuttua tummaaleipää (luojankiitos täälläkin tunnetaan täysijyväleipä) Olen (jälleen) maassa, jossa valkoista pullamössötoastia saa eri paksuusluokissa.... hmph... ja enkö vannonut Japanista lähtiessäni ettei enää ikinä.
Tämänhetkinen valkoinen pullapalani maistuu suurinpiirtein mauttomalta hapankorpulta

2)En ole vielä ymmärtänyt, miten paikallisista kaurahiutaleista saa keitettyä liisteriä.. voi olla tietenkin, että vika on minussa(kin) mutta tähän ongelmaan auttoi sitten siskon Eloveenat ;D Kiitos!

3)Muistan miten hihkuin isälle Suomessa, miten oli minusta niin hyvä, että leikkeleiden kanteen tuli se lihaprosentti. Se oli minusta niiin hyvä juttu, koska tämä tyttö ei mitään vesileikkeitä syö! Ja niiin.. täältä minä itseni löysin. Vesileikkeleiden luvatusta ihmemaasta... blah.

4)En enää tässä maassa asuttuani, ihmettele ikuna miksi jotkut juovat teetä maidon kanssa. Juoskaapa vaan aamulla luennolle ja kiireessä ostakaa teet mukaan ja kun unohdatte sen teepussin sinne veteen viideksiminuutiksi niin lopputuloksena on sitten sitä maalia, kun kaurapuuroa on käytetty liisterinä, paahtoleipää tapettina ja sitten halutaan vielä "raskaampaa" väriä tapetin päälle. Eli on kuin maalia joisi ;D On paikalliset "black tea:t" ihan omaa luokkaansa.. mutta toisaalta olen niin kova teen juoja, että olen jo aika lailla tottunut siihen. Tosi usein kyllä saan jatkokommentin kun en tahdo teehen maitoa "are you sure?" :D minä aina että ;-) Erityisesti yhdessä Starbucksissa on yksi hauska kahvilatyttö, joka aina kysyy multa varmistuksen.

5)Kastikeainekset tässä maassa on edelleen ihan täysi mysteeri... jos nyt ei lasketa pastatomaattikastikkeita joita löytyy varmaan tsiljoona erilaista. Taitaapi laukusta löytyä turkinpippureiden lisäksi myös maizenaa kun tulen Suomesta joululomalta... onkohan ruokakerma kokonaan suomalainen juttu? Kun täältä löytyvää kokkaukseen sopivaa kermaa voi myös vaahdottaa.... :D ja jäädyttää ja kaikkea jännää... eli se on varmaan ihan kuohukermaa? :D Tiedän ainakin, että eräs sukulaisrouva laittelee kanttarellejen kanssa aina vaan kuohukermaa.. (se siitä dieetistä) Vaikka kyllähän maissintärkkelystä täytyy täälläkin olla.. en vaan tajua.. en.

6)En ymmärrä miksi kananfileestä ei saa niitä jänteitä pois. En vaan tajua. Anteeksi. En sitten millään.. ihan sama maksaako paketti £3 vai £6 puntaa.. jänteet siellä näköjään on.. mutta onneksi on Fiskarssin-sakset (kiitos iskä!)

7)JUUSTO! Saisiko olla cheddarjuustoa... värjättynä... originaalina.. sveitsiläisenä... light-versiona... tämä juustoasia herättää yleistä hilpeyttä meidän mannereurooppalaisten keskuudessa... varsinkin kun se cheddar, jota cheddariksi täällä kutsutaan, ei yhtään muistuta hollantilaisen ystäväni mielestä cheddaria, eikä minustakaan... mutta onneksi on Lidl ja Dutch edam! Ja Ikean juustohöylä (jota amerikkalainen kämppikseni ei tunnistanut juustohöyläksi.. pieniä kulttuurieroja asunnossamme)

Siinä oli pieniä keittiöön liittyviä epäjohdonmukaisuuksia.. mutta kuten sanottua, ei mitään minkä kanssa ei voi elää!

Yritän vielä taistella sitä yleistystä vastaan, jonka kuulin yhdeltä ystävältäni joka muutti saarelle 3 vuotta sitten.
"Sonja, koita nyt ymmärtää. Että ruoka tällä saarella ei yleensä ole hyvää"

Niin käsi ylös toisaalta, kuinka moni meistä on törmännyt englantilaisin/skotlantilaista keittiötä edustaviin ravintoloihin?

(PS. Ei se oikeasti ollut se roomalaisen oikeuden kirja.. vaan tämä leipä joka minua intoutti kirjoittamaan :D)