Näytetään tekstit, joissa on tunniste iso-britannia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iso-britannia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Isoja kysymyksiä

Kirjoitan esseetä eräästä oikeustapauksesta, Pretty v UK ihmisoikeuksien kurssille. Tarkoituksena on tehdä oikeustapausanalyysi  siitä miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tapausta käsitteli ja miksi he päättivät miten päättivät. Tapaus on siis yksi näistä lukuisista Iso-Britanniassa puhuttaneista tapauksista, oikeudesta kuolla. Puhutaan siis European Convention on Human Rights (kamala, en tiedä tota edes suomeksi! :D) ja sen takaamista oikeuksista ihmisille, Eurooppalaisesta ihmisoikeusnäkökulmasta johon kuuluu oikein elää ja ehkäpä myös oikeus kuolla (on liian myöhä, eikä teitä varmaan oikeasti kiinnosta artiklat) No anyways, rouva Pretty oli nainen, joka sairasti etenevää neurologista sairautta, jota ei voitu parantaa. Ja nainen halusi kuolla kun hänen tilansa olisi liian vaikea hänelle. Tässä vaiheessa, ajattelet saahan sitä itsensä tappaa. (Välihuomautus, rajan eteläpuolella itsemurha oli pitkään rikos… josta ei luonnollisesti koskaan ketään tuomittu, mutta ei ole kauaa kun se dekriminalisoitiin :P) mutta Prettyn tapauksessa hän halusi, että hän saisi kuolla aviomiehensä avustuksella. Ja siinä kohti alkaa ongelmat, itsemurhaan yllytys, avustus, muulla tapaa vaikuttaminen on kriminalisoitu. Pretty kävi uuvuttavan oikeustaistelun, vei tapauksen aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti, argumentoiden että Suicide Act 1967 rikkoo häneen ihmisoikeuksiaan, ei rikkonut sanoi Euroopan ylin tuomioistuin näissä asioissa. Pretty kuoli kolme päivää myöhemmin. 

Näitä tapauksia on lisää. Juuri tämän viikon lopulla päättyi erään vauvan vanhempien pitkä kamppailu kuolemansairaan lapsensa puolesta. Oikeusistuin päätti, että vauva kuolee vaikka vanhemmat halusivat jatkaa elämää ylläpitäviä hoitoja ilman toivoa paremmasta. 

Tapaus Purdy on uusin näistä kysymyksistä avustettuun kuolemaan. Etenevää MS-tautia sairastava nainen ja etelä-amerikasta kotoisin oleva aviomies. Nainen haki korkeimmalta oikeudelta asti lupausta, että miestä ei syytettäisi mikäli hän auttaisi häntä kuolemaan. Itsemurhan avustamisesta voi tässä maassa saada korkeintaan 14 vuotta vankeutta. Korkein oikeus (House of Lords) antoi tietenkin kieltävän päätöksen ihan pelkästään lainsäädännön osalta. 

Dignitas niminen klinikka Sveitsissä on ollut myös tapetilla asiasta. 23-vuotias nuorukainen, lahjakas rugbyn pelaaja, menetti elämän halunsa erään epäonnisen rugbytreenin seurauksena ja hoidon viivästyessä halvaantui rinnasta alaspäin. Nuorukaisesta tulin nuorin britti, joka matkusti Sveitsiin kuolemaan kolmen epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Halvaantuneen elämä ei ollut hänelle elämisen arvoista, hän teki tämän 17 kuukautta onnettomuuden jälkeen. Syntyi kohu, josta seurasi syyteharkinta vanhempien ja perheystävän, joka oli varannut lennot Sveitsiin (ja paluulipun kanssa, mikäli hän muuttaisi mielensä), osalta. Syyttäjä totesi vanhempien yrittäneen estää poikaansa ja saada hänen muuttamaan mielensä, mutta mitenkä sinä sitten ihmistä elämään pakotat. Syyttäjä teki syyttämättä jättämispäätöksen ja totesi, ettei nuorukaisen vanhempien syyttäminen ole ”yleisen edun” mukaista. Kai sitä sanotaan, että suurinta rakkautta on myös osata päästää irti kun niin pitää tehdä. 

Viime vuoden lopulla kohistiin dokumentista, joka näytettiin joulunaikaan myös Suomessa. Se oli se kuuluisa dokumentti erään miehen itsemurhasta televisiokameroiden edessä. Myös se kuoleman heti näytettiin myös maikkarilla. 

Ollaan sellaisten kysymysten äärellä, joihin on hankala vastata. Kuka loppujen lopuksi määrittää sen ”dying with dignity” johon vetosivat ms. Pretty, ms. Purdy ja ehkä myös rugbyn pelaaja nuorukainen perusteli päätöstään vanhemmilleen. En osaa, (eikä minun kyllä pidäkään tässä esseessä ottaa kantaa tunnepuoleen) kuvitella etenevää neurologista sairautta ja sitä miten se vie pois liikuntakyvyn, puheen ja liikkeen. Mutta silti, näin juridisesta näkökulmasta rajanveto sen avustetun itsemurhan kannalta on vaikeaa. Tai siis mahdotonta, siksihän täällä(kään) ei sitä sallita. Täytyy jatkaa pienimuotoista pohjatyötäni ennen lomalle lähtöä.





sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Ongelmia.. no ei.. ne on vaan kulttuurieroja keittiössä

Minulla ei ole tässä maassa monia ongelmia. Mitään minkä kanssa ei voi elää. Elän yliopistolla, fair trade yliopistolla, jossa statuksesta ollaan totta tosiaankin ylpeitä. Yliopistomme on muovipussiton, kierrätyskin pelaa (vaikka mehukartonkien kierrätyksestä ei ole vielä kuultu) Mutta jotta saisin kaikki patrioottisukulaiseni ja tuttavani kauhistelemaan kahvipöytäkeskustelussa sikälimikäli minua edes muistetaan siellä enää, että miten Suomessa on kaikki niiiiiiiin paljon paremmin. Ja koska tuo Textbook on Roman Law ei nappaa sitten ollenkaan, niin aloittakaamme..

1) Leipä. Kaipaan leipää. Leipää joka haisee leivälle, joka homehtuu kun on sen aika, jota saa paperipusseissakin, kaipaan sitä suomalaiselle tuttua tummaaleipää (luojankiitos täälläkin tunnetaan täysijyväleipä) Olen (jälleen) maassa, jossa valkoista pullamössötoastia saa eri paksuusluokissa.... hmph... ja enkö vannonut Japanista lähtiessäni ettei enää ikinä.
Tämänhetkinen valkoinen pullapalani maistuu suurinpiirtein mauttomalta hapankorpulta

2)En ole vielä ymmärtänyt, miten paikallisista kaurahiutaleista saa keitettyä liisteriä.. voi olla tietenkin, että vika on minussa(kin) mutta tähän ongelmaan auttoi sitten siskon Eloveenat ;D Kiitos!

3)Muistan miten hihkuin isälle Suomessa, miten oli minusta niin hyvä, että leikkeleiden kanteen tuli se lihaprosentti. Se oli minusta niiin hyvä juttu, koska tämä tyttö ei mitään vesileikkeitä syö! Ja niiin.. täältä minä itseni löysin. Vesileikkeleiden luvatusta ihmemaasta... blah.

4)En enää tässä maassa asuttuani, ihmettele ikuna miksi jotkut juovat teetä maidon kanssa. Juoskaapa vaan aamulla luennolle ja kiireessä ostakaa teet mukaan ja kun unohdatte sen teepussin sinne veteen viideksiminuutiksi niin lopputuloksena on sitten sitä maalia, kun kaurapuuroa on käytetty liisterinä, paahtoleipää tapettina ja sitten halutaan vielä "raskaampaa" väriä tapetin päälle. Eli on kuin maalia joisi ;D On paikalliset "black tea:t" ihan omaa luokkaansa.. mutta toisaalta olen niin kova teen juoja, että olen jo aika lailla tottunut siihen. Tosi usein kyllä saan jatkokommentin kun en tahdo teehen maitoa "are you sure?" :D minä aina että ;-) Erityisesti yhdessä Starbucksissa on yksi hauska kahvilatyttö, joka aina kysyy multa varmistuksen.

5)Kastikeainekset tässä maassa on edelleen ihan täysi mysteeri... jos nyt ei lasketa pastatomaattikastikkeita joita löytyy varmaan tsiljoona erilaista. Taitaapi laukusta löytyä turkinpippureiden lisäksi myös maizenaa kun tulen Suomesta joululomalta... onkohan ruokakerma kokonaan suomalainen juttu? Kun täältä löytyvää kokkaukseen sopivaa kermaa voi myös vaahdottaa.... :D ja jäädyttää ja kaikkea jännää... eli se on varmaan ihan kuohukermaa? :D Tiedän ainakin, että eräs sukulaisrouva laittelee kanttarellejen kanssa aina vaan kuohukermaa.. (se siitä dieetistä) Vaikka kyllähän maissintärkkelystä täytyy täälläkin olla.. en vaan tajua.. en.

6)En ymmärrä miksi kananfileestä ei saa niitä jänteitä pois. En vaan tajua. Anteeksi. En sitten millään.. ihan sama maksaako paketti £3 vai £6 puntaa.. jänteet siellä näköjään on.. mutta onneksi on Fiskarssin-sakset (kiitos iskä!)

7)JUUSTO! Saisiko olla cheddarjuustoa... värjättynä... originaalina.. sveitsiläisenä... light-versiona... tämä juustoasia herättää yleistä hilpeyttä meidän mannereurooppalaisten keskuudessa... varsinkin kun se cheddar, jota cheddariksi täällä kutsutaan, ei yhtään muistuta hollantilaisen ystäväni mielestä cheddaria, eikä minustakaan... mutta onneksi on Lidl ja Dutch edam! Ja Ikean juustohöylä (jota amerikkalainen kämppikseni ei tunnistanut juustohöyläksi.. pieniä kulttuurieroja asunnossamme)

Siinä oli pieniä keittiöön liittyviä epäjohdonmukaisuuksia.. mutta kuten sanottua, ei mitään minkä kanssa ei voi elää!

Yritän vielä taistella sitä yleistystä vastaan, jonka kuulin yhdeltä ystävältäni joka muutti saarelle 3 vuotta sitten.
"Sonja, koita nyt ymmärtää. Että ruoka tällä saarella ei yleensä ole hyvää"

Niin käsi ylös toisaalta, kuinka moni meistä on törmännyt englantilaisin/skotlantilaista keittiötä edustaviin ravintoloihin?

(PS. Ei se oikeasti ollut se roomalaisen oikeuden kirja.. vaan tämä leipä joka minua intoutti kirjoittamaan :D)

torstai 13. marraskuuta 2008

Ajankohtaista tältä saarelta

Ensimmäin "mid term exam" ohi Skotlannin oikeusjärjestelmästä.. päädyin kirjoittamaan sitten säädöksien tulkinnasta esseen ainoastaan puolessa tunnissa.. nyt vain sitten jännäämään millaista oli kieleni ja mikä lopputulos, ei sillä kylläkään ole "väliä", koska se ei vaikuta kurssin kokonaisarvosanaan (onneksi)

Tänään oli myös julkisoikeuden tutoriaali, meidän piti puhua viimeaikaisista uutisista, millä on konstitutionaalista vaikutusta Iso-Britanniaan. Päädyin sitten järkyttämään kaikkia sillä tosiasialla että minulla on henkilöllisyystodistus. Tällä saarella sana henkilöllisyystodistus kuvastaa kaikkea sitä hallituksen kontrollointihalua, yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden menetystä... ja sehän on kauheaa, että biometriset tunnisteet tallennetaan henkilökortteihin. Anteeksi nyt vain kamalasti, mutta onhan tännekin tulossa/tullut jo biometriset passit, joka nyt periaatteessa on ihan sama asia.. vai?

Täällä Iso-Britanniassa on menossa kova polemiikki siitä, että tuleeko ne henkilöllisyystodistukset vai eikö tule. Tuutorini oli ihan haltioissaan ja minä tyttö en muuta osannut sanoa kuin "I got nothing to hide" ja selitin sitten siihen perään jotain "järkevää" siitä miten en ymmärrä miten Iso-Britannia pystyy nykyisellä käytännöllään noudattamaan EU tason tiettyjä säädöksiä, esimerkiksi kansainvälisten lentokenttien henkilökunnan taustaselvityksestä. Yksi kurssikaveri sitten sanoi syyn miksi hän vastustaa henkilökortteja, ettei MI5 (Britannian sisäinen tiedustelupalvelu) nyt vaan unohtaisi hänen tietojaan junaan jossain Englannissa. ööö.....

Noh, mutta ainakin tutorilla ja minulla oli hauskaa. Pahoittelin kyllä kurssikavereilleni pohdiskeluani (lähinnä yksinpuhelua, eivät ole kamalan puheliaita ne ihmiset) kun en ole vielä oppinut ymmärtämään ihmisten mentaliteettia tältä osin. Mutta kuten sanottua, minä yritän ja epäonnistun niin monta kertaa että onnistun. Tosiaan on mielenkiintoista että henkilötietojen tallentamisen katsotaan täällä rikkovan ihmisoikeuksia, yksityisyydensuojaa ja yksilönvapauksia. (Miksi meille ei koskaan opetettu tätä juttua Suomessa?) Ja näittä anti-ID kampanjoissa Iso-Britannian suunnitelmaa henkilökorttien lanseerauksen suhteen on ihan avoimesti verrattu Kiinan systeemiin.. (... ja niin.. muilla EU-mailla ei tietenkään ole henkilöllisyyskortteja) Mutta nauroinkin, että minä olenkin sellaisesta kuuluisasta poliisivaltiosta. Mutta näin meidän kesken, olen aika ylpeä siitä. Enkä sitäpaitsi näe ponttia siinä(kään) miksi Iso-Britannia on hyväksynyt Schengen-sopimuksen oikeudelliset (judicial) ja poliisimääräyksiä koskevat osat.. kuten Britannian matkaajat tietävät, rajamuodollisuuksista on pidetty kiinni, mutta silti tähän maahan on muiden EU-kansalaisten mahdollista päästä passitta. Mutta paikallisilla ei tietenkään ole pääsyä muihin EU-maihin ilman henkilökorttia (jota tällähetkellä ei vielä ole olemassa) eihän se ole reilua? Mutta kuten sanottua, tulen varmasti tapaamaan britteja, jotka sanovat "tämä ei ole sinun asiasi, laita vaan suu kiinni"
Mutta vaikkei olisikaan, se ei estä ihmistä yrittämästä ymmärtää. Täytyy kyllä sanoa, että vielä ketään sellaista en ole tavannut. Mutta olen kyllä ulkomailla ollessani asenteella "maassa maan tavalla" enkä kamalan kärkevästi arvostele paikallista yhteiskuntaa, missäikinä asunkin. On nimittäin aika tulenarka-alue. Ja lähtökohtaisesti aika harvoja ihmisiä täällä kiinnostaa miten Suomessa asiat on, eikä tarvitsekaan. Tämänpäiväinen oli kyllä kaikista "radikaalein"
Tämä ID-kortti on hyvin moniulotteihin asia (kuten näköjään kaikki tällä saarella) sanoi tutorini. Mutta aika näyttää, tämän hetken tiedon mukaan brittejen on "alistuttava" hallituksen tahtoon, ja henkilöllisyystodistukset lanseeraataan kaiken kansantietoisuuteen 2012, 11 vuotta depatin alkamisen jälkeen. 9/11 toi mukanaan terrorismin ja valtion turvallisuuden kaikkien, niin suomalaisten ja brittejen tietoisuuteen. Mutta kuten sanottua. henkilökohtaisesti i have nothing to hide. Ja sikälimikäli minulle joskus tarjoutuu tilaisuus hankkia tässä maassa virallinen ja tunnustettu henkilöllisyystodistus, minä sen hankin asap. Ei nimittäin uppoa tämä suomalainen muoviläpyskä täällä yhtään missään vaikka sinällänsä hassua, kun rajat aukenevat tällä kuitenkin. Mutta toisaalta, sehän on vain ja ainoastaan rajavartiosto, joka kortin hyväksyy ;)

tiistai 11. marraskuuta 2008

Havaintoja arkielämästä

Minulla ei oikeastaan ole asiaa, ei ole pakottavaa tarvetta päästä kertomaan teille nyt jostain hassun hauskasta jutusta (tosin vain sen takia, että useimmat jutut, jotka ovat mielestäni hauskoja, ovat aivan toista teille) On satanut ja päivä on kulunut (epätoivoisten) lukemisyritysten parissa, että voi olla vaikeaa avata kirjat joskus.. toisaalta tiedän mitä Scotland Act 1998 (joka esim. takasi Skotlannille parlamentin) 6 schedulessa (tämän siitä saa kun opiskelee englanniksi, yksi asetuksen osa ei siis aikataulu!) sanotaan devolution (;D) asioiden käsittelystä. Vielä huomenna pikaista kertausta luentojen jälkeen kirjastossa, ja sitten illalla siirryn Japan societyn elokuvafestivaalin pariin, kuulee taas japania pitkästä aikaa (Vaikkakin elokuvan parissa) ja ehkä, jos hyvin käy, niin tapaa joitain mukavia uusia ihmisiä.

Tänään koin näitä ulkomailla elämisen ahaaelämyksiä,

-näin minicooperin (joka on mielestäni jotain hyvin brittimäistä), jonka katolle oli teipattu Skotlannin lippu. "oho, asun Skotlannissa"

-ystäväni (englantilainen) soitteli Flower of Scotland (Skotlannin epävirallinen kansallislaulu) voluumit täysillä (ja ei nähnyt siinä mitään kummaa)

-Kuulin säkkipillin soittoa (toivon vain, että se ei tullut ulkoa sateesta) Sitä tapahtuu aika usein täällä, kun eivät ihmiset halua heittää lapsesta asti harjoitettua taitoa hukkaan vain siksi että uni life starts. Mutta minusta kuulosti, että soitto tuli ulkoa ja ulkona satoi (Se on kummaa. Koska säkkipilli ei ole noista soittimista kaikista halvin ja soitto-olosuhteet varmaankin vähemmän mukavat)

-Tajusin aamulla hampaita harjatessani puoliunessa, että kaikkeen tottuu. Myös "ilmassa toimivaan vedensekoittimeen" niinkuin siskoni kutsuu erillisiä kylmä- ja kuumavesihanoja. En nimittäin nykyään lakkaa ihmettelemästä ystäväni asunnon kylppärin hanaa, kun se on sellainen "yhdistetty"

-Olin tulossa kirjastolta kotia ja tottakai myöhästyin bussista, odottelin seuraava sen vajaa puolituntia millä tiheydellä iltabussit kulkevat. Siinä puolentunnin aikana törmäsin hyvään ystävääni, puin toisen ystäväni ihmissuhdesotkuja hänen kanssaan, hyvästelin, kuuntelin radiota, kastuin, ihastelin katuvaloja ja tajusin, että elän nyt sitä unelmaani mistä niin kauan unelmoin. Vaikka se olisi ostoskassien kantamista ruuhkabussissa, mutta silti.


Tässä lopuksi vielä sitten Skotlannin epävirallinen national anthem, The flower of Scotland, niille, jotka eivät sitä ole kuulleet, ja vielä säkkipillillä soitettuna ;) Tämä soi yökerhossa vähintään kerran iltaan ja saa kaikki nationaliset skotit hyvälle tuulelle jos siellä riekkuu yksi suomalainen englantilaisessa porukassa niin ei tule kuittailuja.

Ensin sanat ja sitten video.

The Flower of Scotland

1.
O flower of Scotland
When will we see
Your like again
That fought and died for
Your wee bit hill and glen
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again


2.
The hills are bare now
And autumn leaves lie thick and still
O'er land that is lost now
Which those so dearly held
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again


3.
Those days are passed now
And in the past they must remain
But we can still rise now
And be the nation again
And stood against him
Proud Edward's army
And sent him homeward
Tae think again




torstai 6. marraskuuta 2008

Äänioikeudesta.. pohdintoja opiskelun välttämiseksi.

Sain muuten yksi päivä postiluukusta ilmoituksen että "your application to be registered to vote has been received" ja siinä sivussa oli sitten liitteenä kirje äänestysrekisteristä vastaavalta taholta ja sitten ilmotus EU-vaaleissa äänestämisessä. Minut paremmin tuntevat, tietävät, että minä arvostan äänioikeuttani tosi korkealle. Ja siis, että ehkä paras asia täysi-ikäistymisessä mulle oli se, että minä saisin äänestää ihan oikeasti. Nykyisessä asuinmaassani olen oikeutettu äänestämään Skotlannin parlamentin (Holyrood Edinburghissa) ja Aberdeenin kunnallisvaaleissa sekä Suomen päässä tulen äänestämään presidenttiä ja eduskuntaa. Westminsterin parlamenttivaaleissa minulla ei ole äänioikeutta niinkauan kun en ole kansalainen, mutta sen hankkiminen nyt ei ole intresseissäni. Olen monesti sanonut että passini on varmaan kallisarvoisin omaisuus, joka minulla on. Tuollainen mitättömän näköinen paperivihkonen kertoo minulle täällä ulkomailla, missä minä kasvoin ja että mistä minä tulen. Meinasin kirjoittaa, mikä on osa minua. Mutta toisaalta, onhan Japanikin ja siellä kokemani asiat edelleenkin osa minua, kaikki ihmiset, joita olen tavannut ovat omalla tavallaan jättäneet jälkensä. Ne merkityksellisemmät ihmiset, huolimatta siitä, missä maailmankolkassa he ovat, ovat osa minua.
Äänioikeus kunnalisvaaleissakin minulla toistaiseksi on, mutta se jäi tällä kertaa käyttämättä sen ikävän tosiasian takia, että olen aika tuhottoman kaukana Lontoon suurlähetystöstämme, joka oli kunnallisvaaleissa ainoa äänestyspaikka. Varsinkin, kun sinne ei muuta asiaa ollut. Mutta se EU-vaali äänioikeuslappunen pisti mietityttämään. Äänestääkö suosiolla Suomessa... kun saisin kuitenkin sielläkin äänestää.. vai sitten täällä? Anti-Eu:maassa, jossa ihmiset eivät ole oikein vieläkään käsittäneet, että Iso-Britannia on todella osa EU:ta... ollaan julkisoikeuden luennolla käsiteltyä muutamaa hauskaakin oikeustapausta siitä, miten kärpäsestä on tehty härkänen täällä, kun manner-Eurooppa ja tämä saari tekevät asiat ihan periaatteesta erilailla. Moni asia, mitä Suomessa kerrotaan Iso-Britanniasta EU:n vastarannankiiskenä, on totta. Monet katkerat tappiot täällä on kärsitty kun Westminsterin ylistetty parlamentaarinen suvereenisuus on kapevoitunut EU tason lainsäädännön takia, mutta toisaalta tervetuloa Eurooppaan Iso-Britannia. Eräs ystäväni tosiaan ilmoitti minulle, kun mesosin hänelle miten eräs henkilö oli pitänyt passia kädessäni ja miettinyt "But Finland isn't in the EU, right?", ettei kyse ole Suomesta ja siitä tosiasiasta että jäsenenä ollaan oltu vuodesta 1995 vaan siitä, etteivät britit 36 vuotta sen jälkeen, kun parlamentti sääti European Communitie Act:in http://en.wikipedia.org/wiki/European_Communities_Act eli asetuksen, jolla säädettiin että EU- (tai siihen aikaan Euroopan yhteisöllä) llä on väliä Westminsterissä kinastellaan lainsäädännöstä, tajua sitä että enään ei eletä imperialistisessa Iso-Britanniassa (anteeksi lauserakenne tuossa edellisessä lauseessa se on kamala) . Minusta on oikeastaan aika huvittavaa, että kolmekymmentä vuotta myöhemmin asiasta kinastellaan kun eurooppanuorena tuokin on aika selvää pässinlihaa. Tiedän kyllä, olen ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen enkä oleta että kaikki olisivat, kunhan ajattelen ja kirjoitan.
Ajattelin kuitenkin, että ainakin vahvasti harkitsen äänestäväni Iso-Britannian MEP:pejä ensi kesällä, kunhan nyt vaan en ole sitten Suomessa jo kesälomaa viettämässä. Tai noh, tottapuhuakseni, on tuo kaavake jo täytetty. Minä kuitenkin asun ja opiskelen tässä maassa, ja siinä missä tulen varmasti äänestämään Skotlannin parlamenttivaaleissa, voin ihan hyvin äänestää europarlamenttiin henkilöä, joka uskoo sellaiseen Eurooppaan, johon minä oikeustieteenopiskelijana uskon.

Muuten Aberdeenissa kaikki menee hyvin, pitää vielä vähän availla noita kirjoja ja kertailla huomiseksi. Onneksi on perjantai. Totesin tänä aamuna herätessäni, ettei sillä oikeastaan ole väliä, onko maanantai vai torstaiaamu, jokainen arkiaamu on yhtä inhottava, mutta kummasti sitä herää tuossa Hillheadin opiskelija-asuntolakylä Yliopisto välillä Seaton parkissa.