Yes i am a bad person

Yliopistolta

And then there was a Finn and Polish, but zilia! Where do YOU come from? Eli unkarin lahja maailmalle!

rannalta!

Jess ja Marie



Old Aberdeenin ja yliopiston ylpeys, päärakennus



Skotlannin yökerhossa (kui moni on nähny tätä Suomes!)



Random kilttimies soittaa säkkipilliä!






Window to the sea (tälläistä öljypropagandaa harjoitetaan täällä!)

Tässä se on, tässä se on.. virallisesti ensimmäinen blogitekstini täältä saarelta, pahoittelen joskus ääkkösten puuttumista, käteni on jo tottunut brittinäppäimistöön vaikka omalla läppärillä omaan kyllä ääkköset ja öökköset. Mutta hyvää kannattaa odottaa eiks jee?

tämän historian nopeimman blogikirjoituksen kirjoittamisen syynä on se että olen historiallisesti tällä viikolla kotona jo ennen 24.00 illalla -ei oo tapahtunu täl viikolla kun on Freshers week menossa.

Eli Aberdeeniin saavuin sunnuntaina BA:n kämmittyä hieman lentoja. Aamulla isä ja sisko heitti kentälle, kiltti selvittäjä päästi viis kiloa läpi. lämpimiä ajatuksia sinne! Matka meni hyvin, HKI-HEATHROW kone oli melkein tyhjä, meitä oli valehtematta ehkä 15 kappaletta siinä, matkustajia. Ja yks ihana stuerttikin. Vastassa minua (ja muita fresherssejä eli eka vuotelaisia) oli sinipaitaiset vapaaehtoiset (tajusin just ettei mulla oo niistä kuvaa, mut ehka yliopiston sivuille tulee jotain kuvamateriaalia) Ja pienellä minibussilla minut kärrättiin sitten Hillheadin opiskelija-asuntolakyläpahaseen Old Aberdeeniin. Joka siis oN Aberdeeniin vanhan kaupungin aluetta. Viskattiin bussista ulos, huomasin matkalaukkuni lohjenneen ja sitten raahasin tavarani North Courtin opiskelijakopleksin keskimmäisen talon toiseen kerrokseen asuntoon 150.
Asun viiden hengen kämpässä joka on hyvinkin kansainvälinen. Meitä on ranskalainen Eva "taikeertaikeeer" (tapa mil Eva sanoo yhden baarin nimen TigerTiger) sitte skotti Bridget (avain ceilidhiin eli skotlantilaiseen kansantanssiin) Norjalainen Marie (i so not have a crush on him) ja sitten amerikkalainen (mitä me tekisimmekään ilman heitä) Jessica, joka on vaihtari usa:sta. Marie on tääl tekemässä tutkintoa, bioteknologiasta ja Eva on oikkarivaihtari Reimssistä Ranskasta. Jess on tääl vaan jouluun joten tod.näk saadaan uus vaihtarikämppis sen jälkeen.

Kämppä on ihan hyvä, cant complain. Jokaisella on oma huoneensa ja sitte kylppäri ja vessa ja keittiö. Ihan siistissä kunnossa lattioita lukuunottamatta. Noh mut meidän kv-meininki kyl tarkottaakin sitä että meil ei oikein oo kellään sit mitään keittiöarsenaalia joten salaatteja tehdään ja syödään kattilasta käsin :S

Tämä viikko on ollut sellanen Freshers Week, eli ei luentoja vaan bileitä ja tapahtumia ykkösvuotelaisille, kampukseen tutustumista ja ihmisiin törmäilemistä. Ja noooh, vaikka silmät pyöreenä selitin äidille että tämä tyttö ei ainakaan biletä, niin ollaanhan sitä ulkona riekuttu missä muutkin. Ei ehkä aina vaa niin pitkään. Mutta nyt lauantaina voin ylpeänä sanoa, et oon ainoa joka ei oo meidän kämpäst kipeä.

Meillä on ollut skotlannin kulttuuripäivää, societypäivää ja urheiluklubipäivää. On ollu campustoureja, homoseksuaaleja tutoreita, järkyttäviä oatmealkeksejä (hyyii. thank god there arent any british restaurants out there!) internetongelmia, cadburyn suklaapötköjä, kirjastokierroksia, skotlannin kansallislaulua, ceilidh-tanssia (lausutaan kay-lee) strongbow-tuoppeja, perustettiimpaha me yks kilpaileva french society yhden Cameronin ja Nikin kanssa, tapasin advisorini (eli tuutoriopettajan) joka salli minut armossaan osallistua ranskankurssille, olen käynyt juoksemassa merenrannalla loputonta rantaviivaa pitkin ja ajatellut että jos jaksais uida nääin pitkälle niin tulis norja ja sitte ku paljon kävelis, olis Suomessa ja teidän luona. Olen sanonut "pardon" tsiljoonasti, oppinut mitä gillie brogue tarkottaa (kilttipukusen miehen perinteisiä kenkiä) olen puhunut Englantia, siivonnut huonettani ja kävellyt läpi viereisen Seaton puiston ja kuunnellut Coldplayn viva la vidaa. Olen mielessäni ajatellut niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat minuun uskoneet ja minua tukeneet (kiitos siitä)

ja olen huomannut, että olisi paljon helpompaa kirjoittaa blogiin vaan useammin, olisi paljon helpompaa. Liian paljon kerrottavaa, liian vähä kärsivällisyyttä. mutta sitähän sanotaan että kuvat sanovat enemmän ku tuhat sanaa.