Long time no see

Olen ihan unohtanut tämän blogin olemassa olon. Anteeksi. Puolta vuotta en aio edes yrittää tiivistää kappaleisiin muutamaan. Toinen vuosi alkoi ja lukukaudesta on enää jäljellä tentit. Elämä Skotlannin peräkylillä vesisateessa ja tuulessa sujuu hyvin.

Olen aina ajatellut, että parasta ulkomailla olemisessa on kuitenkin se monikulttuurisuus. Vaikka lähin ystäväpiirini koostuu Britannian lahjoista maailmalle päädyin asumaan taloon, jossa katon alla asuu kirjaimellisesti koko maailma. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut tilaisuuden rakentaa kokonaisen elämän toisessa maassa, ja olen päättäväisesti rakentamassa sitä vielä. Tulevaisuudesta en voi varmaksi sanoa, mutta kuka voi. Haluan kuitenkin, että tiedän, ehkä sitten joskus Skotlannista poislähtiessä että nautin elämästä täysin rinnoin (tällähetkellä hyvin rahisevin nuhakuumekeuhkojen kera) Taloutemme koostuu 7 henkilöstä sekä kymmenestä passista. Ihmisistä, joiden elämää on värittänyt koko ajan monikulttuurisuus, kahden kulttuurin vanhemmat ja se tosiasia, miten elämä ja maailma on loppujenlopulta kauhean pieni. Olen saanut tuntea pariskunnan jonka elämä heitti kaukaisen Afrikan rannikon saaren kautta takaisin eurooppaan ja kahden muun mautta Pohjanmeren rannalle Skotlantiin. Kumpikin osa puoli omaa kaksi passia kumpainen. Olen saanut nauraa vedet silmissä englantilaiselle huumorille ja saksalais/iranilaiselle sympatialle. Ranskalainen syö edelleen kummallisia levitteitään ja paistelee pannukakkuja. Puolalainen hyötykäyttää nutellapurkkimme ja maalaa ne laseiksi käyttöönne. Elämän arvaamattomuus on sen hienoin asia. On ollut suuri kunnia saada elää elämääni tavalla, josta pienenä haaveilin.

Opiskelu menevät omalla painollaan, tammikuun tenttejä odotellessa. Opiskelut ovat koskettaneet commercial law, property law, eu law, jurisprudence (oikeusfilosofia) ja french. Joten kiirettä on piisannut. Ensi lukukaudella kurssit on Family law, Eu substantial law, Commercial organisations, Succession eli mielenkiintoinen termi tulossa :) Huolestuttaa vaan että tämä yliopistoaika näyttää lentävän, en halua sen vielä loppuvan :D

Muuten vapaa-aika koostuu lähinnä kaverilaumasta, nauramisetsa ja sosialisoimisesta, siitä, että ei tarvitse kävellä enää kotiin yksin vesisateessa sekä lauantaiiltapäivistä pubissa kavereiden kanssa. Ollaan istuttu joululounaalla perinteisesti turkey+stuffing & christmas pudding. Joulun alusaika on kiitänyt ohi huimaa vauhtia, en voi uskoa että joulu on viikon päästä. Tulen viettämään joulun siskon, hänen avomiehensä ja äidin kanssa, toivottavasti saan syödä kaikkea mahan täydeltä ja aika Suomessa on antoisaa ja saan palata Skotlantiin pian omien ystävien ja opiskelujen pariin.

Kesähajatelmia koivun ja tähden alta

Tapahtuipa tässä eräänä päivänä matkaillessani ja vieraillessani Porvoon vanhassa kaupungissa,

niinkuin raskaana olevat naiset kuulema bongailevat raskaana olevia naisia kadulla, vakavasti

sairaat näkevät vakavasti sairaita katukuvassa, minä bongailen kilttimiehiä. Valitettavasti kuvamateriaali

puuttuu tästä. Ilahduin kauheasti kun näin kauniin morsiusparin, vaalean suomineidon ja skottimiehen kiltissään

kompastelemassa Porvoon vanhankaupungin mukulakiviä. Repesin nauramaan päästyäni tuomiokirkolle

ja näin toisen kilttimiehen pakoilevan turisteja patsaan takana harjoitellessaan säkkipillinsä kanssa.

Tunsin vilunväristyksiä kun tuomikirkon (kirjoitan muuten kokoajan katedraali..) sisällä tämä laulu pamahti

soimaan korkealta ja kovaa urkuen säestäessä.

Jopa kirkossa sinkoileva japanilainen turistiryhmä pysähtyi kuuntelemaan.

Noh, unohdan aina välistä, että Suomessakin voi tapahtua kaikkea jännittävää ja odottamatonta.

Kirkon ulkopuolella sulhanen rupatteli toisten kilttimiesten kanssa murtaen englantia oikein korkealta

ja kovaa... ja ei... se aksentti ei oikeasti ole niin jännittävä :D aika kauhee oikeastaan... riippuu tietysti alueesta.

erityisesti suosittelen Glasgown alueen aksenttia kaikille ;) Mutta oli kaunista ja liikuttavaakin. Yritin sitten ottaa videonauhaa

toisella kameralla, mitä en ole vielä saanut purettua... tosin näyttää että taisin näpätä vain liikkuvaa kuvaa...

mutta laitan sen tänne jos videoklipissä on todella äänet. Mutta upea miljöö ja näytti hääavustajien (?)

määrästä ja kilttimiesten määrästä päätellen, että isot häät olivat kyseessä. Oma vanha isänikin innostui

miettimään lapsiensa tulevia häitä... naureskelin että ei kannata minun varaan laskea... silloin saattaa

joutua odottamaan hetken! vaikka kuinka hauskaa olikin ensimmäisissä hämäläisissä häissäkin.

Sitten isona, jos asetun takaisin Suomeen pidemmäksi aikaa, menen kyllä lavatanssikurssille..

ei oikein tuo humppa ja jenkka akseli onnistunut häissä... oma siskokin luovutta ja se on aika paljon se!´

Mutta hauskaa oli ja juhlittiin hääparia aamuun asti. Hyviä muistoja Skotlantiin, miten sitä oikein

juhlitaankaan häitä suomalaisittain ;'D tuota me naurettiin yhden Ruotsista tulleen vieraan kanssa. Onneksi

vain puukot puuttuivat ;-D

Mutta niin se kesä lentää... on jo heinäkuun puoliväli ja ei käy kieltäminen, pikkuhiljaa sukat alkavat

pyöriä jalassa ajatellen tulevaa syksyä kavereiden, oikeusfilosofian ja sateenvarjojen keskellä. vaikka

ei olla vielä edes voiton puolella! Mutta aika on mennyt mukavasti ranskan kielisen kirjallisuuden ja kieliopin parissa,

olemalla aasiakas suomalaisille asiakaspalvelijoille, hengittäessä raikasta ilmaa, ja miettien mitä sitä seuraavaksi

tekisi. Niin ja olen mökkeillyt, uinut järvessä ja saunonut tässä kuluneen kuukauden aikana minulle epätavallisen

paljon, josta äiteenkin pitäisi olla ylpeä. Se on sitä suomalaisuutta minulle.

The more I learn, the more I realize I don’t know. The more I realize I don’t know, the more I want to learn

Koivun ja tähden alla osa 1

Näinä aamuyön tunteina kun ulkona lauleskelee linnut ja herätys on tuossa 3,5h päästä on siis aika tulla tänne blogiin kirjoittamaan jotakin, tyhjiä sanoja ilman päätä eikä häntää.

Niin se aika rientää (ja ihmiset vanhenee) ja viimeisten tenttien jälkeen pienimuotoisen juhlinnan ja pakkaushässäkän jälkeen päädyttiin sangriakannujen, tapaksien ja junamatkan kautta Lontooseen tanssimaan sateessa, syömään takeaway-sushia ja muistelemaan menneitä Japanin kaverin kanssa sitten jollain ilveellä löysin itseni Helsingin koneesta ja myöhemmin istumasta Espan nurtsilta, sambailijoiden keskeltä, tanssimasta sateesta, biljardipöydän äärestä, Kallion kaduilta ja metroasemilta. Söin (pahaa) sushia, rähjäsin killarimummolle käytöstavoista, pahoitin hiljaa mieleni jostain "hyvin suomalaisesta" käytöksestä, puhuin englantia kaupan kassalle, herkuttelin jälkiuunileivällä ja ymmärsin, niinkuin näinä yön hetkinä jolloin ulkona sarastaa jo uusi päivä, että Suomessa ollaan. Eikä muuta voida. Näitä yöttömiä öitä ja lintuja, ranskalaista musiikkia ja hajanaisia ajatelmia. Olisi vain joku jonka kanssa valvoa, eikä yksin. Mutta ei, yksinkertainen elämä olisi tylsä elämä.

Ja sitten tänä viikonloppuna tämä suomalaisen suven kohokohta, juhannus sitten taas koetaan oikein mökillä pohojanmaan (tai hämmeen) kautta. Siitä sitten myöhemmin, ehkä.

Suomenlinnassa on yksin mielenkiintoinen puoli. Kaikki sinne menevät piknikille ja muuta, eikä siitä voi olla pitämättä kuumana kesäpäivänä. Mutta mitä me suomalaiset tiedämme, tiedämme että se hävisi, luovutti taistelematta. Mutta kukaan ei oikein tiedä tarinaa tämän linnoituksen takana. Vaikka se on miljoonia kertoja kerrottu.

Minä en tiennyt että joutsenen poikaset (?) ovat harmaita.

Kesäloma häämöttää...

Olen miettiny tässä viime viikkoina kovasti sitä, mihin ihmeeseen tämä aika tästä menee. Ensimmäistä yliopistovuotta on jäljellä viimeinen puristus, viikon verran ja viikon päästä tähän aikaan kämppämme on jo hajonnut. Itse lähden Aberdeenista viikonlopun jälkeen kohti Lontoota ja sen katuja. Tai lähden jos pystyn ja minut päästetään lähtemään.

Tentit ovat alkaneet ja ovat jo suurimmaksi osaksi ohi, viimeinen puristus ensi torstaina ja sitten edessä on valtavat ja laakeanaakeat kesälaitumet. Mietittiin tässä norjalaisen kanssa yksi päivä, miten lapsena kesäkuun viimeinen viikko oli jännittävä. Kerrattiin suvivirren sanoja ja jännättiin todistusta. Nyt, tilalla on tentteihin luku ja elämää suuremmat kysymykset miksi ulkona paistaa aurinko ja miksi pitää lukea. Mutta elämä on. Ranskalainen bailaa minkä kerkeää ja skotti juoksee treffeillä poikaystävänsä kanssa ennen kun hän karkaa Etelä-Afrikkaan "pelastamaan lapsia kristinuskolle" niinkuin hän itse sanoo. Norjalainen haahuilee ja miettii ihan samalailla.

Olen päätynyt siihen lopputulokseen. Että kaikki ne syyt, millä perustelin lähtemistäni, olivat oikeita syitä. Vuosi on ohi yliopistoelämääni. Tässä vuodessa ollaan opittu ymmärtämään kulttuureja, ollaan syöty nutellaa suoraan purkista ja naurettu keittiössä yömyöhään. Ollaan syöty ranskalaisia viinietikalla ja suolalla. Ollaan opittu ja kinasteltu. Ollaan huudettu kurkkusuorana ja lepytelty jäätelöllä. Puhuttu miehistä. Naureskeltu miehille.  Leffahetket ja Ben&Jerrys suoraan purkista. Minuuttijuoksut bussille. Vuosi on ollut helpompi kuin oletin. Ollaan kahlattu Pohjanmeressä ja . Ollaan istuttu junassa halki maan, bailattu Lontoon yössä. Kannettu korkokenkiä kävellessä kotiin. Ollaan eletty ja oltu. Ollaan opittu kiroilemaan norjaksi ja kiinaksi. Ollaan juhlittu kiitospäivää ja hoilattu Norjan kansallislaulua ja tanssittu "Flower of Scotland" -(Skotlannin epävirallinen kansallislaulu) niin ceilidh-tanssiaisissa kun yökerhossa. Ja heitetty suklaakakku (ei kerran vaan kahdesti!) lattialle, sammutettu tulipalo keittiössä.

Vaikka yhteisasumisessa on puolensa ja heikkoutensa. Vaikka ollaan ihmetelty bussikuskeja tässä kaupungissa, vaikka ollaan hortoiltu kaupungin hämärämmällä puolella keskellä yötä kun eksyttiin, vaikka ollaan kiroiltu vedensekoittajien puutetta ja ikuista tuulta ja sadetta sekä luentosalin kylmyyttä.  Tämä vuosi toi kuitenkin meidät yhteen. Kuusi eri ihmistä, viisi kansaisuutta ja taustaa. Ja yhtäkään päivää en vaihtaisi pois. Hienointa tässä asumisessa oli taustojen erilaisuus. Miten sekalainen soppa siitä syntyy, mutta kuitenkin kukkiihan ne perunatkin. Näistä ihmisistä tuli perheeni kun oma perheeni oli kaukana mutta kuitenkin niin lähellä. 

Ollaan saatu tytöille läksiäislahjat kun jenkki ja ranskis lähtevät Aberdeenista. Me tullaan skotin ja norskin kanssa takaisin Aberdeeniin syyskussa. Mutta en varmaan saa kirjoitettua yhtään entyrä enää tältä saarelta ennen lähtöä, tai ainakaan ennen Lontoota. Sen verran täynnä on kalenteri. Mutta maisemissa ollaan taas välistä kohtapuoleen. Saa ottaa yhteyttä jos tahtoo tavata. Jos ei, niin no hard feelings. 

PS. jos joku Britteihin tulija miettii yliopiston asuntolojen palohälyytyksiä, keskellä kirkasta iltapäivää viime tiistaina meillä pärähti palohälyytin päälle, ENSIMMÄISTÄ kertaa koko vuonna. Piti hetken miettiä, mitä pitää tehdä!

A month to go!

Niin se toukokuu tuli ja tupsahti etta rysahti. Kohta matka jatkuu kirjastolle lukemaan ja seitsemän maissa elokuviin yhden ranskalaisen kanssa. Kuukausi alkoi netittömänä ja vihdoin eilen illalla kiitos veljen rakkaan tietotekniikka-avun "klikkaasekäyttöön" facebookin iloiset profiilikuvat ilmestyivät silmieni eteen ja sivistin itseäni sitä Kanada v Suomi jääkiekkopeliä katsoen (tiedän säälittävää, mutta asukaa itse tällä saarella missä potkitaan ja heitetään palloa) aamu kahteen. No aamulla se tietysti kostautu, mutta tässä ollaan lounasta syömässä melkein matkalla kirjastoon ;)

Viikonloppu meni kavereiden kanssa keilaillessa ja minigoflailemassa (so much of contract law), vuosittaisessa yliopistojen katuparaatissa sekä vierailulla yhdessä linnassa. Sekä kämppiksen no-one-loves-me -kohtausta kuunnellessa (käytiin ostaa kaks purkkia Ben&Jerrysiä ja katottiin Notebook <3)>

Laitan tähän pari kuvaa viime viikonlopulta kun Suomessa toivuttiin vaputa. Nordic societylla oli vappubileet, mutta enhan mä sinne sitten päätynyt (yllätys sanoi saksalainen kaverini) 

Kuukauden päästä eka yliopistovuosi on ohi! Ihan uskomatonta! Tosin tenttistressi nousee kohtapuoleen... tai siis nyt... mutta sitä tää aina on. Ulkona päivät vaan kaunistuu nii voitte vaan kuvitella miten paljon huvittaa istua sisällä.

Mutta viime viikonloppu; kirjoitan myöhemmin lisää. Nyt kirjastolle. Adios! 

Yliopiston rugby joukkue.. astetta hämmentyneitä.
Katuparaatin student shown "float" (suomi vähä homees)

Yksi paiva perjantaihin.

Kevaisen Aberdeenin on valloittanut los pig influenza... tormasin yhteen tyttoon kotimaasta joka kiljui lahtevansa ekassa koneessa kotiin jos pig flu tanne asti paattaa tulla... samasssa lauseessa moitittiin terveydenhuoltojarjestelma lyttyyn (toimii mulla paremmin kuin toimi koskaan Suomessa nimimerkilla referointi specialistille ajasta ilmotettu tanaan ens keskiviikolle!) Ja mina en koskaan lakkaa miettimasta eiko nuo tietyntyyppiset ulkomaalaiset ulkomailla tajua, etta tottakai se on helpompaa hoitaa asiat kotimaassa... jonne on syntynyt... oppinut kielta ja oppinut navigoimaan systeemissa!!!!! mutta jos minun olisi pakko valita olevani ulkomaalainen jossain (niinkuin nyt olen) en varmaankaan ekana menisi Suomeen :D ja olen ihan iloinen etta Suomessa voi olla olematta ulkomaalainen.



Noh sahkopostissa tuli ilmoitus yliopiston seuraavan tilannetta ja linkit "influenssa"sivuille yliopiston palvelimella, toimintasuunnitelmaan pandemiatapauksessa ja kirjoitus etta "syyta paniikkiin ei ole" Minua taas lahinna naurattaa. Tai onhan taa vakava asia, ensi viikolla tulee kai terveysviranomaisten postia ko.aiheesta ja Skotlannin parlamentin jasen yrittaa saada Tamiflu:ta kasikauppatavaraksi... Mutta silti. Talla hetkella tassa koilis-Skotlannin sairaanhoitopiirin alueella tutkitaan 14 tapausta, tai ainakin niin on lehdissa sanottu. Kuitenkin tabloidien revitellessa on tullut kaksi positiivista tapausta mista aikaisemmin kirjoitinkin. Mutta toisaalta, onhan se hyva etta ollaan varauduttu, kun jotain tapahtuu. Tosiasia kuitenkin on, etta meita tuolla asuntolakampuksellakin asustaa sen 1800 opiskelijaa suht.tiiviisti, ja ajoittain esimerkiksi aivokalvontulehdus ja muut tartuntataudit on ollut ongelmana. Ei tosin tana vuonna, ja norski ilmaisi mielipiteensa etta "this could be our problem!" Mina vaan, etta kuollaanhan taalta kuitenkin. En vaan oikeasti osaa ottaa vakavasti ennenkun tyyliin tulee jotain tanne meidan yliopistoelamakuplan sisaan.





Puhuttiin asiasta skottikaverini kanssa. Tasta yhteiskuntien eroavaisuuksista ja siita minkalaisia vaikeuksia taalla voi kohdata ulkomaalaisena. Nauroin vaan hanelle, etta kuka haluaa asua maassa jonka kielen osaa edesta ja takaa! En mina ainakaan :D This is a lot more fun. Niin onkin, minulle. Kavin siis apteekissa ja paadyin ostamaan ihan kauhean havettavaan asiaan laaketta... tai no ei nyt niin kauheaan mutta niin kauheaan etta A sai paivan naurut minun englanninkielen"taidostani" Ymmarsin taas kolme sanaa ihan toisin ku ne olis pitanu... Hehehehhe... naita kertoja mista kirjoitan pari lausetta paivakirjaan etta nauretaan sitten kolmen vuoden paasta. Mutta on taa hauskaa. Enka ma nyt pida itseani ihan englanninkielentaidottamana, mutta en mina sita edesta takaa ja pohojosesta puhu, mutta kukapa meista puhuu.
+
Olen taas innostunut tasta blogin kirjoittamisesta, kuten huomaatte. Lahinna johtuu siita etta valttelen tenttikirjallisuutta, ei pitaisi. Mutta valttelen silti... aloitin tenttikertaamisen viime sunnuntaina. Eilinen meni sairaaana, mutta tamankin aamupaivan juoksentelin ihan siella missa ei pitanyt. Tallaista tama elama aina valista on. Blogi on kuitenkin hyvaa ajanvietetta, ja saa kirjoittaa jotain suurella Aidinkiellellani. kuka niista sopimusoikeuden tenttikirjoista kuitenkaan valittaa...



Mutta tenttikirjojen jalkeen elaman suurimpia ongelmia... kuinka kauan talsia noita etelaisen naapurimme maita ja mantereita tenttien jalkeen... millon lahtea... milloin tulla Suomeen...

Huonon päivän hyvä ilta

Kun päivä menee pilalle niin kannattaa varmaan puhua muusta. Eikö. Päivän pilalle menemiseen johtaneita seikkoja ja olotiloja en lähde erittelemään koska ei kannata. Ja ette te oikeasti halua tietää, uskokaa tai älkää.

Mutta en oikein osaa päättää, että pitäisikö minun hankkia suomalaisia kavereita vai ei. Toisaalta, enhän mitä deittaile tai hengaile passin kanssa :D Mutta tänään pyykkituvassa (ette arvaakaan mitä hauskuuksia siellä voi tapahtua!) tapasin neljä, siis korostan 4 suomi-tyttöä. Eihän siinä, mukavia tyttöjä. Tajusin vaan taas yhden edun siitä, että sanon vaan kun kysytään "mistä sä oot?" et "asun vantaalla" (niinkuin asunkin, enkä ainoastaan väestörekisterikeskuksen mielestä, vaikka oikeasti olenkin täällä) Vantaa ei herätä suuria tunteita. Ei ole niinkuin Helsinki, monen ulkopaikkakuntalaisen "Suomi" tai helvetti (edelleen sanon että kyllä minäkin inhoaisin Helsinkiä jos olisin 19 vuotiaaksi käydyt vain Forumissa, Stockkalla ja Suomenlinnassa ja joutunut opiskelijasoluun Villiin Itään Kontulan peränurkille, ottaisin ensimmäisen junan takaisin sinne missä pippuri (ja kunnon karjalanpiirakat) kasvaa, ja vannoisin etten koskaan tulisi takaisin) Mutta Helsinki on paljon muutakin. Ja Vantaa. Mutta eräs toinen kotikaupunki. 

Keskutelu meni näin

"VOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOI miten mukavaa tavata kanssaihmisiääää!!"

"...."

"IIIHAAANAAAA! KAIPAATKO SINNE?"

"...."

"Miiiissäää sä aaaasuuut"

"no siellä vantaalla"

"no eiku siellä kaupungissa?"

"en mä asu siellä"

"no missä asuit?"

"pitkä tarina"

"voooooooiiiii! siis tiedäksä sen A:n joka puhuu stadinslangii... mä en niinku tajuu sitä"

"...."

Minä mietin kumpi oli pahempaa, keskutelu vai se kerta ku St.Micheliä (Mikkeli ruotsiksi) luultiin autonrenkaaksi Mikkelin rautatieasemalla yhden tytön toimesta. En tiennyt pitikö itkeä vai nauraa joten pelastin itseni tilanteesta äärimmäisen huonolla ja epäsosiaalisella tavalla (josta en nyt tässä kerro oman maineeni pelastamiseksi!) Eihän siinä, mukavahan sitä on ku ihmisten kanssa löytyy yhteistä. Ihan oikeasti. Mutta rajansa on kaikella, myös sillä "yhteisöllisyydellä" Lähinnä nauratti tuo tyttö.

(välihuomautus ettei ystäväpiiriini täällä kuuluu ainuttakaan suomalaista ja norski ainoana skandina)

Ja norjalainen kämppikseni on lähimpänä mutta kuitenkin todella kaukana omasta ajatusmaailmastani ja kulttuuriperinnöstäni (uskokaa tai älkää, ollaan kumpikin naurettu tätä) Mutta I love my flatmates to bits! Mutta hänen kanssa pystyn hyppimään riemusta seesaminäkkäreiden löydyttyä (Jenkki kutsuu niitä biscuiteiks! :D) 

Kulttuurierojen lisäksi olen kehittänyt aivokapasiteettiäni ranskalla. Kinastellut ranskiksen kanssa terveydenhuoltojärjestelmien eroista ja puolustanut Suomea (aina tukkanuottasilla sen kanssa, mutta kun se AINA ymmärtää mut väärin :D) Kironnut tvkaista.fi:n (joka ei siis suostunut toiminaan tilauksestani huolimatta) ja kiittänyt kaikkia maailman henkijuttuja Radio Savosta, joka toimitti minulle tänne saarelle Suomen pelin suorana selostuksen! LEEEIIIJOOOONAAAT!

Kuvamuistoja viime viikolta

Swine flu and its mid term time again!

tervetuloa ihmeellisten oikeustapausten maailmaan. Yliopistolta kotiin päästyäni ja tyttöjen kanssa lauantain synttäribileiden jälkiseuraamuksien puinnin jälkeen linnottauduin huoneeseeni, laitoin North Sound 1 (paikallisen Novan paremmilla jutuilla ja musiikilla) päälle ja perehdyin sananvapauden ja yksityiselämän suojan saloihin. Luin oikeustapauksia J.K Rowlingin pojan valokuvaamisesta ja Naomi Campbellin huumeiden käytöstä (ja kuntoutusklinikan ulkopuolella otetuista kuvista joista oikeusjuttu tuli sitten) Yritin analysoida ranskan runoja (ja epäonnistuin surkeasti... mutta olisit sitten itse analysoinyt paremmin... se piti tehdä ranskaksi ;S) Ei onnistu runoilu suomeksi eikä englanniksi ja vähin ranskaksi. Kello vierähti sitten yhdeksään ja tässä mietitään mitäs vielä tehtäisiin. 

Olen vakaasti päättänyt, että toisin kuin tänään, aion päästä sängystä ylös yhdeksäksi. Menee nimittäin legal maxim of proportionality luennot harakoille tätä menoa. Tentit on kuukauden päästä ja ennen tenttejä on vielä ranskan suullinen koe, ranskan viimeisen esseen palautus ja yhden kurssin suullinen esitelmä kertausviikolla. Sitä ennen pitäisi ennättää Edinburghiin kaverilauman kanssa, aloittaa "kuukauden jäähyväiset" kämppisten kanssa. Olen päättänyt saada ne vaeltamaan päiväksi kanssani parin viikon päästä, ennen kertausviikkoa. Onnistuin sunnuntaina jo norjalaisen raahamisessa lenkille, niin mennään katsomaan läheisiä Grampian Highlandseja. 

Näillä näkymiin lähden Aberdeenistä kesän viettoon lauantaina 6.6. kohti Lontoota ja Lontoosta jossain vaiheessa Suomeen. Mutta paremmin minua tuntevat tietävät, että kesäsuunnitelmani eivät päätä huimaa. Mutta Lontoossa on varmasti mukavaa, paljon on to do ja to visit-listalla. 

Ja tarina jatkuu, alkupuoli kirjoitettu eilen, mutta julkaistu tänään kun internettimme kupsahti eilen illalla ja nyt vasta muistan jatkaa tätä. Noh, tuo ranskan runoilu meni ihan harakoille :D Tulipahan opittua että ranskan kielen sana tronc (joka tulee latinan sanasta truncus ettäs tiedätte, julisti luennoitsijamme) ei suinkaan tarkoittanut runon yhteydessä uimahousuja vain puunrunkoja, vaikka kuinka saksalaisen kaverin kanssa yritettiin analysoida sitä parhaaksi katsomallamme tavalla. 

Olen nähnyt varmaan elämäni ekan magnoliapuun, jota olen ihastellut tuossa alemma kuvassa. Kukista on nyt tullut valkoisia! Ja jonkinnäköinen uusi kirsikkapuulta näyttävä puukin kukkii kampuksella, pitää ottaa kuva joku päivä, että josko joku tunnistaisi, minä en.

Huomenna on tuo viimeinen mid term exam ja kaverin kanssa tuntikausien kahvittelun jälkeen pääsin vihdoin kotiin ja tässä minä olen iloisesti bloggerissa ja lattialla lojuvat nuo oikeustapauslistat. Well it won't count towards final mark soo..... 

Ja maan sikainfluenssakriisi jatkuu... nyt on pari ilmeisen varmaa tapausta tässä koilis-skotlannin terveydenhuoltoalueella... yliopistolta tuli sähköpostia, että "we have a plaaaaaan" Tässä maassa ei muuten suunnitelmat lopu, ei sitten millään. Mutta toivotaan ettei pahemmaksi menisi, mutta lentomatkailun mukanahan nuo pöpöt tehokkaasti lentelevät. 

Viikonlopun Edinburghin matkailusta ei taida tulla mitään kun jostain käsittämättömästä syystä keskustanalueella ei löydy majoitusta. Yritän nyt innoistaa sekalaista seurakuntaamme glasgow'hun edinburghin sijaan! Katsotaan miten käy. Olisi mukava tehdä jotain vaihteenvuoksi ennen vuoden loppua ja kesälaitumille karkaamista. 

Pitäisi muuten katsoa niitä matkalippuja... mutta eikös se oo niin että poissa silmistä poissa mielestä... blaaah! 

Life is good I can't complain

Tentteihin luku on vaikeaa kun kaupungin shoppailumahdollisuudet huutavat puoleensa... huomenna on ihan pakko kyllä käydä hakemassa se alennusrekin kesämekko... kun lähtee 17 punnalla mukaan... mutta missä välissä sitä sitten vielä lukisi? Herätäkö aamulla ja sännätäkö kaupungille ostamaan mekko vai ei, tehdäkkö sitä vai tuota kun takaraivolla jyskyttää muistettavat oikeustapaukset ja tentit jotka alkavat reilun kuukauden päästä. 

On ihana olla takaisin täällä. Saa shoppailla tutuissa ruokakaupoissa ja istua kavereiden kanssa illanvietoissa. Täällä on ollut ihan täysi kevät, magnoliapuut kukkivat kovasti (kuvia alempana) ja esim ton katedraalin edessä olevan kirsikkapuun kukinta on menossa kohta ohi. Mukava on ollu taas kavereiden kanssa ja kämppiksetkin on ihan ennallaan. Silloin kun meiltä kriisi loppuu, niin sitten loppuu elämä sanotaan ;D Kaipasin kevätlomalla niin montaa asiaa, että kesälomalta varmasti halkeaa sydän. Mutta onneksi on siskoa ja veljeä ja ruisleipää sekä salmiakkia kompensoimassa :)

Kesämekkohajatelmien lisäksi kaikki kurssiesseet on nyt tältä vuodelta palautettu ja vuorossa vielä viimeiset tutoriaalit ennen tenttejä. Sekä ainaisen ihana ranskan suullinen tentti. En voi uskoa, että ensimmäinen vuosi on jo kohta ohi. Ja en myöskään voi uskoa, millaisen porukan tämä Skotlannin graniittikaupunki toi yhteen tänne, tähän kampukselle näihin nurkkiin. Mielettömän hienoa, jos multa kysytään. Kello on puoli yksi ja virittelin kelloni herättämään

0745 kirjastolle (lauantai-aamuna... mutta huomisillan synttäribileiden jälkeen ei kirjastolle raahauduta! :D) ja ranskis kinastelee isällensä (varmaan raha-asioista) seinän takana skypessä. Home Sweet Home! 

Hieman kuvamateriaalia seuraa viime päiviltä

''Emme voi päättää mitä meille tapahtuu elämän oudoissa käänteissä. Mutta me voimme päättää mitä meissä tapahtuu - miten me otamme asiat ja mitä teemme niille, ja vain se on loppujen lopuksi ratkaisevaa''.
-Joseph Fort Newton-

Kulttuurishokkia

Eilen kaverin kanssa naureskeltiin Skotlannille ja näille ihmisille ja elämälle yleensä. Suomilomasta (Ehkä) enemmän myöhemmin tänään. Nyt pitäisi palata ton hemmetin esseen pariin että pääsee sitten bileisiin bulgarialaisittain (mitä lie sitten tarkoittaa) eli pari bulgaarikaveri järkkää bileet bulgarialaisittian. 

Löysin sitten tämmöisen hauskan testin, tai hauska siitä tuli kun totesin sitten, että vaikka päädyimme kaverin kanssa lopputulokseen että kärsimme kulttuurishokista, ei se taidakaan olla paikkaansa. (Lopputulokseen lienevät vaikuttaneet erittäin myöhäinen konkluusion tekemisen aika ja muutkin kulttuurista riippumattomat seikat!) 

1. Vievätkö juomaveteen, ruokaan tai ruokailuastioihin liittyvät huolet suhteettomasti aikaasi ? No jos nyt kahta erillistä vesihanaa ei lasketa :D mutta tottapuhuakseni, en edes enää ajattele vedensekoittimen puutetta vaan ihmettelen kaverin vessan edistyksellistä vessa hanaa! :D 
2. Pelkäätkö fyysistä kontaktia paikallisten ihmisten kanssa ? En ;:D
3. Aiheuttavatko viivästymiset ja muut pikkuhuolet sinussa raivonpurkauksia ? Mähän oon neiti kärsivällisyys
4. Pelkäätkö jatkuvasti tulevasi petetyksi tai ryöstetyksi ? No en :D 
5. Huomaatko suoralta kädeltä kieltäytyväsi paikallisen kielen opettelemisesta ? Vähän vaikeaa :D
6. Kaipaatko kotiasi, kahvikupposta tai karjalanpiirakkaa, kävelyä kotikadullasi, sukulaisvierailua tai ylipäätään järkevien ihmisten tapaamista ? No ruisleipää, mutta sitä sen kuidun takia
7. Huomaatko vertailevasi paikallisia oloja ja asioiden tekemisen tapaa jatkuvasti kotioloihin? En, yritän olla vertailematta. 
8. Käytätkö vapaa-aikasi kirjeiden kirjoittamiseen kotiin ? En 
9. Valitatko jatkuvasti paikallisia olosuhteita ? En
10. Ovatko asenteesi paikallisiin asukkaisiin lähinnä kielteisiä ? Ei
11. Aiheuttavatko pikku kivut ja vammat sinulle suhteettoman suurta vaivaa ? No ei yleensä :D 
12. Huomaatko jatkuvasti peseväsi käsiäsi ? En
13. Tuntuuko olosi yksinäiseltä ja avuttomalta ? En
14. Juotko (alkoholia) tavallista enemmän ? No tottapuhuakseni suomi-lomalla kului enemmän lonkeroa 
15. Vältteletkö ihmisiä ? En
16. Tuntuuko, ette hallitse tunteitasi ? Ei
17. Pelkäätkö jatkuvasti, että kaikki - puoliso mukaanlukien - ymmärtävät sinutväärin ? En
18. Harhailevatko ajatuksesi jatkuvasti niin, ettet pysty keskittymään työhösi ? No ainakin nyt kun esseetä pitäisi kirjoittaa
19. Oletko menettämässä itseluottamuksesi, kontrollin tunteen ja tajun asioiden etenemissuunnasta ? En
20. Tuntuuko sinusta usein, että olet kuiviin imetty ja uupunut sekä henkisesti että fyysisesti ? Ei

Jos vastasit myöntävästi useisiin kohdista 1-10, mutta kieltävästi useimpiin kohdista 11-20, olet keskellä kulttuurishokkia. Sinun on tarpeellista olla kärsivällisempi, pitäytyä arvostelemisesta ja tuomitsemisesta sekä hankkiutua hiljalleen aktiivisempaan suhteeseen isäntäkulttuurien edustajien kanssa. Jos vastasit myöntävästi useisiin kohdista 1-10 ja useisiin kohdista 11-20, olet menettämässä kontrollin ja sinun olisi syytä hakeutua ammattiauttajalle. (Kealey 1992, Hilasvuori 1994)

Time really flies

1998:

- Pääsin ensimmäiselle (mutta en vähäisemmälle vuosikymmenelleni)

- Taidettiin popittaa Mika Häkkisen F1-mestaruudelle

- Koska olen ihan surkea näissä niin muistan että Boris Jeltsin oli Venäjän johdossa

- 

1999:

-Taisin loukata nilkkani (näitä kuuluisiä "hurjia" tarinoitani eli nyrjähdys tasaisella maalla... joka kasvoi lumipalloksi)

- Muuttiko veli ensimmäiseen omaan kotiin? Epäselvää mielessäni on muutimmeko me eri paikkaan? :D

- 

- 

2000:

- Muutin :D 

- Laskin päiviä milloin pääsen ylä-asteelle

- Ajelin bussilla kuopioon "suureen maailmaan" varmaan kerran pari viikossa.

- Hengailin äidin kanssa Ruotsissa

-kirjoitelin innokkaana pöytälaatikkoon

2001:

- Matkustinko äidin kanssa tuohon maailman parhaimpana äiti/tytärlomakohteeseen eli Amsterdamiin! :D

- Aloitin yläasteen 

- Mietin mistä saa uusia polvia

- Ihmettelin kaverini kiroilevaa pikkusiskoa joka oli meitän kolme vuotta nuorempi :D (ANTEEKS K, mutta mä muistan ton niin elävästi)

2002:

- Haaveilin seuraavasta muutosta 

- Sivistin itseäni rippikoulussa 

- Vaihdoin maisemaa muuton merkeissä

- Muutin toisen kerran

- Menin uuteen kouluun! 

2003:

- 

- 

- 

- 

2004:

-kävin haastattelussa ja keskityin olemaan kertomatta kellekää suuresta salaisuudestani

-ahersin lukiossa järjettömällä kurssimäärällä

-hyvästelin kolme rakasta ystävää maailman tuuliin

2005:

- Suunnittelin vaihto-oppilasvuotta

- Matkustin 19h päästäkseni eräälle saarelle Itä-Aasiassa

- Opettelin uuden kielen

-mietin milloin saan salmiakkia seuraavan kerran?

2006:

- Aloitin vuoden vuorten ympäröimänä, pienessä loma-asunnossa kiljuvien lasten, amerikkalaisen ja aikuisten kanssa syöden uudenvuodennuudeleita ja nauraen

- Vietin elämäni hauskimpia ja ikimuistoisia keväitä laulaen suomeksi lastenlauluja japanilaiselle vauvalle, joka säikähti maanjäristystä

- Palasin Suomeen

- Mietin milloin muuttaisin taas. 

2007:

- Karkasin Helsinkiin kesäksi

- Muutin

- Ahersin ylioppilaskirjoitusten parissa. 

- Sain valkolakin päähäni ja minua suretti. 

-muutin toisen kerran (ja päätin etten enää ikinä tee muuttoilmoitusta puhelimella!)

2008:

- Muutin toiseen maahan

- Olin juhannuksen töissä :(

- Elin monikulttuurista elämää viiden kansalaisuuden kanssa 

- Aloitin yliopiston 

- Menin jouluksi Suomeen. 

- Tajusin, että kaikki on sen arvoista. Mitä ikinä tapahtuukaan. 

Ja tänävuonna, olen jatkanut elämää kulttuurien sekamelskassa, tavannut vanhan ystävän (ja tajunnut että välimatkalla ei oikeasti ole aina väliä) Olen syönyt maailman parasta japanilaista ruokaa mitä Suomesta saa ja puhunut puhelinlaskut taivaisiin. Käynyt Suomessa ja palannut takaisin. Tehnyt siis sitä missä minä olen hyvä :D

Isoja kysymyksiä

Kirjoitan esseetä eräästä oikeustapauksesta, Pretty v UK ihmisoikeuksien kurssille. Tarkoituksena on tehdä oikeustapausanalyysi  siitä miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tapausta käsitteli ja miksi he päättivät miten päättivät. Tapaus on siis yksi näistä lukuisista Iso-Britanniassa puhuttaneista tapauksista, oikeudesta kuolla. Puhutaan siis European Convention on Human Rights (kamala, en tiedä tota edes suomeksi! :D) ja sen takaamista oikeuksista ihmisille, Eurooppalaisesta ihmisoikeusnäkökulmasta johon kuuluu oikein elää ja ehkäpä myös oikeus kuolla (on liian myöhä, eikä teitä varmaan oikeasti kiinnosta artiklat) No anyways, rouva Pretty oli nainen, joka sairasti etenevää neurologista sairautta, jota ei voitu parantaa. Ja nainen halusi kuolla kun hänen tilansa olisi liian vaikea hänelle. Tässä vaiheessa, ajattelet saahan sitä itsensä tappaa. (Välihuomautus, rajan eteläpuolella itsemurha oli pitkään rikos… josta ei luonnollisesti koskaan ketään tuomittu, mutta ei ole kauaa kun se dekriminalisoitiin :P) mutta Prettyn tapauksessa hän halusi, että hän saisi kuolla aviomiehensä avustuksella. Ja siinä kohti alkaa ongelmat, itsemurhaan yllytys, avustus, muulla tapaa vaikuttaminen on kriminalisoitu. Pretty kävi uuvuttavan oikeustaistelun, vei tapauksen aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti, argumentoiden että Suicide Act 1967 rikkoo häneen ihmisoikeuksiaan, ei rikkonut sanoi Euroopan ylin tuomioistuin näissä asioissa. Pretty kuoli kolme päivää myöhemmin. 

Näitä tapauksia on lisää. Juuri tämän viikon lopulla päättyi erään vauvan vanhempien pitkä kamppailu kuolemansairaan lapsensa puolesta. Oikeusistuin päätti, että vauva kuolee vaikka vanhemmat halusivat jatkaa elämää ylläpitäviä hoitoja ilman toivoa paremmasta. 

Tapaus Purdy on uusin näistä kysymyksistä avustettuun kuolemaan. Etenevää MS-tautia sairastava nainen ja etelä-amerikasta kotoisin oleva aviomies. Nainen haki korkeimmalta oikeudelta asti lupausta, että miestä ei syytettäisi mikäli hän auttaisi häntä kuolemaan. Itsemurhan avustamisesta voi tässä maassa saada korkeintaan 14 vuotta vankeutta. Korkein oikeus (House of Lords) antoi tietenkin kieltävän päätöksen ihan pelkästään lainsäädännön osalta. 

Dignitas niminen klinikka Sveitsissä on ollut myös tapetilla asiasta. 23-vuotias nuorukainen, lahjakas rugbyn pelaaja, menetti elämän halunsa erään epäonnisen rugbytreenin seurauksena ja hoidon viivästyessä halvaantui rinnasta alaspäin. Nuorukaisesta tulin nuorin britti, joka matkusti Sveitsiin kuolemaan kolmen epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Halvaantuneen elämä ei ollut hänelle elämisen arvoista, hän teki tämän 17 kuukautta onnettomuuden jälkeen. Syntyi kohu, josta seurasi syyteharkinta vanhempien ja perheystävän, joka oli varannut lennot Sveitsiin (ja paluulipun kanssa, mikäli hän muuttaisi mielensä), osalta. Syyttäjä totesi vanhempien yrittäneen estää poikaansa ja saada hänen muuttamaan mielensä, mutta mitenkä sinä sitten ihmistä elämään pakotat. Syyttäjä teki syyttämättä jättämispäätöksen ja totesi, ettei nuorukaisen vanhempien syyttäminen ole ”yleisen edun” mukaista. Kai sitä sanotaan, että suurinta rakkautta on myös osata päästää irti kun niin pitää tehdä. 

Viime vuoden lopulla kohistiin dokumentista, joka näytettiin joulunaikaan myös Suomessa. Se oli se kuuluisa dokumentti erään miehen itsemurhasta televisiokameroiden edessä. Myös se kuoleman heti näytettiin myös maikkarilla. 

Ollaan sellaisten kysymysten äärellä, joihin on hankala vastata. Kuka loppujen lopuksi määrittää sen ”dying with dignity” johon vetosivat ms. Pretty, ms. Purdy ja ehkä myös rugbyn pelaaja nuorukainen perusteli päätöstään vanhemmilleen. En osaa, (eikä minun kyllä pidäkään tässä esseessä ottaa kantaa tunnepuoleen) kuvitella etenevää neurologista sairautta ja sitä miten se vie pois liikuntakyvyn, puheen ja liikkeen. Mutta silti, näin juridisesta näkökulmasta rajanveto sen avustetun itsemurhan kannalta on vaikeaa. Tai siis mahdotonta, siksihän täällä(kään) ei sitä sallita. Täytyy jatkaa pienimuotoista pohjatyötäni ennen lomalle lähtöä.

Lauantaihöpinöitä

Lauantai on epäilemättä viikon paras päivä. Tietää että sunnuntai on edessä. Olen tänä viikonloppuna ollut täydellinen nolife, kunnollinen oikkari ja tänäänkin jäin viettämään iltaa mesen, facebookin ja erinäisten asetusten ja esseeni parissa. Noh, oli hyvä ilta, huomenna on 1,5 asiaa vähemmän tehtävää. Tänään on ollut päivä, jolloin olen haikeudella ajatellut pientä hämäläiskylää ja niitä kaikki a-ihmisiä siellä, jotka ovat minulle aina niin ystävällisiä. Olen ikävöinyt kebabia tutulta kioskilta ja sitä edeltävää pakollista kinaa kuka hakee ja mitä syödään. Yleensä tähän riitaan liittyy pepsi max-pullo. Siitä sisuuntuneena iltaruoaksi tai “supper”iksi (täälläpäin lunch on muuten usein illallinen! aluksi aina hämmennyin) hain tuosta kampuksen raflasta kebabia pitaleivällä. Kyllä sillä nälkä lähti ja kebabilta maistui (minut paremmin tuntevat tietävät että syön nk.roskaruokaa toooosi harvoin.. paitsi hämäläisten kanssa! ja täällä chips-maalaisranskalaisia kun niitä tungetaan joka paikassa) mutta ei ole hämäläiskebabin voittanutta. Hyvässä seurassa.

Pahasti näyttää siltä, että haaveeni kirjattomasta kevätlomasta ei taida toteutua. Vielä viikko on täällä jäljellä, ennen kuin British Airwayssin siivin lentelen taas ruisleipien ja salmiakkien luvattuun maailmaan tapaamaan perhettä ja muita sen elämän immeisiä. Kamalan nopeasti aika on mennyt, täytyy sanoa. Juurihan äsken minä jännittyneenä söin hermostuneena take-away susHia Heathrow’n vitosessa ja odotin lentoa Aberdeeniin, joka oli myöhässä ja myöhässä… ja portti vaihtui useampaan otteeseen. Täpötäydessä koneessa sain käytäväpaikan ja minulle ei tarjoiltu snack::seja ollenkaan, kamalaa. Muistan saapumiseni Aberdeenin lentokentälle, ja pienen yllätyksen saapuessani pienimmälle kansainväliselle lentokentälle missä olen koskaan ollut. Ja vielä paremmin muistan sen, kun näin enemmän lampaina kahdessa minuutissa kun olen koskaan nähnyt elämässäni (ja minun paremmin tuntevat tietävät kyllä että minä en ole nähnyt montaa lampaata) Ja muistan saapumiseni Hillheadiin, ilon tunteen kun huomasin kuitatessani avaimia että asunnossa oli toinen skandinaavi.. ainakin skandinaavinimi (on se kumma kun assosioituu kummalisten norjalaisten kanssa!) ja muistan kun Minnesotan lahja maailmalle törmäsi minuun keittiöstä pois tullessaan. Vielä ei ole hyvästien aika ranskalaiselle ja tälle toiselle jenkillemme. Minä, skotti ja norski lähdemme Aberdeenista vain tullaksemme tänne takaisin, mutta hyvä niin. Niin sen kuuluu ollakin.  Mutta olen ollut valtavan etuoikeutettu saadessani viettää tämän vuoden näiden ihmisten kanssa. Lainailla ranskalaisen kuumemittaria, neuvoa norskia käyttämään pesukonetta, kertonut jenkille milloin perunat ovat kypsiä ja skotille kuka Sarah Palin on ja että Suomi ja Ruotsi ovat eri maita. Olen hermostunut öljystä keittiönlattialla ja  olen sammuttanut tulipalon keittiössä. Valtavan etuoikeutettua elämää. Jos olisin tavannut kämppäkaverini yliopistolla, en usko että olisimme niin läheisiä kuin olemme. ja mikä tärkeintä, tässä asunnossa olen oppinut vihdoin hyväksymään, että kaikki ovat niin kuin ovat. Päässyt yli ärsytyksestäni, omasta mielikuvastani “millaisia ihmisten pitää olla” En voi olla nieleskelemättä kun ajattelen että kuutisen viikkoa ja tämä meidän pikkutarinamme tässä asunnossa on ohi. Vai onko?  Kaikki päättyy aikanaan. Halusimme tai emme.  Valitettavasti sekalainen seurakuntamme ei osaa suomen kieltä, joten he eivät koskaan tule tietämään mitä tähän kirjoitin. Mutta täytyy yrittää kertoa tytöille, miten paljon heitä arvostan ja sitä kuuluisaa monikulttuurisuutta on tässä asunnossa piisannut. Niin hyvässä kuin pahassa. 

Opiskelijaelämän riemuja

Jos olet äitini tai muuten yli kolmekymmentä vuotias sukulaissuhteen minuun omaava henkilö, skippaa seuraava. (Paitsi eläköityvä ikinuori vanhapappaeno saa lukea!)

Sisältää myös kotibileitä kotonasi ja vieraita, jotka oikeastaan eivät ole sinun. Ärsyttää oma saamattomuuteni kun sain porukan potkastua pihalle vasta kahdelta, enkä yhdeltä niinkuin ensin ajattelin. Pitäisi vaan totella omaa mieltä ja tahtoa aina melkein :D yleensä ei päädy tekemään väärin (tai sitten päätyy mutta voi yrittää korjata) Lopputuloksena kuitenkin oli keittiön siivoaminen ja illan emännän raahaaminen sänkyyn että huomenna 1.30pm ollaan deittikunnossa tapaamassa yhtä englantilaista nuortamiestä, en siis puhu itsestäni vaan tästä emännästä jolle ei kyllä anneta enää ikinä karpaloginiä. 

Lopputulos, 

saksalainen "et sä tykkää musta vaik oon saksalainen ku oon vielä homo" 

norjalainen tyttö kuolematon sitaatti "never have i ever?" pelissä "i never have I ever been to Asia?" "Does Egypt count?" Jolle taas voisin sanoa äänen käytöstä muutaman valitun sanan ja punainen härkävaate. Täällä Aberdeenissa on muuten törmännyt muutamiin norjalaisiin, joita tavatessa olen oikeasti miettinyt mielikuvaani norjalaisista. Mutta onneksi kämppis selättää kaikki ne 10-0. Vaikka eihän sitä saa yleistää tietenkään, mutta ainahan mielikuvia luo. Ihan samanlailla kun toi saksalainen homoseksuaali luuli että minua hänen seksuaalisuutensa häiritsee. (jakobin Fabulous-ääntäminen rocks!) Sitten tapasin yhden pirkanmaanlahjan maailmalle, liiketalouden opiskelija Tamperrrreeelta eli morrrroo täältä tullahan! -suomea taas puhuttiin. 

Mutta ilta sujui rattoisasti tuohon puoleenyöhön asti. Lätkittiin korttia ja pelattiin jenkkivahvistusten tuntemia juomapelejä. Irvisteltiin Leijona-liköörille (saksalainen tykkäs) ja puhuttiin niitä näitä.

Ja siis alkuperäinen suunnitelmanihan oli lukea, niinkuin opiskelin Unfair contract term act 1977:niä tuohon kymmeneen asti, kunnes tytöt houkuttelivat sitten minut keittiön puolelle. Yritän tässä ärsytystäni lieventää toistamalla, että minunhan se valinta oli, olisin voinut huutaa ne ulos ihan millon halusin, mutta tein sen vasta kahdelta. Mikä tietty oli virhe. Ja lisäksi, vaikka olisin mennyt huoneeseeni nukkumaan, ei sen sijainnin (keittiön vieressä) takia paljon unta olisi kalloon tullut, kiitos sen norjalainen kovaäänisen. Mutta sellaista tämä elämä on. Huomenna on jo parempi päivä. Ja viikonloppua on vielä paljon jäljellä, onneksi. Ja ikävä kyllä viikonlopun täyttää lähinnän kaikki ne poikkeuksen poikkeuksen poikkeukset jotka tiettyihin sopimusoikeudellisiin sääntöihin soveltuvat, mutta itsepä olen soppani keittänyt. Enkä valita. Palkitsen itseni shoppailulla sitten keskiviikkona. 

Sitten vielä viimeinen rutistus ennen kevätlomaa Helsingin kaduilla, jälleen. Ruisleipien luvatussa maassa. Ja turkinpippurien ja saunan ja rakkaiden ystävien. Kanssa sunnuntaihesarien ja Heathrown terminaalien. Elämä ulkosuomalaisena opiskelijana, nykyinen elämänmuotoni siis vaikuttaa joskus vailinaiselta. Aina minulla on halu päästä jonnekin muualle. Tavallaan tässä on Suomen ja Skotlannin välissä, jalat tiukasti (ja onnellisesti) Skotlannin maankamaralla mutta juuret kuitenkin Suomen kallioperässä. Suomi on skype, mese, sähköposti, iltalehti.fi, yle.fi ja google.FI (ei google.co.uk eikä google.com) ja Suomi on nalle-puurohiutaleet. Se on minun Suomeni. Minun Skotlantini on arkielämä täällä, humalainen jenkkikämppis, täysi jääkaappi (koska sen jakaa viisi tyttöä), aamukävely yliopistolle ja puiston narsissit. Mietin mitä jäisin Skotlannista kaipaamaan jos olisin nyt samassa asemassa kuin ranskiksemme (joka nyt ei tästä maasta varmasti paljoakaan jää kaipaamaan niin "ranskalainen" tämä vuosi on ollut hänelle joka näkyy esim.englannin kielen taidossa (tai siinä miten se ei ole kehittynyt) Mutta näin äkkiseltään ja ennen läppärin akun loppumista jäisin kaipaamaan

*kaunista kampusta

*kansainvälistä ilmapiiriä jopa Skotlannin pusikossa

*junamatkaa Lontooseen 

*halpaa mutta hyvää viiniä ravintoloissa

*ystäviä joita olen täällä saanut

*Human rights-kurssin luennoitsijaa

*Yhteyksiä ylämaille

*erityisesti viikonlopun sanomalehtiä ja mediaa yleensäkin

*intialaisen keittiön valikoimaa

*chips with vinegar (eli ranskikset viinietikalla)

*elämisen, itsenäisen elämän tunnetta

*itsensä voittamisen tunnetta

*shoppailumahdollisuuksia

*käsittämättömän kaunista ja jylhää luontoa (se pieni osa mikä Braveheartista on totta, löytyy täällä)

*poppy seed rolls (paikallisen leipomon fluffyt sämpylät

*meri-ilmastoa 

*ravintolassa käymisen edukkuutta

*sourz-karkkeja

*elokuvalippujen edukkuutta (vrt. Hki) 

*(halpoja) naisten lehtiä

sitten uusi tuttavuus the Time-lehti, joka on viikkolehti johon on kerätty viikon tärkeimmät tapahtumat ja mitä lehdet on niistä kirjoittanut

*elämisen keveyden tunnetta (sen tästä "välitilasta" elämisestä saa, pitäisi vaan oppia alkamaan elää täällä, eikä kokoajan haaveilla manner-euroopasta tai lontoosta tai yleensä englannista) elämä on tässä ja nyt. Ei huomenna ei eilen vaan nyt. 

Ja tuota listaa olisin muuten voinut jatkaa ja jatkaa.. ja jatkaa. mutta myöhemmin.

Hyvää viikonloppua kaikille! Nyt minä lähden nukkumaan!

Valokuvamaanantai

Viikonloppu meni tallustellessa pääkaupungin katuja. Kaupunki on aina yhtä jännittävä ja the Tube (maanalainen) omaa vieläkin sitä jotain "omaa" Tapasin vanhaa ystävää Japanin ajoilta, ja tarina jatkui siitä mihin jäi eräänä heinäkuun päivänä vuonna 2006. Että oli hienoa, ei voi muuta sanoa. Kävelin pitkin hämärän Lontoon katuja, poikkesin kirjakaupoissa ja kävelin Thamesin etelärantaa. Söin take-away (pahaa) sushia ja join vihreää teetä, sain olla hetken osa sen sykkivän suurkaupungin elämää ennen paluuta pohjoiseen yliopistoelämään. 

They’ve got a wall in China
It’s a thousand miles long
To keep out the foreigners they made it strong
And I’ve got a wall around me
That you can’t even see
It took a little time
To get next to me

Paul Simon – Something so right

Lontoo <3

Seuraavaa reissua odotellessa. Mutta ei sitä tiedä, ehkä jonain päivänä ei tarvitse lähteä enää. Ei sitä tiedä, minustakin voi tulla vanha. 

Kuuletko?

Created by Train Horns

Sunnuntai-iltaa ja suunnitelmia

Sunnuntaipäivän kunniaksi monikulttuurinen kämppämme ajautui taas kulttuurien törmäyskurssille, ei tällä kertaa kyse ei ollut pudotetusta öljypurkista joka oli "siivottu" vessapaperilla eikä kieliongelmista vaan minun aiheuttamasta sekamelskasta kun sain tietää että jenkkimme kirkko on myös luterilainen, tähän kun heittää sekaan norjalaisen ja ranskalaisen (joka julistaa oman maansa demokraattisuutta yli joka ainoan muun Euroopan valtion myös tässä asiassa) soppa on valmis. Ja siinä vaiheessa kun minä ja ranskalainen eksytään eri aaltopituuksille mikään minun selitykseni ei mene sitten kalloon vaikka vääntäisi sanotaanko vaikka ranskalaisesta salamista mitä ranskiksella on aina jääkaapissa. Mutta ei mitään hauskaa oli kun mitä, ja kuulema jatketaan huomenna. 

Tein jokasunnuntaisen matkan laitoksen kirjastoon, törmäsin pariin kaveriin ja juttelin niitä näitä, kiihdytin läpi kirjaston puhelin kädessä vain vastatakseni äitini "anteeksi ai sä oot kirjastossa" puheluun. Menin kuntosalille ja vasen polvi sitten rusahteli jalkaprässissä sillälailla että leikki jäi kesken ja sain sitten kimppuuni hanakkaasti itsekseen keskustelua ylläpitäneen aasialaisen (piti ottaa "suomivaihde" päälle että pääsi eroon. pyysin kyllä anteeksi etten tarkoita olla törkeä, mutta kun ei kamalasti huvita puhua minun pääaineesta kun polvi turpoaa silmissä) 

Viikonlopun parasta antia oli junaliput Lontooseen ensi viikonlopuksi vanhan hyvän ystävän luokse. Isoja suunnitelmia kuitenkin liian vähän aikaa. Mutta muutama mustdo-juttu kuitenkin on. Tälläisen esimerkit kun ystäväni T, todistavat, että maailma ei ole koskaan ollut pienempi. Ja noh, Lontoo ei koskaan ole pahasta. Vaikka junamatka maan halki kestää julmetun kauan, mutta onneksi mukaan lähtee norjalainen. Hyvässä seurassa mikä tahansa matka kuluu hieman paremmin. 

Mutta uusi viikko uudet tuulet. Opiskelujen lisäksi tiedossa japan societyn samurai-filmifestivaali, jota kyllä odotan innolla. Society järjestää siis kolme leffailtaa ja alustuksia ma, ke ja pe, harmi vaan kun tuo perjantai jää multa väliin, mutta eiköhän Lontoossa riitä puuhaa. 

Kun on ihan liikaa sanottavaa

Niin kai sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eivät nämä vielä. Mutta kevät on saapunut Aberdeeniin. Tänään lauantaina sateli kovasti, mutta lämpötila on muuten tuossa kymmenen celsiuksen kieppeillä, mutta mitään niin parempaa kuin kevätaurinko (jota täällä muka-ainasateisessa Skotlannissa on kyllä viime viikkoina näkynyt) (tietysti kesäauringon jälkeen) en kyllä tiedä! 

Kampuksen ja halls of residence'n välissä olevassa puistossa on valtavasti tulppaaneja, jotka kukkii jo suurinosa. Säästelen kameraa sitten kun ne kaikki kukkivat ihan täysin niin latailen kuvat tänne!