sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Sunnuntai-iltaa ja suunnitelmia

Sunnuntaipäivän kunniaksi monikulttuurinen kämppämme ajautui taas kulttuurien törmäyskurssille, ei tällä kertaa kyse ei ollut pudotetusta öljypurkista joka oli "siivottu" vessapaperilla eikä kieliongelmista vaan minun aiheuttamasta sekamelskasta kun sain tietää että jenkkimme kirkko on myös luterilainen, tähän kun heittää sekaan norjalaisen ja ranskalaisen (joka julistaa oman maansa demokraattisuutta yli joka ainoan muun Euroopan valtion myös tässä asiassa) soppa on valmis. Ja siinä vaiheessa kun minä ja ranskalainen eksytään eri aaltopituuksille mikään minun selitykseni ei mene sitten kalloon vaikka vääntäisi sanotaanko vaikka ranskalaisesta salamista mitä ranskiksella on aina jääkaapissa. Mutta ei mitään hauskaa oli kun mitä, ja kuulema jatketaan huomenna. 

Tein jokasunnuntaisen matkan laitoksen kirjastoon, törmäsin pariin kaveriin ja juttelin niitä näitä, kiihdytin läpi kirjaston puhelin kädessä vain vastatakseni äitini "anteeksi ai sä oot kirjastossa" puheluun. Menin kuntosalille ja vasen polvi sitten rusahteli jalkaprässissä sillälailla että leikki jäi kesken ja sain sitten kimppuuni hanakkaasti itsekseen keskustelua ylläpitäneen aasialaisen (piti ottaa "suomivaihde" päälle että pääsi eroon. pyysin kyllä anteeksi etten tarkoita olla törkeä, mutta kun ei kamalasti huvita puhua minun pääaineesta kun polvi turpoaa silmissä) 

Viikonlopun parasta antia oli junaliput Lontooseen ensi viikonlopuksi vanhan hyvän ystävän luokse. Isoja suunnitelmia kuitenkin liian vähän aikaa. Mutta muutama mustdo-juttu kuitenkin on. Tälläisen esimerkit kun ystäväni T, todistavat, että maailma ei ole koskaan ollut pienempi. Ja noh, Lontoo ei koskaan ole pahasta. Vaikka junamatka maan halki kestää julmetun kauan, mutta onneksi mukaan lähtee norjalainen. Hyvässä seurassa mikä tahansa matka kuluu hieman paremmin. 

Mutta uusi viikko uudet tuulet. Opiskelujen lisäksi tiedossa japan societyn samurai-filmifestivaali, jota kyllä odotan innolla. Society järjestää siis kolme leffailtaa ja alustuksia ma, ke ja pe, harmi vaan kun tuo perjantai jää multa väliin, mutta eiköhän Lontoossa riitä puuhaa. 

Kun on ihan liikaa sanottavaa



Niin kai sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eivät nämä vielä. Mutta kevät on saapunut Aberdeeniin. Tänään lauantaina sateli kovasti, mutta lämpötila on muuten tuossa kymmenen celsiuksen kieppeillä, mutta mitään niin parempaa kuin kevätaurinko (jota täällä muka-ainasateisessa Skotlannissa on kyllä viime viikkoina näkynyt) (tietysti kesäauringon jälkeen) en kyllä tiedä! 













Kampuksen ja halls of residence'n välissä olevassa puistossa on valtavasti tulppaaneja, jotka kukkii jo suurinosa. Säästelen kameraa sitten kun ne kaikki kukkivat ihan täysin niin latailen kuvat tänne!




Tuunausta

Uusi sivupohja täältä;
http://pueblogisi.blogspot.com/

Yritän tässä jotenkin tuunata tätä blogiani vielä. 

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Pitkästä aikaa





On taas ennättänyt mennä tovi, kuukausi melkein kuin viimeksi tänne blogiin kuulumisiani kirjoitin. En minä tiedä lukeeko tätä kukaan, monesti pitänyt laittaa sellainen site-meter joka kertoisi minulle aina maan ja kaupungin mistä blogia on luettu. Mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tässä viimeisen kuukauden aikana ei ole tosiaan mitään kummempaa tapahtunut. Kurssihommia ja deadlineja lähinnä. Ensi vuoden asunto varmistui kampukselta. Jippii, sekin huoli pois. Kohta on taas aika kävästä Suomessa, ihan uskomattoman nopeesti tää aika menee. Ennenkun huomaa niin yliopiston eka vuosi on ohi, ja edessä häämöttää commerical law:n ihanuudet. Mutta se on sen ajan murheet.

Ohjelmassa ollut kesätöiden (toivotonta) metsästystä, kouluhommia ja viime sunnuntaina tuli käytyä katsomassa elämäni ensimmäinen rugbypeli Edinburgh:n Murrayfield-stadionilla. No, päivä skotin ja kahden englantilaisen kanssa Edinburghin kaduilla ja Murrayfieldissa oli mielenkiintoinen. En ollut ollenkaan tietoinen, että rugbya mennään sitten katsomaan kiltteihin pukeutuneena ja paitana Skotlannin joukkueen paita. Mutta tuli sitten todettua, ja yritin selittää miksi se ei nyt ole ihan normaalia pukeutumista Johnille, tai onhan se, täällä. 

Peli itsessään koostui 2*40minuutin erästä, Italia v Skotlanti peli oli kyseessä. Hauskuutin matkaseuruettani osoittamalla täydellistä tietämättömyyttä rugbysta kun he kysyivät minua mukaan, paukautin samanlaiseen sammakkoon verrattavan lipsautuksen, kun ainakin villin huhun mukaan rakas siskoni osoitti täydellistä tietämättömyyttään T.Sarpanevan olemassaolosta eräässä tietysttä pienessä hämäläisessä savupirttilässä, eli minä kysyin "whats that Six Nations game"  No kyseessä oli siis vuoden tärkeimpiä urheilutapahtumia.. mutta mistä minä nyt sen olisin voinut tietää. Minä olen Suomesta.

Peli alkoi säkkipilleillä ja Saltire-lipuilla. Italian hymnia puhalteli vaivainen viidentoista orkesteri, kun Skotlannin flower of Scotland soi kymmenien säkkipillinsoittajien ja rummuttajien voimalla. En voi kyllä kieltää,että jääkiekko on kyllä edelleen minulle "se urheilulaji" onhan se ihan hauskaa kun urheilijamiehet lakoontuvat yhden pallon päälle joka kolmaskymmenessekuntti... ainakin aluksi, mutta sitten jossain vaiheessa alkaa vähän tuntumaan.. että voisi hieman nopeuttaa tätä peliä. Mutta Edinburghin sää oli mainio, ei edes satanut ja kaupunki sekä seura hyvää. Kaikenkaikkian hyvin onnistunut päivä. Ja menen varmasti uudelleen, ensi vuonna. 

Ensi viikolla olisi tarkoitus suunnistaa läpi saaren Lontooseen tapaamaan vuosien takaista ystävää, jonka kanssa ollaan vihdoin ja viimein samalla mantereella ja vielä parempaa, samassa maassa. Mutta siitä myöhemmin lisää.



keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Jääpuikkoja


Tässä on tämä käsittämätön kuva ikkunastani... Mulla on varmasti joku vika huoneen "ilmanvaihdossa" kun mun ikkuna on ainoa, jolle on käyny tälleen. Joku rakennustekniikkaa tai eristyksiä paremmin tunteva varmaan osaa kertoa..? Ja kun mulla ei ole huoneessa edes kylmä, ihan keposesti voi nukkua topilla ja sorteissa vaikka, ei palella ei, vaikka niin kuvittelin.

Ja laitan pari muutakin kuvaa tässä samalla, kun innostuttiin.

Olen saanut kirjastotätien vihat niskoilleni, kun olen onnistunut varailemaan kirjoja jonnekin lääketieteelliseen kirjastoon. Ja kerran yksi kirjastonhoitaja suuttui mulle, kun ilmaisin mielipiteeni siitä että miten paljon se sucks, kun ensin lähetetään "kirja on täällä valmiina" ilmoitus sähköpostiin ja kahden minuutin päästä se peruutetaan" Kun oli essee aika, eka essee ja pinna sinäpäivänä näääääin kireellä. 

Tiedossa työskentelyä esseen kimpussa... ihan hyvälle mallille sen sain polkaistua tänään. Ja varmasti ensi viikon alkuun mennessä saan sen valmiiksi, ainakin ellei parempia suunnitelmia ole tulossa. Hirveästi vispaisi menojalka, ei millään meinaa pysyä tässä yliopistolla.. mutta  deadline on kuitenkin deadline.. eikä se muutu mikskään.
Viikonloppuna on kaikkien siirappisten romantikkojen päivä valentine's day! Tänä ystävänpäivänä minulla taitaa olla treffit vihreän paperiraportin kanssa, joka tottelee nimeä Scottish law commission: Report on age of criminal responsibility (ja eii... minä en edelleenkään ole vakuuttunut että 8 on ihan okei raja rikosoikeudelliselle vastuulle) 

Mietin taas tänään tullessani luennoilta takaisin kotia, että miten yllättävän helppoa tänne oli sitten kuitenkin solahtaa joukkoon sekavaan. Odotin kulttuurishokkia, kuvittelin, että Japani opetti minulle kaiken miten "SE prosessi menee" Tulin, koin ja näin. Loppujen lopuksi arki on arkea kaikkialla, mutta en kohdannut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tänne sopeutumisen suhteen. Tiedän kyllä, se päivä varmasti tulee. Enhän ole ollut täällä vuottakaan puhumattakaan vuosista joita tulen täällä viettämään. Kyllästyn varmasti tähän graniittikaupunkiin, karkaan Edinburghiin ihastelemaan linnaa ja kulttuuria, ajan junalla halki Brittein saarten Lontooseen ja suhahdan Suomeen rakkaiden luokse. Mutta minun suurimmat ongelmat tässä maassa liittyy salmiakin ja kunnon leivän puutteeseen, ei mitään minkä kanssa ei voi elää. 
Monet ulkomaalaiset on tehneet täällä ne "ulkomaalaiset" Eli eristäytyneet omaksi ryhmäkseen ja salaa ihastelleen skottimiehiä ja puhuneeet tytöistä pahaa. Minä en (taaskaan) onnistunut sitä tekemään vaan huomasin ymmärtäväni ystävääni, jonka aksentti olisi oikeasti paha monelle teistä. Huomasin syöväni haggista kilpaa skottiystäväni kanssa ja tajuavani, että ei elämä kaukana rakkaista olekaan yhtään hassumpaa (sillä British Airways kuljettaa täältä Suomeen useasti, riittävästi) Tietysti olisi kivaa raahata tietyt ihmiset yhteen, mutta olenko minä nyt aikaisemminkaan ollut niin erityisen hyvä yhdistämään kaikkia kaveripiirejä ja elämiä näin yleensä? No en. Haluaisinko? En oikeastaan. Sanotaan aina, että poissa silmistä poissa mielestä. Onkohan se totta? 


Old Aberdeenin vanha kunnantalo kampuksella, olen monesti halunnut saada  hyvää kuvaa, ja yrittänyt kuvailla tuota iltamyöhällä siinä onnistumatta. Tässäkin harmittava viereisen talon varjo.. mutta tuossa kuitenkin kampuksemme väritystä.. harmaa on harmaata.  

Eheeheheh, kuka sanoi, että Skotlannissa sataa aina? 
Where the sun shines bright on Loch Lomond
Where me and my true love will ne-er meet again (alternate: Where me and my true love were ever lak/wont to gae)
On the bonnie, bonnie banks o’ Loch Lomond
You'll take the high road and I'll take the low road
And I'll be in Scotland afore you
Where me and my true love will never meet again
On the bonnie, bonnie banks of Loch Lomond



maanantai 9. helmikuuta 2009

Everything comes with a price tag

Olipa sitten kyse lentolipuista, uudesta läppäristä tai vaikka himoitsemastani kamerasta tai niistä asioista joista luovutaan saadakseen tilalle jotain muuta. Sellaisista asioista, joilla oikeasti on väliä. Everything comes with a price tag. 

Aberdeen ei siinä sen kummemmin säästynytkään lumisateilta viimeviikolla, kun minä makasin sängyn pohjalla keuhkotautisena, ulkona tuiskutti lunta niinkuin satoi Lontoossa ja muualla Englannissa viime viikolla. Uusi viikko, uudet tuulet sanotaan. Viime viikolla oli aina mielenkiintoista avata verhot ja vilkaista ulos, tänä aamuna järkytys oli hieman suurempi herätessäni ja huomatessani valtavat, siis ihan valtavat jääpuikot ikkunan edessä. Ja ei sillä, luulen että Helsinki on Aberdeenia tällä hetkellä lämpimämpi, mutta silti.. suuria jääpuikkoja.. ottaisin kuvan, mutta odottelen edelleen kameraa. Joten ei vielä.
Suomalaiseen mittakaavaan lumisateet eivät ole olleet juuri lumituiskua kovempaa, mutta eipä paljoa naurattunut kun kauppareissun paluumatka mikä normaalisti taittuu 15minuutissa kesti lumen ja liikenteen sekoamisen seurauksena toista tuntia. Voitte sitten arvata oliko jäätelö jäätelöä täpötäydessä bussissa, jonka kuljettajalla oli aikaa hypätä ulos tupakalle autojonossa, siitä voitte päätellä etenemisvauhtimme jota ei siis ollut. 

Mutta lähitulevaisuudessa yritän opetella piristämään blogiani valokuvilla ympäristöstäni, vaikkapa noista ihastuttavista jääpuikoista mikäli pysyvät siinä  kauempaa. 

Viikonloppu meni sairastaessa, sunnuntai pubivisaillessa ja sushin teossa. Menin ihan mielijohteesta sellaiseen sushityöpajaan jonka järjesti yliopiston japani society, jonka jäsen minäkin olin. Yllätyin ihan positiivisesti, päädyin hengailemaan joidenkin tosi mukavien ihmisten kanssa (mukaanlukien meidän asuttaman kolmen talon ryhmän wardenin ja hänen avovaimonsa kanssa) ja tapasin pari mun ikäistä japanilaista poikaa, pojilla oli hauskaa puhua mun kanssa japania. Ja mulla oli hauskaa, siellä oli yksi poika nimeltään Shin tooosi läheltä missä minä siellä asustelin. Naurettiin ja puhuttiin. Ne societyn ihmiset on tosi mukavia ja rentoja, ja enemmän kiinnostunut siitä kulttuurista ja kielestä, eikä suurinosa ole seonnut japanilaisesta sarjakuvasta ja animaatiosta.  Tietenkin poikkeus vahvistaa säännön, mutta mukavaa seuraa ja sunnuntai erityisesti oli erityisen onnistunut. Makisushikin näytti melkein sushilta, sain Oden-iakin (japanilaisia "kalakakkuja" ja daikon-radish (en nyt muista suomisanaa) jne jota perinteisesti tarjoillaan talvella) ja misokeittoa. Odenista erityisesti olin hyvin yllättynyt ja iloinen :D society oli saanut paikalle yhden japanilaisen ravintolan omistajan neuvomaan, hauska mies ja täytyy käydä tarkastaa ravintola jossakin vaiheessa. 

Uusi viikko uudet tuulet with a price tag. Myöhemmin lisää. 

tiistai 27. tammikuuta 2009

Koti-ikävä

Illan viimeisinä tunteina kun päivän aikana on tullut tehtyä kaikkea muuta kuin ranskan kielioppia vaan se on sen sijaan mennyt yskimiseen(eiliset vatsalihakset kahduttaa nyt) niistämiseen, kurkunselvittämiseen,teenjuontiin ja pienoisessa pöhnässä kävelemiseen, mieleeni hiipi haikeus siitä miten flunssa Suomessa nyt on ainakin parempi (ja ketun viikset!) sairastaa. Ja sellainen yleinen haikeus, jota myös koti-ikäväksi voi kutsua. Joka hiipii aina mieleen, erityisesti tänään kun päivä meni sairastamiseen ja norskin kanssa mietittiin ihan uhalla että mitä missataan kun ollaan täällä. Ja ei, älkää sanoko mitä saatte sen tilalle, se ei ole sama asia. Mutta toisaalta, itsepä itsemme tähän soppaan sotkimme eikä toistaiseknsi voi valittaa, paitsi niinä hetkinä kun yskiminen sattuu ja hengittäminen sattuu (pitäisköhä mennä lääkäriin?) no anyways, olin jo peiton alla, mutta piti sitten tulla etsimään jotain piristystä haikeuden hetkeen. Ei löytynyt kavereita facebookista eikä mesestä eikä liioin skypesta vaan löytyi jo viime kesänä blogiini postaama roman schatzin teksti, joka jaksaa aina nauratta :)

Venajalla on Siperia. Yhdysvalloilla on Alaska. Euroopalla on Suomi.Uusien tulokkaiden silmissa Suomi vaikuttaa ihan normaalilta, kauniilta, kalliilta pikku maalta. No valo ja varit nyt ovat erilaisia, erityisesti kesaisin. Talvella valoa ei liiemmalti ole.Mutta jokin muukin on taalla toisin.

Kestaa hetken ennen kuin tajuaa, mika se on: ihmiset.He eivat katso silmiin. He eivat tervehdi tuntemattomia. He inhoavat tyhjanpaivaista jutustelua. He eivat koskaan keskeyta puhettasi - vaikuttaa silta, etteivat he kuuntele. Sanopa jotain mukavaa heidan vaatteistaan, ja he kertovat, kuinka halpoja ne ryysyt oikeasti olivat. Hymyile ohikulkijoille, ja he pitavat sinua uskonnollisena fanaatikkona, huumehorhona, homona, itamaisen mattojen kaupittelijana tai kaikkina edella mainituista.Etko usko? Kokeile itse: menepa tavarataloon ja vieta tovi hississa. Hymyile, katso ihmisia silmiin ja juttele niita naita. Naet, kuinka heidan pulssinsa kiihtyy ja otsalle kirpoaa hiki.Toisaalta he saattavat kutsua sinut kesamokilleen saunomaan. Se tarkoittaa, etta riisuudutaan alasti ja vedetaan kaveriporukassa ruhtinaalliset kannit. Suomalaisista on paha menna kertomaan vihaavatko vai rakastavatko he sinua.Salaisuus on yksinkertainen. Suomainen kohteliaisuuskasite on erilainen kuin muissa maissa yleensa.

Useimmissa muissa kulttuureissa kommunikointia pidetaan kohteliaana. Suomessa on kohteliasta jattaa ihmiset rauhaan.Miksi kiusata muita vitseilla maanantaiaamuna?Heilla on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa, ihan niin kuin itsellasi.Miksi kysya kaverilta miten lapset voivat? Kylla han kertoisi jos heilla joku hata olisi, onhan han kaverisi.Miksi istua tyhjassa ratikassa jonkun viereen juttelemaan, kuin kaikki voisivat matkustaa hiljaa ja rauhassa?Miksi soittaa yllattaen ovikelloa, kun voisit ihan hyvin paivaa paria aiemmin jo ilmoittaa tulostasi?Jos satut tulemaan sadan miljoonan asukkaan maasta, puhut todennakoisesti kymmenkertaisesti sen minka keskivertosuomalainen. Ota siis rauhallisesti tai kulutat hanet akkia loppuun.

Ehka myos seisot ihan liian lahella ihmisia. Anna sellaiset 70 senttia tilaa, niin he tuntevat olonsa turvalliseksi. Ja oletko muuten huomannut, etta useimmat suomalaiset osaavat puhua sisaanpain hengittaessaan?Suomalaisessa elamantavassa piilee viisautta: "Elama on epavarmaa, aloita siis jalkiruoasta."He elavat vihamielisessa ymparistossa vihollisten ymparoimana ristinaan kieli, jota muut elavat olennot tuskin koskaan oppivat... Tasta huolimatta he rakastavat maataan. Ja rakastavat sen vihaamista. Ole kuitenkin varovainen: Ala erehdy vastaamaan myontavasti kysymykseen "Eiko taalla olekin kamalaa?" Sinun oletetaan rakastuvan Suomeen.

-Suomesta rakkaudella (Roman Schatz)

:D:D:D
Mutta olen eläväesimerkki suomalaisesta, joka rakastaa nykyään kieltään ja puhuu aivan liikaa ja halailee ihmisiä aivan liikaa. Mutta rakastaa myös yksinkertaisia esineitä, luontoa ja vihreää vettä. Ei pelkää olla yksin. Ja joka loppujen lopuksi on tajunnut, että kolikolla on aina kaksi puolta. Myös Suomella ja niin myös Skotlannilla!