Koska tämä päivä, sunnuntai kun on, on pyhitetty kaikille maailman mahdollisille tekosyille vältellä opiskelua, päätin sitten päättää sunnuntain blogikirjoitukseen. Olen juossut kaupungilla olemattoman scandinavian societyn perässä, käynyt ruokakaupassa, "muka"lukenut.. ja mesettänyt (vannon, että isäni ei tunne tuota verbiä!) Olen keitellyt teetä ja syönyt Cadburys'n suklaahippukeksejä sekä pandan lakritsia. Eilen kävin kaupungilla ostoksilla, mukaan tarttui kengät ja kaikkea niin kamalantarpeellista kosmetiikkaa ja sitten Birminghamissa Englannissa opiskeleva tuttu vihjaisi, että Holland&Barret:ilta löytyisi Pandaa.. ja sieltähän sitä löytyikin.. löytyi muuten myös Vaasan&Vaasan näkkileipää.. sitä koulunäkkiä ja seesamisiemenpyörylöitä.. :) :) :) En muuten koskaan olisi uskonut, että lakritsia voidaan mainostaa niin kovalla kädellä "terveysruokana"
Eilen illalla minulla oli yksi suuri suunnitelma viettää lukuilta saksalaisen kaverin kanssa.. ja happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.. ilta sujui rattoisasti sohvalla loikoillessa ja keskustelunaiheet harhailivat suomalaisen koulujärjestelmän tuloksista (PISA:n huipputulokset ja kouluampujat) aina siihen miksi NSDAP (Hitlerin natsipuolue) pystyi tekemään mitä teki. Ja siitä miten saksalaisilla ei tavallaan ole lupaa kiintyä omaan maahansa, tai että heillä ei varmasti historiansa takia ole sellaista suhdetta kuin esim.suomalaisilla. Tämä oli siis saksalaisen ystäväni mielipide. Sitten selitin hänelle talvisodasta.. ja nooh.. mutta mä vannon että statutory interpretation on jotain mitä ei tehdä lauantai-iltana. Mutta yritys hyvä kymmenen, keskustelu oli hauskaa ja suklaata kului.
Ensi viikolla ohjelmassa yhden hyvän ystävän kanssa studypartyja ainakin huomenna, maanantaina ja keskiviikkona, todennäköisesti myös tiistaina. Joka tarkoittaa ben&jerrys -iltoja ja huonoja juttuja.. opiskelijaelämää parhaimmillaan! Tykkään tästä campusasumisesta paljon, meillä on oma pikkukämppämme ja muutama sata kämppää ympärillä.. ja tiedättekö.. täällä yliopistoelämään liittyy niin suuri yhteisöllisyys. Eilen kenkäkaupanmyyjä odotti jännityksellä opiskelijakorttia opiskelija-alennusta varten, että onko se nyt kaupungin toisen yliopiston, joka oli se missä hän opiskeli (Robert Gordon University), kortti vai ei. Pettymys oli kova kun en sitten ollutkaan "yksi heistä"
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
lauantai 8. marraskuuta 2008
Näin täällä meillä, entä teillä?
Tänään eräs luennoitsijamme mainosti lähestyvää mid-term examination :ia ja sitä että miten nyt on todella mid-term menossa... aaw.. eli se tarkoittaa käytännössä sitä että kuusi viikkoa elämää Skotlannissa ja yliopistolla takana. Ei sillä, todennäköistä on, että tulee lisää näitä mid-termejä vielä, kuten suunnitelmissa onkin. Suomeen lennähdän tuossa reilun kuukauden kuluttua tapaamaan perhettä, ystäviä ja syömään ruisleipää sekä lukemaan Helsingin Sanomia. Täytyy kyllä tuoda Suomesta jotain suomalaista lukemista, ulkomailla ollessa oman kielen merkitys korostuu, varsinkin kun alat käyttää niitä world most common language English-ilmaisuja suoraan käännettynä omalle kielellesi. Mutta olisi iha hyvä, että lukisin muitakin kun sanomalehtiä ja luentomuistiinpanoja sekä kirjoja nimeltä "Constitutional and administrative law" tai "Introduction to Roman la
Tällä viikolla takana on kaksi esseen palautusta, kolme tutoriaalia (pienseminaaria), liikaa rikosoikeuden tapauksia ja muistiinpanojen uudelleen kirjoitusta. On tullut puhuttua suomen kieltä, ruotsia ihan laittoman paljon (melkein joka päivä, tänäänkin yhdelle 11-vuotiaalle NORJALAISELLE pikkupojalle Marien pikkuveljelle siis.. kun hänellä ei vielä tuo englanti ole hallussa) Norjalaisella on perhe käymässä täällä Aberdeenissa.
Edessä viikonloppu iloisesti varmaan suurimmaksi osaksi kirjojen parissa.. tänäänkin oli jalo aikomus lukea mutta päädyin tuossa puoli kahdeksalta ottamaan sellaiset parin tunnin torkut.. ja niin.. vähän yritin tuossa kirjoja availla.
Elämä yliopistolla jatkuu ja jokapäivä kämppäkavereiden kanssa tulee esille "kulttuurien kummallisuuksia" kuten, se esimerkiksi oli käsittämätöntä amerikkalaisellemme, että credit- ja debit -ominaisuudet (siis vanhat luotto- ja pankkipuoli luottokortissa) voi todella olla samassa kortissa.. vaikka selitin sitten kyllä, että valtaosa luottokorteista on joko pankkien tai luottokunnan myöntämiä Suomessa, eikä ne irtoa ihan niin helposti kun hänen kotikulmillaan. No ranskalainen kämppäkaveri siinä vieressä sitten ihan pokkana väitti, että "ei ei, ei heillä Ranskassa ole sellaisia kortteja ollenkaan, luottokortteja nääs" No niimpä taas. Mutta se näistä, meidän keittiökeskusteluista. Luennot ovat intensiivisiä ja kiinnostavia. Opiskelu on jopa ehkä parempaa mitä oletin sen olevan. Olen tavannut hienoja ihmisiä ja minulla on jo omat rakkaat ystäväni täällä, joiden kanssa voi melkein puhua mistä tahansa (mikä ei kyllä minun tapauksessani ole itsestäänselvyys) joten, en voi valittaa. Pankkiasiat on järjestetty, tili aukeni helposti ennakkoluuloista huolimatta, kortti tuli murto-osassa siitä, mitä se Suomessa ottaisi.
Ajan päästä jyvälle tämän maan politiikasta (ja historiasta) kiitos sanomalehtien ja public law:n tämänhetkisten luentotopikkien. Toivon kielenkin kehittyneen, mutta sen näkee sitten kun saan esseet takaisin. En nimittäin ihan kamalasti haaskannut aikaa niiden kieliasun oikomiseen.
Muuttamisessa on tiedättekö yksi hyvä puoli, saa aloittaa kaiken uudelleen, puhtaalta pöydältä. Jos niin haluaa, se on itsestä kiinni. Ihmiset, jotka eivät ole ehkä koskaan muuttaneet lapsuudenkulmiaan pidemmälle, kauhistelevat muuttamisen rankkuutta. Mutta toisaalta, jonkun uuden alku. Minulle muuttamiseen liittyy aina hieman haikeutta ja muistoja, niin hyviä kuin pahoja, olen pakannut laatikkoni monta kertaa... niin monta kertaa, että muuttoilmoitusta en nykyään tee puhelimitse enää.. aina netistä tai sillä paperisella kaavakkeella. Ja joka kerta se postintäti mainostaa puhelimessa tekomahdollisuutta ja joka kerta minä otan sen paperilippusen mielummin. Eräästä tietystä syystä. Oli aika, jolloin kyllästytti. Ja varmasti kun tästä vielä vanhenen, tulee aika, jolloin oikeasti kyllästyttää. Mutta osoite maistraatissa tai tietty talo, ei merkitse minulle samaa kuin esimerkiksi passi. Passi kertoo minulle, että siellä jossain on maa, jonka arvot minä tunnen ja josta minä olen kotoisin. Maistraatin osoitteeni kertoo, että minulla on paikka Suomessa, jossa Suomen viranomaiset luulevat minun asuvan. Mutta en oikeastaan ole edes talokirjoissa ko.paikassa. Joten, asunko minä siellä? No en.
Loppujen lopuksi, muuttolaatikkojen siivoaminen on vähän niinkuin elämän siivoamista. Sitä mitä oikeasti tarvitsee, ei löydy niistä laatikoista.
Tällä viikolla takana on kaksi esseen palautusta, kolme tutoriaalia (pienseminaaria), liikaa rikosoikeuden tapauksia ja muistiinpanojen uudelleen kirjoitusta. On tullut puhuttua suomen kieltä, ruotsia ihan laittoman paljon (melkein joka päivä, tänäänkin yhdelle 11-vuotiaalle NORJALAISELLE pikkupojalle Marien pikkuveljelle siis.. kun hänellä ei vielä tuo englanti ole hallussa) Norjalaisella on perhe käymässä täällä Aberdeenissa.
Edessä viikonloppu iloisesti varmaan suurimmaksi osaksi kirjojen parissa.. tänäänkin oli jalo aikomus lukea mutta päädyin tuossa puoli kahdeksalta ottamaan sellaiset parin tunnin torkut.. ja niin.. vähän yritin tuossa kirjoja availla.
Elämä yliopistolla jatkuu ja jokapäivä kämppäkavereiden kanssa tulee esille "kulttuurien kummallisuuksia" kuten, se esimerkiksi oli käsittämätöntä amerikkalaisellemme, että credit- ja debit -ominaisuudet (siis vanhat luotto- ja pankkipuoli luottokortissa) voi todella olla samassa kortissa.. vaikka selitin sitten kyllä, että valtaosa luottokorteista on joko pankkien tai luottokunnan myöntämiä Suomessa, eikä ne irtoa ihan niin helposti kun hänen kotikulmillaan. No ranskalainen kämppäkaveri siinä vieressä sitten ihan pokkana väitti, että "ei ei, ei heillä Ranskassa ole sellaisia kortteja ollenkaan, luottokortteja nääs" No niimpä taas. Mutta se näistä, meidän keittiökeskusteluista. Luennot ovat intensiivisiä ja kiinnostavia. Opiskelu on jopa ehkä parempaa mitä oletin sen olevan. Olen tavannut hienoja ihmisiä ja minulla on jo omat rakkaat ystäväni täällä, joiden kanssa voi melkein puhua mistä tahansa (mikä ei kyllä minun tapauksessani ole itsestäänselvyys) joten, en voi valittaa. Pankkiasiat on järjestetty, tili aukeni helposti ennakkoluuloista huolimatta, kortti tuli murto-osassa siitä, mitä se Suomessa ottaisi.
Ajan päästä jyvälle tämän maan politiikasta (ja historiasta) kiitos sanomalehtien ja public law:n tämänhetkisten luentotopikkien. Toivon kielenkin kehittyneen, mutta sen näkee sitten kun saan esseet takaisin. En nimittäin ihan kamalasti haaskannut aikaa niiden kieliasun oikomiseen.
Muuttamisessa on tiedättekö yksi hyvä puoli, saa aloittaa kaiken uudelleen, puhtaalta pöydältä. Jos niin haluaa, se on itsestä kiinni. Ihmiset, jotka eivät ole ehkä koskaan muuttaneet lapsuudenkulmiaan pidemmälle, kauhistelevat muuttamisen rankkuutta. Mutta toisaalta, jonkun uuden alku. Minulle muuttamiseen liittyy aina hieman haikeutta ja muistoja, niin hyviä kuin pahoja, olen pakannut laatikkoni monta kertaa... niin monta kertaa, että muuttoilmoitusta en nykyään tee puhelimitse enää.. aina netistä tai sillä paperisella kaavakkeella. Ja joka kerta se postintäti mainostaa puhelimessa tekomahdollisuutta ja joka kerta minä otan sen paperilippusen mielummin. Eräästä tietystä syystä. Oli aika, jolloin kyllästytti. Ja varmasti kun tästä vielä vanhenen, tulee aika, jolloin oikeasti kyllästyttää. Mutta osoite maistraatissa tai tietty talo, ei merkitse minulle samaa kuin esimerkiksi passi. Passi kertoo minulle, että siellä jossain on maa, jonka arvot minä tunnen ja josta minä olen kotoisin. Maistraatin osoitteeni kertoo, että minulla on paikka Suomessa, jossa Suomen viranomaiset luulevat minun asuvan. Mutta en oikeastaan ole edes talokirjoissa ko.paikassa. Joten, asunko minä siellä? No en.
Loppujen lopuksi, muuttolaatikkojen siivoaminen on vähän niinkuin elämän siivoamista. Sitä mitä oikeasti tarvitsee, ei löydy niistä laatikoista.
Tunnisteet:
kansainvälisyys,
muuttaminen,
skotlanti,
suomen kieli,
ulkomaat,
yliopistolla
torstai 6. marraskuuta 2008
Äänioikeudesta.. pohdintoja opiskelun välttämiseksi.
Sain muuten yksi päivä postiluukusta ilmoituksen että "your application to be registered to vote has been received" ja siinä sivussa oli sitten liitteenä kirje äänestysrekisteristä vastaavalta taholta ja sitten ilmotus EU-vaaleissa äänestämisessä. Minut paremmin tuntevat, tietävät, että minä arvostan äänioikeuttani tosi korkealle. Ja siis, että ehkä paras asia täysi-ikäistymisessä mulle oli se, että minä saisin äänestää ihan oikeasti. Nykyisessä asuinmaassani olen oikeutettu äänestämään Skotlannin parlamentin (Holyrood Edinburghissa) ja Aberdeenin kunnallisvaaleissa sekä Suomen päässä tulen äänestämään presidenttiä ja eduskuntaa. Westminsterin parlamenttivaaleissa minulla ei ole äänioikeutta niinkauan kun en ole kansalainen, mutta sen hankkiminen nyt ei ole intresseissäni. Olen monesti sanonut että passini on varmaan kallisarvoisin omaisuus, joka minulla on. Tuollainen mitättömän näköinen paperivihkonen kertoo minulle täällä ulkomailla, missä minä kasvoin ja että mistä minä tulen. Meinasin kirjoittaa, mikä on osa minua. Mutta toisaalta, onhan Japanikin ja siellä kokemani asiat edelleenkin osa minua, kaikki ihmiset, joita olen tavannut ovat omalla tavallaan jättäneet jälkensä. Ne merkityksellisemmät ihmiset, huolimatta siitä, missä maailmankolkassa he ovat, ovat osa minua.
Äänioikeus kunnalisvaaleissakin minulla toistaiseksi on, mutta se jäi tällä kertaa käyttämättä sen ikävän tosiasian takia, että olen aika tuhottoman kaukana Lontoon suurlähetystöstämme, joka oli kunnallisvaaleissa ainoa äänestyspaikka. Varsinkin, kun sinne ei muuta asiaa ollut. Mutta se EU-vaali äänioikeuslappunen pisti mietityttämään. Äänestääkö suosiolla Suomessa... kun saisin kuitenkin sielläkin äänestää.. vai sitten täällä? Anti-Eu:maassa, jossa ihmiset eivät ole oikein vieläkään käsittäneet, että Iso-Britannia on todella osa EU:ta... ollaan julkisoikeuden luennolla käsiteltyä muutamaa hauskaakin oikeustapausta siitä, miten kärpäsestä on tehty härkänen täällä, kun manner-Eurooppa ja tämä saari tekevät asiat ihan periaatteesta erilailla. Moni asia, mitä Suomessa kerrotaan Iso-Britanniasta EU:n vastarannankiiskenä, on totta. Monet katkerat tappiot täällä on kärsitty kun Westminsterin ylistetty parlamentaarinen suvereenisuus on kapevoitunut EU tason lainsäädännön takia, mutta toisaalta tervetuloa Eurooppaan Iso-Britannia. Eräs ystäväni tosiaan ilmoitti minulle, kun mesosin hänelle miten eräs henkilö oli pitänyt passia kädessäni ja miettinyt "But Finland isn't in the EU, right?", ettei kyse ole Suomesta ja siitä tosiasiasta että jäsenenä ollaan oltu vuodesta 1995 vaan siitä, etteivät britit 36 vuotta sen jälkeen, kun parlamentti sääti European Communitie Act:in http://en.wikipedia.org/wiki/European_Communities_Act eli asetuksen, jolla säädettiin että EU- (tai siihen aikaan Euroopan yhteisöllä) llä on väliä Westminsterissä kinastellaan lainsäädännöstä, tajua sitä että enään ei eletä imperialistisessa Iso-Britanniassa (anteeksi lauserakenne tuossa edellisessä lauseessa se on kamala) . Minusta on oikeastaan aika huvittavaa, että kolmekymmentä vuotta myöhemmin asiasta kinastellaan kun eurooppanuorena tuokin on aika selvää pässinlihaa. Tiedän kyllä, olen ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen enkä oleta että kaikki olisivat, kunhan ajattelen ja kirjoitan.
Ajattelin kuitenkin, että ainakin vahvasti harkitsen äänestäväni Iso-Britannian MEP:pejä ensi kesällä, kunhan nyt vaan en ole sitten Suomessa jo kesälomaa viettämässä. Tai noh, tottapuhuakseni, on tuo kaavake jo täytetty. Minä kuitenkin asun ja opiskelen tässä maassa, ja siinä missä tulen varmasti äänestämään Skotlannin parlamenttivaaleissa, voin ihan hyvin äänestää europarlamenttiin henkilöä, joka uskoo sellaiseen Eurooppaan, johon minä oikeustieteenopiskelijana uskon.
Muuten Aberdeenissa kaikki menee hyvin, pitää vielä vähän availla noita kirjoja ja kertailla huomiseksi. Onneksi on perjantai. Totesin tänä aamuna herätessäni, ettei sillä oikeastaan ole väliä, onko maanantai vai torstaiaamu, jokainen arkiaamu on yhtä inhottava, mutta kummasti sitä herää tuossa Hillheadin opiskelija-asuntolakylä Yliopisto välillä Seaton parkissa.
Äänioikeus kunnalisvaaleissakin minulla toistaiseksi on, mutta se jäi tällä kertaa käyttämättä sen ikävän tosiasian takia, että olen aika tuhottoman kaukana Lontoon suurlähetystöstämme, joka oli kunnallisvaaleissa ainoa äänestyspaikka. Varsinkin, kun sinne ei muuta asiaa ollut. Mutta se EU-vaali äänioikeuslappunen pisti mietityttämään. Äänestääkö suosiolla Suomessa... kun saisin kuitenkin sielläkin äänestää.. vai sitten täällä? Anti-Eu:maassa, jossa ihmiset eivät ole oikein vieläkään käsittäneet, että Iso-Britannia on todella osa EU:ta... ollaan julkisoikeuden luennolla käsiteltyä muutamaa hauskaakin oikeustapausta siitä, miten kärpäsestä on tehty härkänen täällä, kun manner-Eurooppa ja tämä saari tekevät asiat ihan periaatteesta erilailla. Moni asia, mitä Suomessa kerrotaan Iso-Britanniasta EU:n vastarannankiiskenä, on totta. Monet katkerat tappiot täällä on kärsitty kun Westminsterin ylistetty parlamentaarinen suvereenisuus on kapevoitunut EU tason lainsäädännön takia, mutta toisaalta tervetuloa Eurooppaan Iso-Britannia. Eräs ystäväni tosiaan ilmoitti minulle, kun mesosin hänelle miten eräs henkilö oli pitänyt passia kädessäni ja miettinyt "But Finland isn't in the EU, right?", ettei kyse ole Suomesta ja siitä tosiasiasta että jäsenenä ollaan oltu vuodesta 1995 vaan siitä, etteivät britit 36 vuotta sen jälkeen, kun parlamentti sääti European Communitie Act:in http://en.wikipedia.org/wiki/European_Communities_Act eli asetuksen, jolla säädettiin että EU- (tai siihen aikaan Euroopan yhteisöllä) llä on väliä Westminsterissä kinastellaan lainsäädännöstä, tajua sitä että enään ei eletä imperialistisessa Iso-Britanniassa (anteeksi lauserakenne tuossa edellisessä lauseessa se on kamala) . Minusta on oikeastaan aika huvittavaa, että kolmekymmentä vuotta myöhemmin asiasta kinastellaan kun eurooppanuorena tuokin on aika selvää pässinlihaa. Tiedän kyllä, olen ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen enkä oleta että kaikki olisivat, kunhan ajattelen ja kirjoitan.
Ajattelin kuitenkin, että ainakin vahvasti harkitsen äänestäväni Iso-Britannian MEP:pejä ensi kesällä, kunhan nyt vaan en ole sitten Suomessa jo kesälomaa viettämässä. Tai noh, tottapuhuakseni, on tuo kaavake jo täytetty. Minä kuitenkin asun ja opiskelen tässä maassa, ja siinä missä tulen varmasti äänestämään Skotlannin parlamenttivaaleissa, voin ihan hyvin äänestää europarlamenttiin henkilöä, joka uskoo sellaiseen Eurooppaan, johon minä oikeustieteenopiskelijana uskon.
Muuten Aberdeenissa kaikki menee hyvin, pitää vielä vähän availla noita kirjoja ja kertailla huomiseksi. Onneksi on perjantai. Totesin tänä aamuna herätessäni, ettei sillä oikeastaan ole väliä, onko maanantai vai torstaiaamu, jokainen arkiaamu on yhtä inhottava, mutta kummasti sitä herää tuossa Hillheadin opiskelija-asuntolakylä Yliopisto välillä Seaton parkissa.
Tunnisteet:
iso-britannia,
politiikka,
skotlanti,
yliopistolla
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Guy Fawkes ja Marraskuun viides... gunpowder plot and how it leaked
Tänään Aberdeenin pilviset taivaat täyttyivät ilotulituksilla. Olen tässä viimeiset viikot naureskellut, kun ihmiset harjoittelivat sitten ihan olan takaa tämän päiväisiä tulituksia varten. Näille kun yrittää selittää, että "joo Suomessa on sallittua 12h vuodessa ampua ilotulituksia.." Porukka vaan nauroi ja ihmetteli.
Guy Fawkes oli siis mies, joka oli osallisena 1600-luvulla tapahtuneessa katolisten salajuonessa murhata Englannin kuningas James I (of England IV of Scotland) ja siinä sivussa räjäyttää parlamentti tuolla Lontoossa. Olette ehkä kuulleet juonesta.. ainakin minä olin, Yleltä tuli sellainen tooosi hyvä draama joku aika sitten. Lisätietoja löytyy esim. bbc:n history-sivuilta jos kiinnostaa. Noh, mutta tämä katolisten nerokas juoni päästä eroon protestanttisesta kuninkaasta meni eräiden pikkuseikkojen kuten kostuneen räjähdysaineen ja parlamentin avauksen viivästymisen takia hieman vinoon ja vielä kun joku meni sitten kirjoittamaan kirjeen ja vuosi salaisuuden. Se ei paljoa auttanut asiaa. Ja asiaan osalliset miehet kohtasivat kukin omalla tavallaan oman loppunsa maanpetoksesta. Osa "kunniallisesti" kiinniottotilanteessa, osa tuomittiin kuolemaan erityisen raa'alla menetelmällä, jota käytettiin täällä siihen aikoihin.http://fi.wikipedia.org/wiki/Hirtetty,_revitty_ja_paloiteltu .. jaa--mitäs tuohon nyt sanoisi. Anyways.. kiva perinnehän se on, mutta tarina (ja huomisen sanomalehdet) kertoo että Lontoossa on vielä isommat bileet kun meillä täällä Aberdeenin pilvisissä maisemissa.
Muuten viimepäivät on mennyt lähinnä kaikkea muuta kuin koulujuttuja tehtäessä. Se sitten kostautui tänään, kun huomasin että oli keskiviikko ja armottoman päänsäryn iskiessä en voinut raahautua kirjastolle etsimään oikeustapauksia huomisen tutoriaaleihin. Nooh, pikkuvikoja, on mulla huomenna yksi vapaatunti.. mutta en vaan syö sitten lounasta, mutta kuka sitä lounasta muutenkaan syö.. ehehhehe... (minä) Mutta onneksi on viikonloppu taas ylihuomenna, ihanaa!
Viikonloppuna ei ole elokuviin menon lisäksi muuta ohjelmaa.. lähinnä ajattelin kuluttaa laitoksen kirjaston penkkejä (nimimerkillä lähetyvät välikokeet.. ehehehh) No mutta saa nähdä mitä viikonloppu tuo mukanaan. Mutta elämä täällä Aberdeenissa jatkuu omaa, mukavaa, rattoisaa menoaan. Ei ole mitään suuria mullistavia menoja tulossa.. jännittävimmät asiat liittyy yksiin kenkiin jotka mun on ihanpakkosaadaDorothyPerkinssiltä :P Mutta täällä on hyvä olla.
On kamalan jännää mun mielestä tulla Suomeen 17.12... mikä on.. hm.. kuuden viikon päästä. Mutta kiva tulla.. aaah. mä en syö mitään muuta kuin ruisleipää.. sellaista juureen tehtyä oikeeta ruisleipää :O
wheee.
PS. Nyt kaikki on niin intona kun Obama voitti. Ei sillä, etteikö olisi hyvä asia.. mutta kun ihmiset joskus on liian yksinkertaisia, eivät yhtään kato mitä hänkin lupasi. Mutta nyt vaan odottamaan sitä kuuluisaa muutosta ja mitä sieltä tulee.
lauantai 1. marraskuuta 2008
Halloween
Se on lauantaita taas päevee. Eilen oli halloween ja sitä tuli juhlittua lakanaan pukeutuneena pukusuunnitelma vaihtui toogasta kaverin enkelimääritelmän kautta pilveen. Kuvamateriaalia on, mutta ei julkaisukelpoista (Syytämme savukonetta!) Kuuden maissa eilen illalla painelin kaverille ben&jerrys hätävilkut päällä, kun meillä oli potentiaalinen vaara sydänsuruista. Onneksi kaverini sydän säästyi ja hänen haluamansa henkilö ilmaantui paikalle. Ja meidän ben&jerrys on hänen pakkasessaan odottamassa seuraavaa kertaa kun riski sydänsärystä ilmaantuu. Ben&Jerrys ei koskaan jätä kunhan investoit £4 siihen. Matka jatkui erinäisiin paikkoihin Aberdeenin keskustassa muutaman opiskelija-asunnon kautta. Oli kiva nähdä, minkälaisissa paikoissa vanhemmat opiskelijat asuu, käytiin yhden luona joka asuu ihan yksin ja sitten toisen, joka asuu yksityisessä opiskelija-asuntolassa muttavoiettä... näin ensimmäisen lautalattian täällä <3 tuli ihan ikea olo :D Onnistuin myös keskustelemaan yhden skotin kanssa koko illan ja poikaparka luuli koko ajan että minä olen Irlannista :D hämmentyi vähän kun en sitten tienny vastausta johonkin tosi tyypilliseen irlantikysymykseen ja minä hämmennyin miten ei tullut puhetta. Mutta kaveri oli unohtanut kertoa varmaan, ja nimikin hämää tietenkin. Eriasia varmaan olisi jos nimeni olisi Riikka Marjatta tai semmoista.
Aamulla heräsin pirteänä ja kiusasin uupuneita kämppiksiäni. Iltapäivällä painelin kirjastolle lukemaan ja juoksemaan oikeustapausten perässä.. siellä sitten vierähtikin mukavasti aikaa miettimällä milloinkas se nyt George hallitsikaan... kun vanhemmista law report-kirjoissa ne ajanjaksot oli ilmaistu hallitsijan vuosien mukaan eikä sitten tällä systeemillä... mitä yleensä käytetään.
Tajusin muuten juuri nyt, että ensimmäiseen välikokeeseen on alle kaksi viikkoa! Täällä ainakin oikeustieteilijöille järkätään ekana vuonna kesken periodin sellaiset harjoituskokeet, joissa kirjoitetaan esseet sitten jostain kysymyksestä ja stimuloidaan koetilannetta muutenkin. Joten diipadappadappaa... taitaa se merkitä sitä että... aika lentää... ja kohta on joulukin :) Ja olen back in the business taas joulukuussa Suomessa hetken aikaa. Kaipaan leipää! Salmiakkia! Sunnuntaihesaria (Vaikka ei tän maan sanomalehtiä voi oikein moittia :D mutta sunnuntaihesarissa on se oma juttu)
Aamulla heräsin pirteänä ja kiusasin uupuneita kämppiksiäni. Iltapäivällä painelin kirjastolle lukemaan ja juoksemaan oikeustapausten perässä.. siellä sitten vierähtikin mukavasti aikaa miettimällä milloinkas se nyt George hallitsikaan... kun vanhemmista law report-kirjoissa ne ajanjaksot oli ilmaistu hallitsijan vuosien mukaan eikä sitten tällä systeemillä... mitä yleensä käytetään.
Tajusin muuten juuri nyt, että ensimmäiseen välikokeeseen on alle kaksi viikkoa! Täällä ainakin oikeustieteilijöille järkätään ekana vuonna kesken periodin sellaiset harjoituskokeet, joissa kirjoitetaan esseet sitten jostain kysymyksestä ja stimuloidaan koetilannetta muutenkin. Joten diipadappadappaa... taitaa se merkitä sitä että... aika lentää... ja kohta on joulukin :) Ja olen back in the business taas joulukuussa Suomessa hetken aikaa. Kaipaan leipää! Salmiakkia! Sunnuntaihesaria (Vaikka ei tän maan sanomalehtiä voi oikein moittia :D mutta sunnuntaihesarissa on se oma juttu)
tiistai 28. lokakuuta 2008
Tiivistelmää kuluneesta viikosta
Syksy on ja sato korjattu.
Stonehaven, Skotlanti kukkulalta
Maalaismaisemaa Stonehavenissa, Skotlannissa
Stonehavenissa
Matkalla Stonehavenin Dunnottar linnalle
Pohjanmerta
Hämäläinen ja sisko matkalla yliopistolle (Joo se on sen kymmenen minuuttia se matka, oli mun vakkarikommentti, josta tuli sitten vitsi)
Marischal College, Aberdeen
Heipähei, vierähtänyt on taas hetki tästä viimekertaisesta päivityksestä. Tänne kuuluu hyvää, mitä nyt tänään tajusin miettiväni miltä tuntuisi olla terve, siis ei en ole kuolemassa eikä muuta, kokoajan vaan nenä vuotaa kun tarhalapsella ja keuhkot on vähintäänki äänihuulten kohdalla änkeemässä ulos. No, onneksi en kuulosta elefantilta niistäessäni kuten hämäläisvahvistus.
Vietin täällä Aberdeeniissa viisi mukavaa ja aurinkoista (ainakin omassa päässäni) päivää rakkaan siskoni ja hämäläisen kanssa. Lopputulos, shoppailua, rahankulutusta, strongbow-tuoppeja ja valokuvia (hämäläinen ei varmaan vieläkään ymmärrä miksi.. mutta sain lisänimen japanialainen) Mutta oli ihanaa saada näyttää osa tätä skotlannin elämääni hämäläiselle ja siskolle. Mikä parasta törmättiin ihan sattumalta yhdeen hyvään ystäväänikin täällä Aberdeenissa, eli siskolla on näköhavainto myös elämästäni täällä. Noh vieraani saapuivat torstaina lounasaikoihin ja ihan itse löysivät tiensä b&b paikkaansa ihan pääkadun vierellä. Minä hikoilin tutoriaalien kimpussa vielä neljään josta kaupungille. Torstaina oltiin Aberdeeniissa vaan käytiin syömässä ja istuttiin tuoppien äärellä tovi ja toinen. Oli ihan mahtavaa.
Perjantaiaamuna romuttui minun jaloakin jalompi suunnitelma mennä luennoille... löysin itseni Primarkin edestä aamukympiltä. Tiedossa muutamien kauppojen ja muutamien vaatekappaleiden sovittelua, tarttuihan sieltä itsellenikin yhtä sun toista mukaan mikä oli perin juurin mukavaa. Perjantaina käytiin myös tutustumassa tähän minun kampukseeni, ja satuttiin just kings collegelle ku säkkipillinsoittaja soitteli morsiusparin ulos kirkosta. Sää oli mitä mainioin ennustuksesta huolimatta. Todettiin skottien istuvan kun kanat orrella pubeissa. Näin ensimmäisen Iso-Britannian lipun Skotlannissa (vaikka sinivalkoisella lipulla liputetaan joka päivä) olon aikana. Yliopistolta käveltiin takaisin kaupunkiin rannan kautta, oli tuulista, mutta niin kamalan kaunista. Ja luulen, että hämäläinen ja siskokin tykkäsivät.
Lauantaipäivänä(kin) vietettiin Aberdeenissa, shoppahoppaillen ja etsiskellen kaikkia kummallisia paikkoja. Toin hämäläisen ja siskon tutustumaan omaan pikkukoloseeni, joka yllätyksekseni olikin kuulema heistäkin mukava. Juteltiin ja nähtiin mun hyperaktiiviset kämppiksetkin matkalla ulos juhlimaan kuten lauantai-iltana yleensä tehdään. Me todettiin, että Aberdeenissa ei kannata tilata taksia, vaan otettiin bussi. (anteeksi taksinkuljettaja joka soitti meille joku tunti myöhemmin et vieläkö ootellaan) Sunnuntaina töpöttelimme aamulla aamiaisen kautta bussiasemalle ja hypättiin bussiin joka vei meidät Stonehavenin kalastajakylään noin 40 min bussimatkan päähän Aberdeenista. Maisemat oli niin mielettömät ja sää oli (tuulesta huolimatta) mahtava. Stonehaven on ihan meren rannalla, ja siitä pienestä kalastajakylästä pääsee kävelemään merenrantaa pitkin kulkevaa kävelytietä/polkua pitkin sellaisellle upealle Dunnottar nimiselle linnanraunioille. Kuva paikasta on tossa yläpalkissa, mitä tykkäätte? Kuvat puhuu enemmän kun tuhat sanaa, mulla ei ole yksinekrtaisesti sanoja sille paikalle ja miten kaunis se oli. Nyt lopetan tämän minun matkasepustuksen ja kerron teille Invernessin matkasta myöhemmin... nukuttaa.. olen tehnyt kouluhommia koko illan ja huomenna taas luennoilla (As always) paluu arkeen voi olla rankkaa mutta nyt pitää ottaa vähän kiinni. Tässä kuvia tilanteista niinkuin minä ne näin.
Tunnisteet:
aberdeen,
arkielämää,
matkustaminen,
valokuvia,
yliopistolla
torstai 23. lokakuuta 2008
Taija ja Kai on täällä <3 <3 <3 sain sähköpostia Suomesta <3<3<3<3<3<3 mussutan supersalmiakkia <3<3<3<3<3<3 mennään huomenna Taijan kanssa shoppailemaan <3<3<3
Rakastan elämää, salmiakkia, sitä ihmistä joka lähetti minulle sähköpostin, perhettä (ja nooh, melkeimpä toi Kai täytyy kohta lisätä 5.deksi perheenjäseneksi sähköpostilistalleni:D),shoppailua, salmiakkia, MeNaiset-lehteä sängyllä, viikonloppua aww.... :)
Rakastan illan viimeisiä hetkiä peitonalla läppäri sylissä, rakastan Coldplayn musiikkia, rakastan muistoja, rakastan tunnetta kuuluvani jonnekin (vaikka se jokin ilmenisi lähinnä "äänestysrekisteröinty EU parlamenttivaaleja varten" kirjeessä) rakastan lentokoneen take-off -hetkeä, valokuvia seinällä, hetkiä jolloin ymmärrän, kävelyä kirpeässä syysaamussa Seaton parkin läpi, rakastan musiikkia korvilleni, rakastan tunnetta, miltä tuntuu kuin rakastetaan, rakastan säkkipillin ääntä, rakastan syystuulta.
PS. Inhoan lentohintoja Aberdeenista Helsinkiin ;) but im coming back for Christmas!
Rakastan elämää, salmiakkia, sitä ihmistä joka lähetti minulle sähköpostin, perhettä (ja nooh, melkeimpä toi Kai täytyy kohta lisätä 5.deksi perheenjäseneksi sähköpostilistalleni:D),shoppailua, salmiakkia, MeNaiset-lehteä sängyllä, viikonloppua aww.... :)
Rakastan illan viimeisiä hetkiä peitonalla läppäri sylissä, rakastan Coldplayn musiikkia, rakastan muistoja, rakastan tunnetta kuuluvani jonnekin (vaikka se jokin ilmenisi lähinnä "äänestysrekisteröinty EU parlamenttivaaleja varten" kirjeessä) rakastan lentokoneen take-off -hetkeä, valokuvia seinällä, hetkiä jolloin ymmärrän, kävelyä kirpeässä syysaamussa Seaton parkin läpi, rakastan musiikkia korvilleni, rakastan tunnetta, miltä tuntuu kuin rakastetaan, rakastan säkkipillin ääntä, rakastan syystuulta.
PS. Inhoan lentohintoja Aberdeenista Helsinkiin ;) but im coming back for Christmas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)