lauantai 21. maaliskuuta 2009

Opiskelijaelämän riemuja

Jos olet äitini tai muuten yli kolmekymmentä vuotias sukulaissuhteen minuun omaava henkilö, skippaa seuraava. (Paitsi eläköityvä ikinuori vanhapappaeno saa lukea!)

Sisältää myös kotibileitä kotonasi ja vieraita, jotka oikeastaan eivät ole sinun. Ärsyttää oma saamattomuuteni kun sain porukan potkastua pihalle vasta kahdelta, enkä yhdeltä niinkuin ensin ajattelin. Pitäisi vaan totella omaa mieltä ja tahtoa aina melkein :D yleensä ei päädy tekemään väärin (tai sitten päätyy mutta voi yrittää korjata) Lopputuloksena kuitenkin oli keittiön siivoaminen ja illan emännän raahaaminen sänkyyn että huomenna 1.30pm ollaan deittikunnossa tapaamassa yhtä englantilaista nuortamiestä, en siis puhu itsestäni vaan tästä emännästä jolle ei kyllä anneta enää ikinä karpaloginiä. 

Lopputulos, 
saksalainen "et sä tykkää musta vaik oon saksalainen ku oon vielä homo" 
norjalainen tyttö kuolematon sitaatti "never have i ever?" pelissä "i never have I ever been to Asia?" "Does Egypt count?" Jolle taas voisin sanoa äänen käytöstä muutaman valitun sanan ja punainen härkävaate. Täällä Aberdeenissa on muuten törmännyt muutamiin norjalaisiin, joita tavatessa olen oikeasti miettinyt mielikuvaani norjalaisista. Mutta onneksi kämppis selättää kaikki ne 10-0. Vaikka eihän sitä saa yleistää tietenkään, mutta ainahan mielikuvia luo. Ihan samanlailla kun toi saksalainen homoseksuaali luuli että minua hänen seksuaalisuutensa häiritsee. (jakobin Fabulous-ääntäminen rocks!) Sitten tapasin yhden pirkanmaanlahjan maailmalle, liiketalouden opiskelija Tamperrrreeelta eli morrrroo täältä tullahan! -suomea taas puhuttiin. 

Mutta ilta sujui rattoisasti tuohon puoleenyöhön asti. Lätkittiin korttia ja pelattiin jenkkivahvistusten tuntemia juomapelejä. Irvisteltiin Leijona-liköörille (saksalainen tykkäs) ja puhuttiin niitä näitä.

Ja siis alkuperäinen suunnitelmanihan oli lukea, niinkuin opiskelin Unfair contract term act 1977:niä tuohon kymmeneen asti, kunnes tytöt houkuttelivat sitten minut keittiön puolelle. Yritän tässä ärsytystäni lieventää toistamalla, että minunhan se valinta oli, olisin voinut huutaa ne ulos ihan millon halusin, mutta tein sen vasta kahdelta. Mikä tietty oli virhe. Ja lisäksi, vaikka olisin mennyt huoneeseeni nukkumaan, ei sen sijainnin (keittiön vieressä) takia paljon unta olisi kalloon tullut, kiitos sen norjalainen kovaäänisen. Mutta sellaista tämä elämä on. Huomenna on jo parempi päivä. Ja viikonloppua on vielä paljon jäljellä, onneksi. Ja ikävä kyllä viikonlopun täyttää lähinnän kaikki ne poikkeuksen poikkeuksen poikkeukset jotka tiettyihin sopimusoikeudellisiin sääntöihin soveltuvat, mutta itsepä olen soppani keittänyt. Enkä valita. Palkitsen itseni shoppailulla sitten keskiviikkona. 

Sitten vielä viimeinen rutistus ennen kevätlomaa Helsingin kaduilla, jälleen. Ruisleipien luvatussa maassa. Ja turkinpippurien ja saunan ja rakkaiden ystävien. Kanssa sunnuntaihesarien ja Heathrown terminaalien. Elämä ulkosuomalaisena opiskelijana, nykyinen elämänmuotoni siis vaikuttaa joskus vailinaiselta. Aina minulla on halu päästä jonnekin muualle. Tavallaan tässä on Suomen ja Skotlannin välissä, jalat tiukasti (ja onnellisesti) Skotlannin maankamaralla mutta juuret kuitenkin Suomen kallioperässä. Suomi on skype, mese, sähköposti, iltalehti.fi, yle.fi ja google.FI (ei google.co.uk eikä google.com) ja Suomi on nalle-puurohiutaleet. Se on minun Suomeni. Minun Skotlantini on arkielämä täällä, humalainen jenkkikämppis, täysi jääkaappi (koska sen jakaa viisi tyttöä), aamukävely yliopistolle ja puiston narsissit. Mietin mitä jäisin Skotlannista kaipaamaan jos olisin nyt samassa asemassa kuin ranskiksemme (joka nyt ei tästä maasta varmasti paljoakaan jää kaipaamaan niin "ranskalainen" tämä vuosi on ollut hänelle joka näkyy esim.englannin kielen taidossa (tai siinä miten se ei ole kehittynyt) Mutta näin äkkiseltään ja ennen läppärin akun loppumista jäisin kaipaamaan
*kaunista kampusta
*kansainvälistä ilmapiiriä jopa Skotlannin pusikossa
*junamatkaa Lontooseen 
*halpaa mutta hyvää viiniä ravintoloissa
*ystäviä joita olen täällä saanut
*Human rights-kurssin luennoitsijaa
*Yhteyksiä ylämaille
*erityisesti viikonlopun sanomalehtiä ja mediaa yleensäkin
*intialaisen keittiön valikoimaa
*chips with vinegar (eli ranskikset viinietikalla)
*elämisen, itsenäisen elämän tunnetta
*itsensä voittamisen tunnetta
*shoppailumahdollisuuksia
*käsittämättömän kaunista ja jylhää luontoa (se pieni osa mikä Braveheartista on totta, löytyy täällä)
*poppy seed rolls (paikallisen leipomon fluffyt sämpylät
*meri-ilmastoa 
*ravintolassa käymisen edukkuutta
*sourz-karkkeja
*elokuvalippujen edukkuutta (vrt. Hki) 
*(halpoja) naisten lehtiä
sitten uusi tuttavuus the Time-lehti, joka on viikkolehti johon on kerätty viikon tärkeimmät tapahtumat ja mitä lehdet on niistä kirjoittanut
*elämisen keveyden tunnetta (sen tästä "välitilasta" elämisestä saa, pitäisi vaan oppia alkamaan elää täällä, eikä kokoajan haaveilla manner-euroopasta tai lontoosta tai yleensä englannista) elämä on tässä ja nyt. Ei huomenna ei eilen vaan nyt. 

Ja tuota listaa olisin muuten voinut jatkaa ja jatkaa.. ja jatkaa. mutta myöhemmin.

Hyvää viikonloppua kaikille! Nyt minä lähden nukkumaan!

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Valokuvamaanantai


Viikonloppu meni tallustellessa pääkaupungin katuja. Kaupunki on aina yhtä jännittävä ja the Tube (maanalainen) omaa vieläkin sitä jotain "omaa" Tapasin vanhaa ystävää Japanin ajoilta, ja tarina jatkui siitä mihin jäi eräänä heinäkuun päivänä vuonna 2006. Että oli hienoa, ei voi muuta sanoa. Kävelin pitkin hämärän Lontoon katuja, poikkesin kirjakaupoissa ja kävelin Thamesin etelärantaa. Söin take-away (pahaa) sushia ja join vihreää teetä, sain olla hetken osa sen sykkivän suurkaupungin elämää ennen paluuta pohjoiseen yliopistoelämään. 













They’ve got a wall in China
It’s a thousand miles long
To keep out the foreigners they made it strong
And I’ve got a wall around me
That you can’t even see
It took a little time
To get next to me

Paul Simon – Something so right

Lontoo <3

Seuraavaa reissua odotellessa. Mutta ei sitä tiedä, ehkä jonain päivänä ei tarvitse lähteä enää. Ei sitä tiedä, minustakin voi tulla vanha. 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Kuuletko?

Train Horns

Created by Train Horns


sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Sunnuntai-iltaa ja suunnitelmia

Sunnuntaipäivän kunniaksi monikulttuurinen kämppämme ajautui taas kulttuurien törmäyskurssille, ei tällä kertaa kyse ei ollut pudotetusta öljypurkista joka oli "siivottu" vessapaperilla eikä kieliongelmista vaan minun aiheuttamasta sekamelskasta kun sain tietää että jenkkimme kirkko on myös luterilainen, tähän kun heittää sekaan norjalaisen ja ranskalaisen (joka julistaa oman maansa demokraattisuutta yli joka ainoan muun Euroopan valtion myös tässä asiassa) soppa on valmis. Ja siinä vaiheessa kun minä ja ranskalainen eksytään eri aaltopituuksille mikään minun selitykseni ei mene sitten kalloon vaikka vääntäisi sanotaanko vaikka ranskalaisesta salamista mitä ranskiksella on aina jääkaapissa. Mutta ei mitään hauskaa oli kun mitä, ja kuulema jatketaan huomenna. 

Tein jokasunnuntaisen matkan laitoksen kirjastoon, törmäsin pariin kaveriin ja juttelin niitä näitä, kiihdytin läpi kirjaston puhelin kädessä vain vastatakseni äitini "anteeksi ai sä oot kirjastossa" puheluun. Menin kuntosalille ja vasen polvi sitten rusahteli jalkaprässissä sillälailla että leikki jäi kesken ja sain sitten kimppuuni hanakkaasti itsekseen keskustelua ylläpitäneen aasialaisen (piti ottaa "suomivaihde" päälle että pääsi eroon. pyysin kyllä anteeksi etten tarkoita olla törkeä, mutta kun ei kamalasti huvita puhua minun pääaineesta kun polvi turpoaa silmissä) 

Viikonlopun parasta antia oli junaliput Lontooseen ensi viikonlopuksi vanhan hyvän ystävän luokse. Isoja suunnitelmia kuitenkin liian vähän aikaa. Mutta muutama mustdo-juttu kuitenkin on. Tälläisen esimerkit kun ystäväni T, todistavat, että maailma ei ole koskaan ollut pienempi. Ja noh, Lontoo ei koskaan ole pahasta. Vaikka junamatka maan halki kestää julmetun kauan, mutta onneksi mukaan lähtee norjalainen. Hyvässä seurassa mikä tahansa matka kuluu hieman paremmin. 

Mutta uusi viikko uudet tuulet. Opiskelujen lisäksi tiedossa japan societyn samurai-filmifestivaali, jota kyllä odotan innolla. Society järjestää siis kolme leffailtaa ja alustuksia ma, ke ja pe, harmi vaan kun tuo perjantai jää multa väliin, mutta eiköhän Lontoossa riitä puuhaa. 

Kun on ihan liikaa sanottavaa



Niin kai sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eivät nämä vielä. Mutta kevät on saapunut Aberdeeniin. Tänään lauantaina sateli kovasti, mutta lämpötila on muuten tuossa kymmenen celsiuksen kieppeillä, mutta mitään niin parempaa kuin kevätaurinko (jota täällä muka-ainasateisessa Skotlannissa on kyllä viime viikkoina näkynyt) (tietysti kesäauringon jälkeen) en kyllä tiedä! 













Kampuksen ja halls of residence'n välissä olevassa puistossa on valtavasti tulppaaneja, jotka kukkii jo suurinosa. Säästelen kameraa sitten kun ne kaikki kukkivat ihan täysin niin latailen kuvat tänne!




Tuunausta

Uusi sivupohja täältä;
http://pueblogisi.blogspot.com/

Yritän tässä jotenkin tuunata tätä blogiani vielä. 

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Pitkästä aikaa





On taas ennättänyt mennä tovi, kuukausi melkein kuin viimeksi tänne blogiin kuulumisiani kirjoitin. En minä tiedä lukeeko tätä kukaan, monesti pitänyt laittaa sellainen site-meter joka kertoisi minulle aina maan ja kaupungin mistä blogia on luettu. Mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tässä viimeisen kuukauden aikana ei ole tosiaan mitään kummempaa tapahtunut. Kurssihommia ja deadlineja lähinnä. Ensi vuoden asunto varmistui kampukselta. Jippii, sekin huoli pois. Kohta on taas aika kävästä Suomessa, ihan uskomattoman nopeesti tää aika menee. Ennenkun huomaa niin yliopiston eka vuosi on ohi, ja edessä häämöttää commerical law:n ihanuudet. Mutta se on sen ajan murheet.

Ohjelmassa ollut kesätöiden (toivotonta) metsästystä, kouluhommia ja viime sunnuntaina tuli käytyä katsomassa elämäni ensimmäinen rugbypeli Edinburgh:n Murrayfield-stadionilla. No, päivä skotin ja kahden englantilaisen kanssa Edinburghin kaduilla ja Murrayfieldissa oli mielenkiintoinen. En ollut ollenkaan tietoinen, että rugbya mennään sitten katsomaan kiltteihin pukeutuneena ja paitana Skotlannin joukkueen paita. Mutta tuli sitten todettua, ja yritin selittää miksi se ei nyt ole ihan normaalia pukeutumista Johnille, tai onhan se, täällä. 

Peli itsessään koostui 2*40minuutin erästä, Italia v Skotlanti peli oli kyseessä. Hauskuutin matkaseuruettani osoittamalla täydellistä tietämättömyyttä rugbysta kun he kysyivät minua mukaan, paukautin samanlaiseen sammakkoon verrattavan lipsautuksen, kun ainakin villin huhun mukaan rakas siskoni osoitti täydellistä tietämättömyyttään T.Sarpanevan olemassaolosta eräässä tietysttä pienessä hämäläisessä savupirttilässä, eli minä kysyin "whats that Six Nations game"  No kyseessä oli siis vuoden tärkeimpiä urheilutapahtumia.. mutta mistä minä nyt sen olisin voinut tietää. Minä olen Suomesta.

Peli alkoi säkkipilleillä ja Saltire-lipuilla. Italian hymnia puhalteli vaivainen viidentoista orkesteri, kun Skotlannin flower of Scotland soi kymmenien säkkipillinsoittajien ja rummuttajien voimalla. En voi kyllä kieltää,että jääkiekko on kyllä edelleen minulle "se urheilulaji" onhan se ihan hauskaa kun urheilijamiehet lakoontuvat yhden pallon päälle joka kolmaskymmenessekuntti... ainakin aluksi, mutta sitten jossain vaiheessa alkaa vähän tuntumaan.. että voisi hieman nopeuttaa tätä peliä. Mutta Edinburghin sää oli mainio, ei edes satanut ja kaupunki sekä seura hyvää. Kaikenkaikkian hyvin onnistunut päivä. Ja menen varmasti uudelleen, ensi vuonna. 

Ensi viikolla olisi tarkoitus suunnistaa läpi saaren Lontooseen tapaamaan vuosien takaista ystävää, jonka kanssa ollaan vihdoin ja viimein samalla mantereella ja vielä parempaa, samassa maassa. Mutta siitä myöhemmin lisää.