Ooooj, en olisi koskaan uskonut etta tama paiva tulisi. Huomaan muuten omalla lapparillani tekevani sita etta sormet ei kosketa aakkosia siis niita pisteellisia aakkosia ollenkaan ja sit ku oon koulun koneella, niinku nyt ylioppilaskunnan talossa tai opiskelijoiden olohuoneessa the Hubissa, kirjotan automaattisesti sitten muka aakkosilla vaik ku painaa nappia josta skandinappiksella saisi aan pisteilla taalla tulee '''' hmm... no anyways sunnuntai, tapaan tossa kohta puoleen yhden kaverin teen merkeissa. nukuin ihanasti kahdeksan tuntia, surkuttelin tuhotonta rahanmenoa, en edes halua ajatella miten paljon olen nytten tursannut =( mutta lupasin viikko sitten itselleni etta viikon teen mita haluan ja sitten vasta maanantaina, kun alkaa luennot alan pitaa kirjaa menoista (tulot jo tiedan nii niista nyt ei tarvitse sen kummempaa metelia pitaa =D) mutta odotan huomenna international societyn kouluvuoden avajaiskokousta, mietin ankeisinko jonneki komiteaan mutta mulle on tulossa koulua aika ruhtinaallisesti joten en tieda. Sitte ajattelin menna kans UNICEFin tapaamiseen katsomaan millasta siella oli. Meinasin eka liittya urheiluklubiin mut sit mietin ehk et skotlantilaista tanssia vaan eika uintia tmv. kilpailuhenkista, voi olla etta mulla ei oo aikaa kun opiskelemani aine ei ehka ole kaikista joustavin.
Luennot alkaa siis huomenna, taalla ne kestaa sen 55 minuuttia, mahtavaa! =D mulla on ekalla periodilla joka kestaa siis tammikuulle (12viikkoa opetusta) yhteensa viisi kurssia, jotka ovat
Criminal Law (rikosoikeus)
Foundations of Public Law
Foundations of Private Law
Legal systems and method (KAYDAAN RUOTSIN OIKEUSJARJESTELMAA LAPIII! Oh, home sweet home scandinavia!)
ja sitten French 1.
En oo viela kirjoihin uskaltanu hamstrata rahaa, ostin vaan sanakirjat eilen. Kirjoja taytyy ehka ostaa aika paljon, en tieda... tai sitten teen niin etta ostan joka kurssille vaan jonku perusteoksen ja sit lainaan kirjastosta, huonoo vaa et useimmat noist uusimmista kirjoista joita kursseilla kaytetaan on kirjaston heavy demand-hyllyssa, joka sit tarkottaa sita etta sen saa lainaan vaan 1 vuorokaudeksi xD Mutta nooo, kuka sita unta nyt muutenkaan tarvitsee.
Ens viikkokin on viela ihan rentoa, ei taida olla ku keskiviikkona kaksi luentoa muuten yksi. Ranska alkaa vasta sita seuraavalla viikolla (siina sitten onki 5 tuntia luentoja...) Nyt joku siella ranskanlukijana hymahtelee, mutta ma luulen etta ku luentojen paalle on pienryhmaseminaarit ja sitten esseet ja muut... nii aika rankkaa tulee ehka olee.. tai mista sita tietaa =D yhteensa mulla pitas olla pelkkia luentoja 17h, ja siihen paalle tutoriaalit (noi pienryhmasemmat) ja esseet ja muut. Joita muuten palautetaan joka toinen viikko. Yks asia mita ihastelin ranskan opetuksessa etta meilla on joka viikko natiivin vetama suullinen osuus.
Hei mut kello on koht puoli meen ja kerron koulust lisaa ku se alkaa!
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Yes i am a bad person
Yliopistolta
And then there was a Finn and Polish, but zilia! Where do YOU come from? Eli unkarin lahja maailmalle!
rannalta!
Jess ja Marie
Old Aberdeenin ja yliopiston ylpeys, päärakennus
Skotlannin yökerhossa (kui moni on nähny tätä Suomes!)
Random kilttimies soittaa säkkipilliä!
Window to the sea (tälläistä öljypropagandaa harjoitetaan täällä!)
Tässä se on, tässä se on.. virallisesti ensimmäinen blogitekstini täältä saarelta, pahoittelen joskus ääkkösten puuttumista, käteni on jo tottunut brittinäppäimistöön vaikka omalla läppärillä omaan kyllä ääkköset ja öökköset. Mutta hyvää kannattaa odottaa eiks jee?
tämän historian nopeimman blogikirjoituksen kirjoittamisen syynä on se että olen historiallisesti tällä viikolla kotona jo ennen 24.00 illalla -ei oo tapahtunu täl viikolla kun on Freshers week menossa.
Eli Aberdeeniin saavuin sunnuntaina BA:n kämmittyä hieman lentoja. Aamulla isä ja sisko heitti kentälle, kiltti selvittäjä päästi viis kiloa läpi. lämpimiä ajatuksia sinne! Matka meni hyvin, HKI-HEATHROW kone oli melkein tyhjä, meitä oli valehtematta ehkä 15 kappaletta siinä, matkustajia. Ja yks ihana stuerttikin. Vastassa minua (ja muita fresherssejä eli eka vuotelaisia) oli sinipaitaiset vapaaehtoiset (tajusin just ettei mulla oo niistä kuvaa, mut ehka yliopiston sivuille tulee jotain kuvamateriaalia) Ja pienellä minibussilla minut kärrättiin sitten Hillheadin opiskelija-asuntolakyläpahaseen Old Aberdeeniin. Joka siis oN Aberdeeniin vanhan kaupungin aluetta. Viskattiin bussista ulos, huomasin matkalaukkuni lohjenneen ja sitten raahasin tavarani North Courtin opiskelijakopleksin keskimmäisen talon toiseen kerrokseen asuntoon 150.
Asun viiden hengen kämpässä joka on hyvinkin kansainvälinen. Meitä on ranskalainen Eva "taikeertaikeeer" (tapa mil Eva sanoo yhden baarin nimen TigerTiger) sitte skotti Bridget (avain ceilidhiin eli skotlantilaiseen kansantanssiin) Norjalainen Marie (i so not have a crush on him) ja sitten amerikkalainen (mitä me tekisimmekään ilman heitä) Jessica, joka on vaihtari usa:sta. Marie on tääl tekemässä tutkintoa, bioteknologiasta ja Eva on oikkarivaihtari Reimssistä Ranskasta. Jess on tääl vaan jouluun joten tod.näk saadaan uus vaihtarikämppis sen jälkeen.
Asun viiden hengen kämpässä joka on hyvinkin kansainvälinen. Meitä on ranskalainen Eva "taikeertaikeeer" (tapa mil Eva sanoo yhden baarin nimen TigerTiger) sitte skotti Bridget (avain ceilidhiin eli skotlantilaiseen kansantanssiin) Norjalainen Marie (i so not have a crush on him) ja sitten amerikkalainen (mitä me tekisimmekään ilman heitä) Jessica, joka on vaihtari usa:sta. Marie on tääl tekemässä tutkintoa, bioteknologiasta ja Eva on oikkarivaihtari Reimssistä Ranskasta. Jess on tääl vaan jouluun joten tod.näk saadaan uus vaihtarikämppis sen jälkeen.
Kämppä on ihan hyvä, cant complain. Jokaisella on oma huoneensa ja sitte kylppäri ja vessa ja keittiö. Ihan siistissä kunnossa lattioita lukuunottamatta. Noh mut meidän kv-meininki kyl tarkottaakin sitä että meil ei oikein oo kellään sit mitään keittiöarsenaalia joten salaatteja tehdään ja syödään kattilasta käsin :S
Tämä viikko on ollut sellanen Freshers Week, eli ei luentoja vaan bileitä ja tapahtumia ykkösvuotelaisille, kampukseen tutustumista ja ihmisiin törmäilemistä. Ja noooh, vaikka silmät pyöreenä selitin äidille että tämä tyttö ei ainakaan biletä, niin ollaanhan sitä ulkona riekuttu missä muutkin. Ei ehkä aina vaa niin pitkään. Mutta nyt lauantaina voin ylpeänä sanoa, et oon ainoa joka ei oo meidän kämpäst kipeä.
Meillä on ollut skotlannin kulttuuripäivää, societypäivää ja urheiluklubipäivää. On ollu campustoureja, homoseksuaaleja tutoreita, järkyttäviä oatmealkeksejä (hyyii. thank god there arent any british restaurants out there!) internetongelmia, cadburyn suklaapötköjä, kirjastokierroksia, skotlannin kansallislaulua, ceilidh-tanssia (lausutaan kay-lee) strongbow-tuoppeja, perustettiimpaha me yks kilpaileva french society yhden Cameronin ja Nikin kanssa, tapasin advisorini (eli tuutoriopettajan) joka salli minut armossaan osallistua ranskankurssille, olen käynyt juoksemassa merenrannalla loputonta rantaviivaa pitkin ja ajatellut että jos jaksais uida nääin pitkälle niin tulis norja ja sitte ku paljon kävelis, olis Suomessa ja teidän luona. Olen sanonut "pardon" tsiljoonasti, oppinut mitä gillie brogue tarkottaa (kilttipukusen miehen perinteisiä kenkiä) olen puhunut Englantia, siivonnut huonettani ja kävellyt läpi viereisen Seaton puiston ja kuunnellut Coldplayn viva la vidaa. Olen mielessäni ajatellut niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat minuun uskoneet ja minua tukeneet (kiitos siitä)
ja olen huomannut, että olisi paljon helpompaa kirjoittaa blogiin vaan useammin, olisi paljon helpompaa. Liian paljon kerrottavaa, liian vähä kärsivällisyyttä. mutta sitähän sanotaan että kuvat sanovat enemmän ku tuhat sanaa.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Aberdeenissa
eli aberdeeniin saavuttiin eilen about 12h sitten siita minibussilla hillheadin opiskelijakampukselle ja asuntolaan. kamppa onki iha sit international isolla Iiilla eli yks jenkki,ranskis,norski ja sitte viela sentaan yksi skotlantilainen seka mina. hauskaa on ollu life is good what else i can say
mul ei toimi tal hetkel netti viela yritan saada toimii tanaan nii laitan sitten lisaa tulemaan juttua vaik kampasta ja yritan ottaa kuvia. mutta kampus on kaunis keskiaikainen graniittitaloinen. nyt kaupungille hakee kannykaa et saa sit vaiheltuu numeroita ihmisten kanssa.
kuka tietaa keinoja paasta korvien soimimisesta eroon? (ja ei sita baarista poisjaamista ei nyt talla viikolla kylla voi ottaa mukaan keinoksi) anyways life is gooooooooood!
mul ei toimi tal hetkel netti viela yritan saada toimii tanaan nii laitan sitten lisaa tulemaan juttua vaik kampasta ja yritan ottaa kuvia. mutta kampus on kaunis keskiaikainen graniittitaloinen. nyt kaupungille hakee kannykaa et saa sit vaiheltuu numeroita ihmisten kanssa.
kuka tietaa keinoja paasta korvien soimimisesta eroon? (ja ei sita baarista poisjaamista ei nyt talla viikolla kylla voi ottaa mukaan keinoksi) anyways life is gooooooooood!
maanantai 15. syyskuuta 2008
Matkalaukussa piimää vaan
Jaaa-a-a-a-aaa. Tossa lattialla on aukinainen iso matkalaukku, sellainen vetomalli, joka on uskollisesti seurannut minua Japaniin ja takaisin ja vähän muuallekin. Sitä laukkua ei vain voi nähdä, kun sen päällä on vaatteita ja kahvikuppipari (mitkänytonihanpakkosaadamukaan!) ja muuta sekalaista tavaraa (kun minikokoinen ompelujuttu thanks mom kun ajattelet aina ennen minua!) Järkkäsin paperit sellaiseen kodinkansioon (katsotaan olenko päässyt edes lentokentälle ennen ku joku paperi on hukassa) lähetellyt yliopistolle pari anteeksipyytävää viestiä asioista joista minun olisi pitänyt heitä informoida. Oikeastaan on kiva muuttaa, oikeasti. Ja kumma kyllä nyt tälläkerralla voin ylpeänä todeta, että tavaramääräni on oikeastaan ihan kohtuullinen ja olen vihdoinkin päässyt irtaimistostani eroon (isä voi tietenkin olla eri mieltä). Lähtöön on kuusi päivää. Lähden sunnuntaina 21.9. klo 0745 British Airwaysilla Lontoon Heathrow'n kautta Aberdeeniin (Abskuun, Abbeen, UoA, Deeniin jnejne... noita suomea puhuvien kanssaopiskelijoiden lempinimihirvityksiä) Mutta ahdistaaa tuo tavaramäärä, varsinkin kun tiedän, että se ei varmasti tule mahtumaan edes samalle kymmenkilolle varsinaisen matkatavararajoituksen kanssa. muttajoo... kyllä se tästä. Yrittäkää vaan itse pakata hienosti ja kauniisti (haluuks kukaan kertoo mulle mikä nyt on oikea ja tilaasäästävin keino pakata vaatteet? any help greatly appreciated!) tavarat vähän pidemmälle oleskelulle,
On kiva seurata Facebookissa ja muilla foorumeilla ja yhteisössä yliopisto-opiskelijoiden intoa tulevasta elämästään Aberdeeniissa. On iha mukava tietää, kun menee niin ainakin jossain on joku jonka kasvot saattaisin ehkä kenties tunnistaa netin perusteella. Aika paljon on ihmiset jo toisiaan löytäneet ja ensi viikolla (yes! ensi viikolla!ENSI!) löytyy varmasti vielä enemmän ;-)
Muuten, haluatteko tietää suomalaisista yhden hauskan ominaisuuden jonka olen huomannut kun kertoo lähtevänsä pois täältä opiskelemaan. Aina löytyy joku mummonkissantädinystävättärenmiehenserkunlapsi, joka on ollut jossain jos nyt ei opiskelemassa mutta ainakin 2kk Norjassa vuonna kivi ja miekka (ei sillä, Norja on hieno maa ja olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi edes käydä kokemassa vierasta kulttuuria, vaikka sitä ruotsalaista) Mutta miksi hän kertoo sen minulle ja miten se liittyy mihinkään? Sama muuten oli Japanin kanssa (erään nimeltä mainitsemattoman ystäväni isä ja hänen mielikuvansa japanilaisista katuojista jnejne..) Minä kun en varsinaisesti intoile lähdöstäni puolituntemattomille ja tuntemattomille (ja muutamat ystäväni hymyilevät siellä tieeeedäään, anteeksi. Kohta se loppuu) kun se on kuitenkin vain minun elämää, enkä tiedä mitä kulman takana odottaa. Ja kun random savonlinnalaismummo kioskilla (myyjä siis) alkaa selittää siskontytön poikaystävän siskosta joka tapasi savonlinnalaispojan jossain Briteissä ja kuinka ihanaa (ja kummaa) on sitten selittää että "sen mies on savonlinnasta" sukujuhlissa, en voi oikein edes nauraa. (Ja ei älkää huoliko jos ette tajunneet sen kioskimummon juttua, en minäkään) Mutta mahtaa olla hauskempaa niillä, jotka ovat asuneet vuosia poissa täältä ja vielä vaikkapa Aasian suunnalla, miten ihmiset reagoivat. Mutta tutkimattomat ovat suomalaisen tiet.
;)
Minun piti oikeastaan selittää jotain koulusta ja tiedekunnasta eikä mistään kioskimummoista, mutta en jaksa. Teen sen myöhemmin. Vaikka Aberdeeniin päästyäni.
On kiva seurata Facebookissa ja muilla foorumeilla ja yhteisössä yliopisto-opiskelijoiden intoa tulevasta elämästään Aberdeeniissa. On iha mukava tietää, kun menee niin ainakin jossain on joku jonka kasvot saattaisin ehkä kenties tunnistaa netin perusteella. Aika paljon on ihmiset jo toisiaan löytäneet ja ensi viikolla (yes! ensi viikolla!ENSI!) löytyy varmasti vielä enemmän ;-)
Muuten, haluatteko tietää suomalaisista yhden hauskan ominaisuuden jonka olen huomannut kun kertoo lähtevänsä pois täältä opiskelemaan. Aina löytyy joku mummonkissantädinystävättärenmiehenserkunlapsi, joka on ollut jossain jos nyt ei opiskelemassa mutta ainakin 2kk Norjassa vuonna kivi ja miekka (ei sillä, Norja on hieno maa ja olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi edes käydä kokemassa vierasta kulttuuria, vaikka sitä ruotsalaista) Mutta miksi hän kertoo sen minulle ja miten se liittyy mihinkään? Sama muuten oli Japanin kanssa (erään nimeltä mainitsemattoman ystäväni isä ja hänen mielikuvansa japanilaisista katuojista jnejne..) Minä kun en varsinaisesti intoile lähdöstäni puolituntemattomille ja tuntemattomille (ja muutamat ystäväni hymyilevät siellä tieeeedäään, anteeksi. Kohta se loppuu) kun se on kuitenkin vain minun elämää, enkä tiedä mitä kulman takana odottaa. Ja kun random savonlinnalaismummo kioskilla (myyjä siis) alkaa selittää siskontytön poikaystävän siskosta joka tapasi savonlinnalaispojan jossain Briteissä ja kuinka ihanaa (ja kummaa) on sitten selittää että "sen mies on savonlinnasta" sukujuhlissa, en voi oikein edes nauraa. (Ja ei älkää huoliko jos ette tajunneet sen kioskimummon juttua, en minäkään) Mutta mahtaa olla hauskempaa niillä, jotka ovat asuneet vuosia poissa täältä ja vielä vaikkapa Aasian suunnalla, miten ihmiset reagoivat. Mutta tutkimattomat ovat suomalaisen tiet.
;)
Minun piti oikeastaan selittää jotain koulusta ja tiedekunnasta eikä mistään kioskimummoista, mutta en jaksa. Teen sen myöhemmin. Vaikka Aberdeeniin päästyäni.
torstai 11. syyskuuta 2008
Valmistelua
Yleensä ottaa päähän kun syksy saapuu. Ärsyttää ja kiukuttaa, en ole oikein viima ihminen (ja tässä sitä ollaan muuttamassa skotlantiin :o) Ensi viikon sunnuntaina lähtö, mikä tekee 9 päivää jäljellä Suomen maassa tältä syksyltä (jouluna sitten takaisin lomalle) Olen tässä viimepäivinä hieman:
matkustellut muutamassa paikassa, nauranut tyttöjen kanssa mitä tekemistä korkokengillä on mattojen kanssa, tanssinut, nauranut, selittänyt tyhmiä, nauttinut strongbowta sivistyneesti, tsekkaillut student associationin sivuja taukoamatta, facebookannut tulevia koulukavereita, olen syönyt hyvää ruokaa, tanssinut sateessa, pelannut juomapeliä, puhunut kuolemasta (ja elämästä), halannut ihmisiä, nähnyt ilotulituksia, muistellut menneitä ja haaveillut tulevaisuudessa, pukea sanoiksi niitä asioita mitä liian harvoin sanotaan, antanut äidin shoppailla mulle skotlantiin tavaraa, vastaanottanut villavaatteita koko ensi vuoden (ja vuosien sen jälkeen) tarpeeksi, lukenut vuosia vanhaa päiväkirjaani, haaveillut ja hypistellyt "eticket confimation"iani.
Olen elänyt, säästä tuosta luita hyytävästä tuulesta ja sateesta huolimatta, olen elänyt ja huomannut että jokainen lähtö on kuin pieni kuolema, mikään ei koskaan tule olemaan täysin samalaista.
Tiedät(te)kö, olen tavattoman onnellinen, että yksi (niistä kahdesta) suuresta unelmastani toteutuu. Koskaan ei tiedä viihtyykö, jos ei koskaan lähde. Vaikka tulisin takaisin, olisin silti onnellinen että uskalsin yrittää (ei sillä että olisin heti tulossa mutta elämä heittää sinne ja tänne)
Henkilöllisyystodistus x
Lentolippu x
Matkalaukku ylös
tavaroiden pakkausta (laatikot <3)
ompelupakki matkakoossa x
valuuttaa käteisenä x
housut x
villasukkia x
meet&greet service
lääkäri x
hammaslääkäri x
resepti(t) x
pankki x
nojåååå, ehkä tässä nyt ollaan hyvällä mallilla kuitenkin. Tossa kun on vain osa tehtävistä asioista listalla jonka tsiljoonannen version tein pari viikkoa sitten.
NB, mä lupaan alkaa kirjoittaa jostain oikeista asioista kun pääsen matkaan ja sitten sinä vuonna kun vielä saan netin toimimaan!
matkustellut muutamassa paikassa, nauranut tyttöjen kanssa mitä tekemistä korkokengillä on mattojen kanssa, tanssinut, nauranut, selittänyt tyhmiä, nauttinut strongbowta sivistyneesti, tsekkaillut student associationin sivuja taukoamatta, facebookannut tulevia koulukavereita, olen syönyt hyvää ruokaa, tanssinut sateessa, pelannut juomapeliä, puhunut kuolemasta (ja elämästä), halannut ihmisiä, nähnyt ilotulituksia, muistellut menneitä ja haaveillut tulevaisuudessa, pukea sanoiksi niitä asioita mitä liian harvoin sanotaan, antanut äidin shoppailla mulle skotlantiin tavaraa, vastaanottanut villavaatteita koko ensi vuoden (ja vuosien sen jälkeen) tarpeeksi, lukenut vuosia vanhaa päiväkirjaani, haaveillut ja hypistellyt "eticket confimation"iani.
Olen elänyt, säästä tuosta luita hyytävästä tuulesta ja sateesta huolimatta, olen elänyt ja huomannut että jokainen lähtö on kuin pieni kuolema, mikään ei koskaan tule olemaan täysin samalaista.
Tiedät(te)kö, olen tavattoman onnellinen, että yksi (niistä kahdesta) suuresta unelmastani toteutuu. Koskaan ei tiedä viihtyykö, jos ei koskaan lähde. Vaikka tulisin takaisin, olisin silti onnellinen että uskalsin yrittää (ei sillä että olisin heti tulossa mutta elämä heittää sinne ja tänne)
Henkilöllisyystodistus x
Lentolippu x
Matkalaukku ylös
tavaroiden pakkausta (laatikot <3)
ompelupakki matkakoossa x
valuuttaa käteisenä x
housut x
villasukkia x
meet&greet service
lääkäri x
hammaslääkäri x
resepti(t) x
pankki x
nojåååå, ehkä tässä nyt ollaan hyvällä mallilla kuitenkin. Tossa kun on vain osa tehtävistä asioista listalla jonka tsiljoonannen version tein pari viikkoa sitten.
NB, mä lupaan alkaa kirjoittaa jostain oikeista asioista kun pääsen matkaan ja sitten sinä vuonna kun vielä saan netin toimimaan!
maanantai 1. syyskuuta 2008
Syyskuuta
Kai se on pakko hyväksyä, niellä katkerasti että kesä on nyt ohi. Kaipaan sitä jo nyt. Syyskuu tosin tuo suuria mullistuksia elämääni, muutan ulkomaille opiskelemaan, joudun ja voin jättää tämän elämäni täällä. Suurinta osaa en tule katumaan mutta yhden ihmisen, erityisen ihmisen, taakse jättäminen tekee erityisen ikävää. Mutta toivon että, hän ymmärtää.
Olen saanut aika lailla järjestettyä (jos nyt et ota hammaslääkäriä huomioon) ne mitä pitää tehdä, on aika hakea matkalaukku (ehkä perjantaina ennen lähtöä) alakerrasta ja harjoitella taaskerran sitä, mitä olen jo aikaisemmin harjoitellut, mutta siihen ei koskaan totu. Aina kun lähtee paikasta x osa omaa minuutta kuolee. Vaikka kuinka olen inhonnut joitakin paikkoja missä olen asunut, kiikkunut hulluuden ja terveyden välillä ja kaivannut pois, jokainen asuttu paikka ihmiset jotka tapasin ja tavarat jotka sain ovat osa elämääni. Mutta entäs jos ei koskaan osaa olla paikallaan? Entäs jos päätyy vanhana vaeltelemaan,driftaamaan, niinkuin joku sanoisi kielihirviötä käyttäen.
Tänään oli viimeinen päivä töissä. Työpaikkani oli mitä mainioin, ihmisiä siellä tulee ikävä. TUlee ikävä asiakkaita ja tulee ikävä aikaa, jonka tiedän olleen vain siirtovaihe parempaan. Mutta ohi on ja uudet tuulet puhaltaa! Ei siitä sen enempää.
On hieno seistä itse omilla jaloillaan ja tehdä sitä mitä haluaa. On hienoa herätä, ja tietää että kolmen viikon päästä minäkin olen "ulkosuomalainen" Tuo termi, jota ulkomailla asuvista suomalaisista käytetään, on mun mielestä kamala. Ulkomailla asuva suomalainen. Ja yritän kamalasti kirjoittaa jotain järkevää aiheesta, mutta en juuri nyt kykene. Anteeksi. Saatte sen entryn myöhemmin.
Vaikka tiedän tekeväni tämän lähdön kanssa juuri niinkuin pitää, eläväni ettei tarvitse katua, silti jossain syvällä kaihertaa haikeus.Haikeus siitä, että tietää jonain päivänä asiat eivät enää koskaan ole samalaisia. Asia jota surin lähtiessäni Japanista, it will never be the same. Ja kun tulin Suomeen, luulin että asiat olisivat samallailla, mutta ei. Ihmiset, jotka nyt merkitsevät minulle elämää, eivät ehkä aina ole täällä, asiat joita olen tottunut tekemään ovat poissa. Haikeus on epävarmuutta tulevasta, mutta toisaalta juuri elämisen sietämätön epävarmuus tekee tästä elämästä elämisen arvoisen. . En edes haluaisi tietää, mitä kulman takana on. Tiedän sen itse, mutta joskus en haluaisi tietää. Mutta seikkailu<3
Olen saanut aika lailla järjestettyä (jos nyt et ota hammaslääkäriä huomioon) ne mitä pitää tehdä, on aika hakea matkalaukku (ehkä perjantaina ennen lähtöä) alakerrasta ja harjoitella taaskerran sitä, mitä olen jo aikaisemmin harjoitellut, mutta siihen ei koskaan totu. Aina kun lähtee paikasta x osa omaa minuutta kuolee. Vaikka kuinka olen inhonnut joitakin paikkoja missä olen asunut, kiikkunut hulluuden ja terveyden välillä ja kaivannut pois, jokainen asuttu paikka ihmiset jotka tapasin ja tavarat jotka sain ovat osa elämääni. Mutta entäs jos ei koskaan osaa olla paikallaan? Entäs jos päätyy vanhana vaeltelemaan,driftaamaan, niinkuin joku sanoisi kielihirviötä käyttäen.
Tänään oli viimeinen päivä töissä. Työpaikkani oli mitä mainioin, ihmisiä siellä tulee ikävä. TUlee ikävä asiakkaita ja tulee ikävä aikaa, jonka tiedän olleen vain siirtovaihe parempaan. Mutta ohi on ja uudet tuulet puhaltaa! Ei siitä sen enempää.
On hieno seistä itse omilla jaloillaan ja tehdä sitä mitä haluaa. On hienoa herätä, ja tietää että kolmen viikon päästä minäkin olen "ulkosuomalainen" Tuo termi, jota ulkomailla asuvista suomalaisista käytetään, on mun mielestä kamala. Ulkomailla asuva suomalainen. Ja yritän kamalasti kirjoittaa jotain järkevää aiheesta, mutta en juuri nyt kykene. Anteeksi. Saatte sen entryn myöhemmin.
Vaikka tiedän tekeväni tämän lähdön kanssa juuri niinkuin pitää, eläväni ettei tarvitse katua, silti jossain syvällä kaihertaa haikeus.Haikeus siitä, että tietää jonain päivänä asiat eivät enää koskaan ole samalaisia. Asia jota surin lähtiessäni Japanista, it will never be the same. Ja kun tulin Suomeen, luulin että asiat olisivat samallailla, mutta ei. Ihmiset, jotka nyt merkitsevät minulle elämää, eivät ehkä aina ole täällä, asiat joita olen tottunut tekemään ovat poissa. Haikeus on epävarmuutta tulevasta, mutta toisaalta juuri elämisen sietämätön epävarmuus tekee tästä elämästä elämisen arvoisen. . En edes haluaisi tietää, mitä kulman takana on. Tiedän sen itse, mutta joskus en haluaisi tietää. Mutta seikkailu<3
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Laukussa leipää ja piimää vaan?
Muuttamisessa on se hauska puoli, että aina saa aloittaa alusta. Olen lyhykäisen parin vuosikymmenen aikana asunut luvattoman monissa paikoissa, jotkut kauhistelevat, jotkut lakkasivat lähettämästä joulukortteja vuosia sitten. Mutta toisaalta, ihan hyvä näin. Hitaasti (mutta varmasti) kerran 35m2 yksiön tavarani pienenevät pienenemistään, lentoyhtiön painorajoitukset voivat olla kirous tai siunaus. Jollain tavalla, kun luovut nukkaantuneista paidoista, jotka ostit joskus vuonna 2002 3 eurolla, saat lisää vapauden tunnetta. Minä olen aina vannonut, ettei minulla ole paljoa tavaraa. Kysypä tuota isältäni joka selkävääränä kantoi kirjalaatikkojani ja kaikkea muuta "mistäennytvaanvoiantaaperiksi" laatikkojani. nyt monet tavaroistani ovat lentäneet mappi ööhön, osa laitettu kiertoon ja osa lojuu isän nurkissa valmiina lentämään roskikseen kunhan kykenen niistä luopumaan. Kirjoistani en suostu luopumaan, en. Kalliit, rakkaudella hoidetut kirjasarjani annan äidille ja isälle, toivon saavani osan niistä vielä jonakin päivänä ehjänä takaisin. Astiastoni, joka on yhden tunnetun liikkeen tunnettua ja kaunista sarjaa, siitä en luovu. Pieni se on kuiten mikä, mutta silti. Sitten tavarat jotka muistuttavat minua ajastani Japanissa, niistä, paperilappusistakaan en voi vielä luopua.
Mukaan pakkaan lämpimiä vaatteita, pari hyvää kirjaa (incl. sanakirja) läppäri ja rakkaimmat japanin muistoni ja tietenkin kuvia tästä hassusta maasta ja kaikista rakkaista ystävistä niin täällä kuin siellä missä aurinko nousee aikaisemmin.
Mutta, minä menen äidille niin menen äidille. En mene "kotiin" kellekään muulle kuin sinne missä asun, ja kotini tulee olemaan oma huoneeni yliopiston campuksella. Olen kotona rakastamien ihmisten ympäröimänä missä ikinä olenkin, olen kotona merellä ja olen kotona ilmassa. Sellainen henkinen koti, ehkä kuitenkin on Suomessa, eikä kuitenkaan ole. Siinä vasta pulma. Mutta kyllä minulle tulee ikävä, suomalaisissa(kin) on se kumma puoli että siellä on 95 täyttä k*sipäätä ulkona ja viisi ihmistä, jotka merkitsevät kaikkea minulle (voiks noin sanoo suomeks? :D) Mutta, mieli avoinna reppu pakattuna. Kaikki muu on mahdollista paitsi pyöröovien läpi hiihtäminen.
Mukaan pakkaan lämpimiä vaatteita, pari hyvää kirjaa (incl. sanakirja) läppäri ja rakkaimmat japanin muistoni ja tietenkin kuvia tästä hassusta maasta ja kaikista rakkaista ystävistä niin täällä kuin siellä missä aurinko nousee aikaisemmin.
Mutta, minä menen äidille niin menen äidille. En mene "kotiin" kellekään muulle kuin sinne missä asun, ja kotini tulee olemaan oma huoneeni yliopiston campuksella. Olen kotona rakastamien ihmisten ympäröimänä missä ikinä olenkin, olen kotona merellä ja olen kotona ilmassa. Sellainen henkinen koti, ehkä kuitenkin on Suomessa, eikä kuitenkaan ole. Siinä vasta pulma. Mutta kyllä minulle tulee ikävä, suomalaisissa(kin) on se kumma puoli että siellä on 95 täyttä k*sipäätä ulkona ja viisi ihmistä, jotka merkitsevät kaikkea minulle (voiks noin sanoo suomeks? :D) Mutta, mieli avoinna reppu pakattuna. Kaikki muu on mahdollista paitsi pyöröovien läpi hiihtäminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)