Life is like a book, those who read only first page stay at home sanotaan. Ja minä haluan tietää lisää. Olen parikymppinen suomalainen, eurooppalainen nuori nainen, joka kärsii kyltymättömäsät uteliaisuudesta ja seikkailunhalusta. Se seikkailunhalu ajoi minut aikanani vaihtoon maailman toiselle puolelle lukioikäisenä (ei niin kauan aikaa sitten kuitenkaan) ja sen tein, haahuilin ja elin aasialaista elämääni kokonaisen vuoden koin ennennäkemättömiä vaikeuksia mutta myös niistä mahtavia ilonhetkiä, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Tuo vuosi maaiman toisella puolella, jonka mahdollistivat ennenkaikkea oma kouluni siellä ja rakkaat ihmiset, perhe, joka toivotti minut tyttärekseen mutta myös oma rakas perheeni täällä Suomessa, jotka tukivat minua silloin ja tulevat aina tukemaan ja olen heille siitä lopunikääni äärettömän kiitollinen. Olen siis lähdössä opiskelemaan Iso-Britanniaan, Skotlantiin, Aberdeenin yliopistoon oikeustieteitä ja eurooppalaista sellaista. Tulevaisuudesta en osaa sanoa, yritän olla suunnittelematta, minulla on yksi ainoa tavoite (ja muutamia sivutavoitteita) on olla se, että vanhana ja ryppyisenä mummona minä voin herätä aamulla onnellisena siitä, että elämä tuli elettyä kunnolla. Eikä tarvitse katua.
Kirjoitan tätä blogia, siksi, että haluan välttyä kirjoittamasta persoonattomia massaemaileja kaikille (ja jotta rakkaat ystäväni jotka ovat vieläkin ystäviäni huolimatta yhteydenpitotaidottomuudestani, ajattelisivat minua vielä joskus) serkuille, ystäville, ystävien seurustelukumppaneille, tutuille ja tuntemattomille. Omalle perheelleni ja jollekin muulle, jonka sydämessä kytee pieni halu mennä ja oppia tuntemaan uutta itsestään. Joskus poislähteminen ratkaisee asiat, koska vastaukset niihin kysymyksiin, joihin ei vastauksia luule koskaan löytävänsä, saattavat löytyä yllättävistä paikoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti